Joko voin lopettaa tämän??

EihänTääMuutu

Olen täällä ennen ruikuttanut saamatonta miestäni, mutta nyt alkaa olla jo raja vastassa. Referoituna tilanne on tämä: mies alkoi jättää hommiaan tekemättä jo 7v sitten, kun muutimme ok-taloomme (=talo jäi kesken). Tämän jälkeen vastuunotto siitä sun tästä on ontunut, saamattomuus lisääntynyt.. yhdessä kohtaa reilu 2v sitten jäi kiinni sekaantumisesta toiseen naiseen. Tuon jälkeen kaiken piti korjaantua, yritettiin. Vain pari kk meni hyvin, kunnes sama välinpitämättömyys / saamattomuus / vastuuntunnottomuus vain lisääntyi.. Yksityisyrittäjä tarkoitti sitä, että työt ei kiinnostaneet, jäi hoitamatta, rahaa jäi tulematta, laskut maksamatta... Varmaan 1,5 vuoteen ei ole laskujaan avannut.

Vuosi sitten lupasi ottaa asiat haltuun jne. Tätä ei tapahtunut. Säännöllisin väliajoin parin kk välein tästä keskusteltiin. Aina "ensi viikolla" hän lupasi alkaa asioita hoitaa. Masennusta oli juu, pitkään. Passitin hoitoon. Kävi, mutta lopetti, kuten lääkityksenkin, Ei kiinnostanut. Ainoa mikä kiinnosti oli kaverit ja harrastus, johon vielä upposi rahaa, jota ei olisi edes ollut...

Olen yrittänyt mielestäni kaiken mihin kykenen. Enempään en pysty. Jo viime syksynä kysyin onko tilanne nyt siinä, että muutan pois, kun en vaan jaksa tätä. Minä lapsethan uppoamme laivan mukana. Jotenkuten olen saanut omat luottotietoni säilytettyä, sekään ei helppoa ole ollut. Kahta työtä yritän tehdä. Aika ajoin on jaksaminen täysin loppu, tuntuu että järki lähtee. Keväällä ehdotin "aikalisää" niin, että olisin muuttanut pois ja kumpikin olisi voinut miettiä mitä elämältä haluaa.. ei suostunut. Juhannuksen tienoilla alkoi vakuutella rakkauttaa ja haluaan korjata kaikea... kaikesta katkeruudesta kuulemma oli päässyt eroon.. Pari vkoa sitä kesti ja taas jäi hommat hoitamatta ja katkeruus astui kehiin. Ehdotin taas, että otan oman kämpän, ei suostunut. Sitten ei kuulemma enää ole paluuta.

Elokuun puolivälissä annoin aikarajan, että kuun loppuun mennessä hänen on näytettävä, että on alkanut hoitaa asioitaan ja kartoittanut tilannettaan niin, että on näyttää minulle jotain omaa suunnitelmaansa miten ajattelee, että tästä selvitään. Kuun loppu tuli, mitään ei kuulunut. Kysyin eilen. Taas sama virsi... "ensi viikolla"... JOKO tämä olis tässä? Vai vieläkö pitäisi uskoa ja odottaa, että ensi vkolla tapahtuu? En vaan jaksaisi. Näinkö paljon mua arvostetaan? Että kun annan aikarajan, niin siihenkään EI EDES YRITETÄ? Mitä se voisi sitten lopultakaan edes olla???

Olen loppu, niin loppu.... Olenko kiukutteleva vittumainen akka, jos sanon, että nyt se todellakin oli tässä?? Joko mulla on riittävästi aihetta siihen?

83

1150

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olet ainakin yrittän

      Kyllä sinulla aihetta siihen ainakin on. Minä en olisi jaksanut edes noin kauaa yrittää. Voit hyvällä omalla tunnolla tehdä päätöksesi. Olet ainakin antanut miehellesi mahdollisuuksia osallistua asioihin.

    • Ulos vaan

      Aihetta todella on. Pistä pihalle.

      • DealwithIt

        et tajua että epätäydellinen maailma pitää sietää

        Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.[5]
        Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[6]
        Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus

      • You deal with it
        DealwithIt kirjoitti:

        et tajua että epätäydellinen maailma pitää sietää

        Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.[5]
        Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[6]
        Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus

        Ei todellakaan pidä. Jatkuvaa loukkaamista ei pidä eikä saa sietää. Mutta Raamatun mukaan orjuuskin on sallittua, joten sieltä en kauheasti lähtisi noita ohjeita hakemaan elämälle. Inhimillisyydelle toisia ihmisiä kohtaan tuo sopii, mutta ei tuota voi parisuhteeseen soveltaa.

      • I dont think so
        DealwithIt kirjoitti:

        et tajua että epätäydellinen maailma pitää sietää

        Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.[5]
        Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.[6]
        Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus

        Kuulostaa heikkoitsetuntoisen ohjenuoralta. Laitetaan laput silmille ja hoetaan tuota, niin joku päivä ehkä uskotaankin tuo. Harmi vaan, että se loukkaava osapuoli ei ajattele noin ja ihmisellä on vain tietty psykologinen raja kuinka paljon pystyy paskaa ottamaan vastaan. Mut ajatuksena ihan jees.

    • 093404tu+4tu+3w4

      Mitä se haittaa, vaikka olisitkin kiukutteleva, vittumainen akka, kenelle todistelet, ettet ole ja ennen kaikkea miksi?

      Huomaatko, että olette miehesi kanssa samanlaisia? Et halua tehdä ns. hyviä valintoja, niin ei myöskään miehesi halua tehdä. Ette kumpikaan tee tilanteelle mitään, vaan jatkatte entiseen tapaan, se on teidän totuttu tapanne elää. Se on turvallista omalla tavallaan, molemmilla tutut roolit, ei tarvitse muuttua. Mies voi olla masentunut, sinä voit olla loputtoman kärsivällinen. Voihan niinkin elää, kyse on valinnoista. Jokainen voi valita ja toimia vain omasta puolestaan. Ei patistelemalla ja aikarajoja asettamalla saa ketään muuttumaan. Ethän itsekään ole noudattanut asettamiasi aikarajoja.

      Mielestäni sun kannattaisi itsesi hakeutua terapiaan selvittämään, mistä kaikesta oikeastaan on kyse sinun kohdallasi. Mitä hyvää tämä sinulle tuo, kun olet valinnut sen, että kaikki on ennallaan. Eihän kukaan ulkopuolinen palstalla voi tietää mikä on sinulle parasta.

      • 98349809´0q4t0q93

        Kirjoitit, ettei miehesi "suostunut" siihen, että haet omaa asuntoa eikä "suostunut" aikalisään? Tilanne on siis se, että hän päättää toistaiseksi myös sinun elämästäsi. Tämä on hyvä tiedostaa, on sinun valintasi, että mies tekee päätöksen erillään muuttamisesta. Ilmeisesti rakastat häntä edelleen, hän ehkä myös sinua. Ei muuttaminen mitään ratkaise, ellet ole tietoinen siitä, millainen suhteesi oman elämäsi valintoihin ja mieheesi todellisuudessa on. Älä vaadi itseltäsi ratkaisua, koska et selvästikään ole siihen valmis. Aikarajat ovat myös itsesi kohdalla turhia. Teet ratkaisut sitten kun olet valmis, näin se menee. Älä painosta itseäsikään.

      • EihänTääMuutu
        98349809´0q4t0q93 kirjoitti:

        Kirjoitit, ettei miehesi "suostunut" siihen, että haet omaa asuntoa eikä "suostunut" aikalisään? Tilanne on siis se, että hän päättää toistaiseksi myös sinun elämästäsi. Tämä on hyvä tiedostaa, on sinun valintasi, että mies tekee päätöksen erillään muuttamisesta. Ilmeisesti rakastat häntä edelleen, hän ehkä myös sinua. Ei muuttaminen mitään ratkaise, ellet ole tietoinen siitä, millainen suhteesi oman elämäsi valintoihin ja mieheesi todellisuudessa on. Älä vaadi itseltäsi ratkaisua, koska et selvästikään ole siihen valmis. Aikarajat ovat myös itsesi kohdalla turhia. Teet ratkaisut sitten kun olet valmis, näin se menee. Älä painosta itseäsikään.

        Todellakin tiedostan tilanteen. Ja tiedän senkin miksi tässä olen roikkunut, ei sitä enää tarvitse mennä terapiaan selvittelemään. Olen edelleen roikkunut kiinni unelmassa ja siinä toiveessa, että kaikki muuttuisi ennalleen. Sitähän se on. En ole halunnut antaa periksi, luovuttaa liian helpolla. Nykyään kun muutenkin sanotaan, että ihmiset luovuttavat ja eroavat liian helpolla.

        Sen lisäksi minulla on -pinnallista tiedän- ollut toiveena, etten joutuisi pois tästä talosta, olisin halunnut talon pitää. Mies ei ole suostunut sanomaan millä hintaa tämän suostuu myymään eikä myöskään ole suostunut muuttamaan pois. Se olisi ratkaissut asian, jos hän siihen olisi suostunut. Se, ettei hän "suostunut" poismuuttoni tarkoitti sitä, että olisin ensisijaisesti halunnut hänen kanssaan tästä yhdessä sovussa sopia. Mutta se ei siis onnistunut ja vielä en ollut valmis alkaa riitelemään.

        Ja mistä aikarajasta en pidä kiinni? Nythän juuri mietin, että tästä aikarajasta mun on pidettävä kiinni, koska sen annoin. Ei sitä nyt päivässä eikä kahdessa muuta asuntoa järjesty. Ja nyt se raja todella on tässä. Mun on päästävä taloudellisesti omilleni, jos haluan selvitä. Se asia ei enää voi odottaa.

        Ja kyllä, rakastan edelleen tuota miestä. Ja olen koko ajan toivonut, että hän hakisi apua sairauteensa, koska sairauden aiheuttamaahan tämä on ja itse koen jollain tasolla vääräksi jättää toinen koko yhteinen elämä sairauden takia.

    • potku persuuksille

      Miksi annat miehelle aikarajoja? Ei puolisolle kuulu antaa aikarajoja. Kyllä aikuisen ihmisen on itse hoidettava asiansa ja vaikkei välittäisi omasta persuuksista niin vähintään perheensä vuoksi. Jos annat aikarajan, niin se todellakin on sellainen ainutlaatuinen tilaisuus. Toista ei tule.

      • asdas as d

        Eiköhän tuollainen raja ole yhtä paljon itseä kuin sitä toista varten.

    • Perheenisä

      Olin samassa tilassa kuin miehesi.
      Jos ei herää eikä näytä heräävän, niin et voi kuin lähteä. Piste.

      Mielenterveyden hoito, jota miehesi tapauksessa siis ilmiselvästi tarvitaan, lähtee ihan perusasioista... syömisestä, liikunnasta, nukkumisesta... ja asioiden hoitamisesta sillä hoitamatta jättäminen vain vetää syvemmälle kierteeseen. Samoin sinun pahoinvointi jäytää häntä ihan sikana sillä se vain korostaa hänen epäonnistumistaan miehenä.

      Onko sinulla hajua siitä, että mikä miehen on vetänyt noin maihin? Ilman, että tuon deppaamisen syvin syy on selvillä ja sitä ensiksi hoideta kuntoon, niin voin ihan kokemuksesta sanoa, että teillä ei ole mitään mahdollisuuksia.

      Historiaanne kun lukee, niin on tainnut olla ne perinteisen miehen unelmat isommat kuin kyvyt ja nyt ollaan lyötyä miestä. No, elämä on eikä se elämä parane kuin elämällä eteenpäin eikä luovuttamalla kesken kaiken.

      Lääkkeiden syönti on yhtä viisasta kuin buranan syöminen mätään hampaaseen. Ei ihmistä tarvitse puuduttaa, jos kaikki on kunnossa.

      • 09808y38094yt03

        Viisaita sanoja. Erityisesti tuo on koskettavaa, että aikarajat ja painostaminen tekee hänet entistä masentuneemmaksi ja vetämättömämmäksi, koska hän ehkä kokee epäonnistuneensa vieläkin syvemmin.

        Jos sinä itse menet terapiaan ja selvittelet omia ajatuksiasi, niin se voi hyvinkin muuttaa tilannetta paljon rakentavammalla tavalla kuin tähän asti, vaikka ehkä hitaammin. Sitä tuossa edellä yritinkin ehdottaa, sain miinuksen...

        Tunteita ei voi väkipakolla muuttaa, se mitä teillä on joskus ollut, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, voi olla siellä vieläkin, mikä tekee sinun ratkaisusi vaikeaksi tai sitten jokin muu asia, pelko, lapset, ne edelleen olevat hyvät ja pysyvät ratkaisut, asunto jossa viihtyy jne. Ylipäätään monenlaiset asiat, jotka taistelevat keskenään. Ehkä huolesi miehestäsi on saanut sinut tavallaan kietoutumaan mieheesi lujemmin, samalla tuntien kiukkua, koska itse et saa suhteesta tukea ja turvaa.

