Yksinkertainen kysymys.
Onko niin, että sinkku on sellainen ihminen joka ei koskaan ole ollut naimisissa, vai voiko eronneen katsoa sinkuksi siinä vaiheessa kun harkinta-ajat ovat päättyneet ja ero on vahvistettu?
Muutin itseni eronneesta sinkuksi ja tästä seurasi, että nettideittailun aktiviteetti - profiilissa vierailijat, viestittelijät jne. - romahti. Ounastelen sen liittyvän tähän muutokseen. Mutta kun en tunne näitä "sääntöjä", niin voin vain arvailla.
Olen keski-ikäinen mies, hieman neljänkympin päälle.
Onko niin, että sinkku on sellainen ihminen joka ei koskaan ole ollut naimisissa, vai voiko eronneen katsoa sinkuksi siinä vaiheessa kun harkinta-ajat ovat päättyneet ja ero on vahvistettu?
Muutin itseni eronneesta sinkuksi ja tästä seurasi, että nettideittailun aktiviteetti - profiilissa vierailijat, viestittelijät jne. - romahti. Ounastelen sen liittyvän tähän muutokseen. Mutta kun en tunne näitä "sääntöjä", niin voin vain arvailla.
Olen keski-ikäinen mies, hieman neljänkympin päälle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eronnut kertoo ainakin sen, että olet kyennyt parisuhteeseen ja jopa avioliittoon. Ei ole pelkoa, että joutuu treffeille kokemattoman luuserin tai ihmissuhteisiin kykenemättömän ikisinkun kanssa. Niin moni pari eroaa nykyisin, että "eronnut" on melkein kuin jonkinlainen laadun takeeksi lyöty leima, ei häpeä :D
Samaa mieltä, kannattaa pitää suhdestatus eronneena jos joskus olet ollut avioliitossa. Siinä vaan on mielestäni parempi sävy kuin 40-50 v. sinkulla...
Jos on eronnut, niin on eronnut ja sinkku on sellainen, joka ei ole
päätynyt alttarille asti.
Naurattaa, kun 2: kertaa eronneetkin ovat niin sinkkuja, kuin olla ja voi.
Ei ole todellakaan mitään outoa, jos on eronnut, siksi onkin parasta pysytellä
totuudessa.
OK, kiitoksia vastauksista.
Sinkkuhan tarkoittaa alunperin yksineläjää. Eli ei suhdetta tms ao.hetkellä.
Erilaisissa virallisissa lomakkeissa kysellään parisuhdestatusta seuraavasti: avio-/avoliitossa, eronnut, naimaton, leski. Jos on joskus ollut naimisissa, on jatkossa eronnut, vaikka erosta olisikin jo aikaa. Avoliitosta eronnut ei kuitenkaan voi olla eronnut, koska eroa ei ole missään virallisesti kuulutettu tai todettu, joten näistä jäljelle jää naimaton eli nykykielellä sinkku.
Sinkkua toki käyttävät kaikenlaiset eronneetkin kuvaamaan elämäntilannettaan, mutta tällaisessa paikassa ilman muuta käytetään sitä termiä, mikä kertoo lähtötilanteen eli onko joskus ollut naimisissa. Hassua muuten, että siinä missä miehille eronnut-status on eräänlainen meriitti, naisille se taas on taakka. (Tiedoksi ennen kuin aletaan heittää katkeran akan leimaa kovin vahvasti: olen sinkku.)
Miten se nyt taakka sitten on? Itsekin mieluummin 30 iässä tutustun netissä naiseen, joka on todistettavasti kyennyt parisuhteeseen eikä ole ns. mitään kelpuuttamaton ikisinkku.
Jaa-a. Sanopas se, sitä itsekin ihmettelen miksi niin on! Ilmeisesti sinä oletkin fiksumpaa sorttia miehistä. Täällä kuitenkin moni mies valittaa "vanhemmista" naisista (olettaisin about yli 34-vuotiaista..) kuinka näillä on taakkanaan sitä ja tätä, kun on takana ero(ja) ja on vieläpä lapsiakin saattaa olla riesana, voi kauhistus.
Moni mies haluaisi mahdollisimman kokemattoman naisen ja tässä on yksi syy miksi miehet tuoreemman kuosin lisäksi haukkana metsästävät mieluummin itseään nuorempia ja sinkkuja. Nuoremmilla ei ole "taakkana" ero(j)a. Ero näköjään yllättävään monen miehen mielestä katkeroittaa naiset ja tekee heistä joustamattomia tylsimyksiä. Mitä vähemmän naisella on takanaan elettyä elämää, sen parempi monille miehille.
