Mieheni on opiskelija tällä hetkellä, tosin ei enää kauaa, koska valmistuminen häämöttää. Hänellä on perintään ja ulosottoon velkaa muutama tonni eli suhteellisen pieni summa. Välillä hän oli töissäkin, muttei saanut aikaiseksi maksettua velkaansa pois vaan jatkoi pikkusummilla, joilla hän velkojaan lyhentää opiskellessaankin. Olen painostanut hakemaan töitä opiskelujen ohellekin, mutta >4 kilometrin työmatka osoittautuu ylitsepääsemättömäksi taittaa kävellen/pyörällä/linja-autolla.
Suoraan sanottuna v*tuttaa olla ainut perheen aikuinen. Joudun ottamaan viime käden vastuun kaikesta rahallisesta puolesta. Mies elää mielikuvitusmaassaan, jossa raha ei lopu koskaan kesken ja hän tietää, että minä viimeistään autan, jos omat rahat ei riitäkään. Seuraava ongelma onkin siinä, etten itsekään ole onnistunut saamaan vakitöitä. Tai saattaisin saada, jos mies suostuisi muuttamaan muuallepäin Suomea, mutta ei. Eli omat rahavarani ei ole huikeat. Miehen takia joudun tinkimään omista ja lapsien menoista. Olen myös useita kertoja sanonut asiasta, mutta mies vain kiukustuu ja syyttää minua rahaongelmistaan.
Raha stressaa niin paljon, että se vetää olon alakuloiseksi. En koe olevani masentunut, mutta täysin v*ittuuntunut mieheeni. Emme saa edes uutta asuntoa miehen luottotietojen menetysten takia vaan pyörimme liian pienessä kämpässä, josta tututkin huomauttavat. Kaupungilta emme saa kämppää, koska miehellä on aikoinaan tullut jotain erimielisyyttä loppusiivouksestakin siellä suunnalla ja eräästä muusta paikasta saisi luottotietojen menetyksestä huolimatta, MUTTA mies on sählännyt nuorena sinnekin suuntaan asuessaan ko. vuokranantajalla.
Olen myös huolissani järjestyykö miehelle töitä valmistuttuaan. On hirveän nirso paikkojen suhteen ja liian ylimielinen. Häneltä puuttuu nöyryys, jota työntekijällä pitäisi olla, kun ei johtajan asemassa tule olemaan. Sama heijastuu parisuhteessa.
Toki miehessä on hyvätkin puolensa, muttei niistä enempää, kun aiheena oli nämä huonot.
Välillä tuntuu, että olen ihan kypsä ja valmis lähtemään. Ei vain jaksa. Mistä päästä asiaa kannattaa lähteä purkamaan tai mitä tälle asialle tehdä? Vai helpottaisinko omaa stressiä, jos maksaisin miehen velat pois=pistäisin omat, pienet säästöni hänen velkoihinsa? Vai mitä hemmettiä teen?
Suoraan sanottuna v*tuttaa olla ainut perheen aikuinen. Joudun ottamaan viime käden vastuun kaikesta rahallisesta puolesta. Mies elää mielikuvitusmaassaan, jossa raha ei lopu koskaan kesken ja hän tietää, että minä viimeistään autan, jos omat rahat ei riitäkään. Seuraava ongelma onkin siinä, etten itsekään ole onnistunut saamaan vakitöitä. Tai saattaisin saada, jos mies suostuisi muuttamaan muuallepäin Suomea, mutta ei. Eli omat rahavarani ei ole huikeat. Miehen takia joudun tinkimään omista ja lapsien menoista. Olen myös useita kertoja sanonut asiasta, mutta mies vain kiukustuu ja syyttää minua rahaongelmistaan.
Raha stressaa niin paljon, että se vetää olon alakuloiseksi. En koe olevani masentunut, mutta täysin v*ittuuntunut mieheeni. Emme saa edes uutta asuntoa miehen luottotietojen menetysten takia vaan pyörimme liian pienessä kämpässä, josta tututkin huomauttavat. Kaupungilta emme saa kämppää, koska miehellä on aikoinaan tullut jotain erimielisyyttä loppusiivouksestakin siellä suunnalla ja eräästä muusta paikasta saisi luottotietojen menetyksestä huolimatta, MUTTA mies on sählännyt nuorena sinnekin suuntaan asuessaan ko. vuokranantajalla.
