Minua mietityttää eräs kuolemaan liittyvä asia lapsuudestani. Muistan tämän hetken hyvin tarkasti. Oli uudenvuoden aatto ja makasin sängylläni. Ikää en tarkalleen muista, mutta alle 3. luokkalainen olin ja yli 5-vuotias. Oltiin menossa nukkumaan ja äiti nukutti pikkusiskoani. Kysyin häneltä, että mitä tapahtuu kun äiti ja isi kuolee. Äiti ei vastannut, vaan käski laittaa pään tyynyyn. Muistan kysyneeni tuota ainakin muutaman kerran saamatta vastausta. Muistaakseni yksi sukulainen kuoli näihin aikoihin.
Nyt olen 19 vuotias ja kuolema on mulle suunnattoman vaikea asia. En oikein osaa suhtautua siihen. Olen menettänyt elämässäni monia tärkeitä ihmisiä ja eläimiä kuoleman kautta ja jopa joutunut pelkäämään oman perheenjäsenen kuolemaa (syöpäepäily). Mietin, voiko tuo alussa kertomani asia vaikuttaa siihen, miten suhtaudun kuolemaan?
Tänäänkin, kun toinen vanhemmistani sanoi "sitten kun meitä ei enää ole", ahdistuin ja purskahdin itkuun.
Toivon asiallisia vastauksia, tämä on vaikea aihe mulle. Kiitos.
Nyt olen 19 vuotias ja kuolema on mulle suunnattoman vaikea asia. En oikein osaa suhtautua siihen. Olen menettänyt elämässäni monia tärkeitä ihmisiä ja eläimiä kuoleman kautta ja jopa joutunut pelkäämään oman perheenjäsenen kuolemaa (syöpäepäily). Mietin, voiko tuo alussa kertomani asia vaikuttaa siihen, miten suhtaudun kuolemaan?
Tänäänkin, kun toinen vanhemmistani sanoi "sitten kun meitä ei enää ole", ahdistuin ja purskahdin itkuun.
Toivon asiallisia vastauksia, tämä on vaikea aihe mulle. Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuolema on luonnollinen asia, se tapahtuu jokaisen kohdalla aikanaan.
Olet vielä noin nuori eikä vanhempasi ole lähdössä pitkään aikaan vielä.
Itse olen joutunut läheisen menettämisen kokemaan kolmesti hyvin lyhyen ajan sisällä, se tuntuu pahalta. Varsinkin kun kaksi näistä läheisistä oli parikymppisiä. Mutta niin vain tapahtuu, ei elämästä hengissä selviä.
Entiedä osasinko yhtään lohduttaa, mutta se mitä halusin sanoa oli se ettei menetystä/kuolemaa kannata pelätä, elä niinkuin jokainen päivä olis viimenen, ja näytä läheisille että välität.
"Mietin, voiko tuo alussa kertomani asia vaikuttaa siihen, miten suhtaudun kuolemaan?" Eipä taida vaikuttaa.
Faktaa nyt vain on se, että kaikki me täältä kuolemme pois, sitä hetkeään ei kukaan tiedä. Eikä ne omat vanhemmatkaan välttämättä iäkkäiksi elä.
Sinuna työstäisin asiaa vaikka psykologin kanssa.