        Summa summarum, älä syyttele itseäsi äläkä miestäsikään, siitä ettei ratkaisuja tehdä. Koeta selvitellä syvemmin, mistä se omalla kohdallasi johtuu. Tietysti miehenkin pitäisi mennä terapiaan, mutta jos hän ei pysty, ei sille mahda mitään. Sinun vointisi ja reagointisi vaikuttaa kyllä häneenkin, jos menet.

      • Make love not war
        09808y38094yt03 kirjoitti:

        Viisaita sanoja. Erityisesti tuo on koskettavaa, että aikarajat ja painostaminen tekee hänet entistä masentuneemmaksi ja vetämättömämmäksi, koska hän ehkä kokee epäonnistuneensa vieläkin syvemmin.

        Jos sinä itse menet terapiaan ja selvittelet omia ajatuksiasi, niin se voi hyvinkin muuttaa tilannetta paljon rakentavammalla tavalla kuin tähän asti, vaikka ehkä hitaammin. Sitä tuossa edellä yritinkin ehdottaa, sain miinuksen...

        Tunteita ei voi väkipakolla muuttaa, se mitä teillä on joskus ollut, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, voi olla siellä vieläkin, mikä tekee sinun ratkaisusi vaikeaksi tai sitten jokin muu asia, pelko, lapset, ne edelleen olevat hyvät ja pysyvät ratkaisut, asunto jossa viihtyy jne. Ylipäätään monenlaiset asiat, jotka taistelevat keskenään. Ehkä huolesi miehestäsi on saanut sinut tavallaan kietoutumaan mieheesi lujemmin, samalla tuntien kiukkua, koska itse et saa suhteesta tukea ja turvaa.

        Summa summarum, älä syyttele itseäsi äläkä miestäsikään, siitä ettei ratkaisuja tehdä. Koeta selvitellä syvemmin, mistä se omalla kohdallasi johtuu. Tietysti miehenkin pitäisi mennä terapiaan, mutta jos hän ei pysty, ei sille mahda mitään. Sinun vointisi ja reagointisi vaikuttaa kyllä häneenkin, jos menet.

        En antanut sinun ehdotuksellesi sinänsä miinusta. Miinustin siksi, että kirjoituksesi sävy kuulosti turhan tylyltä.

      • pgapgjåaegj'pvm'aåpe
        Make love not war kirjoitti:

        En antanut sinun ehdotuksellesi sinänsä miinusta. Miinustin siksi, että kirjoituksesi sävy kuulosti turhan tylyltä.

        Ahaa, tylyltä? Tarkoitus ei ollut olla tyly, vaan rakentava :D Nimenomaan niin, ettei kannattaisi sotia, vaan tehdä tietoisesti ne ratkaisut, jotka tekee, ilman hätiköintiä. Jokaisessa elämäntilanteessa on oma oppinsa. Jos mies jättää asiat hoitamatta, voi ulkopuoleltakin tuolla painostusta, että lähde, hölmö, voi itse itseäänkin syytellä, hölmö olen kun en lähde. Mutta sen sijaan voi miettiä, mitä tärkeää tässä on kesken. Jos tilanne on ollut päällä seitsemän vuotta, ei mitään menetetä sillä, että käytäisiin läpi perusteellisesti mitä kaikkea avioliitossa on, hyvää ja huonoa. Mitä hyvää vielä edelleenkin on, joka tässä pitelee, toivoa jostain? (Eri asia miten realistisia toiveet ovat.)

      • olet ainakin yrittän
        pgapgjåaegj'pvm'aåpe kirjoitti:

        Ahaa, tylyltä? Tarkoitus ei ollut olla tyly, vaan rakentava :D Nimenomaan niin, ettei kannattaisi sotia, vaan tehdä tietoisesti ne ratkaisut, jotka tekee, ilman hätiköintiä. Jokaisessa elämäntilanteessa on oma oppinsa. Jos mies jättää asiat hoitamatta, voi ulkopuoleltakin tuolla painostusta, että lähde, hölmö, voi itse itseäänkin syytellä, hölmö olen kun en lähde. Mutta sen sijaan voi miettiä, mitä tärkeää tässä on kesken. Jos tilanne on ollut päällä seitsemän vuotta, ei mitään menetetä sillä, että käytäisiin läpi perusteellisesti mitä kaikkea avioliitossa on, hyvää ja huonoa. Mitä hyvää vielä edelleenkin on, joka tässä pitelee, toivoa jostain? (Eri asia miten realistisia toiveet ovat.)

        Pitää myös muistaa, että jos tilanne on ollut päällä monta vuotta, se voi johtua myös siitä, että ihminen on luovuttanut. Ei odota enää parempaa tulevan. Tietää, että se toinen ei mitään tee ja on tyytynyt osaansa. Antaa uhkauksia, mutta ei edes odota muutosta. Mikä on tietysti väärin. Niiden petettyjen lupausten myötä tavallaan todistat itsellesi, että tilanne ei tule muuttumaan. Olet oikeutettu eroamaan. Tuntuu, että sitä kuitenkin haluat.
        Kyllä kuviossa on jotain vikaa, jos monta vuotta on joutunut samoista asioista valittamaan. Olen sitä mieltä, että kannattaa käydä läpi, onko syytä enää taistella, mutta sitä ei pidä jatkaa vuosia eteenpäin. Nyt on tullut päätösten aika. Muuten olet onneton lopunikääsi.
        Jos olet menossa terapiaan, niin ehdottomasti sen vuoksi, että hän auttaa sinua eroamaan ja käymään läpi kaiken sen, mitä sinä olet käynyt miehesi myötä lävitse.
        Miehesi tuskin on kovin kannustava, jos on jättänyt masennuslääkkeetkin pois? Miten ihmeessä kavereille ja harrastuksille on aikaa ja mielenkiintoa, jos masentaa?

      • EihänTääMuutu

        Jep, eihän lääkitys syytä vie, mutta hyvin usein kohottaa vireystasoa sen verran, että kykenee ryhtymään asioiden hoitoon. Eli oireita lievittää, mikä monesti on tarpeen. Mulla on vahvat ajatukseni siitä miksi hän on tuossa jamassa. Mutta mä en pysty häntä auttamaan, jos hän ei itse ei halua asialle mitään tehdä. Itsestä se on lähdettävä.

      • EihänTääMuutu
        09808y38094yt03 kirjoitti:

        Viisaita sanoja. Erityisesti tuo on koskettavaa, että aikarajat ja painostaminen tekee hänet entistä masentuneemmaksi ja vetämättömämmäksi, koska hän ehkä kokee epäonnistuneensa vieläkin syvemmin.

        Jos sinä itse menet terapiaan ja selvittelet omia ajatuksiasi, niin se voi hyvinkin muuttaa tilannetta paljon rakentavammalla tavalla kuin tähän asti, vaikka ehkä hitaammin. Sitä tuossa edellä yritinkin ehdottaa, sain miinuksen...

        Tunteita ei voi väkipakolla muuttaa, se mitä teillä on joskus ollut, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta, voi olla siellä vieläkin, mikä tekee sinun ratkaisusi vaikeaksi tai sitten jokin muu asia, pelko, lapset, ne edelleen olevat hyvät ja pysyvät ratkaisut, asunto jossa viihtyy jne. Ylipäätään monenlaiset asiat, jotka taistelevat keskenään. Ehkä huolesi miehestäsi on saanut sinut tavallaan kietoutumaan mieheesi lujemmin, samalla tuntien kiukkua, koska itse et saa suhteesta tukea ja turvaa.

        Summa summarum, älä syyttele itseäsi äläkä miestäsikään, siitä ettei ratkaisuja tehdä. Koeta selvitellä syvemmin, mistä se omalla kohdallasi johtuu. Tietysti miehenkin pitäisi mennä terapiaan, mutta jos hän ei pysty, ei sille mahda mitään. Sinun vointisi ja reagointisi vaikuttaa kyllä häneenkin, jos menet.

        Olen joitakin kertoja käynyt keskustelemassa tilanteesta "terapiassa". Olen saanut kuulla, että hyvin rationaalisesti asiasta puhun ja objektiivisesti osaan eri vaihtoehtoja katsoja. Terapiasta en saa mitään hyötyä tämän enempää, korkeintaan ehkä hetkellisesti, kun saa ahdistusta purettua. Mutta mitään uutta se ei enää tarjoa. Aihe ja siihen liittyvät asiat on niin monta kertaa jo pureksittu läpi. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, ihan viisaita sanoja. En vain millään haluaisi myöntää itselleni, että olen epäonnistunut tässä elämässä ja "aloittaa alusta". That's it. Mutta nyt senkin yli on mentävä, jos aion itseni pelastaa.

      • EihänTääMuutu
        pgapgjåaegj'pvm'aåpe kirjoitti:

        Ahaa, tylyltä? Tarkoitus ei ollut olla tyly, vaan rakentava :D Nimenomaan niin, ettei kannattaisi sotia, vaan tehdä tietoisesti ne ratkaisut, jotka tekee, ilman hätiköintiä. Jokaisessa elämäntilanteessa on oma oppinsa. Jos mies jättää asiat hoitamatta, voi ulkopuoleltakin tuolla painostusta, että lähde, hölmö, voi itse itseäänkin syytellä, hölmö olen kun en lähde. Mutta sen sijaan voi miettiä, mitä tärkeää tässä on kesken. Jos tilanne on ollut päällä seitsemän vuotta, ei mitään menetetä sillä, että käytäisiin läpi perusteellisesti mitä kaikkea avioliitossa on, hyvää ja huonoa. Mitä hyvää vielä edelleenkin on, joka tässä pitelee, toivoa jostain? (Eri asia miten realistisia toiveet ovat.)

        Jos jään tähän, niin jotain kyllä menettää. Nimittäin luottotietoni. Ja sitä en halua. Se on nyt näköjään lopulta se asia, joka laittaa minut toimimaan.

      • olet ainakin yrittän
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Olen joitakin kertoja käynyt keskustelemassa tilanteesta "terapiassa". Olen saanut kuulla, että hyvin rationaalisesti asiasta puhun ja objektiivisesti osaan eri vaihtoehtoja katsoja. Terapiasta en saa mitään hyötyä tämän enempää, korkeintaan ehkä hetkellisesti, kun saa ahdistusta purettua. Mutta mitään uutta se ei enää tarjoa. Aihe ja siihen liittyvät asiat on niin monta kertaa jo pureksittu läpi. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, ihan viisaita sanoja. En vain millään haluaisi myöntää itselleni, että olen epäonnistunut tässä elämässä ja "aloittaa alusta". That's it. Mutta nyt senkin yli on mentävä, jos aion itseni pelastaa.

        Älä missään nimessä ajattele, että olet epäonnistunut. Elämä muuttaa jatkuvasti muotoaan ja me ihmiset siinä mukana. Asioita tapahtuu. Ei avioliitto ole elämän onnistumisen tai epäonnistumisen merkki.

      • eofkaåogjaåw
        olet ainakin yrittän kirjoitti:

        Älä missään nimessä ajattele, että olet epäonnistunut. Elämä muuttaa jatkuvasti muotoaan ja me ihmiset siinä mukana. Asioita tapahtuu. Ei avioliitto ole elämän onnistumisen tai epäonnistumisen merkki.

        Näin juuri.

      • sssna

        Ei tuossa mitään masennukslääkkeitä tarvita. Ottakaa yhteys kotikuntanne velkaneuvontaan! Sieltä saa oikeasti apua ja yhdessä tilannetta aletaan kartoittamaan. Vaihtoehtoja ratkaisumalleiksi on! Ymmärrän miestäsi, hän on lamaantunut eikä näe ulospääsyä asiassa. Kannattaa lopettaa kannattamaton yritystoiminta ja hakeutua palkkatyöhön ja velkajärjestelyyn mikäli ei voi sopia velkoja itse. maksuohjelma kestää kolme vuotta ja loput velat nollautuu.

      • sssna
        sssna kirjoitti:

        Ei tuossa mitään masennukslääkkeitä tarvita. Ottakaa yhteys kotikuntanne velkaneuvontaan! Sieltä saa oikeasti apua ja yhdessä tilannetta aletaan kartoittamaan. Vaihtoehtoja ratkaisumalleiksi on! Ymmärrän miestäsi, hän on lamaantunut eikä näe ulospääsyä asiassa. Kannattaa lopettaa kannattamaton yritystoiminta ja hakeutua palkkatyöhön ja velkajärjestelyyn mikäli ei voi sopia velkoja itse. maksuohjelma kestää kolme vuotta ja loput velat nollautuu.

        "Masennus" helpottaa tämän myötä. Saattaa tulla jotain jälkitiloja, mutta niistä selviää kun ei missään tapauksessa koske viinaan tai etenkään lääkkeisiin tai huumeihin.

