Olen päättänyt lähteä, jättää mieheni. Syitä on lukuisia ja ero ollut niin monesti puheen aiheena.
En vaan ole koskaan asunut yksin. Olin nuori kun muutin mieheni kanssa yhteen. No, varmaan perhetutut ja veljeni/isäni auttaa jutuissa, joita en osaa tehdä.
Mutta ongelmaan...Mieheni ei halua erota. Enkä tiedä uskallanko sanoa etukäteen, että aion lähteä.
Talolaina lähtee minun tilistä, kuten kulkuneuvon hankkimista varten otettu laina. Miten selviän sekä lainoista, että vuokrasta, jos talo ei menekään kaupaksi heti?
Miten selviän...miten minun pitäisi toimia?
Kun vien asuntohakemukset, niin täytyykö ero olla jo selvä...vai voiko vain lähteä ja jättää erosta ilmoituksen pöydälle. Mieheni tietää, että tunteeni ovat täysin kuolleet. Ei silti halua erota. Pelottaa sanoa, että olen lähtemässä ja jos täytyy asua vielä saman katon alla. Lapsia on yksi (13v) ja lemmikkieläimiä muutama...
En vaan ole koskaan asunut yksin. Olin nuori kun muutin mieheni kanssa yhteen. No, varmaan perhetutut ja veljeni/isäni auttaa jutuissa, joita en osaa tehdä.
Mutta ongelmaan...Mieheni ei halua erota. Enkä tiedä uskallanko sanoa etukäteen, että aion lähteä.
Talolaina lähtee minun tilistä, kuten kulkuneuvon hankkimista varten otettu laina. Miten selviän sekä lainoista, että vuokrasta, jos talo ei menekään kaupaksi heti?
Miten selviän...miten minun pitäisi toimia?
Kun vien asuntohakemukset, niin täytyykö ero olla jo selvä...vai voiko vain lähteä ja jättää erosta ilmoituksen pöydälle. Mieheni tietää, että tunteeni ovat täysin kuolleet. Ei silti halua erota. Pelottaa sanoa, että olen lähtemässä ja jos täytyy asua vielä saman katon alla. Lapsia on yksi (13v) ja lemmikkieläimiä muutama...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Riippuu tienesteistäsimiten pärjäät.Jos joudut hakemaan toimeentulotukea,eivät ota lainoistasi huomioon muuta kuin asuntolainan korot.Laske siitä,miten pärjäilet.Asuntoa voit hakea,vaikkei asumuseroa tms.vielä olisikaan.
Noin 2000e7kk jää palkasta käteen, tiedän periaatteessa, että pärjään. Maksoin noin vuoden ajan lainat, laksut ja elätin kolme ihmistä (mieheni opiskeli ja sai vain 198e/kk). Mutta jos joudun maksamaan uuden asunnon vuokran, sähkön, veden yms. maksujen lisäksi myös omakotitaloon liittyviä laksuja (sähkö, vesi, talolaina yms.)...
Voiko mies tehdä niin, ettei suostu talon myyntiin. Laina lähtee tilistäni ja vanhempani on takaamassa...
Noista lähtökohdista ajatellen mitä esitit, selviät kyllä taloudellisesti. Lapsen selviämisen kannalta tärkeää, että te molemmat vanhemmat selviätte. Hoitakaa asiat siihen malliin! Talo menee kyllä myyntiin, mikäli eroatte ja haluat talon myytäväksi.
Voiko niin tehdä, että lähtee vain. Jättää lapun, että otin eron ja muutin omaan asuntoon? Tuntuu, ettei muuta vaihtoehtoa ole...
Ainakin myöhemmin asia tulee hoitaa kuntoon virallisesti ja nyt olisi tärkeää (kaikkien selviämisen kannalta), että asiaan tulisi jokin kaikille kerrottu ratkaisu. Voihan asian esittää sitä "pehmentääkseen" vaikkapa aluksi väliaikaisenakin ratkaisuna, jossa sitten erikseen pohditaan jatkoa.
Olen yrittänyt lähteä usein. Usein puhuttu erosta. Mies itkee, raivoaa yms. Lupaa muuttua, muttei muutukaan kuin väliaikaisesti...
Lopulta päätän jäädä, vaikka en olekaan onnellinen, vaan ahdistunut.
Sanoin miehelleni, että on kolme mahdollisuutta.
Jään, eikä välitetä minun tunteista. Kaikki on hyvin, kun teen kaiken niinkuin mieheni haluaa.
Päätän elämäni...suru kestää vain puolivuotta.
Tai lähden ja jätän mieheni.
Mieheni mielestä meidän on jatkettava yhdessä.
