Olen eronnut 1,5 vuotta sitten 11 vuoden avoliitosta. Suhteessa oli alistamista ja henkistä väkivaltaa.. Nyt olen 36-vuotias ja olen vasta tapaillut miehiä.. Mieheni antoi ymmärtää, että olen täysi paska hänen mielestään ja oikeastaan uskon vieläkin, etten kelpaa kenellekään. Mieheni löysi myös muutaman kuukauden kuluttua erostamme uuden naisen, jonka kanssa rakentaa taloa ja tämä uusi nainen odottaa myös lasta exälleni...
No, ongelma on se, että koen itseni kohtuuttoman huonoksi ihmiseksi, koska en ole löytänyt vielä uutta parisuhdetta, koen itseni huonoksi, koska taloustilanteeni on ollut huono erostamme lähtien vaikkakin kohenee koko ajan lisäksi koen itseni huonoksi, koska minulla ei ole omistusasuntoa, eikä liioin omaisuutta.. Entinen asuntomme oli exän nimissä...
Eli mistä tällainen huonommuus johtuu... N yt kun tapaan uusia miehiä, käyttäydyn alentuvasti suhteessa heihin ja uskon, etten riitä tapaamilleni miehille aivan kuten en riittänyt exällenikään... Päässäni soivat exän soimaukset kuinka huono hänen mielestään olin.... Kuinka nousta jaloillaan kaiken kokemani jälkeen!!!?
No, ongelma on se, että koen itseni kohtuuttoman huonoksi ihmiseksi, koska en ole löytänyt vielä uutta parisuhdetta, koen itseni huonoksi, koska taloustilanteeni on ollut huono erostamme lähtien vaikkakin kohenee koko ajan lisäksi koen itseni huonoksi, koska minulla ei ole omistusasuntoa, eikä liioin omaisuutta.. Entinen asuntomme oli exän nimissä...
Eli mistä tällainen huonommuus johtuu... N yt kun tapaan uusia miehiä, käyttäydyn alentuvasti suhteessa heihin ja uskon, etten riitä tapaamilleni miehille aivan kuten en riittänyt exällenikään... Päässäni soivat exän soimaukset kuinka huono hänen mielestään olin.... Kuinka nousta jaloillaan kaiken kokemani jälkeen!!!?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juuri noin meni minullakin, eli mies haukku vuosikymmeniä ja oli väkivaltainen, petti myös.Ero tuli tai lähdin karkuun salaa, ja hain eron. Nyt rakentaa taloa uuden kanssa, saa nähdä miten käy. Harvoin ihmisen luonne muuttuu.
Talon rakennus on usein sellaista et toinen on ja pysyy, ja saa itse käyttäytyä miten vaan.
Ainakin alussa se menee, kunnes usein nainen huomaa, mihin ansaan on mennyt ja haluaa ois.
Tsemppiä ja elämä ei ole kiinni parisuhteesta, itse elän nyt yksin ja paljon parempi näin.
Vaikka vieläkin kysyn itseltäni kun panikoin, mitä pelkään? Eli menee aikaa toipua.
Meitä on paljon ja ole huoletta, kyllä selviät hyvin elämässä.
Minäkin olin avoliitossa 12 v ja erosta on kauemmin kuin omastasi. Mies teki kutakuinkin samat temput kuin sinunkin. Yksin olen edelleen ja pohjamudissa olen rypenyt. Nyt alkaa häpeän ja huonouden tunne laantua. Vaarana on, että voimaannun siinä määrin, ettei kukaan mies enää kelpaakaan, vaan epäilen kaikkia samanlaisiksi konniksi kuin edellistä. Neuvoni sulle on, että et ole vielä valmis ainakaan vakaviin suhteisiin. Jos miesseura saa sinut tuntemaan alemmuutta, niin pysyttele naisten seurassa tai peräti yksin - vaikka yksinäisyys minuakin risoo. Täältä palstoilta saa joskus hiukan helpotusta.