      • EihänTääMuutu
        sssna kirjoitti:

        Ei tuossa mitään masennukslääkkeitä tarvita. Ottakaa yhteys kotikuntanne velkaneuvontaan! Sieltä saa oikeasti apua ja yhdessä tilannetta aletaan kartoittamaan. Vaihtoehtoja ratkaisumalleiksi on! Ymmärrän miestäsi, hän on lamaantunut eikä näe ulospääsyä asiassa. Kannattaa lopettaa kannattamaton yritystoiminta ja hakeutua palkkatyöhön ja velkajärjestelyyn mikäli ei voi sopia velkoja itse. maksuohjelma kestää kolme vuotta ja loput velat nollautuu.

        Kunnallinen maksuton velkaneuvonta ei auta, koska kyseessä pitkälti yritysasiat. Kävin siellä keväällä jo kertaalleen kysymässä mahdollisuuksia.

      • dghf
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Kunnallinen maksuton velkaneuvonta ei auta, koska kyseessä pitkälti yritysasiat. Kävin siellä keväällä jo kertaalleen kysymässä mahdollisuuksia.

        Ei pidä paikkaansa, ainakin minua auttoi. Tietty jos osakeyhtiö, niin sitten pitää hakea yritys velkasaneerausta.

    • toimi sinä edes

      Miehesi lupaa ja lupaa, koska hän tietää, ettet lähde kuitenkaan. Hän saa olla tekemättä mitään, koska kuitenkin hoidat asiat hänenkin puolestaan.

      Ota selvää, että mitä kautta saat asunnon. Yleensä perheellinen saa alle viikossa asunnon kunnalta. Selvitä Kelan kautta, että mihin tukiin olet oikeutettu. Voit lähteä lastesi kanssa pois, vaikka sillä aikaa, kun mies on harrastamassa, sillä sinulla on siihen oikeus. Eihän hänkään ole pitänyt lupauksiaan.

      Kun laitat avioeron vireille, niin ainahan se on mahdollista vetää se hakemus takaisin, jos siltä tuntuu. Minusta sinun suurin virheesi on se, että annat miehen vain puhua ilman, että vaadit häneltä mitään näyttöä ja tekoja. Itse halveksisin suunnattomasti miestä, joka ei edes yritä laittaa elämäänsä kuntoon. Minä ainakin ansaitsen elämältäni parempaa kuin patalaiska masentunut (vai tekomasentunut?) mies. Jos mies ei kykene toimimaan, etkö sinä voi toimia ja ottaa vastuu parisuhteesta ja pistää eropaperit vetämään?

      Minusta annatte tosi kaamean kuvan parisuhteesta lapsillenne. He oppivat siinä hyvät miehen ja naisen mallit, jossa nainen on aina kiukkuinen nalkuttaja ja mies taas puhuu ja lupaa, muttei tee kuitenkaan mitään.

      • EihänTääMuutu

        Jep, näin olen itsekin tämän nähnyt. Ei ota mua ja puheitani todesta ennen kuin todella toimin. Ennen hoidinkin lopulta kaikki asiat, koska ne oli hoidettava. Siis jos ja kun hän ei niitä kehoituksista huolimatta hoitanut.

        Sitten yritin "herättää" häntä sillä, etten enää hoitanut puhtaasti hänen asioitaan, tyhmänä ajattelin, että hän ottaa vastuun ja toimii, kun pakko on. No, näin ei tapahtunut ja laskut mm. jäi maksamatta, monesta muusta asiasta puhumattakaan.

        Juuri lasten puolesta olen ollut itsekin tosi masentunut ja ahdistunut. Olen siitä puhunut lukuisia kertoja, että lapsetkin tästä kärsivät ja millaisen elämisen mallin lapset saavat... tuloksetta... Aina tulee jotain "fiksua" vastineeksi. Yleensä saan kuulla omat virheeni ja tekemättömyyteni... Tämän vuoksi mm. nalkutus tässä perheessä on loppunut jo aikoja sitten, ainakaan pariin vuoteen en enää sitä lajia ole jaksanut harrastaa. Miksi vaivautua, kun ei sillä tehoa ole??

      • jolene*
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Jep, näin olen itsekin tämän nähnyt. Ei ota mua ja puheitani todesta ennen kuin todella toimin. Ennen hoidinkin lopulta kaikki asiat, koska ne oli hoidettava. Siis jos ja kun hän ei niitä kehoituksista huolimatta hoitanut.

        Sitten yritin "herättää" häntä sillä, etten enää hoitanut puhtaasti hänen asioitaan, tyhmänä ajattelin, että hän ottaa vastuun ja toimii, kun pakko on. No, näin ei tapahtunut ja laskut mm. jäi maksamatta, monesta muusta asiasta puhumattakaan.

        Juuri lasten puolesta olen ollut itsekin tosi masentunut ja ahdistunut. Olen siitä puhunut lukuisia kertoja, että lapsetkin tästä kärsivät ja millaisen elämisen mallin lapset saavat... tuloksetta... Aina tulee jotain "fiksua" vastineeksi. Yleensä saan kuulla omat virheeni ja tekemättömyyteni... Tämän vuoksi mm. nalkutus tässä perheessä on loppunut jo aikoja sitten, ainakaan pariin vuoteen en enää sitä lajia ole jaksanut harrastaa. Miksi vaivautua, kun ei sillä tehoa ole??

        No mitä vielä odotat, ap? Että mies sössii asiansa vielä pahemmin ja sinäkin menetätä luottotietosi? Tee fiksusti, hae eroa, hopi hopi. Kun se pitkittyy, se myös mutkistuu. Taloakaan ei kannata murehtia, teillä ei ole kummallakaan varaa asua siinä, > eropaperit oikeuteen, talo myyntiin.

      • EihänTääMuutu
        jolene* kirjoitti:

        No mitä vielä odotat, ap? Että mies sössii asiansa vielä pahemmin ja sinäkin menetätä luottotietosi? Tee fiksusti, hae eroa, hopi hopi. Kun se pitkittyy, se myös mutkistuu. Taloakaan ei kannata murehtia, teillä ei ole kummallakaan varaa asua siinä, > eropaperit oikeuteen, talo myyntiin.

        Taloa todella murehdin. Olen siihen neuvotellut itselleni lainankin, olisi ainakin vuosi varaa asua. Sen aikaa, että saisin sen valmiiksi, voisin myydä ja saisin siitä paljon enemmän jatkoelämää varten käteen. Mutta jaksaisinko sitä, en tiedä. Talon todella haluaisin joskus valmiiksi ja jopa asua siinä (se on epärealistista pidemmän päälle yksin lasten kanssa), koska olen sen itse suunnitellut jne, toista samanlaista en ikinä tule saamaan, se on varma.

      • hjgfjzs
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Taloa todella murehdin. Olen siihen neuvotellut itselleni lainankin, olisi ainakin vuosi varaa asua. Sen aikaa, että saisin sen valmiiksi, voisin myydä ja saisin siitä paljon enemmän jatkoelämää varten käteen. Mutta jaksaisinko sitä, en tiedä. Talon todella haluaisin joskus valmiiksi ja jopa asua siinä (se on epärealistista pidemmän päälle yksin lasten kanssa), koska olen sen itse suunnitellut jne, toista samanlaista en ikinä tule saamaan, se on varma.

        EihänTääMuutu
        Näytät olevan enemmän naimisissa talon kuin miehen kanssa. Annan ystävän neuvon - jätä molemmat ja kerralla. Se kirpaisee vain kerran. Ei ole MITÄÄN järkeä jäädä asumaan vuodeksi taloon. Olet suunnitellut talon ja toista et tule saamaan, mutta paremman elämän voit saada siitä huolimatta. Mutta vain ellet jää murehtimaan taloa!

      • EihänTää Muutu
        hjgfjzs kirjoitti:

        EihänTääMuutu
        Näytät olevan enemmän naimisissa talon kuin miehen kanssa. Annan ystävän neuvon - jätä molemmat ja kerralla. Se kirpaisee vain kerran. Ei ole MITÄÄN järkeä jäädä asumaan vuodeksi taloon. Olet suunnitellut talon ja toista et tule saamaan, mutta paremman elämän voit saada siitä huolimatta. Mutta vain ellet jää murehtimaan taloa!

        Jos jätän talon nyt, en saa euroakaan siitä. Jos saisin sen pidettyä vuoden, tehtyä valmiiksi, saisin jo sievoisen summan rahaa... Siinä on se ero. On vähän eri lähteä jatkamaan elämään neljän lapsen kanssa ilman lanttiakaan tai sitten esim. 50-70t euron kanssa....

    • åowgjå'awgjå'gjåowar

      Miksi sana "terapia" on lainausmerkeissä? Oliko terapeutti parisuhteisiin erikoistunut psykoterapeutti tai perheterapeutti? Esimerkiksi terveyskeskuspsykologilla ei ole välttämättä erikoistumiskoulutusta. Itse kävin kahdella terapeutilla ennen kuin löytyi sellainen, jolta sain apua. Terapeuteissa niin kuin missä tahansa muissakin ammattikunnassa on sopivampia ja vähemmän sopivia. Jos olo on edelleen huono ja päättämättömyys ja selkiytymättömyys vaivaa, sinun tilanteessasi kokeilisin toista terapeuttia, ei siihen montaa kertaa tarvita, jos terapeutti osaa asiansa. Kallistahan se tietysti on, siksi kannattaa varmistaa koulutus ja jutelle vielä puhelimessa miltä terapeutti vaikuttaa. Oikea parisuhdeterapia ei ole vain juttelua ja mielen purkamista, kyllä sieltä pitäisi tulla oivalluksia. MIes voisi lähteä mukaan, jos sanot, että päätös koskee avioliittoa, eron järjestelyä eli häntä itseään?

      MInusta talo ei ole yhtään pinnallinen asia, päinvastoin, sehän on lasten koti ja turvapaikka, monen vuoden asiat yhdessä paikassa. Se on tukikohta, joka voi merkitä jopa enemmänkin kuin avioliitto ja näin pitää paria yhdessä, jos talossa viihdytään.

      Viesteistäsi tulee päällimmäisenä mieleen, että syyllistät itseäsi kovin paljon. MIehesi masennus on ehkä helpottanut, koska hän jaksaa tavata kavereita ja harrastaa? Siltä se kuulostaa. Hänen roolinsa sairaana on ehkä jäänyt parisuhteessanne päälle? Tuo kannattaisi juuri purkaa, roolit, jotka ovat teille syntyneet. Parisuhteisiin erikoistunut terapeutti osaa kyllä rooleja selvittää vaikkei miehesi sinne lähtisikään. Sinua helpottaa valtavasti se, että kannat syyllisyyttä vain oman osuutesi verran, et miehesi puolesta myös. Ei avioliittoanne sairaus ainoastaan kaada, vaan moni muukin asia, ja suurin osa on sellaisia, joihin et todellisuudessa ole voinut paljoakaan vaikuttaa. Se, että miehesi masentui, on hänen historiansa tulosta, samoin hän on ollut itse vastuussa omasta hoidostaan, on edelleenkin. Et voi vetää koko perhettä kuiville ihan yksinäsi, vaikka oletkin järkevä, vastuullinen ja kärsivällinen nainen.

      Yksi asia vielä. Eihän teidän ole heti pakko erota, ensin on harkinta-aika. Kun asutte eri paikoissa, sekin auttaa selkiyttämään asioita. Jos mies ei lähde, te voitte lähteä lasten kanssa tilapäisesti kotoa ja lunastaa talo halutessanne itsellenne myöhemmin.

      Kaikkea hyvää sinulle ja perheelle. Pidä huolta itsestäsi.

      • EihänTääMuutu

        Kiitos sanoistasi. Kyllä siinä totuuden siemen on. En jaksa syvällisesti vastata, olen parhaillaan niin tämän asian negatiivisissa syövereissä. Terapialla tarkoitin, että olen käynyt kriisiterapeutilla purkamassa ajatuksiani.. Eikä ne mihinkään muutu. Suurin ongelma on se, että toivon edelleen turhia, en haluaisi luopua toiveistani... Ylipäätään en hyväksy tätä tilannetta, sehän mun ongelma on. Siksi tässä roikun ja siksi pitäisi keksiä keino itselleni "takoa järkeä päähän", jotta osaisin löytää tästä oikean ulospääsyn.

        Ehkä se nyt on löytymässäkin, toivon niin.

      • en ymmärrä.....

        Minä en kyllä käsitä että mihin ihmeeseen sitä terapeuttia tässä vaiheessa oikein tarvitaan?

        Muutama pointti avioliitosta:
        1. se repii aloittajan hermot riekaleiksi
        2. toivoa korjaamisesta ei näillä änkymin ole
        3. avioliiton jatkaminen tuhoaa aloittajan talouden

        Miten se terapeutti korjaa nuo asiat? Tuleeko se kenties miehen tilalle tekemään kaikki tekemättä jääneet asiat?

