Olemme seurustelleet mieheni kanssa vasta muutaman kuukauden yli vuoden, josta olemme asuneet yhdessä yli puoli vuotta. Nyt asumme ulkomailla, muutimme muutama kuukausi sitten mieheni työn vuoksi.
Rakastan miestäni, mutta hänen käytöksensä on ajanut suhteemme siihen pisteeseen, että en näe enää muuta vaihtoehtoa kuin eron.
Jo muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen mieheni oli ulkona kavereiden kanssa ja hukkasi kännipäissään puhelimensa ja lompakkonsa. Ja hän siis todellakin oli aivan järkyttävässä humalassa. Jo silloin kerroin hänelle, etten ymmärrä enkä voi hyväksyä tuollaista käytöstä.
Seuraava kerta oli alle puoli vuotta myöhemmin kun hän kadotti avaimensa ja hajotti puhelimensa, taas tuhannen humalassa. Tässä välissä hän oli ollut ulkomailla työnsä takia useampaankin kertaan, ja sielläkin oli juhlittu, mutta sitä en sitten tiedä, että missä kunnossa hän on siellä ollut. Toisen hukkausreissunsa jälkeen kerroin hänelle, että en voi luottaa, ja on ehkä parempi ettemme jatka suhdetta, sillä olin jo kertonut hänelle, että en voi pitää tuollaista käytöstä kuin vastenmielisenä. Hän kuitenkin itkien vakuutti olevansa pahoillaan ja lupasi että ei enää tee vastaavaa. Päätin uskoa häntä ja annoin anteeksi, päätin luottaa uudestaan vaikka se joka kerta olikin vaikeampaa , kun hän lähti kavereidensa kanssa ulos.
Viimeinen tikki oli, kun muutama päivä sitten olin ensimmäistä päivää töissä täällä. Hän lähti ystäviensä kanssa juhlimaan kun minä menin töihin (vuorotyö ja tietysti iltavuoro). Kun pääsin töistä vaihdoimme muutaman viestin, joista jo huomasin hänen olevan humalassa, mutta ajattelin että kun olen kerran päättänyt luottaa, niin en ala asiasta sanomaan. Puoli kahden jälkeen hän ei enää vastannut viestiini, ja minä aloin nukkumaan. Puoli viideltä herään kun hän tulee kotiin ja menee suoraan vessaan, nukahdan uudelleen. Herään yhdeksältä eikä häntä näy sängyssä. Löydän hänen vessan lattialta alasti sammuneena, paskat housuissa, housut nilkoissa ja sitä samaa ulostetta joka puolella vessaa. Olen shokissa. Ovi kiinni ja takaisin sänkyyn. Mietin mitä teen, olo on surullinen, loukattu, vihainen ja ennen kaikkea järkyttynyt. Hän tulee vähän ennen kymmentä housut nilkoissa, kuorrutettuna ulosteellaan ja edelleen tuhannen humalassa sängyn viereen. En saa sanottua kuin: "Ulos" ja hän jättää housunsa sängyn viereen ja raahautuu sanomatta mitään suihkuun. Minä pakenen housuista lähtevää hajua ja järkytystäni tunniksi pesutupaan pyykkieni kanssa. Takaisin tullessani menen vierashuoneeseen jatkamaan nukkumista. Nyt emme ole puhuneet muutamaan päivään mitään. Ei edes pahoittelua häneltä. luultavasti häntä hävettää ja hän tietää mitä ajattelen.
Itselläni on jostain syystä suuri inho ja vastenmielisyys sitä kohtaan, kun joku ei pysty kontrolloimaan lainkaan alkoholin käyttöään. Tunnen omat rajani, ja voin kyllä olla humalassa, mutta kontrolli tekemisiin pysyy silti ja aina olen omassa sängyssäni nukkumassa baari-illankin jälkeen. En siis pidä vaatimustani kohtuullisesta alkoholinkäytöstä mitenkään turhan tiukkana. Juon itsekin, mutta en örvellä ja muistan kyllä illan tapahtumat seuraavanakin päivänä, pidän huolen tavaroistani ja tarpeen vaatiessa ystävistänikin. En myöskään tiedä, että kenenkään olisi ollut syytä hävetä käytöstäni puolestani.
Rakastan miestäni, mutta hänen käytöksensä on ajanut suhteemme siihen pisteeseen, että en näe enää muuta vaihtoehtoa kuin eron.