Olen myös huolissani järjestyykö miehelle töitä valmistuttuaan. On hirveän nirso paikkojen suhteen ja liian ylimielinen. Häneltä puuttuu nöyryys, jota työntekijällä pitäisi olla, kun ei johtajan asemassa tule olemaan. Sama heijastuu parisuhteessa.
Toki miehessä on hyvätkin puolensa, muttei niistä enempää, kun aiheena oli nämä huonot.
Välillä tuntuu, että olen ihan kypsä ja valmis lähtemään. Ei vain jaksa. Mistä päästä asiaa kannattaa lähteä purkamaan tai mitä tälle asialle tehdä? Vai helpottaisinko omaa stressiä, jos maksaisin miehen velat pois=pistäisin omat, pienet säästöni hänen velkoihinsa? Vai mitä hemmettiä teen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sun ole pakko maksaa miehesi velkoja. Sehän käyttää sua hyväksi koska teet niin. Jätä sen laskut maksamatta niin kohta se huoma kun ei saa ede svuokraasuntoa kun luottotiedot menneet
Miksi ihmeessä jatkat suhdetta hänen kanssaan? Haluatko oikeasti, että lapsenne saavat esimerkkinsä parisuhteesta teidän kahden toiminnasta? Sinä olet koko ajan kireällä kuin viulun kieli ja mies vain ylimielisenä jatkaa sohvalla makaamista - siinäkö lastenne kuva miehen ja naisen rooleista?
Otapa selvää, että mistä löytyisi sinulle ja lapsille vuokra-asunto ja että miten nopeasti sinne pääsette ja mitä se maksaisi. Todennäköisesti voisit saada asumistukea. Selvitä myös, mikä olisi elatusmaksun määrä, vaikka miehesi olisi työtön (yleensä kai noin 150 e/lapsi). Lapsilisät saisit myös yksinhuoltajakorotuksella.
Muuta lasten kanssa pois ja pistä oma elämäsi järjestykseen. Jos mies oikeasti rakastaa sinua ja lapsianne, hän pistää elämänsä kuntoon. Jos vielä rakastat häntä, niin suostu tapaamaan häntä vasta, kun hän pystyy oikeasti osoittamaan, että hän on suorittanut opinnot loppuun ja hankkinut työpaikan SEKÄ lyhentää vippejään.
Ihmettelen sitä, miten ahkerat, fiksut naiset hurahtavat mieheen, jota paapovat. Eikö niitä lapsia tai lemmikkejä vain paapota, eikä aikuisia miehiä... Jos sinä sairastuisit vakavasti, niin kuka huolehtisi lapsista? Miehesi kuuluu kasvaa aikuiseksi ja olla MIES, josta voit olla ylpeä. Puheet on vain huulien heilutusta, teot on todellista rakkautta.
Älä missään nimessä maksa miehen velkoja. Älä koske säästöihisi. Luota siihen, että elämä kantaa yksinkin. Liian helposti nainen ajattelee, että mies on pakko olla olemassa, kun muuten ei pärjää. Usko pois, että pärjäät paremmin, kun mies ei ole nurkissa. Jos seksiä kaipaat, niin sitä saat ilman (mieheltäsi tai joltain muulta), että miehen on pakko asua virallisesti luonasi. Todennäköisesti taloudellisesti pärjäät paljon paremmin, jos mies ei ole kuvioissa.
"Mieheni on opiskelija tällä hetkellä, tosin ei enää kauaa, koska valmistuminen häämöttää. Hänellä on perintään ja ulosottoon velkaa muutama tonni eli suhteellisen pieni summa. Välillä hän oli töissäkin, muttei saanut aikaiseksi maksettua velkaansa pois vaan jatkoi pikkusummilla, joilla hän velkojaan lyhentää opiskellessaankin. Olen painostanut hakemaan töitä opiskelujen ohellekin, mutta >4 kilometrin työmatka osoittautuu ylitsepääsemättömäksi taittaa kävellen/pyörällä/linja-autolla. "
Tähän asti luin, jatko oli sikäli turhaa paasausta että siinä sinä kerrot omaa olettamaasi roolia mitä tulee miehen raha-asioihin.