    • eronnut2

      kuulostaa hirveän tutulta!! Itse olen antanut miehelleni mahdollisuuksia niin monta etten ole niitä enää edes laskenut. Mikään ei ole loppujen lopuksi muuttunut, aina hetken aikaa menee hyvin. Kunnes kaikki on taas niinkuin ennen. Ja siinä pisteessä ollaan että odotan koska postiluukusta tipahtaa kirje jossa lukee että meidät on tuomittu avioeroon. Alkoholi ja aikaansaamattomuus ovat ne asiat jotka meidän liiton tuhosi.

    • hmmm....

      Miks pitää olla "hyvä" syy lähteä suhteesta? Jos asiat on retuperällä, muutosta ei tapahdu ja suhdetta ei saa kuntoon niin, adios! Meet niitä polkuja, jotka tuo sulle onnen.

    • johan nyt

      kontaminoitui toiseen naiseen, ja sä pelkäät joutuvas maksajaksi? hah!

      • ????

        ???

    • EihänTääMuutu

      Nyt alkaa tosiaan kuppi mennä nurin... Ahdistus on lähes käsinkosketeltavaa, puristaa rinnassa, pala kurkussa, hermostuttava sisäinen vapina ja sietämätöän kuin vangittuna olemisen tunne... Ei vaan pysty enää... Ei pysty edes ajattelemaan :( Ehkäpä mulla on jokin psyykkiseksi sairaudeksi luokiteltava ahdistuneisuushäiriö. Jokuhan tuonne aiemmin oli vastannutkin, että epätäydellistä elämää vain pitää sietää. Ja nythän mä en siedä. Tosin, olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että kurjia juttuja elämässä vaan tulee ja ne vaan pitää sietää, ei siinä mitään. Mutta rajansa kaikella.

      Kävinkin tämän viikon kuluessa itse asiassa jo psykiatrinkin vastaanotolla. Alkoi epäilyttää olenko ihan terve, kun tässä jamassa olen. Sen mielestä -ihme kyllä- vaikutin kuulemma ihan selväjärkiseltä ja reagoin luonnollisella tavalla kriisiin... mene ja tiedä. Olo on kyllä sietämätön.

      Akuuttina ongelmana on nyt se mistä revin rahat isoon rästilaskuun, joka tuli päivähoitomaksuista. Ne rahat pitäisi äkkiä saada kasaan. Asiassa v-tuttaa se, että lasku tulee vain minun nimiin (eihän se mitään muuttaisi vaikka molempien nimiin tulisikin) vaikka molempien se kai kuuluisi maksaa ja eniten se, että se ei olisi suuruudeltaan läheskään niin suuri, jos mies olisi ne tulotietonsa sinne joskus aikoinaan toimittanut. Nyt MINÄ joudun repimään jostain sellaiset rahat kasaan, joita ei periaatteessa edes olisi pitänyt joutua maksamaan! Myönnän, olen v-tuuntunut ja katkera. Kele.

      Mutta tosiaan, tämä on silkkaa hulluutta, tämän tilanteen antaminen jatkua ennallaan ja eritoten itsensä kiusaaminen tällä tavalla. Huomenna aloitan aktiivisemman asiaan puuttumisen ja alan laittaa rattaita pyörimään, edes johonkin suuntaan. Luultavasti se vaatii myös sairausloman ottoa, mutta ei voi mitään, sitten se on vain otettava. Enemmin kai tässä on itsensä pelastettava kuin mietittävä kuka työni hoitaa...

      • mitä urpoja miehiä

        Nyt jätät tuollaisen laiskan miehen. Minkä hel*etin takia te katselette tuollaisia miehiä ja täällä valitatte sitten miten huonosti teillä menee! Ei ne miehet muutu miksikään. Pitää lakata lyömästä päätänsä seinään! Nyt toimintaa asian suhteen!

      • pwaefjawpiejgfa'pwig

        Laskussa on numero, johon voi soittaa, jos on kysyttävää. Soita siihen ja neuvottele maksuaikataulu, luulisin, että se voisi onnistua. Kerro tilanne ja yritä sitäkin, jos laskua voisi pienentää. Jos et jaksa, pyydä joku apuun.

        Sain ihan saman vaikutelman kuin psykiatri viesteistäsi, reagoit normaalisti kriisiin. Aiemmin kun terapeutti sanoi, että olet rationaalinen, minulle tulee mieleen, että olet koteloinut tunteesi, jotta pystyisit toimimaan. Se on myös normaali kriisireaktio eikä siis tarkoita, että kaikki olisi hyvin, vaan sitä, että ihminen toimii voimiensa äärirajoilla, tunnereaktioille ei ole tilaa. Pystytkö nukkumaan? Hanki nukahtamislääkettä, jos et pysty. Sairausloma on välttämätön, työterveyshuollosta voit myös saada apua tilanteeseen.

        Kuulostaa siltä, että kehosi tekee nyt todenteolla selväksi, että sinun on pysähdyttävä ja tehtävä päätöksiä. Päätösten ei tarvitse olla lopullisia, vaan sellaisia, että raha-asiat eriytetään, ettei sinun tarvitse huolehtia miehesi raha-asioista. Et ole päässyt käsittelemään vielä tunteitasi mieheesi ammattilaisen kanssa, koska akuutti tilanne on vienyt voimat, siihen tarvitset apua.

        Millaiset ovat tukiverkostosi? Äiti, isä, sisarukset, ystävät, heitä tarvitaan. Kerro tilanteesi luotettaville ihmisille ja pyydä heiltä apua. Yksin ei kannata jäädä! Lapsiperheiden pitäisi olla myös jonossa ensimmäisenä perheasiainneuvottelukeskuksessa, siellä on tarjolla perheterapiaa, ja voit mennä sinne, vaikke ette kuuluisi kirkkoon. Kriisiajan voi saada nopeastikin.

      • alkjfaoiehoawihgäapi
        pwaefjawpiejgfa'pwig kirjoitti:

        Laskussa on numero, johon voi soittaa, jos on kysyttävää. Soita siihen ja neuvottele maksuaikataulu, luulisin, että se voisi onnistua. Kerro tilanne ja yritä sitäkin, jos laskua voisi pienentää. Jos et jaksa, pyydä joku apuun.

        Sain ihan saman vaikutelman kuin psykiatri viesteistäsi, reagoit normaalisti kriisiin. Aiemmin kun terapeutti sanoi, että olet rationaalinen, minulle tulee mieleen, että olet koteloinut tunteesi, jotta pystyisit toimimaan. Se on myös normaali kriisireaktio eikä siis tarkoita, että kaikki olisi hyvin, vaan sitä, että ihminen toimii voimiensa äärirajoilla, tunnereaktioille ei ole tilaa. Pystytkö nukkumaan? Hanki nukahtamislääkettä, jos et pysty. Sairausloma on välttämätön, työterveyshuollosta voit myös saada apua tilanteeseen.

        Kuulostaa siltä, että kehosi tekee nyt todenteolla selväksi, että sinun on pysähdyttävä ja tehtävä päätöksiä. Päätösten ei tarvitse olla lopullisia, vaan sellaisia, että raha-asiat eriytetään, ettei sinun tarvitse huolehtia miehesi raha-asioista. Et ole päässyt käsittelemään vielä tunteitasi mieheesi ammattilaisen kanssa, koska akuutti tilanne on vienyt voimat, siihen tarvitset apua.

        Millaiset ovat tukiverkostosi? Äiti, isä, sisarukset, ystävät, heitä tarvitaan. Kerro tilanteesi luotettaville ihmisille ja pyydä heiltä apua. Yksin ei kannata jäädä! Lapsiperheiden pitäisi olla myös jonossa ensimmäisenä perheasiainneuvottelukeskuksessa, siellä on tarjolla perheterapiaa, ja voit mennä sinne, vaikke ette kuuluisi kirkkoon. Kriisiajan voi saada nopeastikin.

        PS: Perheasianneuvottelukeskuksen terapia on ilmaista.

    • helmi-71

      Sinä olet yrittänyt hoitaa asioita, puhua ongelmista, taistellut suhteen ja kodin puolesta. Kaikki voimasi on valunut tyhjiin. Mikään annettu lupaus ei ole pitänyt. Olet tuntenut että sinun toiveillasi ei ole mitään merkitystä. Sinusta on tullut kiinteä vakio miehen elämään. Hän ei ikinä usko, että lähtisit - luovuttaisit. Rautavanne kiristää rinnassa ja olo on vaikea - todellakin tuntuu ettei pysty edes hengittämään syvään. Olet minä 3 vuotta sitten.
      Joko jäät ja kuolet sisältä tai lähdet ja annat itsellesi mahdollisuuden toipua.
      Minä hain avioeron. Kyllä, luovutin vastoin kaikkia periaatteitani.
      Talot ja tavarat on pieniä murusia siinä vaiheessa, kun on henkisesti täysin loppu.
      Toivon sinulle voimaa repiä itsesi irti, voimaa aloittaa alusta ja toipua.

    • oppeliini1

      Sinä olet uhkaillut lähteä niin monta kertaa että miehesi ei olta sinua lainkaan vakavasti enää. Ottanut enää pitkään aikaan. Kun tietää että puhe on halpaa!

      Oman terveytesi takia, lopeta uhkailut, kerää kimpsui, kampsusi ja lapsesi ja muuta vaikka vanhempiesi luo väliaikaisesti. Pois tuosta pesästä. Pelastusarmeijaan, tuttaviesi luo alivuokraliaseksi - ihan minne tahaansa kunnes taloudellinen tilasi on järjestyksessä. ( Talon myynnin jälkeen)

      Kuulostaa kuin lapsesi olisivat vielä pieniä, ehkä vanhempasi voivat hoitaa heitä kun itse käyt toissä. Vai onko etäisyys vanhempiisi liian pitkä? Olisiko sinulla ketään m,uuta joka voisi hoitaa pienokaisia?

      Sitten vain avioero vireille ja talo myyntiin.
      On totta että se ei välttämättä heti mene kaupaksi, mutta aikanaan kuitenkin . Noilla varoilla voit sitten maksaa velkasi ja aloittaa puhtaalta poydältä.

      Miestäsi sinä et voi enempää auttaa. Pallo on hänen käsissään.
      Saattaa olla että hän ryhdistäytyy, alkaa tyot ja hoitaa maksunsa - ehkä ei. Mutta sinä et ole enää siitä vastuussa.

      Sinulla onkin kädet täynnä lastesi ja tyosi kanssa.
      LAPSET tässä menevät kaiken etusijalle joten pelasta itsesi, HE tarvitsevat sinua tervejärkisenä! Sinä ja lapsesi ette tarvitse luksusasuntoa, teille riittää 4 seinää ja katto niin kauan kuin se on turvallinen, ilmapiiri rakastava ja lastesi eikä sinun tarvitse huolehtia eikä pelätä.

    • Lellu....

      Aloittaja on käyttänyt hirveästi energiaa miehen muuttamiseen. Sen suhteen kannattaa luovuttaa. Mies pitää ottaa sellaisena kuin hän on tällä hetkellä. Miestä ei voi muuttaa väkisin. Mielenterveysongelmaisella miehellä ei välttämättä ole voimia ryhdistäytyä. . AP päättää pitääkö vai jättääkö.

      Toinen asia mikä kiinnittää huomiota on eropäätöksen siirtoyritys miehelle. Jokainen on oman onnensa seppä. Ei mies halua muuttaa nykyistä systeemiä ja palvelua miksikään muuksi. AP:n kannattaa miettiä että mitä hän haluaa elämältään ja toimia sen mukaan.

      Kolmas asia on takertuminen taloon. Henkisesti helpottaa jos luovuttaa talon suhteen. Ylimääräiseet lainat tuottavat huolta.

      Päivähoitoon voi varmasti vieläkin toimittaa miehen tulotiedot ja vaatia korjausta maksuihin. Hoida ne itse sinne.

      Miestä et voi muuttaa. Vaihtoehtona on , että hyväksyt miehen tuollaisena kuin hän on tai teet eropäätöksen.

      • EihänTääMuutu

        Takertuminen taloon on toki tunnepitoista, mutta käytännössä vain taloudellisesta näkökulmasta johtuvaa.

        Miehen tulotietoja en voi minäkään toimittaa, kun niitä ei missään ole. Maksuja voi toki yrittää oikaista myöhemmin, mutta harvoin niin tehdään. Olen tämänkin kysynyt jo viime keväänä kahdelta eri taholta. Eikä se missään nimessä auta tämänhetkiseen tilanteeseen, kun pitäisi ne maksaa.

      • Nyrkki-Ismo
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Takertuminen taloon on toki tunnepitoista, mutta käytännössä vain taloudellisesta näkökulmasta johtuvaa.

