Pakko kirjoittaa ja purkaa pahaa oloani sisälläni.....
Mieheni on muuttamassa lähiaikoina pois kodistamme... ainakin väliaikaisesti aluksi, kuten hän sanoo.... Hänen on saatava miettiä asioita rauhassa......
Olemme olleet yhdessä yli 8v., josta naimisissa 6v. ja meillä kolme lasta......
Keväällä mieheni kertoi suhteestaan toiseen naiseen, (suhde ihan alussa) mies ei pystynyt valehtelemaan minulle..... Hän myös sanoi ja sanoo rakastavansa vain tuota naista.... ja että hänellä on enää vähän tunteita minua kohtaan....
Mutta silti hän sanoo, ettei ole jättämässä minua (vielä?), vaan haluaa olla vähän aikaa erossa, että pystyisi ikävöimään ja katsomaan mitä hän todella tuntee vielä minua kohtaan.... se ei kuulemma onnistu, jos asumme yhdessä ja näemme päivittäin.....
Itse olen elänyt tämän kesän tässä raastavassa tilanteessa, että olen tiennyt mieheni olevan koko ajan yhteydessä tuohon naiseen... mutten ole pystynyt sanomaan, että häivy....... koska kaikesta paskasta huolimatta yhä rakastan niin helvetisti.... ja siks tää kaikki sattuu todella paljon.....
En tiedä miten tässä käy..... kun mieheni muuttaa nyt yksin....hän on sanonut, että toivoo, että alkaa tuntea vielä minua kohtaan ja voimme jatkaa....mutta........ entä se toinen nainen?! en tiedä.... pää niin sekaisin kaikesta... yritän vain pärjätä päivästä toiseen...
Ja kaikesta huolimatta toivon parasta.....mutta
samalla pelkään koko ajan.......
Toivoisin kertomuksia, jos joku ollut tällaisessa tilanteessa... onko erossa olo auttanut? vai onko kaikki jo ohi......
Sydän syrjällään elän päivän kerrallaan.... kaivaten niin sitä lämpöä ja rakkautta välillämme.......:(((
Mieheni on muuttamassa lähiaikoina pois kodistamme... ainakin väliaikaisesti aluksi, kuten hän sanoo.... Hänen on saatava miettiä asioita rauhassa......
Olemme olleet yhdessä yli 8v., josta naimisissa 6v. ja meillä kolme lasta......
Keväällä mieheni kertoi suhteestaan toiseen naiseen, (suhde ihan alussa) mies ei pystynyt valehtelemaan minulle..... Hän myös sanoi ja sanoo rakastavansa vain tuota naista.... ja että hänellä on enää vähän tunteita minua kohtaan....
Mutta silti hän sanoo, ettei ole jättämässä minua (vielä?), vaan haluaa olla vähän aikaa erossa, että pystyisi ikävöimään ja katsomaan mitä hän todella tuntee vielä minua kohtaan.... se ei kuulemma onnistu, jos asumme yhdessä ja näemme päivittäin.....
Itse olen elänyt tämän kesän tässä raastavassa tilanteessa, että olen tiennyt mieheni olevan koko ajan yhteydessä tuohon naiseen... mutten ole pystynyt sanomaan, että häivy....... koska kaikesta paskasta huolimatta yhä rakastan niin helvetisti.... ja siks tää kaikki sattuu todella paljon.....
En tiedä miten tässä käy..... kun mieheni muuttaa nyt yksin....hän on sanonut, että toivoo, että alkaa tuntea vielä minua kohtaan ja voimme jatkaa....mutta........ entä se toinen nainen?! en tiedä.... pää niin sekaisin kaikesta... yritän vain pärjätä päivästä toiseen...
Ja kaikesta huolimatta toivon parasta.....mutta
samalla pelkään koko ajan.......
Toivoisin kertomuksia, jos joku ollut tällaisessa tilanteessa... onko erossa olo auttanut? vai onko kaikki jo ohi......
Sydän syrjällään elän päivän kerrallaan.... kaivaten niin sitä lämpöä ja rakkautta välillämme.......:(((
Vastaukset 6
Vanhimmat
meil melkeen sama tilanne, tosin ei läheskään noin pitkäkestoinen suhde...
laitoin eilen 2v avoliiton poikki mieheni kanssa, kyllästyin odottamaan ja elämään epätietoisuudessa.