Jo muutama kuukausi tapaamisemme jälkeen mieheni oli ulkona kavereiden kanssa ja hukkasi kännipäissään puhelimensa ja lompakkonsa. Ja hän siis todellakin oli aivan järkyttävässä humalassa. Jo silloin kerroin hänelle, etten ymmärrä enkä voi hyväksyä tuollaista käytöstä.
Seuraava kerta oli alle puoli vuotta myöhemmin kun hän kadotti avaimensa ja hajotti puhelimensa, taas tuhannen humalassa. Tässä välissä hän oli ollut ulkomailla työnsä takia useampaankin kertaan, ja sielläkin oli juhlittu, mutta sitä en sitten tiedä, että missä kunnossa hän on siellä ollut. Toisen hukkausreissunsa jälkeen kerroin hänelle, että en voi luottaa, ja on ehkä parempi ettemme jatka suhdetta, sillä olin jo kertonut hänelle, että en voi pitää tuollaista käytöstä kuin vastenmielisenä. Hän kuitenkin itkien vakuutti olevansa pahoillaan ja lupasi että ei enää tee vastaavaa. Päätin uskoa häntä ja annoin anteeksi, päätin luottaa uudestaan vaikka se joka kerta olikin vaikeampaa , kun hän lähti kavereidensa kanssa ulos.
Viimeinen tikki oli, kun muutama päivä sitten olin ensimmäistä päivää töissä täällä. Hän lähti ystäviensä kanssa juhlimaan kun minä menin töihin (vuorotyö ja tietysti iltavuoro). Kun pääsin töistä vaihdoimme muutaman viestin, joista jo huomasin hänen olevan humalassa, mutta ajattelin että kun olen kerran päättänyt luottaa, niin en ala asiasta sanomaan. Puoli kahden jälkeen hän ei enää vastannut viestiini, ja minä aloin nukkumaan. Puoli viideltä herään kun hän tulee kotiin ja menee suoraan vessaan, nukahdan uudelleen. Herään yhdeksältä eikä häntä näy sängyssä. Löydän hänen vessan lattialta alasti sammuneena, paskat housuissa, housut nilkoissa ja sitä samaa ulostetta joka puolella vessaa. Olen shokissa. Ovi kiinni ja takaisin sänkyyn. Mietin mitä teen, olo on surullinen, loukattu, vihainen ja ennen kaikkea järkyttynyt. Hän tulee vähän ennen kymmentä housut nilkoissa, kuorrutettuna ulosteellaan ja edelleen tuhannen humalassa sängyn viereen. En saa sanottua kuin: "Ulos" ja hän jättää housunsa sängyn viereen ja raahautuu sanomatta mitään suihkuun. Minä pakenen housuista lähtevää hajua ja järkytystäni tunniksi pesutupaan pyykkieni kanssa. Takaisin tullessani menen vierashuoneeseen jatkamaan nukkumista. Nyt emme ole puhuneet muutamaan päivään mitään. Ei edes pahoittelua häneltä. luultavasti häntä hävettää ja hän tietää mitä ajattelen.
Itselläni on jostain syystä suuri inho ja vastenmielisyys sitä kohtaan, kun joku ei pysty kontrolloimaan lainkaan alkoholin käyttöään. Tunnen omat rajani, ja voin kyllä olla humalassa, mutta kontrolli tekemisiin pysyy silti ja aina olen omassa sängyssäni nukkumassa baari-illankin jälkeen. En siis pidä vaatimustani kohtuullisesta alkoholinkäytöstä mitenkään turhan tiukkana. Juon itsekin, mutta en örvellä ja muistan kyllä illan tapahtumat seuraavanakin päivänä, pidän huolen tavaroistani ja tarpeen vaatiessa ystävistänikin. En myöskään tiedä, että kenenkään olisi ollut syytä hävetä käytöstäni puolestani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkuu..
Mieheni sen sijaan on jokaisen juhlimiskertansa jälkeen todella humalassa. Milloin sammuu keittiöön, milloin kotimatkalla puiston penkille ja sitten kotona sohvalle tai vessaan. Ennen ei kuitenkaan ole tälläistä sotkua minun nähden aikaan saanut. Seuraavana päivänä hän ei muista mitään edellisestä illasta.