        Miehen tulotietoja en voi minäkään toimittaa, kun niitä ei missään ole. Maksuja voi toki yrittää oikaista myöhemmin, mutta harvoin niin tehdään. Olen tämänkin kysynyt jo viime keväänä kahdelta eri taholta. Eikä se missään nimessä auta tämänhetkiseen tilanteeseen, kun pitäisi ne maksaa.

        "Miehen tulotietoja en voi minäkään toimittaa, kun niitä ei missään ole"

        Verottajan tiedot ovat täysin julkisia elikkä miehen tulotiedot edelliseltä vahvistetulta verokaudelta saa kyllä paikallisesta verotoimistosta.

        http://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Julkisuus_ja_tietosuoja/Tietojen_salassapito_ja_julkisuus/Verotuksen_julkiset_tiedot(14762)


        Julkisten tietojen luettelot ovat nähtävillä verotoimistoissa:

        Julkisten tietojen palvelu verotoimistojen asiakaspäätteillä 1.11.2011 alkaen

        Tuloverotuksen ja kiinteistöverotuksen julkisia tietoja voi kysellä myös puhelimitse:

        Henkilöasiakkaan tuloverotuksen julkiset tiedot: 020 697 002 (suomi) ja 020 697 003 (ruotsi)

      • EihänTääMuutu
        Nyrkki-Ismo kirjoitti:

        "Miehen tulotietoja en voi minäkään toimittaa, kun niitä ei missään ole"

        Verottajan tiedot ovat täysin julkisia elikkä miehen tulotiedot edelliseltä vahvistetulta verokaudelta saa kyllä paikallisesta verotoimistosta.

        http://www.vero.fi/fi-FI/Tietoa_Verohallinnosta/Julkisuus_ja_tietosuoja/Tietojen_salassapito_ja_julkisuus/Verotuksen_julkiset_tiedot(14762)


        Julkisten tietojen luettelot ovat nähtävillä verotoimistoissa:

        Julkisten tietojen palvelu verotoimistojen asiakaspäätteillä 1.11.2011 alkaen

        Tuloverotuksen ja kiinteistöverotuksen julkisia tietoja voi kysellä myös puhelimitse:

        Henkilöasiakkaan tuloverotuksen julkiset tiedot: 020 697 002 (suomi) ja 020 697 003 (ruotsi)

        Ei, verotustietoja ei todellakaan ole, koska mies on yrittäjä ollut eikä ole kirjanpitoaan huolehtinut tehtäväksi! Käynee ilmi aikaisemmista viesteistä. Joten, verottajalle ei ole tulotietoja, en saa niitä mistään, en myöskään siis voi niitä mihinkään toimittaa. Joten se siitä. Aivan sama ovatko tiedot julkisia vaiko eivät, mutta kun niitä ei ole!

    • narskunexstatisti

      Jos miehesi on oikeasti masentunut ei hän harrastuksiin jaksa lähteä.Oikeasti masentunut ei ole kiinnostunut ja jaksa tehdä mitään! Epäilen siksi suuresti masennusdignoosia?
      Jos miehesi onkin pettävä välinpitämätön luuseri, narsisti, joka hoitelee omia asioitaan ja suhteitaan täysin perheestään piittaamatta. Ei rakasta tuollainen mies perhettään ja lapsiaan, jos ei hoida osuuttaan yhteisestä kakusta. Varoittava merkki on mielestäni jo se että hän on "yrittäjä", ja voi kertoa vain sopeutumattomuudesta sääntöihin ja kyvyttömyydestä elää rajoitusten mukaista elämää. Säännöllinen työ ei kiinnosta. Normaali ihminen jo lopettaisi kannattamattoman yritystoiminnan ja alkaisi etsiä jotain muuta tulonlähdettä.
      Avaa silmäsi. Narahtanut pettämisestä. Pettää kuule edellenkin. Asiat ei tule muuttumaan. Eroa, ja jätä hänet ennenkuin hän sotkee asiat entistä pahemmin.
      Omasta kokemuksesta voin kertoa samanlaisen luuserimiehen ex.vaimona että ei tule muuttumaan kuin pahempaan suuntaan. Mies pitää sinua vaan hoitajanaan. Se on narsistin sinulle antama osa, johon hän sinut valitsi jo alun alkuaan. Jätti vain sen sinulle kertomatta, ja näin ollen ei antanut sinulle valinnanmahdollisuutta. Eli teki sinulle petoksen.
      Masennus kotona on vain rooli jota hän esittää voidakseen käyttää sinua hyväkseen, ja laistaa velvollisuuksistaan ja oikeuttaakseen itselleen sinun väärinkohtelun. Hän provosoi sinut ja pakottaa sinut puuttumaan epäkohtiin, joita hän sitten käyttää aseena sinua vastaan, oikeuttaakseen itselleen sinun väärinkohtelunsa.Hän syyllistää sinua omista teoistaan, jotka hän on sinulta salannut. Hänen omatuntonsa ei selvästi ole puhdas. Siksi hän pakenee masennusken taakse. Syyt hänen käyttäytymiseensä voivat olla täysin sinusta riippumattomia, ja puhtasti hänen itsensä aiheuttamia. Sinulla ei ole osaa ei arpaa hänen masennukseensa.
      Minunkin exäni masennus kaikkosi välittömästi kun kotioven sulki.
      Jatkuvaa pettämistä ja salasuhteita ja matkoja milloin minnekin ja alkoholin käyttöä, ja rahan tuhlausta, salaiset tilit ym. perhe oli vain kulissi ja huoltokeskus, jonne reissuiltaan palasi miten sattui. Kaikki aika meni kavereiden ja salasuhteiden hoitamiseen.Kotiasiat ei kiinnostaneet pätkääkään.
      Ota vähän selvää mitä hän oikeasti harrastuksissaan puuhailee.
      Miehelläsi taitaa olla salasuhde, suhteita. Hän on alkanut elää täysin rajatonta elämää.Sinä et voi hänelle rajoja asettaa, joten muuta vaihtoehtoa ei ole kuin erota.
      Avioliittosi on kaputt. Teette selvästi merkitse miehellesi enää mitään, karu tosiasia, joka on vain hyväksyttävä. Lähde suhteesta, tavalla tai toisella, ennenkuin hän polttaa sinut täysin loppuun.
      Turhaan sinä yrität muuttaa asioita joita et saa muuttumaan.
      Irrottautuminen miehestäsi on ainut oikea tie, voi alussa tuntua kauhealta romahdukselta, mutta kun alat ottaa asioihin uutta näkökulmaa, olosi helpottaa kummasti ja pystyt tekemään itsesi ja lastesi kannalta parempia ja viisaampia päätöksiä.
      Voimia aloittaa uusi elämä ja kaikkea hyvää tulevaisuudellenne!

      • EihänTääMuutu

        Jep, kiitos. Tuohon diagnoosiin olen itsekin välillä jo alkanut kallistua. Se tosin tuntuu ja kuulostaa nin uskomattomalta ottaen huomioon mikä hän on ollut ja mikä on yhteinen historia ollut...

    • EihänTääMuutu??

      No niin, nyt taas pää sekaisin hitto vie! Ei mitään ajatusta mitä tässä pitäisi tehdä?? Kirjoitin muutama päivä sitten avioerohakemukseen nimeni. Olin vakuuttunut, että se on ainoa keino, että olen jo tajunnut mikä tämä kuvio on, ja muuta mahdollisuutta ei ole. Ehkä jossain syvällä vielä oli pieni toive, että mies "heräisi" ja alkaisi kertoa rakkauttaan suunnitelmaansa muuttaa tämän elämän kulkua vakuuttaa miten haluaa vielä jatkaa kanssani.

      Mitä vielä. Oli raivoa täynnä, sain kuulla taas julmia syyllistyksiä miten elämämme on monelta osin minusta johtuen tässä tilassa, mitä kaikkea hän on tehnyt ja mitä odottanut (turhaan) minulta. Aivan suoraa v*ttuilua myös ja lisäksi vielä todella ilkeä vale, jonka tiesi sekoittavan pasmani.

      Olin pettynyt, totesin, että emme tule pääsemään missään vaiheessa yhteisymmärrykseen ja että prosessista tulee luultavasti yhtä h*ttiä. Toisaalta, koin huomaavani, että tätähän tämä näyttää olevan, eihän tässä muuta ratkaisua olisi ollutkaan.

      Mutta, nyt on ääni kellossa muuttunut. Hän haluaa, hän toivoo, hän aikoo... Hän rakastaa minua, ilman sitä ei ole mitään, hän haluaa pelastaa perheen ja hän haluaa osoittaa minulle miten paljon rakastaa ja haluaa alkaa kantaa vastuuta, ottaa niskastaan kiinni ja ryhdistäytyä, alkaa hoitaa asioitaan. Tämä on nyt viimeisintä. Täysin (?) vilpittömän kuuloista, oikeastaan se mies, jonka kanssa mulla oli hyvä olla kaikki ne vuodet. Mutta, alkuun tuossakin oli rivien välistä sitä, että mitä hän sitten odottaa minulta, kyselyä, että miten minä olen ajatellut panostaa ja selvä ajatus, että sitten otetaan yhteisiin nimiin (molempien vanhemmat takaajiksi) laina, jolla maksetaan hänen velat pois. Onhan ne rahat menneet perheen elämiseen ja siksi jääneet yrityksen laskut maksamatta. Ja minähän halusin näin monta lasta, ja se maksaa. Hän olisi halunnut vain vähemmän ja olisi ollut halvempaa... Jos tämä järjestely ei käy, niin sitten hän hoitaa velkansa ja minä maksan asuntolainaa. Hänhän on sitä tähän asti maksanut.... Ja näiden kaikkien viestien jälkeen hän on taas ollut kuin "oma itsensä", siis sellainen jonka kanssa viihdyn ja asiat menee ok.

      Nyt mä alan olla aika puhki. En haluaisi rikkoa perhettä. Mutta voinko tuohon vielä luottaa? Onko se tosissaan? Vilpitön? Vai onko tämä vain taas valetta ja petosta? Itse hän oma-aloitteisesti sanoi, ettei ikinä haluaisi olla mulla paskamainen tai tehdä paskasti... niin....

      • awågtfaw'ågjoawågj

        Hän haluaa sinut ja vanhempasi maksamaan lainansa!? Herätys! Toinen hälytys: meillä on liikaa lapsia, joita sinä halusit?!

        Jokainen tietysti tekee näissä jutuissa omat päätöksensä, mutta kyllä tuo olisi ainakin minulle ihan selvää kauraa ottaa ero. Jos lasten sanotaan olevan liikaa niin se on minusta aivan anteeksiantamatonta. Ja vanhemmat takaajiksi hänen veloilleen?! En voi tuosta käyttää mitään muuta adjektiivia kuin: hävytöntä.

        Rakkaus on hieno asia, mutta rahan ja rakkauden sekoittaminen ja rakkaudella vedättäminen siivoaisi ainakin minun silmäni unihiekasta. Jos hänen rakkautensa sinuun on aitoa, se kyllä kestää eronkin, jotta saatte raha-asianne erilleen. Eihän rakkauteen tarvita avioliittoa ja yhteistä rahapussia sekä koko sukua takaamaan puolison velkoja.

        Ylipäätään sellainen ihminen, joka näkee kaiken vian muissa ihmisissä ja olosuhteissa eikä näe mitään vikaa itsessään, ei ole kovin luotettava ihminen mielestäni. Veikkaan, että tulet katumaan raskaasti, jos vedät avioerohakemuksen pois. Sinuna katselisin ainakin tuon puoli vuotta ennen kaikkea sitä, onko hänen puheensa vain puheita, näkyykö mitään todellista vastuun ottamista raha-asioissa. Ei se ole välttämättä tietoista valetta, hän varmasti itse uskoo itseensä, ja se tässä onkin juuri ongelma. Hän elää kuvitelmissa, muut valjastetaan vastaamaan seurauksista ja syyllistetään? Tälläiselta kuvauksesi kuulosti.

      • annakenkääsille!
        awågtfaw'ågjoawågj kirjoitti:

        Hän haluaa sinut ja vanhempasi maksamaan lainansa!? Herätys! Toinen hälytys: meillä on liikaa lapsia, joita sinä halusit?!

        Jokainen tietysti tekee näissä jutuissa omat päätöksensä, mutta kyllä tuo olisi ainakin minulle ihan selvää kauraa ottaa ero. Jos lasten sanotaan olevan liikaa niin se on minusta aivan anteeksiantamatonta. Ja vanhemmat takaajiksi hänen veloilleen?! En voi tuosta käyttää mitään muuta adjektiivia kuin: hävytöntä.

