Meidän elämää ei voi kuvailla lyhyesti...on ollut hyviä ja huonoja aikoja...mutta enimmäkseen sitä huonompaa. Ja henkisesti hyvin raskasta!
Nyt olen saanut tarpeekseni ja olen päättänyt että tää on tässä...
Miten ihmeessä kerron miehelle että lähden??
Reaktio voi olla mitä tahansa ....täydellisestä välinpitämättömyydestä nyrkkeihin.
Tiedän (tai ainakin epäilen vahvasti) että elämä on ilmoituksen jälkeen yhtä helvettiä, kunnes muutto on hoidettu...
ja miten saana omat tavarani ulos jos mies kieltäytyy yhteistyöstä?
Kysymys on vain muutamista kaapeista ja vastaavista melko "arvottomista" tavaroista, jotka on peräisin sukulaisiltani.
Nyt olen saanut tarpeekseni ja olen päättänyt että tää on tässä...
Miten ihmeessä kerron miehelle että lähden??
Reaktio voi olla mitä tahansa ....täydellisestä välinpitämättömyydestä nyrkkeihin.
Tiedän (tai ainakin epäilen vahvasti) että elämä on ilmoituksen jälkeen yhtä helvettiä, kunnes muutto on hoidettu...
ja miten saana omat tavarani ulos jos mies kieltäytyy yhteistyöstä?
Kysymys on vain muutamista kaapeista ja vastaavista melko "arvottomista" tavaroista, jotka on peräisin sukulaisiltani.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Roudaat kamat silloin pois kun ukkos ei oo kotona. Mielummin kerrot erosta vasta kun omaisuus on turvattu.
Voi teitä pupuja. Voita pelkosi ja käyttäydy erossa kuin aikuinen. Fyysistä väkivaltaa jos pelkäät, niin hoida ulospääsytiet kuntoon ennen kuin keskustelet (ovet auki, auto saatavilla jne) ja ota miessukulainen tueksesi. Mutta mieti kolmeen kertaan onko aiheellinen pelko vai ei, ehkä pelkkä oman huonon omantuntosi vuoksi johtuva ajatusvääristymä.
Jos on pieninkin syy epäillä miehen pimahtamista/väkivaltaa, turvaa itsesi ensisijaisesti. Mieti valmiiksi muuttoapu ja kuka tulee mukaasi tueksi ja turvaksi. Avioerohakemuksen voit tehdä itse, hän saa sen tiedoksi aikanaan. Eli et missään nimessä kerro teidän ollessanne kahdenkesken kotona ja kun siellä vielä joudut asumaan. Kerrot vasta samalla kun jo muutatkin, ja turvallisten ihmisten läsnäollessa. Sinuna tyytyisin kirjeeseen pöydällä kun mies palaa kotiin ja ihmettelee tavaroidesi häviämistä.
Potentiaalisesti väkivaltaisten kanssa ei tarvitse keskustella kahdenkesken erosta ja poismuutosta. Juuri tuollaisista tilanteista perhesurmatkin ovat lähteneet vyörymään!
Siinä sitä oikein neuvotaan kieroilemaan toisen selän takana! Eipä ole ihme että tuollaiseen epärehelliseen naiseen miehellä hermot meneekin.
Kiitos noista asiallisistakin vastauksista!
Kuten mainitsin niin en asioita ala täällä selvitellä sen enempää...syitä tai muita...mutta kyllä minua eniten huolestuttaa tuo väkivallan uhka...vaikka se voi olla kuviteltuakin!
En valitettavasti keksi muuta vaihtoehtoa kuin "kieroilu" ja selän takana toiminen...
Mies on äärettömän mustasukkainen ja omasta mielestään meillä on kaikki hyvin, kun joskus olen yrittänyt puhua omista tuntemuksista( ja mahdollisesta erosta)...kunhan muistan olla kiltisti ja totella...
tosin riitatilanteissa hän on usein uhannut "heittää pihalle" niissä vaatteissa mitä sattuu olemaan päällä, eikä muuta saa mukaan...
t. ap
Tuolla kieroilulla sinä vain varmistat miehesi hiiltymisen. Saat ehkä elinikäisen vihollisen!
Miehiä on varmaankin monenlaisia ja tässä kirjoittavista sinä itse tunnet oman miehesi parhaiden. Itse olen juuri sellainen mies jolle tuleva ex-vaimo kertoi pari kuukautta sitten, että hän halua avioeron. Tuli minulle ainakin yllätyksenä koska vaikka asia olikin noussut viime vuosina joskus kinastellessa esille, niin minusta tuntui että olimme päässyt sen vaiheen yli. Olemme tietysti kaikki hieman erilaisia, mutta omina tunteina oli (ja on vieläkin) suru, tulevaisuuden pelko ja angsti. Ero-uutinen voi olla hyvinkin lamaannuttava. Mutta... meitä on moneksi. Ja asiaan varmaankin vaikuttavat myös yksityiskohdat - kolmannet osapuolet, lapset, talous, ...
http://www.image.fi/artikkelit/aivan-tavallinen-perhe#.UjhsNJ4AosQ.facebook
Kun tällaisia juttuja lukee ja kuulee...voi vaan ihmetellä ihmisten ajatuksen juoksua ja toivoa parasta!