hanki ihan ensinnäkin itsetunto, ilman sitä on aika vaikea tehdä yhtään mitään
Kyllä tämä tästä pikku hiljaa.. Ehkäpä se itsetuntokin vähitellen sieltä nousee.. Minäkin opin panikoimaan suhteen aikana kaikkea ja mahdollista, vieläkin välillä löydän itseni panikoimasta.. Kauan vie ennen kuin toipuu... Nuorena olin rento ja silti kaikki onnistui niin hyvin kuin oli tarpeen... Nykyisin pitäisi olla kaikessa hyvä ja mittaan itsetuntoani suorituksilla, no jospa se rentous löytyisi taas vähitellen, kun eexä ei ole hiillostamassa... Ja tuolta lifemockerilta kysyisin, onko hänellä kenties kokemusta pitkistä parisuhteista ja henkisesti alistettuna olemisesta?? Katsos kun sitä itsetuntoa ei ihan hetkessä hankita, jos sen viemiseksi on ensin tehty lähes kaikki mahdollinen yli kymmenen vuoden ajan...........
Tuollaiset väkivaltaiset miehet löytääkin uuden naisen viikossa kun kunnon miehet joutuu odottaa vuosia että pääsevät edes juttelee naisille. Sun pitä uskoa että olet hyvä nainen mutta ja miehesi oli idiootti. Sääli sen uutta naista kun se hakkaa sitä
Onneksi mun exä ei kuitenkaan hakannut mua.. Mut oli muuten kovin ikävä ja meidän riidat sai aina valtavat mittasuhteet. Niin se tosiaan löysi uuden muutama kuukausi eromme jälkeen, nyt rakentaa taloa uuden kanssa ja myös vauva on tulossa.. Aikamoista vaan.... Jotkut ne ehtii, itse olen vasta tapaillut miehiä.. Viimeksi eilen se soitti mulle, kun meillä oli sellanen pankkitili, jota minä yksinomaan käytin ja exällä oli käyttöoikeus siihen, muttei ollut kertaakaan käyttänyt tiliä. Eilen sit soitti, että haluaa itsensä pois tilistä. Sanoin hänelle, että kun asioin seuraavan kerran pankissa, niin hoidan asiasta. Sanoin exälle myös, etten erikseen lähde pankkiin asian takia.. Sanoin myös, ettei minua haittaa mitenkään, jos hänen nimensä on tilinomistajana, että ei minun elämä siihen kaadu... No, herra oli tänään omatoimisesti sopinut asian ilmeisesti pankissa, koska hänen nimensä ei näy enää tilin käyttäjänä. Joo, sinänsä mitätön asia, mutta käveli taas ylitseni, koska olin hänelle sanonut, että hoidan asian, kun käyn seuraavan kerran pankissa... Siis pikkujuttuja joo, mutta mun mielestä hän ei kunnioita mitään eikä ketään.. Taannoin pyysin häntä tuomaan boolikulhon, joka on minun, koska minulla oli tyttöjen ilta tiedossa.. Tästä on pulen kilometrin matka exäni luokse.. Eipä ole boolikolhoa näkynyt.... Ja itse en sitä sieltä hae, koska on tämän uuden muijansa kanssa siellä... Eli tasan ei mene onnen lahjat.........
Eikö tullut mieleen, että eksä ottaa ja tyhjentää sun pankkitilin? Reilu mies, ettei niin tehnyt.
Joo, ei noin sin isilmäinen kannattaisi olla. Exällä vielä tilioikeudet, oho. Yksi neuvo unohda se ukko jo :)
Vaikka asunto olisi ollut mihen nimissää niin tasinkoon olet oiketettu eli puolisoiden omaisuus lasketaan ja siitä vehennetään valat ja se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maskaa siitä puolet köyhemmälle ja se siitä.