Minä olen hankkinut asunnon itselleni ja lapsilleni ja muutan ylihuomenna. Monta vuotta sitä eroa harkitsin ja nyt viimein tuli ns. kuppi täyteen. Tavaroita olen tässä jakanut, että kaikkin menisi 'lain mukaan' eli puoliksi. Mies ei olisi halunnut erota... ja voi vielä tulla monet riidat/itkut asunnon myymisestä mihin hän jää nyt vielä asumaan.
Erohakemuksen olen laittanut käräjäoikeuteen, mutta se ei ole vielä tullut tiedoksi tulevalle ex-miehelle.
Itse olen päättänyt selvitä ja voi olla että epätoivo iskee josssain vaiheessa, mutta se on sitten sen ajan murhe - nyt voi sanoa, että olen väsynyt (pakkaamisesta, remontista) mutta onnellinen!
Täällä myös yksi joka on lähtökuopissa samoissa ongelmissa. Miten Sinä joka olet jo lähtenyt lasten kanssa sen teit? Voiko vain lähteä lasten (10 ja 14 v.) kanssa ja jättää miehen vai pitäisikö siitä olla joku päätös/sopimus? Sen tiedän että mihinkään sopimukseen emme pääse, mies tekee varmasti kaiken mahdollisimman vaikeaksi kun saa kuulla että olen lähdössä.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että talo on myynnissä kiinteistövälittäjän kautta. Kerroin miehelleni, että sain asunnon, muutan ensiviikolla pois. Poika on 14 joten hän saa valita, kumman luona tahtoo olla. Otan mukaan sen mitä saan, tavaroista en ala riitelemään. Koirat puhuin "myötäkarvaan silittämällä" itselleni.
Ajattelimme, että on parempi, kun murrosikäinen lapsi saa itse päättää kumman luona haluaa olla. Tehtiin selväksi, että ero ei ole lapsen syy. Molemmat rakastamme häntä ja molempien luona saa olla silloin kun haluaa. Rajoista täytyy vielä sopia, rajat kun tuovat turvallisuuden...
voimia sinulle ja perheellesi (ja koirille) ... hyvä muistaa että laiha sopu aina lihavaa riitaa parempi ... ja ennen kaikkea, lapsen etu ja oikeudet selkeinä mielessä vaikka kuinka ottaa välillä pattiin.
Sinulla näyttää tilanne nyt nopeasti ratkeavan hyvään suuntaan, hienoa! Rohkaisitko vain mielesi ja otin eron puheeksi? Miltä on tuntunut asua sen jälkeen vielä saman katon alla ? Tarvitsisin hyviä neuvoja oman tilanteeni ratkaisemiseksi, kun olen samassa jamassa jossa Sinä alussa olit...
lähe vaan kävelee,ootte meinaan keskustellu jo liikaa!minun exä sanoi yks kaunis aamu et meidän parisuhde on loppu ja ai niin,vie lapsi päivähoitoon mä en ehdi!naisilla pelaa logiikka eron hetkelläkin mut turha meidän miesten on itkeä!en ole katkera mutta kuitenkin......kyllä sun läheiset auttaa sua teidän kriisissä.
Päätin, että nyt kerron ja menee syteen tai saveen, niin lähden. Asun nyt omassa ja voit uskoa kuinka olo tuntuu hyvältä. Viimeiset ajat saman katon alla oli vaikeita...minulta katosi mystisellä tavalla lompakko, päiväkirja yms.
Lähdin lähes tyhjin käsin. Kaksi lusikkaa, olohuoneessa vain taulu ja sohvapöytä (miehelle jäi moninkerroin enemmän huonekaluja yms)...vaikka tienasin tuplasti sen, mitä mieheni. Mutta ne onkin vain tavaroita...pääasia, että voin nyt itsemäärätä ekakertaa elämässä, tapaanko ystäviäni, mitä ostan palkallani jne =)
Kun sen saa sanottua, että olen päättänyt lähteä, ottaa eron. Saa oman asunnon, niin on kuin suuri kivi putoais sydämeltä. Ystäväni, sisareni ja vanhempani ovat olleet suurena tukena ja helpottuneita, kun vihdoin älysin ottaa eron =)
Hei, kiitos kun vastasit. On ollut hyvä lukea viestejäsi ja "seurata sivusta" miten menee, se auttaa hirveästi kun mietin omia ratkaisujani. Hyvä nähdä että vaikka pelottaa niin kaikesta selviää ja lopputulos on - ainakin Sinun kannaltasi - parempi kuin entinen tila. Kaikkea hyvää Sinulle elämääsi eteenpäin!
Onnea ja jaksamisia myös sinulle =)
Myy asunto ensin ja lähde vasta silloin.
Jos äijä nurisee ni heitä se mahd. pian ulos.