        Rakkaus on hieno asia, mutta rahan ja rakkauden sekoittaminen ja rakkaudella vedättäminen siivoaisi ainakin minun silmäni unihiekasta. Jos hänen rakkautensa sinuun on aitoa, se kyllä kestää eronkin, jotta saatte raha-asianne erilleen. Eihän rakkauteen tarvita avioliittoa ja yhteistä rahapussia sekä koko sukua takaamaan puolison velkoja.

        Ylipäätään sellainen ihminen, joka näkee kaiken vian muissa ihmisissä ja olosuhteissa eikä näe mitään vikaa itsessään, ei ole kovin luotettava ihminen mielestäni. Veikkaan, että tulet katumaan raskaasti, jos vedät avioerohakemuksen pois. Sinuna katselisin ainakin tuon puoli vuotta ennen kaikkea sitä, onko hänen puheensa vain puheita, näkyykö mitään todellista vastuun ottamista raha-asioissa. Ei se ole välttämättä tietoista valetta, hän varmasti itse uskoo itseensä, ja se tässä onkin juuri ongelma. Hän elää kuvitelmissa, muut valjastetaan vastaamaan seurauksista ja syyllistetään? Tälläiselta kuvauksesi kuulosti.

        Antaisin monon kuvan persuksille, jos mies sanoisi meidän lastemme olevan liikaa ja pelkästään minun niitä halunneen. Aivan kuin sylkeminen vasten kasvoja.

      • yrittäjä itsekin

        "sitten otetaan yhteisiin nimiin (molempien vanhemmat takaajiksi) laina, jolla maksetaan hänen velat pois"

        Tyhmä olet jos tuohon vipuun menet.

      • Yrittääj itsekin
        yrittäjä itsekin kirjoitti:

        "sitten otetaan yhteisiin nimiin (molempien vanhemmat takaajiksi) laina, jolla maksetaan hänen velat pois"

        Tyhmä olet jos tuohon vipuun menet.

        Äijähän voi maksaa velkansa talosta saatavila rahoilla.

      • marisol.

        "Mutta voinko tuohon vielä luottaa?"

        Siis MITÄ HÄ? EI TODELLAKAAN voi luottaa.

        Nyt ette ota mitään yhteistä velkaa. Se on typerintä mitä voisit tehdä. Miehesi voi ottaa velkansa yksin ja vanhempansa takaajiksi (mihin vanhempien ei kyllä kannattaisi suostua)..

        Asia on sillä tavalla, että lapset on kuitenkin jonkun elätettävä ja se joku olet varmaan sinä. Mies sekoilee firmansa kanssa. Minä en puhuisi enää mitään miehelle, joka tulee selittämään tuollaista sontaa lasten lukumäärästä ym.

    • olet ainakin yrittän

      Laita ne eropaperit nyt ainakin postiin. Ehdit miettiä seuraavat 6 kuukautta ja vetää paperit pois, jos miehestä saattaisi ollakin normaaliin elämään.

      • olet ainakin yrittän

        Ja katsot tilannetta sinne puolen vuoden päähän. Älä ota niitä papereita pois seuraavan parin kuukauden kuluessa. Eiköhän puolen vuoden päästä näe, kuinka tosissaan mies on ollut.

    • 2 vaihtoehtoa

      Tuo on tyypillistä käyttäytymistä, kun avioero laitetaan vireille. Toinen lupaa yrittää ja sitä yritystä jatkuu se max. pari kuukautta.
      Mieti, oletko kärsinyt jo tarpeeksi vai annatko miehelle tämän viimeisen mahdollisuuden. Paperit ehdottomasti vireille, että voit sitten heti erota, jos mies mokaa jälleen. Helpottaa sinunkin elämääsi. Jos mies ei ymmärrä fiiliksiäsi ja tätä, niin eipä hän kovin aikuinen sitten ole.

    • Mieti vielä

      Haetko oikeasti täältä vastuksia noin ratkaisevaan kysymykseen? Vai kirjoitatko tänne mahdollisesti sen takia että miehesi lukisi täältä surkuttelut? Oletko sä oikeasti tehnyt kaikkesi liittonne eteen ja siihen että sinussa ei ole mitään vikaa suhteenne karille menoon. Eikä ole mitään mitä sinun tarvitsisi pyytää puolisolta anteeksi? Anteeksipyyntö voisi helpottaa hänen oloaan jos hän kokee tullensa kanssa petetyksi, kerta hän on se ihminen jota rakastat.

      • marisol.

        Voi pyhä sylvi. Kyllä se on ap jota on petetty monella tavalla ja viilattu linssiin. Siitä ei ole epäilystäkään.

      • EihänTääMuutu

        Kyllä haen ratkaisua omasta päästäni. Tänne kirjoitan, koska a) johonkin suuntaan tätä on pakko purkaa ja b) saan hieman perspektiiviä sille ovatko ajatukseni pääni sisällä jo ihan vinksallaan ja olenko vain liian itsekäs kenties.

        Ja ei, siksi en kirjoita, että mies lukisi surkutteluni. Olen tunteeni, ajatukseni, kaikki kertonut hänelle ihan suoraan jo pitkän aikaa, reilun vuoden verran ainakin. Ei hän täältä mitään "lisäsurkutteluja" löytäisi enkä hänen sääliään toivo, enkä sitä edes saisi.

        Ja kyllä, varmaan edelleenkin voisin jotain koittaa tehdä. Esim. marssia ulosottoon ja neuvotella miten ME hoitaisimme HÄNEN velkansa ja asiansa. Toki voisin paljon tehdä hänen puolestaan. Mutta olen liian katkeroitunut (myönnän avoimesti) tekemään sitä enää. Ei. Ei enää. Monen monta kertaa olen kokenut, miten olen hänet "pelastanut" siitä ja tästä pinteestä ihan vain hänen "hajamielisyytensä" (=vastuuttomuutensa) vuoksi ja todella lopen kyllästynyt siihen. Asia on niin, että tämä tilanne (vastuun kantamisen puuttuminen) on niin monia vuosia syönyt hermojani, että enää en suostu samanlaista elämää jatkamaan. En voi jatkaa elämää miehen kanssa, joka ei vastuutaan kanna. En pysty, en kykene. Joku hyvä vaimo varmasti edelleen kykenisi, minä en. Raja on nyt ollut siinä.

        Ja en ole myöskään ihan tyhmä. Olen aina ollut sitä mieltä, että huonossa parisuhteessa on kaksi. Todellakaan en pidä itseäni täydellisenä, paljon on puutteita, monesti olen miestäni väärin kohdellut ja paljon virheitä on tullut tehtyä. Yhtään en ihmettele, että myöskin minun "ansiostani" parisuhde on ajautunut karille. On asioita, joista varmasti olen ollut anteeksipyyntöjä velkaa, ja joista olen anteeksi pyytänytkin. Kyse ei ole siitä. Kyse on nyt siitä, että tilanne on NYT tämä ja NYT tämä tilanne pitäisi saada haltuun, tavalla tai toisella. Varmati olen ilkeä, itsekäs ja paskamainen akka ollut, mutta vastuuni ja velvollisuuteni olen kantanut. Olen myös osannut myöntää virheeni ja osaan edelleen. Ja osaan myös ottaa toisen tunteita huomioon, jos hän ne tuo esiin. Mutta jos esim. 10v kuluttua alkaa valittaa miten katkeroitunut on asiasta X, niin mitä sille enää voin? Jos kukaan ei ole aikoinaan kertonut miten kamalasti asiat on menneet, niin en jälkikäteen mitään pysty muuttamaan. Mielestäni sekin on aikuisen vastuunottoa asiasta, että saa suunsa auki, jos asia ei miellytä.

        Että näin. Olen avoin kaikelle rakentavalle, mikä muutoksen tähän tilanteeseen toisi. Haluaisin nimenomaan avoimuutta, järkevää ja asiallista keskustelua asioista.

        Nyt mulla vaan keinot enää vähissä. Ehkä olen taitamaton.

    • erossa katkeroitunut

      Jätä semmoinen laiska paskiainen, kun ei kerta sun suunnittelemaa taloakaan tehnyt valmiiks. Sen vertaa ei kunnioitusta löydy toista kohtaan että tekis toisen luonnoksen valmiiksi asti. Jos sinulla kerran on lainakin jo neuvoteltuna valmiiks niin maksa äijä pihalle ja kerää voitot taskuun. Jos niin tyhmä on että sulle myy semmoiseen hintaan että siittä vielä vuoden päästä teet verojen jälkeen voittoa niin anna mennä , äijä pihalle . Sittenpä jäis äijälle aikaa harrastaa omia harrastuksiaa. Toivottavasti sait rahat siihen isoon rästilaskuun tai sait maksuaikaa, jos et niin vaadi äijältä rahat laskuun kun kerrran lapsiakin tehnyt on ni maksakoot.

    • oppeliini1

      Ole hyvä ja ota ero. Sinun VELVOLLISUUTESI on lapsiasi kohtaan - saada heille tasapainoinen, rauhallinen ja rakastava kasvuympäristo. EI jatkuva pompoteltavana olo idiootti miehesi kanssa.

      Tuo mita sinä ja miehesi olette heille jatkuvasti tarjonneet EI vastaa oikeaa kasvualustaa huolellisesti ja harkiten hankkimillenne lapsille.

      Sinä ja lapsenne olette tulleet jo liian monta kertaa päähän potkituiksi. Miksi et pitäisi jo avattuja silmiäsi auki!?

      VAIN lähde lastesi kanssa. Te ette tarvitse luksusasuntoa ettekä kaikenmaailmaa roinaa ympärillenne! Vain 4 seinää, katto ja lattia riittää niin kauan kuin sen sisällä on turvallinen, rakastava, opettavainen, positiivinen ja kehittävä ilmapiiri. TUOTA lapset tarvitsevat, ei taloa jossa juotuu kuulemaaan jatkuvaa riehumista pelko sydämessä.

      Mies on hyvä silloin kun se ei hakkaa on typerin väite mitä olla voi!

      Vain lähde lastesi kanssa.

    • enoleelättäjäsi

      minulla oli vastaavan tapainen avopuoliso. Katsoin, yritin, kyllästyin ja heitin pihalle. Johan helpotti. Suosittelen ja mitä pikimmiten.

    • Mietivielä

      Mieti nyt vielä kerran tai kaksi. Mikä on miehesi panos suhteeseenne ollut? Onko hän todella vaan ollut joku laiskimus ? Eikö hän ole kunnioittanut sinua yhtään vaan aina vaan ajatellut itseään? Mitenkä olette jakanut työnne perheessänne onko molemmat tehnyt omat työnsä? Vai hän vaan jättänyt työnsä tekemättä ja sä olet kaiken tehnyt ja jopa auttanut häntä tekemään omansa ? Eikä hän ole voinut masentua jostain asiasta mikä sinun toimista kuten esim :siittä lasten hankinnasta onko siittä ollut riittaa ja onko se tehty yhteisymmärryksessä ? Panostatteko taloudellisesti samanarvoisesti elämäänne vai onko miehesi se joka tienaa tai tekee kenties vähän enempi töitä , no tuskin kun sinäkin teet kahta työtä. Olisko kenties siihen kyllästynyt kun olet paljon pois kotoa töiden johdosta ja hän pitää perhettä kotona pystyssä ja sitten saa kuulla kun ei mitään tee. Yrittäjätkin varmaan tekevät työtään perheensä elättämiseksi joten jos velkoja on sen takia tullut niin silloinhan ne ovat jotenkin yhteisiä, kuitenkin yritys muodosta riippuen. Mieti onko miehesi se jota oikeasti rakastat ja pystyt hänelle antamaan anteeksi . Mieti onko asioita joita sinun pitäisi oikeasti pyytää häneltä anteeksi . Jos näet hänen edes vähän yrittävän, annatko hänelle jotain merkkejä siitä että on tehnyt oikeen vai oletko aina vaan kiukussa kunnes on sinun hallinnassa. Mieti kaksi päivää ja tee sitten ratkaisusi mihin pyrit ja kerro siittä puolisollesi. Vaikka pelkäät hänen raektiota niin kerro. Hyvää loppu elämää onnellisena perheenä tai yksinhuoltajana.

    • 10+8

      Olet rasittava varmasti. Jos miehesi ei olisi nahjus, niin hän heittäisi sinut talosta pihalle ja vetäisi ensimmäistä kertaa rauhallisesti happea keuhkoihin...Sen jälkeen asennoituisi elämään ihan uudella tavalla.

      Mikä ratkaisu on painostaa ja kiukutella toiselle? Tekisitkö itse jotain, jos sinua potkitaan päähän samalla?

      Lähde suhteesta ihmeessä, tee edes se palvelus miehelle. Toivottavasti teillä ei ole lapsia, en toivoisi kenellekkään tollaista "tukea".

      • EihänTääMuutu

        Varmasti olen rasittava, en kiellä. Ja voi olla, että todella heittäisi pihalle, mene ja tiedä. Helppo ratkaisu olisi, jos heittäisi. Tai jos edes oltaisi samaa mieltä. Olisi tosi helppo ratkaisu.