No, onneksi tämä tili on kakkostilini eli mulla päätili erikseen, jonne exällä ei ole mitään asiaa... Mikä ihme toi tasinko homma on? Mielellään siitä kuulisi lisää, vaikken haluaisin exälle ilkeä olla ja erostamme on jo 1,5 vuotta, joten meneekö ton tasingon haku vanhaksi jossain vaiheessa???
Nytpähän selvisi miksi sinulla on niin vaikeaa: asut 0,5km entisestä miehestäsi ja teillä on yhä pankkitilejä ym. boolimaljoja selvittämättä. Näille asioille voisit varmaan jotain tehdä. Pankkitilin kelvoton miehesi jo selvitti, mutta ne kaikki muut jäljellä olevat asiat.
ostaisin uuden boolimaljan ja muuttaisin kauas exästä jos olisin nainen.
Miksi ihmeessä et ole poistanut miehen nimeä pankkitililtä jo aikoja sitten ja kerännyt kaikkia tavaroitasi muuttaessasi. Miksi ottaa tuollaisest bultit, jos mies hoiti asian. Eikö se ole hyvä vain jos asia on kunnossa. Tuohan on jo tyhmyyttä. Exähän olisi voinut tyhjentää sen tilin.
Jos minun exä soittaisi ja sanoisi että tuo boolimalja, en varmasti lähtisi viemään.
Sinun kannattaa tehdä lista tavaroistasi, jotka ovat jääneet exälle. Sen jälkeen kysyt milloin voit käydä hakemassa ne. Kun tavarat on haettu, poistat exän tiedot kännykästä , sähköpostista ja facebook kavereista.
Yrität roikkua exässä pitämällä asioita ja porttia auki erilaisten asioiden varjolla.
No, tällä palstalla jää aina tuota tulkinnan varaa, kun ei jaksa asioita juurta jaksainkaan selittää.... No, exä ei ole puhelimessani, ei sähköpostissa eikä edes fb-kavereissa.. On puhdas sattuma, että asumme sen verran lähekkäin... Kaikki muut eroon liittyvät seikat hoidettiin saman tien, mutta jos on asuttu 11 vuotta saman katon alla niin väkisinkin on jäänyt sinne näköjään jotain.... En yritä mitenkään pitää portteja auki entiseen, päinvastoin sitä parempi mitä vähemmän on tekemisissä....
Hyvyys ja huonommuus on kiinni vain siitä mitä korvien välistä löytyy. Parisuhdetilanteet tai taloustilateet eivät sitä mittaa. Hyvät ihmiset ovat suuria, ihan sama mitä he tekevät tai mitä omistavat. Keskity itseesi, siilä tavalla että tähtäät siihen että sulla on hyvä olla omana itsenäsi. Siitä kaikki lähtee. Älä juutu exäsi sanoihin, hän on yksi kärpäsen kakka tässä maailmassa, samoin hänen mielipiteensä. Mieti sitä millaisia ihmisiä arvostat, pyri olemaan itsekin sellainen. Älä missään tapauksessa ajttele olevasi alempi kuin joku muu, miksi olisit, olet ihan yhtälailla ihminen ja persoona kuin hekin.
Odota 3 vuotta vielä, itsetuntosi viimeistään silloin palaa takas. Kun asioita käsittelee tarpeeksi mielessään tai toisten kanssa.
Suosittelen eroseminaaria omasta kokemuksesta, itsetunto menee alas huonossa suhteessa ja ero romahduttaa loputkin,, tarvitset jälleenrakennusta, seminaarin toinen nimi onkin jälleenrakennus seminaari. Voit käydä siellä läpi saman kokeneiden ihmisten kanssa menneen suhteesi, päästää irti ja oppia siitä paljon tulevia toimivampia ihmissuhteita varten, löydät lopulta uudistuneen itsesi ja elämänilosi ja uskon tulevaisuuteen.