.. neuvoissa kannattaa ottaa huomioon kenelle ihmiselle sen antaa tai edes lukea hänen mielipiteensä keskusteluketjuista.
Alkuperäiselle ... hae apua ja ihmiskontaktia ahdistukseesi ... taloudelliset ja juridiset jutut selviävät varmasti, mutta nyt muut asiat kiirellisimpiä (mm. oman elämän hallinta, oikeus onneen ja "täyspäisenä") ... mielestäni.
Käy pankissa juttelemassa tilanteestasi. He varmasti osaavat neuvoa, miten hoidat raha-asiat. Mahdollisuuksia on paljonkin, varsinkin kun äkkiä päätellen teillä on omaisuutta enemmän kuin velkaa. Pankki arvostaa ihmistä, joka haluaa hoitaa raha-asiansa kunnolla.
Kun kerran olet päättänyt erota, lähde kotoa mahdollisimman pian. Sinun ei enää tarvitse huolehtia miehesi hyvinvoinnista. Sinun ei tarvitse kuunnella hänen pyyntöjään. Itse asiassa, voi olla hänellekin helpompi, kun asiaan tulee selvyys.
Nyt erosta on puhuttu. On riidelty ja itketty. Päätettiin laittaa talo myyntiin. Asuntokin on järjestymässä...
Pääsis vain pian pois, ei tarvitsisi kuulla enää meuhaamista.
Meillä on lemmikkieläimiä. mm. kaksi koiraa. Mieheni ei koskaan ole tykännyt eläimistä. Nyt hän vaati toista koiraa itselleen, puhui nartusta (jota voi pennuttaa). Narttu on minun nimissä ja uros mieheni, vaikka se onkin minun koira ollut pennusta lähtien. Osto hetkellä vain laitettiin mieheni nimiin, kun toinen oli jo minun nimissä. Ajattelin, että kun yhdessä ollaan, niin sillä ei ole merkitystä,kenen nimi paperissa lukee ja laitoin pennun mieheni nimiin =(
Voiko mieheni siis viedä uroksen, vaikka tiedossa on, ettei hän pidä eläimistä? Kiusaa se on pienikin kiusa... =(
Itsestäni tuntuu, että en paljon mukaani tarvitse...pääasia että pääsen pois. Mutta lemmikit haluaisin pitää itselläni, koska tiedän, ettei mieheni oikeasti niistä pidä.
Tämä ei varmaankaan sinua lohduta, mutta pakko se on sanoa: juridisessa mielessä koirat ovat "esineitä" eli irtainta omaisuutta, jolla on jokin mahdollinen rahallinen arvo ja virallinen omistaja. Näin ne kuuluvat osituksen piiriin. Käytännössä koirilla on toki aivan toinen merkitys ja arvo elävinä olentoina ja perheenjäseninä. Mikäli toinen suhtautuu näihin lemmikkeihin kuten kerroit, lienee parasta, että otat ne molemmat itsellesi. Silloin sinun tulee ottaa se asia esille osituksessa ja eräällä tavalla "ostaa" molemmat itsellesi. Mikäli koirat ovat samanarvoisia rahallisesti arvoioituna, riittää siis, että ostat vain toisen ja toinen kuuluisi sinulle luonnostaan. Tilanne on hankala. Kannattaisiko odotella laantuisiko pahin kiukku ja kauna ensin vähemmäksi ja yrittää sitten uudelleen jonkin ajan päästä. Riitaa ei voi aina välttää (koska siihen riittää oikeasti yksikin, ei siis tarvita aina kahta kuten kuulee väitettävän), mutta kaikki keinot riidan hillitsemiseksi kannattaa omalta osalta miettiä ja myös niitä toteuttaa.
niin tuli mieleen ns. "myötäkarvaan silittäminen". Asia tuntuu vastenmieliseltä, mutta hyvä lopputulemahan on kuitenkin jatkon kannalta tärkeintä. Mieti, missä voisit antaa periksi (myymättä sieluasi) ja mikä taas voisi olla vastapuolen kannalta tärkeää! Luovu jostain vähemmän tärkeästä suosiolla ja kokeile vaihtokauppaa. Muutenkin "myötäkarvaan silittäminen" kesken mehevän riidan saattaa yllättää vastapelurin niin perusteellisesti, että asia ratkeaa ikäänkuin vahingossa.
en tiedä, miten sopii tilanteeseenne, mutta meidän erossamme lapsi ja koira ovat molemmat "yhteishuoltajuudessa" eli kulkevat yhdessä vuoroin kummankin vanhemman luona.
Jos ei onnistu, täytyy toimia vain kuten muunkin irtaimen kanssa eli neuvotella jaosta. Vaihtokauppa johonkin muuhun on silloin hyvä ajatus.