Bilettäminen ja baareissa käyminen ei kiinnosta.

Ei minuakaan kiinnosta ja silti tuli viime yönä sorruttua ryyppäämään baarissa koko yö. Lähes aina siinä käy niin että piti mennä ottamaan vain pari mutta ryyppäämiseksihän se melkein aina menee.

En ole itsekään ikinä tykännyt, alkoholikaan ei juuri maistu. Mun mielestä hauskinta vapaa-ajan viettoa on kahdestaan laatuseurassa harrastaminen vaikka jotain mieluista liikuntaa.

Eipä minuakaan ole kiinnostanut. Nukun yöni mielummin. Turvallisempaa se on ulkona kulkea päivisin, kuin yöllä örveltää. Juu ei kiitos.

Ei ole kiinnostanut viemeiseen 20 vuoteen. Olen 39 vuotias.

voi sitä viinaa juoda, vaikkei "bilettäisikään" ;)

Et ole poikkeus. Itse aikoinaan join ja kävin baareissa, mutta nyt kun olen lopettanut alkoholin käytön, ei todellakaan baarimeininki kiinnosta. Ongelma vain siinä, ettei enää tutustu ihmisiin samalla lailla.....

Ikinä en nauttinut , ensi-illasta kun sinne pääsin (18 v. synttäripäivä, epäluuloinen poke tarkisti vielä useaan kertaan kun olin niin babyface) tähän päivään kolmekymppiseksi niin koskaan ei ole ollut kivaa. Kavereiden kanssa etkoilla aina miljoona kertaa hauskempaa; nyt kuitenkin olen tajunnut että baareissa sama juttu kun olisi mennyt johonkin maajoukkueen futisharkkoihin mukaan olettaen että olisi ollut kiva pelata vähän jalkapalloa sillei "pelaaminen on hauskaa!" -mielessä. No chance, baareissa jokainen mies on David Villa hakien maalipaikkaa, omat kaveritkin.

Ei, baareissa on aina normaalien, unelma-ihmisten play-offsit käynnissä, siksi ei kiinnosta, joten kaikenlaiset muut kissanristiäisetkin on mielekkäämpiä kuin baareissa viruminen. Poikkeuksensa karaokepaikat, joissa mut voi ehkä nähdäkin...

Karaoke on junttien humalaisten ajanviettotapa. Hyi.

Alkoholia tulee otettua joskus... kotona. Kun oli kavereita, ne kävi ryypiskelemässä kaupunkilla, ja poltteli tupakkia. Itse kun en harrastanut tuota hommaa... ajauduin omaan piiriini. Sitten kun kaverit kaikkosi (muutto, eri koulu), en pitänyt omia sosiaalisia suhteitani yllä.
Intissä olin melkein yksin, mitä nyt joskus porukassa liikuin, mutta en tuntenut itseäni osana porukkaa.
Nyt olen 25v, ilman kavereita. Koulutan itseäni edelleen, ja yhä yritän saada kasaan sosiaalista verkostoa ja sosiaalisia taitoja, joita joskus omasin.
Hieman ollaan pohjalta noustu, mutta yhtään kaveria ei vieläkään ole...

Kannattaa tosiaan miettiä miten elää elämänsä, kannattaa miettiä sekä nykyhetkeä että tulevaa.
Päätös juotko, voi vaikuttaa tavoin ettet itse uskoisi!

Olen lähes vuoden ollut täysi-ikäinen ja baarireissut laskettavissa yhden käden sormilla. En osaa yhtään rentoutus baarissa. Ennemmin rauhotun viikonloput kotioloissa :)