3vk sitten mies kertoi ihastuneensa työkaveriinsa, ja haluavansa miettiä haluaako jatkaa mun kans...
oltiin erossakin tuossa 5pv ja mietittiin...
nyt kyllästyin tähän ja tein eilen selkoa asioista, mies oli loppujenlopuksi rakentanut uutta elämää tämän naisen kanssa, mua pitänyt vähän niinkus varalla...
muutan nyt pois ja mies nähtävästi muutti jo...
voi olla että ikävä tulee hänelläkin mutta mun sydän on jo kovettunut, mua on satutettu liikaa.
kaikista eniten satutti suhteen poikki pistäminen mutta nyt alkaa jo helpottaa...
kun tajuaa millaisena pelinappulana sitä on ollut.
voimia sulle hirmusesti! sun pitää tehdä päätös mitä sä haluat, haluatko odottaa et mies tekee päätöksen ja kertoo siitä sitten joskus...
sä vaan odotat! älä odota äläkä roiku hänessä enää! silloin on jo pahasti vialla asiat jos mies tunnustaa toisen naisen...
mieti siskoseni ja mieti...
ja tee oikea ratkaisu vaikka se sattuukin mutta älä anna miehes sua pitää pelinappulana!
Selvät on sävelet "eropelissä". Tuo miettimispaussin tarve on vain hienostuneempi tapa päästä eroon entisestä puolisosta.
Anna miehen mennä. Ei hän sinua kaipaa, ainoa asia mikä teitä yhdistää on lapset. Ja lapsien olemassa olo on se hidasta, joka hieman hillitsee eroprosessianne.
Ehkä sanoin sinulle asian turhan suoraan, mutta on meillä yksinhuoltajillakin elämä. Ei tarvitse vatvoa asiaa "ollakko vai eikö olla??!?"
Tulet pärjäämään lapsinesi, koska he ovat elämässäsi se kantava voima. Ja elämääsi tulee tasapaino, koska tiedät missä mennään.
Se, että aviomies löytää uuden, ei nimittäin tarkoita sitä, että sinä olisit jotenkin epäkelpo naisena ja vika olisi sinussa. Jotkut miehet vain ovat ikuisia valloittajia, eivätkä kasva aikuiseksi samalla tavalla kun äitiyden myötä naiset. Miehesi on ehkä jäänyt jotenkin lasten "varjoon" ja hakee näin paikkaa auringossa toisesta naisesta.
Älä jää odottamaan elämää, vaan ala elämään sitä!
No, tuohon sanoisin kyllä, ettei se vatvominen siihen lopu. Yksinhuoltajat vatvovat sitten uuden ehdokkaan kanssa, haluuko mies vai ei?
Sinä olet tässä nyt kyllä aika lailla miehesi "armoilla"
Uskon että miehelläsi hyvinkin voi olla vaikea selvittää tunteitaan sinua kohtaan . Kaikista nopeiten hän sen saisi selville kun hylkäsit hänet vaikka se tekee kuinka kipeää.
Olen nyt omakohtaisesta kokemuksesta taipuvianen uskomaan että parempi amputoida raaja kuin iänkaiken katsoa miten se näivettyy..
Ja jos tunteita vielä löytyy riittävvästi niin sitten on aloitettava ihan alusta ..ja se käy parhaiten kun hän ymmärtää että et kuulu kalustoon ... vaan hän kohtaa sintu naisena , ei äitinä eikä vaimona..
Toivon sinulle jaksamista vaikeassa elämän tilanteessa
Äijä tuli ja meni miten huvitti,eli poikamieselämää avioliitossa.Ei kestänyt omien lastensa menestystä,väitti jääneensä ulkopuoliseksi.
Pistin valitsemaan minut tai sen toisen ämmän.Ei osannut päättää vaan muutti miettimään tunteitaan.Osa tavaroista hakematta eli yrittää vieläkin määrätä elämäämme.
Vedätys loppuu heti kun saan selvitettyä omaisuuden jaon.
Samaa sanon sinulle.Katkaise välit kokonaan ja ala elää omaa elämääsi.Se repii sielua ja sydäntä, mutta niin tekee epävarmuudessa eläminenkin,kynnysmattona oleminen.Näin saamme selville kuinka tosissaan miehemme meitä rakastavat!
...kaiken varalta. Miehesi pitää itsestäänselvyytenä, että sinä odotat häntä ja otat takaisin, jos uuteen suhteeseen tulee ongelmia. ÄLÄ suostu siihen, itsekunnioitusta nainen ja nuoria rakastajia kehiin. Kyllä se siitä iloksi muuttuu