Oikeesti älä viitsi, aikuinen nainen! Pitäisi olla selvää että aikamies jätetään selviämään itse veloistaan: et sä ensinnäkään muuta asumaan rahavaikeuksista kärsivän kanssa ja elätä häntä millään tavalla, niinkauan kun nää rahavaikeudet varsinkin johtuu tän henkilön itsetekemistä valinnoista.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä,ja jos miehesi ei tätä ole huomannut vielä niin anna huomata ihan itse, sun tehtävä eiole opettaa miestä.
Miehet on seksiä varten, sitä varten että on joku joka henkisesti on mun kanssa läsnä, sitä varten että molemmilla on toisensa. Ei kata silti rahavelka asioita.
Sun kannattaa irrottautua miehes ongelmista, asua erillään ja huolehtia itsestäsi, ja toivoa että mieskin on sunkanssa välillä.
Tekstiäsi lukiessa tulee olo että kuvittelet parisuhteessa ihan kummia, ja siinä missä mies on ylpeä kyllä rivien välistä paistaen ja suoraankin sen sanot,
niin olet sinäkin aika kuolevaisten yläpuolella mielestäsi jos kuvittelet että sulla on joku todellinen vaikutus mieheen että hän muka joskus sinun ansiosta selviytyy ja tulee järkiinsä. sitä ei tule tapahtumaan, eikä kumpikaan teistä olisi lopptulokseen tyytyväinen vaikak näin tapahtuisi. Yksikään mies ei tee slelaislla menestyksellä henkisesti mitään, minkä nainen on hänelle "hankkinut"..
Yksikään nainen ei tee sellaisella tossulla mitään, joka tekee mitä nainen käskee ja menee töihin sinne minne nainen tietää olevan paras.
Jos sä olet hyvä työntekijä niinkun varmasti oletkin, niin herranen aika: Ota sä ne työpaikat ja rahat, ja nauti elämästä! Voin kertoo että varmasti kadut, mikäli uhraat oman palkkasi ja oman elämäsi johonkin miehen asioiden murhetimiseen, ja vuosien päästä huomaat ettet itsekään saanut mitään järkevää sinä aikana aikaan. Mitä enemmän energiaa laitat mieheen, sitä enemmän katkeroidut.
Tulee kyllä halvemmaksi erota ja asua omillasi kun maksella miehesi kuluja ja laskuja et jos vituttaa niin homma oma asunto.
Älä ota vastuuta rahasta, vaan asukaa erillään. ERILLISET RAHAT, muuten mies ei ikinä herää. Miehen pitää hoita laskunsa ensisijassa, puhu hänen vanhemmilleen, he painostavat pojan maksuun ennenkuin korko kasvaa. Tuollainen välinpitämättömyys laskuista on joko suurta kokemattomuutta nuorelta mieheltä (onko hän nuori?), tai merkki jostain, ettei kannata seurustella.
Olet väärässä että pitäisi olla nöyryyttä pelkästään, ei pomo ole jumala vaan joskus liian vaativa simputtaja - riippuen persoonasta tietenkin. Missään nimessä nöyristelevä ei ole ok, elämme tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Pomon pitää kohdella arvostavasti/kohteliaasti alaisia ja toisinpäin.
Parisuhteessa hänen pitää arvostaa toista ja kunnioittaa, muuten suhde ei toimi. Ja sinun toista myös. Mutta tunteesi ovat nyt siinä pisteessä, että mitta on täynnä.
Liian pieni asunto. Miksi? Lopeta stressi ja luovuta osittain, mene asumaan erilleen tosiaan. Tai hanki pariterapeutti. Älä hakkaa päätäsi seinään, älä ole maksaja tai menetät kaikki rahasi ja asuntosi jatkossa.... Miehen vuoksi ei kannata pilata elämäänsä!! En usko että sun vanhempi haluaa että maksat miehen kulut. Kohta vanhempasi joutuu maksamaan kaiken jos mies ja sinä menette konkurssiin... Miehen vuoksi. Ei reilua olisi.
Siis nyt ajoissa eri taloudet selkeästi. Mies ei saa painostaa sinua eikä manipuloida.
Ja kokemusta on siitä toisen kulujen maksamisesta ja sitten oma vanhempi joutuu auttamaan asumisasioissa myöhemmin. Ei tunnu hyvältä menettää omaisuus sen vuoksi.