Miehet eivät kai näe asiaa niin, että eronnut nainen on hyvin usein käsitellyt eronsa ja siihen johtaneet syyt, oppinut virheistään ja tekee oikeastaan molemmille osapuolille palveluksen pitämällä tarkemmin omista rajoistaan kiinni, eikä suostu mukautumaan ihan kaikkeen. Hän myös on ehkä lyönyt päätään seinään tarpeeksi monta kertaa joissain tapauksissa ja osaa sen ansiosta vastaavasti myös joustaa vähemmän tärkeissä kysymyksissä.
Ainahan suhteen päättyminen on pettymys jollain tapaa, mutta elämän kolhuista ja pettymyksistä oppii paljon myös itsestään, on sitten mies tai nainen, mikä on mielestäni arvokasta.
Lapset on lapsia ja mahdollinen taakka oli sitä sitten ollut avioliitto tai ei. Kyllä mua miellyttää ajatus, että nainen ei ole tosiaan ikisinkkuuntunut ja ettei sitä ehkä ole pakko viedä enää alttarille sadan sukulaisen todistaessa toimitusta. Useimmille yksi kerta tuota riittää ja mäkin saan sitten rauhassa jatkaa pakanan eloani ;)
Tulee väistämättä mieleen joku vahapoika, mikäli on keski-iässä sinkku
ja se laittaa miettimään syytä/syitä, että miksi niin on käynyt.
No pitääkö siitä sitten kärsiä lopun elämää jos on vaikka nuorempana tullut kiusatuksi/syrjityksi ja siksi jäänyt vaille itsetuntoa/naista?
Aikuinen on itse vastuussa itsetunnostaan. Ei tarvitse lyödä itselleen leimaa otsaan jostain lapsuuden aikaisista tapahtumista, vaan jokaisella on nykyään välineet auttaa itse itseään psyykkisissä vaivoissa (netti, kirjallisuus, psykologit, psykiatrit..).
Eihän kenenkään kanssa säälistä voi olla! Huonoitsetuntoisen kanssa on vaikea elää, joten siitä vain kehittämään vahvempaa itsetuntoa, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
Nämä määritelmät tulevat aina jossain määrin olemaan häilyviä.
Sinkku tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei ole varattu sillä hetkellä, eli ei elää suhteessa. Määritelmä ei suoranisesti sisällä henkilön menneisyyteen liittyvää tietoa. Tästä huolimatta moni mieltää sinkkuuden ja naimattomuuden käytännössä samaksi asiaksi. Siihen on selkeä syy, miksi naimaton-statusta puuttuu koko deittiprofiilista. Kukaan ei luonnollisesti halua tulla leimatuksi yhden sanan perusteella.
Eronneen vastakohta on avioliitossa/naimisissa oleva. Naimattoman vastakohta on myös naimisissa oleva. Nämä jälkimmäiset määritelmät kertovat jo jotain henkilön nykyhetkestä sekä menneisyydestä.
On siis henkilöstä itsestään kiinni, minkä verran tämä on itse halukas raottamaan menneisyyden verhoa määritelmän valinnan ja lokeroiduksi tulemisen kustannuksella.
Oman kokemukseni perusteella ihmiset ovat uniikkeja yksilöitä, olivat nämä sinkkuja tai eronneita. Yhden sanan perusteella, ihmistä tuntematta, en lähtisi suoralta kädeltä tuomitsemaan yhtäkään ihmistä.
Maailman mittakaavassa, Suomen erotilastot ovat kuitenkin hälyyttävän korkeat, mikä on muihin kansakuntiin verrattuna varsin heikko meriitti. Ei siis mikään kansallisen parisuhdeosaamisen ylistyksen ja ylpeyden aihe, toisin kuin tällä palstalla kritiikittömästi julistetaan.
Nykyään termit ovat aika hölliä, monet sanovat olevansa parisuhteessa, vaikka just just seurustelevat. Aikoinani aloin käyttää sitä määritelmää vasta yhteisen asunnon jakamisesta lähtien. Oma pitkä liittoni oli avo-, vaikkakin kesti vuosikymmeniä ja koimme olevamme "perhe"... syyt asian epävirallistamiseen olivat omiamme, emme halunneet kenenkään instanssin määräysvallan alle. (sen aikainen hippiliike, anarkismi)
Nyt eronneena olenkin siis sinkku. Kuuskymppinen sinkkutäti kuulostaa vanhaltapiialta :) Mikäs siinä.
Parempi kait puhua rakkausliitosta tai ex-elämäntoverista omalla kohdallani.