Tämän viimeisimmän kerran jälkeen en vain näe muuta vaihtoehtoa kuin eron. Olen hänelle tehnyt niin moneen kertaan selväksi, etten voi sietää tuollaista, ja että ero on edessä jos hän jatkaa vastaavanlaista käytöstä. Tunnen oloni niin järkyttyneeksi ja loukatuksi. En oikeastaan ole edes vihainen vaan niin pettynyt. Rakastan häntä edelleen, mutta ajatuskin hänen kosketuksestaan saa minut voimaan pahoin.
Edessä on siis muutto takaisin Suomeen, sillä minulla ei ole ollut täällä muuta kuin hänet, joten turha jäädä tännne ja alkaa etsiä asuntoa. Olen yrittänyt nämä päivät miettiä mitä teen, mutta kuinka voisin jatkaa tässä suhteessa kun alkoholi on selvästikin miehelleni ongelma jota hän ei pysty kontrolloimaan. En halua perustaa perhettä miehen kanssa, joka olisi tuollainen esimerkki lapsille. Olen jo niin monta kertaa niellyt kyyneleeni kun hän on lähtenyt juhlimaan ja päättänyt luottaa, mutta pettynyt kuitenkin.
En vain pysty ymmärtämään. Varsinkin tämän kirjaimelllisesti paskimman kerran jälkeen olen vain niin järkytyynyt ja pettynyt. Näinkö paljon hänelle merkitsin. Rakkautta suhteessamme on ollut paljon, mutta hänen rakkautensa tuntuu lähes olemattomalta tälläisen kohtelun jälkeen. Muuten suhteemme onkin ollut lähes täydellinen. Tuntuu pahalta päättää se, ja muutto ulkomailtakin tulee olemaan iso ja kallis operaatio, johon en ole yhtään edes varautunut. Pakko minun on silti huomenna kertoa hänelle, ja palkata joku muttofirma töihin.
On niin paha olla. En voi ymmärtää.
Jatkan vieläkin..
Kuvittelin jotenkin, että hän olisi tullut ajoissa kotiin, tai edes suhteellisen hyvssä kunnossa. Seuraavana päivänä olisimme käyneet pyykkituvalla yhdessä ja olisin saanut kertoa ensimmäisestä työpäivästäni, olisimme laitttaneet yhdessä ruokaa jne normaalia mukavaa elämäämme. Tulikin vähän erilainen päivä. Ja sitä seuraavakin päivä. Ja sitäkin seuraava päivä. Vierashuoneen sohvalla nukkuminen ja pelko liikkua huoneesta hakemaan makuuhuoneestamme vaatteitani, jääkaapista juotavaa, ei kuulunut suunnitelmiin. En voi katsoakaan häntä, niin pahoin voin kaikesta tästä. Enkä edes ole vihainen, vain surullinen. Tosin tänään olen lähinnä ollut turta. Ikävä on läheisyyttä, kun on tottunut nukkumaankin toisen kainalossa, mutta nyt tiedän ettei minulla ole paikkaa siellä. Ikävä toista ihmistä, jota on rakastanut koko sydämestään. miten me päädyimme tähän. Miten minä päädyin tähän. Miksi minulle kävi näin. Näinkö arvokas minä olin. Näinkö paljon hän välitti. En vain pysty tähän enää.
Heippa!
Kuule ihan sama homma.Mies rilluttelee jossain,en tiedä missä?
En tälläistä halunnut.Nyt en saa nukuttua.Ikäviä tekee tuo Alko.Selvinpäin eri ihminen mutta kun on juonut ei välitä toisesta ollenkaan.
Huoli silti.Onkohan jotain sattunu t. onko putkassa.
Eroaminen ei ole niin helppoa.
Jatkan vielä!
Harmi että olet poistunut koneen äärestä,niin samanlaiselta kuullostaa.
Kaipaan niitä hyviä aikoja ja pelkään tuleeko niitä enää ainakaan tämän ihmisen kanssa?
Ei ole helppoa kun Alko on se numero yksi suhteessa.
Eihän sitä alkuhuumassa huomaa mutta kun arki koittaa niin aina sama toistuu.
Tsemppiä Sulle ja mäkin yritän nukkua t. vaaaikka lukea.Odottelen.
Pitäsköhän soittaaa sairaalaan?Kysyä ettei vain siellä ole.