        Mutta kun vakuuttaa, että rakastaa ja haluaa perheemme vielä olevan onnellinen. Haluaisin, että hän saisi vielä sen mitä haluaa. Ja tuotahan itsekin haluaisin. Toki olen itsekin tullut siihen tulokseen, ettei yhdessä enää tuota tulla samaan, mutta kumpikin ehkä tahollaan voisi jatkossa siihen yltää.

        Lapsia on, useampikin (ja käy ilmi edellisistä teksteistä), sehän tästä ongelmallista tekeekin.

        Koen, että en "kiukuttele" miehelle, kuten kirjoitit. Mulla ei ole mitään tarvetta valittaa, syyttää, riidellä, nalkuttaa tai haastaa riitaa. Olen jo toista vuotta pysynyt vain rauhallisen asiallisena, faktoilla puhuvana. En painosta, mutta kerron, että tilanne on tämä. Päätös jää hänelle. Tyytyykö tähän vai haluaako muutosta.

        Itse en tässä vaiheessa halua/jaksa/pysty miettiä parisuhdetta. Nyt ensin pitäisi keksiä miten käytännön asiat hoidetaa, sen jälkeen voidaan miettiä miten parisuhde saataisi kasaan (jos kumpikin haluaa) ja mitä panosta se kummaltakin edellyttäisi.

      • aoöwgja'wåogjraorwåj
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Varmasti olen rasittava, en kiellä. Ja voi olla, että todella heittäisi pihalle, mene ja tiedä. Helppo ratkaisu olisi, jos heittäisi. Tai jos edes oltaisi samaa mieltä. Olisi tosi helppo ratkaisu.

        Mutta kun vakuuttaa, että rakastaa ja haluaa perheemme vielä olevan onnellinen. Haluaisin, että hän saisi vielä sen mitä haluaa. Ja tuotahan itsekin haluaisin. Toki olen itsekin tullut siihen tulokseen, ettei yhdessä enää tuota tulla samaan, mutta kumpikin ehkä tahollaan voisi jatkossa siihen yltää.

        Lapsia on, useampikin (ja käy ilmi edellisistä teksteistä), sehän tästä ongelmallista tekeekin.

        Koen, että en "kiukuttele" miehelle, kuten kirjoitit. Mulla ei ole mitään tarvetta valittaa, syyttää, riidellä, nalkuttaa tai haastaa riitaa. Olen jo toista vuotta pysynyt vain rauhallisen asiallisena, faktoilla puhuvana. En painosta, mutta kerron, että tilanne on tämä. Päätös jää hänelle. Tyytyykö tähän vai haluaako muutosta.

        Itse en tässä vaiheessa halua/jaksa/pysty miettiä parisuhdetta. Nyt ensin pitäisi keksiä miten käytännön asiat hoidetaa, sen jälkeen voidaan miettiä miten parisuhde saataisi kasaan (jos kumpikin haluaa) ja mitä panosta se kummaltakin edellyttäisi.

        Älä takerru muutamaan syyllistävään negaan, viesteistäsi ilmenee, että ongelmasi on herkkä syyllistyminen, ei muiden syyllistäminen.

        Olet hyvällä polulla, käytännön asiat kuntoon, raha-asiat kuntoon omalta osaltasi, rakkauteen ei tarvita yhteistä lompakkoa ja velkoja. Mies aikuistuu tai ei, sitten teillä on mahdollisuus tasavertaiseen, kahden aikuisen väliseen rakkauteen, jos niin on tarkoituettu.

    • .....

      Voitko avata niitä tapoja millä olet yrittänyt? Viestistäsi kävi ilmi vain uhkailut ja vaatimukset ja velvoittamiset ryhdistäytyä.

      Millä tavalla olet yrittänyt miestäsi tähän tavoitteeseen pääsemisessä auttaa?

      • EihänTääMuutu

        Millä tavoin olen yrittänyt? Niin, että hoidin pitkään oman työsarkani (lastenhoito, kotityöt, kaupassakäynnit, laskujen maksut ym juoksevien asioiden hoidot) eli sen mitä oli työnjaosta sovittuna, vaikka hän oli oman osuutensa (talon rakentaminen) lopettanut jo kauan sitten. Yritin siis antaa aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sen loppuun.

        Autoin ja kannustin oman yrityksen perustamisessa, otin selvää asioista, hoidin käytännön asioita, hoidin hänen yrityksensä laskujen maksua ja joitakin muitakin juoksevia asioita.

        Useasti olen "pelastanut" hänet taloudellisesti tai muuten, kun hän itse on "unohtanut" jonkin asian hoidon. Voi olla, että on aidostikin unohtanut, mutta mielestänä kaikki ei voi aikuisella ihmisellä mennä sen piikkiin, jos asioitaan ylipäätään haluaa hoitaa. Minä hoidin sen, että taloamme varten saatiin lisälainaa, jotta hän voisi sen rakentaa valmiiksi (kun kuulin jatkuvasti rakentamattomuuden syyksi sen, ettei ollut rahaa tarpeeksi isoihin hankintoihin - vaikka mielestäni paljon olisi voinut tehdä pienilläkin investoinneilla, ja jopa ilman rahaa). Minä myöskin hoidin sen ensimmäisen hänen yritystään uhkaavan taloudellisen katastrofin 2v sitten, kun yrityksellä alkoi olla velkaa, suostuin, että ne maksetaan tuosta em. lainarahasta. Tuolloin myös puhuin, että se oli sitten viimeinen oljenkorsi, jonkun asian pitää nyt muuttua talouden suhteen siis. Siitä oikeastaan vasta todellinen alamäki alkoi, vaikka parisuhde oli uudelleen alkanut tuon jälkeen rakoilla. Se ehti muutaman kuukauden olla ok sen jälkeen, kun hän oli jäänyt kiinni säädöstään toisen naisen kanssa. Mutta tuossa kohtaa oli siis uudelleen jo huonosti menossa.

        Sen jälkeen hänen mielestäni kaikki yrityksensä yhteisen elämämme eteen loppui. Tuolloin olin myös itse jo täysin kuiviin imetty, joten myönnän, että tuon jälkeen en paljon ole auttanut. Olen yrittänyt "herättää" ja saada muutosta asioihin tuon jälkeen sillä, että ilmoitin, etten enää hoida hänen talousasioitaan (koska en yksinkertaisesti enää edes pystynyt) ja ajattelin, että se saisi hänen ne ottamaan haltuunsa. Mutta ei.

        Tuon jälkeen en siis juuri ole muuta kuin kaikin keinoin yrittänyt "herättää" häntä tilanteeseen, saada jotain muutosta aikaisemmin. Yritystä siitä on siis ollut paljon. Mutta auttaminen todella oli loppunut sen myötä, kun väsyin ja totesin, että miehen pitää itsekin hoitaa asioitaan ja etten halua olla loppuikääni äiti myös miehelleni.

        Mutta muutoin tuota "pulasta pelastamista" = auttamista on ollut koko suhteemme sivu. Kun hän on jättänyt asioitaan hoitamatta, niin viimeisessa paniikissa minä olen niitä sitten hoitanut ja jättänyt omia asioitani sivuun.

        Ehkä en ole tarpeeksi auttanut, ehkä vaimon rooli pitäisi olla äidillisempi. Itse en sitä vain jaksa ja sille en voi mitään. Haluan, että koen myös miehen olevan aikuinen ja että siinä suhteessa ollaan tasavertaisia vastuunkantajia.

        Tänäänkin mies on taas laitellut viestiä, että on kova ikävä ja haluaa yrittää parhaansa. Mutta samaan aikaan seassa on myös lapsellisia viestejä siitä miten asiat ovat. Edelleenkään en saa maltillista ja asiallista keskustelua, jota kaipaan. Eiköhän se viimeinen päätös tullut tänään, toimitan siis erohakemuksen eteenpäin.

      • huomautusss
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Millä tavoin olen yrittänyt? Niin, että hoidin pitkään oman työsarkani (lastenhoito, kotityöt, kaupassakäynnit, laskujen maksut ym juoksevien asioiden hoidot) eli sen mitä oli työnjaosta sovittuna, vaikka hän oli oman osuutensa (talon rakentaminen) lopettanut jo kauan sitten. Yritin siis antaa aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sen loppuun.

        Autoin ja kannustin oman yrityksen perustamisessa, otin selvää asioista, hoidin käytännön asioita, hoidin hänen yrityksensä laskujen maksua ja joitakin muitakin juoksevia asioita.

        Useasti olen "pelastanut" hänet taloudellisesti tai muuten, kun hän itse on "unohtanut" jonkin asian hoidon. Voi olla, että on aidostikin unohtanut, mutta mielestänä kaikki ei voi aikuisella ihmisellä mennä sen piikkiin, jos asioitaan ylipäätään haluaa hoitaa. Minä hoidin sen, että taloamme varten saatiin lisälainaa, jotta hän voisi sen rakentaa valmiiksi (kun kuulin jatkuvasti rakentamattomuuden syyksi sen, ettei ollut rahaa tarpeeksi isoihin hankintoihin - vaikka mielestäni paljon olisi voinut tehdä pienilläkin investoinneilla, ja jopa ilman rahaa). Minä myöskin hoidin sen ensimmäisen hänen yritystään uhkaavan taloudellisen katastrofin 2v sitten, kun yrityksellä alkoi olla velkaa, suostuin, että ne maksetaan tuosta em. lainarahasta. Tuolloin myös puhuin, että se oli sitten viimeinen oljenkorsi, jonkun asian pitää nyt muuttua talouden suhteen siis. Siitä oikeastaan vasta todellinen alamäki alkoi, vaikka parisuhde oli uudelleen alkanut tuon jälkeen rakoilla. Se ehti muutaman kuukauden olla ok sen jälkeen, kun hän oli jäänyt kiinni säädöstään toisen naisen kanssa. Mutta tuossa kohtaa oli siis uudelleen jo huonosti menossa.

        Sen jälkeen hänen mielestäni kaikki yrityksensä yhteisen elämämme eteen loppui. Tuolloin olin myös itse jo täysin kuiviin imetty, joten myönnän, että tuon jälkeen en paljon ole auttanut. Olen yrittänyt "herättää" ja saada muutosta asioihin tuon jälkeen sillä, että ilmoitin, etten enää hoida hänen talousasioitaan (koska en yksinkertaisesti enää edes pystynyt) ja ajattelin, että se saisi hänen ne ottamaan haltuunsa. Mutta ei.

        Tuon jälkeen en siis juuri ole muuta kuin kaikin keinoin yrittänyt "herättää" häntä tilanteeseen, saada jotain muutosta aikaisemmin. Yritystä siitä on siis ollut paljon. Mutta auttaminen todella oli loppunut sen myötä, kun väsyin ja totesin, että miehen pitää itsekin hoitaa asioitaan ja etten halua olla loppuikääni äiti myös miehelleni.

        Mutta muutoin tuota "pulasta pelastamista" = auttamista on ollut koko suhteemme sivu. Kun hän on jättänyt asioitaan hoitamatta, niin viimeisessa paniikissa minä olen niitä sitten hoitanut ja jättänyt omia asioitani sivuun.

        Ehkä en ole tarpeeksi auttanut, ehkä vaimon rooli pitäisi olla äidillisempi. Itse en sitä vain jaksa ja sille en voi mitään. Haluan, että koen myös miehen olevan aikuinen ja että siinä suhteessa ollaan tasavertaisia vastuunkantajia.

        Tänäänkin mies on taas laitellut viestiä, että on kova ikävä ja haluaa yrittää parhaansa. Mutta samaan aikaan seassa on myös lapsellisia viestejä siitä miten asiat ovat. Edelleenkään en saa maltillista ja asiallista keskustelua, jota kaipaan. Eiköhän se viimeinen päätös tullut tänään, toimitan siis erohakemuksen eteenpäin.

        Jos joku lupaa yrittää, niin sehän tarkoittaa käytännössä, ettei hän anna minkäänlaista sitoumusta. "Yritän maksaa velkani." Se ei ole lupaus maksamisesta vaan yrittämisestä ainoastaan.

      • ukko kiertoon
        EihänTääMuutu kirjoitti:

        Millä tavoin olen yrittänyt? Niin, että hoidin pitkään oman työsarkani (lastenhoito, kotityöt, kaupassakäynnit, laskujen maksut ym juoksevien asioiden hoidot) eli sen mitä oli työnjaosta sovittuna, vaikka hän oli oman osuutensa (talon rakentaminen) lopettanut jo kauan sitten. Yritin siis antaa aikaa ja mahdollisuuksia tehdä sen loppuun.

        Autoin ja kannustin oman yrityksen perustamisessa, otin selvää asioista, hoidin käytännön asioita, hoidin hänen yrityksensä laskujen maksua ja joitakin muitakin juoksevia asioita.

