Tunteetonko?

Olen nuori nainen parhaassa iässä (20 vuotta). Ihastukseni on laskettavissa yhden käden sormilla, petikumppanini 0, halukkuuteni 0. En laske itseäni aseksuaaliksi, koska ajattelen seksuaalisia asioita päivittäin, mutta en vain tee asioiden eteen mitään. Tuntuu väärälle, kun ihastun johonkin ihmiseen, enkä ole valmis tekemään asialle mitään, tai kaipaa rinnalleni ketään.. Onko muilla samanlaisia oireita? Seuraan jatkuvasti ystävien suhteiden ylä- ja alamäkiä, olen jopa kateellinen kun en itse osaa elää "normaalia" nuoren ihmisen elämää..

Korostan vielä, että olen saanut kehuja naisilta sekä miehiltä, mutten varsinaisia aloitteita.
3149
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sähän elät ihan normaalia nuoren elämää, etkö? Opiskelet tai käyt töissä, ilmeisesti sulla on ystäviäkin, kun heidän elämäänsä seuraat ja olet pidettykin, eli jotain teet jopa oikein :)
Mikä siis siinä sinun elämässäsi on epänormaalia?
Seksuaalisuus on meidän elämässämme koko ajan matkassa, sinullakin, kun sitä ajattelet. Olet ihastunut muutaman kerran ja mietit suhteita. Joten seksuaalisuutesi on olemassa ja et ole edes aseksuaali.
Itse seksiakti taas on jotain muuta, se on hyvin pieni osa elämää lopulta ja parisuhde voi olla iso osa, mutta sinä et sitä kaipaa: saat sosiaalisuutta, ystävyyttä ja elämääsi täytettä muutenkin etkä ole kokenut rakastuneesi niin paljon, että siitä olisi mitään tullut. Miksipä siis olisit väkisin sitä aktia ja suhdetta käynyt siihen rakentamaan, jos se ei kerran oikein iske eikä ole ketään oikeaa tullut vastaan? Ei se tee elämästäsi epänormaalia että olet sinkku eikä sekään että seksiakti toisen kanssa puuttuu.
Usein sitä seksiä liioitellaan, jos miettii järjellä. Vaika harrastaisit joka päivä seksiä puoli tuntia, teet 23,5 tuntia jotain muuta. Eli 23,5 kertaa enemmän elämässäsi on kaikkea muuta vaikka jokaikinen päivä elämässäsi harrastaisit seksiä.

Toisinsanoen epänormaaliutesi olisi aika pientä senkin puoleen eikö totta?
Etkä sä nyt tunteeton ole, jos olet ihastunutkin. Ja kateellinen ;)

Olet onnekas, kun osaat ihastua etkä heti kaipaa omistamista. Olet onnekas kun osaat olla itsenäinen ja elää sinkkunakin kaipaamatta asioita mitä sinulla ei ole.
Uskon, että kun se oikeasti haluttava ja ihastuttava ihminen tulee vastaan, sinullakin asiat muuttuu, ajallaan ja siten kuten sinä haluat. Mutta ajallaan, ja sitten kun on joku sopiva... olet onnekas siinäkin, että olet niin hyvä itsetuntoinen, että et ala väkisin ketään siinä raahaamaan. Moni tekee toisin ja huolii ihmisiä, jotka eivät edes heitä kiinnosta, mutta heidän heikko itsetuntonsa ei anna heidän olla kukaan jos heillä ei ole ketään. He ovat siis riippuvaisia ja loppujen lopuksi, pahimmillaan jopa onnettomia. Tilanteesi ei ole huono mitenkään. Olet nuori ja voit nauttia vapaudestasi.

Joten mikä on siis vialla? Elät, nauti elämästäsi, vapaudestasi ja anna itsellesi lupa olla juuri se kuka olet. Kyllä sinä osaat sitten tarttua tilaisuuteen kun joku oikea ja kiinnostava tulee vastaan - ja muista että SAAT tarttua tilaisuuteen silloin myös. Voit muuttaa mieltäsi koska tahansa, ja sitten voit ihastua, harrastaa seksiä, suhteita tai jos olet onnekas, valita kerralla oikein :)

Äänestä

Olen edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä. Minulla on melko samanlainen tilanne. Olen epäillyt olevani aseksuaali. Petikavereita on ollut pari, mutta ei touhu ole kauheasti innostanut. Romanttisia ajatuksia on kyllä, mutta halu niiden toteuttamiseen puuttuu. Ihastun todella harvoin, ja sillonkaan en oikeastaan halua enempää, kuin olla lähellä ihastusta, mikä käytännössä tarkoittaa max. samassa huoneessa. Sitoutuminen, jopa lupautuminen treffeille kammottavat ja läheisyys ahdistaa.
Aluksi tunsin olevani jotenkin puutteellinen, säälittävä tai kypsymätön, kun ei vastakkainen, tai samakaan sukupuoli kiinnostanut sen enmpää. Nyt olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen ja itseni, niin kliseinen neuvo kuin se onkin. Kun en oikeastaan kärsi "tilastani", miksi antaisin sen vaivata?

Äänestä

teinit ovat vielä juuri tuollaisia, eivät ole valmiita vielä parisuhteisiin

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mari931 kirjoitti:

Olen nuori nainen parhaassa iässä (20 vuotta). Ihastukseni on laskettavissa yhden käden sormilla, petikumppanini 0, halukkuuteni 0. En laske itseäni aseksuaaliksi, koska ajattelen seksuaalisia asioita päivittäin, mutta en vain tee asioiden eteen mitään. Tuntuu väärälle, kun ihastun johonkin ihmiseen, enkä ole valmis tekemään asialle mitään, tai kaipaa rinnalleni ketään.. Onko muilla samanlaisia oireita? Seuraan jatkuvasti ystävien suhteiden ylä- ja alamäkiä, olen jopa kateellinen kun en itse osaa elää "normaalia" nuoren ihmisen elämää..

Korostan vielä, että olen saanut kehuja naisilta sekä miehiltä, mutten varsinaisia aloitteita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu