ottaa kutakuinkin naisen kuin naisen. Jos hyvyys ja hellyys tulee sydämestä , niin sille on vastustuskyvytön lähes jokainen. Niinpä voin mellastaa. Mutta siinä myös dilemma - jos on hyvä mies, niin haluaako olla hyvä ainoastaan yhdelle vai kaikille?? Miksi yhden olisi saatava kaikki ja toisten riuduttava rakkauden puutteessa, kenties loppuelämänsä? Mikä on oikein? Kertooko Raamattu tästä mitään, kuka tietää?
Oikea rakastaja
littlejesus
186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
oikeastaan taida olla sellainen kysymys, mihin sä voit vastata. Jos mellastat, niin kyllä nainen sen tietää, eikä itsekään ota sua sitten kovin vakavasti. Ja tokikaan nainen ei kerro tätä sinulle, vaan antaa sinun pitää kuvitelman siitä, että nainen olisi tosissaan ja jopa rakastunut, koska tietää, että haluat sitä, ja sillä roolilla nainen voi pitää sinut, kunnes sitten kyllästyy tai löytää miehen, johon tosissaan haluaa sitoutua. Näin siis toimii normaali, suht fiksu ja tervejärkinen nainen. Se mitä sinulle "mellastuksesi" jälkeen jää jäljelle ovat ripustautuvat, heikkoitsetuntoiset, epätasapainoiset, jopa masokistiset naiset, joista et pääse eroon, vaikka haluaisit, vaan he roikkuvat ja vannovat rakkauttaan ja häiriköivät elämääsi ja muita suhteitasi vuodesta toiseen. Jos sitten itse löytäisitkin sen elämäsi naisen, johon rakastuisit ja haluaisit sitoutua vaikka loppuelämäksesi nämä ripustautujat tekevät kaikkensa ja yleensä onnistuvatkin sen suhteesi tuhoamaan. Koska siinä vaiheessa kun se elämäsi rakkaus huomaa minkälaista rupusakkia sun perässä roikkuu hän fiksuna naisena päättelee, ettet ole oikein hänen tyyppiään sitten kuitenkaan ja etsii tasoisensa miehen, johon sitoutuu. Siinäpä sitten ihmettelet, etkä luultavasti koskaan tule tuota kuviota tajuamaan. Siinä riittää sulle loppuelämäksi pähkäiltävää.
(Raamatusta en tiedä mitään, mutta vastasin näin käytännön tasolla.)