        Useasti olen "pelastanut" hänet taloudellisesti tai muuten, kun hän itse on "unohtanut" jonkin asian hoidon. Voi olla, että on aidostikin unohtanut, mutta mielestänä kaikki ei voi aikuisella ihmisellä mennä sen piikkiin, jos asioitaan ylipäätään haluaa hoitaa. Minä hoidin sen, että taloamme varten saatiin lisälainaa, jotta hän voisi sen rakentaa valmiiksi (kun kuulin jatkuvasti rakentamattomuuden syyksi sen, ettei ollut rahaa tarpeeksi isoihin hankintoihin - vaikka mielestäni paljon olisi voinut tehdä pienilläkin investoinneilla, ja jopa ilman rahaa). Minä myöskin hoidin sen ensimmäisen hänen yritystään uhkaavan taloudellisen katastrofin 2v sitten, kun yrityksellä alkoi olla velkaa, suostuin, että ne maksetaan tuosta em. lainarahasta. Tuolloin myös puhuin, että se oli sitten viimeinen oljenkorsi, jonkun asian pitää nyt muuttua talouden suhteen siis. Siitä oikeastaan vasta todellinen alamäki alkoi, vaikka parisuhde oli uudelleen alkanut tuon jälkeen rakoilla. Se ehti muutaman kuukauden olla ok sen jälkeen, kun hän oli jäänyt kiinni säädöstään toisen naisen kanssa. Mutta tuossa kohtaa oli siis uudelleen jo huonosti menossa.

        Sen jälkeen hänen mielestäni kaikki yrityksensä yhteisen elämämme eteen loppui. Tuolloin olin myös itse jo täysin kuiviin imetty, joten myönnän, että tuon jälkeen en paljon ole auttanut. Olen yrittänyt "herättää" ja saada muutosta asioihin tuon jälkeen sillä, että ilmoitin, etten enää hoida hänen talousasioitaan (koska en yksinkertaisesti enää edes pystynyt) ja ajattelin, että se saisi hänen ne ottamaan haltuunsa. Mutta ei.

        Tuon jälkeen en siis juuri ole muuta kuin kaikin keinoin yrittänyt "herättää" häntä tilanteeseen, saada jotain muutosta aikaisemmin. Yritystä siitä on siis ollut paljon. Mutta auttaminen todella oli loppunut sen myötä, kun väsyin ja totesin, että miehen pitää itsekin hoitaa asioitaan ja etten halua olla loppuikääni äiti myös miehelleni.

        Mutta muutoin tuota "pulasta pelastamista" = auttamista on ollut koko suhteemme sivu. Kun hän on jättänyt asioitaan hoitamatta, niin viimeisessa paniikissa minä olen niitä sitten hoitanut ja jättänyt omia asioitani sivuun.

        Ehkä en ole tarpeeksi auttanut, ehkä vaimon rooli pitäisi olla äidillisempi. Itse en sitä vain jaksa ja sille en voi mitään. Haluan, että koen myös miehen olevan aikuinen ja että siinä suhteessa ollaan tasavertaisia vastuunkantajia.

        Tänäänkin mies on taas laitellut viestiä, että on kova ikävä ja haluaa yrittää parhaansa. Mutta samaan aikaan seassa on myös lapsellisia viestejä siitä miten asiat ovat. Edelleenkään en saa maltillista ja asiallista keskustelua, jota kaipaan. Eiköhän se viimeinen päätös tullut tänään, toimitan siis erohakemuksen eteenpäin.

        Vai vaimon roolin pitäisi olla äidillisempi? Nyt sä olet ihan hakoteillä. Sähän olet ollut miehelle kuin äiti. Hoitanut hänen asiansa kuntoon aina yms. Vaimon tehtävä ei todellakaan ole hoivata ja passata avutonta ukkoa. Eikun vaan ukko kiertoon.

      • EihänTääMuutu
        huomautusss kirjoitti:

        Jos joku lupaa yrittää, niin sehän tarkoittaa käytännössä, ettei hän anna minkäänlaista sitoumusta. "Yritän maksaa velkani." Se ei ole lupaus maksamisesta vaan yrittämisestä ainoastaan.

        Niinpä. Yritystä on monenlaista. Tilanne olisi eri, jos näkisi senkin, että toinen on TODELLA yrittänyt ja KAIKKENSA yrittänyt, vaikka lopulta ei onnistuisikaan. Tähän asti miehen yrittäminen ei ole minun mittakaavassani ollut juuri yrittämistä ensinkään. Lähinnä vain odottamista, että asiat jotenkin itsekseen hoituisivat...

        Minun mielestäni todellinen yrittäminen on sitä, että venytään asian eteen ja uhrataan esim aikaa tai muita voimavaroja, siis todella yritetään jotakin norm. käyttäytymisestä poikkeavaa. Sitä meillä ei vielä ole nähty.

    • Eroa!

      Maksat miehen firman velatkin, vaikka tässäkin autoit, silti sen jälkeen mies petti? Luuseri äijä, loppuelämänsä, ei tuu pärjään eikä menesty. Liike-elämän ammattilaiset ja menestyjät omaavat sääntöjä, joihin kuuluu mm. että eivät koskaan petä sitä, joka pulassa hyvyyttään jeesasi businekset pystyyn. Businesssuhde on kuin avioliitto, luennoi joku joskus...
      Juu, ei muuta kuin erohakemus vetämään.

    • Elämää nähnyt

      Hienoa että olet vienyt asian askeleen lähemmäks vapautta. Mitä miehesi reakoi kun kerroit toimittanees eropaperin? Vai kerroitko viel? Tai annat odottaa vaan käräjäoikeudenpäätöstä?

    • lellu.....

      Olen ihmetellyt miehen yrittäjyyttä ja sitä miten hän päätynyt yrittäjäksi. Nyt ap:n tekstistä sain selityksen asialle. Miestä on tuupittu yrittäjäksi, tuettu ja autettu. Kun tuki vedetään pois, ollaan vaikeuksissa, kun miehen siivet eivät kanna. Hän turhautuu ja pakenee harrastuksiin. Yrittäjyys näyttää virheliikkeeltä.

      AP:lla itsellään olisi paljon enemmän valmiuksia yritystoiminnan ja erilaisten järjestelyjen suhteen. Jos yritys halutaan saada toimimaan, ap:n pitaisi ruveta toimariksi ja talouspäälliköksi ja pitää langat käsissään. Mies lähetetään työmaille tekemään sitä mitä parhaiten taitaa, eli perusduunia.

      Vähän sama tilanne on talon suhteen. Paineet kävivät liian suuriksi ja mies pakenee.

      Tosiasiat pitää myöntää ja pohtia miten yritys ajetaan alas mahdollisimman pienin vaurioin, jos siihen ei löydy todellista vastuunkantajaa.

      Ylimääräisiin lainajärjestelyihin ei kannata ryhtyä, ne kaikki jäävät ap:n maksettaviksi.

      Talo ja yritys ovat olleet ap:n unelmia, mutta liian vaativia miehelle.
      Onnelliset vuodet olivat silloin kun taloa ja yritystä ei ollut. Eikö niin ?

      Ap yrittää epätoivoisesti saada miestä ottamaan vastuusta asioista, joihin hän yksinkertaisesti ei kykene. Sen suhteen kannattaa luovuttaa ja yrittää nähdä ja hyväksyä (tai hylätä) mies niine kykyineen kuin hänellä on. Tilanne rauhoittuu, kun miehen painostus loppuu.

    • Tällaista täällä

      Minä en katselisi tuollaista ukkoa enää päivääkään enkä todellakaan enää katselekaan kun olen just tuollaisesta nyhveröstä eroon pääsemässä! Just niin, melkolailla samanlainen tapaus paitsi että meillä ei ole yhteisiä lapsukaisia ja ukko petti mua. Taloudellinen tilanne per......mutta mulla nykyasiat erittäin hyvin. Eipä tarvitse stressaantua laskupinojen keskellä, ei sitten yhtään ja ok-talostammekin lähdin nostelemaan. Onneksi talo on kuitenkin valmis, mutta se mitä velkojen jälkeen jää, ei ole päätähuimaavaa mutta tyytyväinen olen kun sain aloittaa oman, itsenäisen elämän, enkä koe enää olevani riippuvainen hänestä!

    • pikelissu

      Olen itse vähän vastaavassa tilanteessa. Yritän jaksaa pari vuotta,että nuorimmat aloittavat yläasteen sitten lähden. Ei se ihminen siitä mihinkään muutu. Elämä on kuitenkin aika lyhyt ettei kannata itseään ihan loppuun ajaa.

    • EihänTääMuutu

      eihän tää muutun puoliso ole palasin yöllä yhden aikaan töistä yllättäen ja kotona odotti puoliso joka oli sammunut nojatuoliin tietokoneen ääreen ja konneella hänellä oli keskustelu jossain mesessä jonkun miehen kanssa jotain kauheen hempeetä. mä ajoin 350 kilsaa suurimmillaan 150km/h päästäkseni puolison lähelle vaikka olisin voinut tulla vasta aamullakin kotiin mutta kun rakastan puolisoani niin uhmasin korttiani ja sitä kautta jopa työtäni. tätä sättäilyä on jatkunut jo kuulemma kuukausia se on varmaan sitä oman suhteen parantelua. no nytpä tiedän miltä tämäkin puoli tuntuu meinas vittu lentää koneet ja puhelimet helvetin kovin ikkunan läpi muutta eihän niitä voi rikkoa että saa asiat selville. kumanko se ero nyt pitäisi hakea vai kummanko nyt pitäitäisi antaa kaikkensa liiton parantamiseks. vittu on tää hieno keskustelu palsta

    • petetty mies

      Pikkuisen lisää päivityksiä rouvalla on sitten ollut erääseen herraan suhde jo pikkuisen aikaisemminkin ja pitkä viesti suhde ja ylläri pylläri yöllä kun keskusteltiin ja pantiin niin kysyin onko mun muna yhtähyvä kun muiden niin sanoi ei ole mitään muita mutta ylläri nyt sitten kuitenkin on tavannut herran kaksikertaa hotellissa kun isäntä on ollut kotona lasten kanssa . ja kotiin tullessa ollaan niin väsyneitä no ollaan kai kun on jyystetty koko yö. voi vittu ja mää tulen kotiin sen takia että rakastan häntä vittu sentään

    • LapsetEnsisialla

      Asia on tämä että sinun ei tarvitse enää kestää tuollaista yhtään enempää, sä olet kaikkesi kekoon jo kantanut eikä toinen osapuoli ole sitä tehnyt. Ja jos lähdet lastesi kanssa, älä lähde kauas siitä tutusta ja turvallisesta paikasta missä ovat kaverit. Mikään ei tee siitä pahempaa lapsille kuin samalla menettäisi heidätkin, kun he ovat lastesi tukena myös ja auttavat jaksamaan sekä piristämään heitä jokaikinen päivä.

    • petetty mies

      Lapsetensisialla kumpaa mahdat tarkoittaa mua eli miestä joka olen masentunut ja toiminta kyvytön ollut mutta niin saatanan rakastunut puolisooni joka nyt joka tapauksessa on kuitenkin pitänyt melkein puolitoista vuotta salasuhdetta isukki68 nimimerkkiseen kaveriin käynyt hotellissa panemassa häntä . myönnän että mää olen tehnyt helvetisti asioita väärin ja en vaan ole tarpeeksipuolisolle osittanut rakkautta. vai tarkoitatko tämän viestiketjun aloittajaa eli puolisoani jolle mä olen aivan helvetin kamala ollut. onneks täällä palstalla on puolisolleni annettu helvet.. hyviä neuvoja käskeä unohtaan mut. mä vittu muistin poulisoani hääpäivänä kalliilla korullakin sen takia että halusin osoittaa rakkauttani ja kiittää yhteisistä vuosista. mitä vi.... mä saan en vi... mitään.

    • anna mennä!

      Mä olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että nyt vaan asunto hakuun ja lähtö. Mitä sillä on väliä ettei mies enää ota takas kun kuka tommosen miehen haluis? Ennemmin vaikka yksin ku huonon kaverin kaa! Mulla on aika samanlainen juttu takana. Annoin miehelle tilaisuuksia loputtomiin, lopulta lähdin kolmen lapsen kaa. Olis pitäny vaan lähtee aikasemmin! Onnea matkaan!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      90
      4302

    2. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      38
      2602

    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      106
      2448

    4. Miksi olet riittämätön kaivatullesi?

      Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell
      Ikävä
      108
      2228

    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      28
      1937

    6. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      32
      1935

    7. Aloitetaan puhtaalta pöydältä

      Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei
      Ikävä
      196
      1609

    8. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      9
      1607

    9. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      29
      1588

    10. Kuvaile kaivattusi

      ulkonäköä?
      Ikävä
      79
      1396
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt