suhteemme on päättymässä eroon 11 vuoden jälkeen. Kolme lasta 10,9 ja 3 vuotta. Avioero tuntuu suuren omaisuuden (talo, mökki, tunturihuoneisto, useita sijoitusasuntoja, autoja, kelkkoja, mönkijöitä jne.. ) ja useiden yhteisten ja omien velkojen vuoksi haastavalta. Olen alkanut miettimään ettemme eroaisi "virallisesti" vain muuttaisimme erilleen ja ero olisi enemmän henkinen. mitä mieltä olette? Mitä vaikeuksia tai haasteita tässä tulee vastaan? olemme 40-kymppisiä.
Avioero ilman virallista eroa
Takki tyhjä
272096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ET voi muudä mitään yhteistä omaisuutta ilman toisen suostumusta ja jos mekselet yhteisisää nimissä olevaa oamisuutta ja toinen haluaa virallisen eron 10 vuoden päästä niin omaisuuden arvo noussut ja tasinko menee sen päivän mukaan milloin ensimmäinen erohakemus laitetaan vireille.
mikäluetaan yhteiseksi? paperit on yleensä vain kiinteistöistä tai asuntoosakkeista
Kumpikaan ei voi mennä naimisiin eikä oikein solmia "kunniallisia" ihmissuhteita ideoimassasi tilanteessa. Ts. erilleenhän voi muuttaa koeajaksi/harkinta-ajaksi (joka tapauksessa 6 kk minimissään) mutta muuten en näe järjen häivää ainakaan lähivanhemman perspektiivistä.
Rahan vuoksi liitoissaan pysyviä en kovin korkealle arvosta.
Rahasta tai ei, mutta onhan näitä ollut ja tulee olemaan.. vaatii mutkattomat suhteet ja luottamuksen,.. Esim. Maria Melin ei ilmeisesti koskaan eronnut virallisesti miehestää n Ingvarista, vaikka eli uuden rakkaan kanssa parikymmentä vuotta. Samoin Uuden miss suomen Lotta Hintsan vanhemmat ovat avioliitossa, mutta äiti-Marketan jutuista päätellen käytännössä asuneet pitkään erossa.. Uskon että paljon muitakin.. Ja kokeilemallahan se selviää!! ;)
En arvosta näitä, muka avioliitossa, mutta ei sitten kuitenkaan olevia.
Ne ei taida paljon sun arvostamisistasi välittää :)
Itse olen ollu 8 v yksin lapsen kanssa,kun mies vaihtoi työkaveriin. Naimisissa ollaan vielä, Ei ole alettu venkslaamaan asunto, koulu ym.asioita. Nyt on edessä viimenen lainanmaksu ja luultavasti edessä eron virallistaminen. Tällä iällä ei viitsis enää ottaa kymmeniä tuhansia velkoja,kun just edeliset loppuu. Kun pannaan kämppä myyntiin jossain vaiheessa, niin omalla puolikkaalla ei juuri asuntoa ostella itelle ja lapselle, joka vielä joitain vuosia kuitenkin on kotona. Tässä sitä miettimistä sitten riittää,miten ratkasta asia.
Jos olet kokoajan asunut teidän yhteisessä asunnossa niin miehesi voi vaatia hyvitystä siltä ajalta kun olet siinä lapsen kanssa asunut kun se on yhteinen asunto. Jos olet hoitanut asuntoon kohdistuvan lainan yksin kun miehesi muutti pois niin silloin voit myös vaatia siomman osuuden asunnon myytihinnasta kun olet maksanutkin enemmän.
Jos ero tulee, lienee niin, että avioliitto ei ollut onnellinen, jommalle kummalle tai molemmille. Oletko tottunut siihen henkiseen olotilaan , että et ole onnellinen? Etkö halua antaa itsellesi mahdollisuutta löytää onnea ja mielenrauhaa? Irtautuminen exästä on ensimmäinen asia tiellä onneen, henkinen irtautuminen vie parisen vuotta, sitkeästi itsensä kanssa töitä tehden, ja vasta sen jälkeen avautuu ajatuksiin uusi elämä, uudet mahdollisuudet ja uudet haaveet.
Jos jäät rahan vuoksi aviolittoon, voi käydä kuten "kohta 50" tarinassa:vielä 8v jälkeenkin olet henkisesti kiinni menneessä onnettomassa liitossasi ja luet yhä tätä avioeropalstaa. Me muut luemme vuoden, korkeinntaan kaksi, ja suuntaamme uuteen heti kun vointimme ja mielenrauhamme on löytynyt.
Oma valinta, totta, mutta mieti vakavasti kannattaako henkinen mielenrauha ja onni vaihtaa rahaan, vaikka sitä olisi paljonkin. Ositus oli kivulias ja kasvatti riitaa exän kanssa, mutta hoidin, ajoin asiaa ja se valmistui jo ennen kuin virallinen ero astui voimaan. Ositus kirvelee edelleen, mutta en kadu, vaikka mentin paljon rahaa. Sillä ex ei tule mun pihalle, ei koskaan, kuten teki aiemmin, kutsumatta omistajan oikeudella.
joo.. Se henkisen puolen hanskaaminen tässä eniten on itelläkin mietityttänyt. Ei sitä tiedä tulevaisuudesta, vaikka nyt tuntuukin että asian (osittaminen ja kaikki virallinen puoli) voisi jättää hoitamatta, uskon tällä hetkellä että asiat pystymme sopimaan.. Mutta se tulevaisuus mietityttää. Miten tulevaisuuden parisuhteet siihen sopii jne.. En usko että olen naimisiin ainakaan itse haikailemassa. Ja lapsia emme kumpikaan enää halua/pysty hankkimaan, se on varmistettu leikkauksin. Onko muita omakohtaisia kokemuksia?
No eikö olisi selkeämpää kuitenkin erota virallisesti, kun ette kuitenkaan yhdessäkään halua olla?
Ositusta ei ole pakko tehdä samassa rytäkässä, vaan voitte jättää asiat "silleen" eron tultua voimaankin. Kai tiedät, että peruste ositukselle muodostuu siitä päivästä, kun eron 1-vaihe tulee vireille käräjäoikeudessa = harkinta-aika alkaa? Asiana ositus ei vanhene, vaan se on hoidettava joka tapauksessa alta pois siinä vaiheessa, kun teistä ensimmäisestä aika jättää - voi olla melkoinen selviteltävä aikanaan... Toisaalta jos vain lähdette omiin suuntiinne eroamatta, pystyttekö sopimaan yhteisen omaisuuden käytöstä ja hoidosta jatkossa?
Se, mitä tulevaisuus tuo, on aina hämärän peitossa... Olisiko kuitenkin mahdollista uutta parisuhdetta ajatellen reilunpaa erota NYT? Itselle tuntuu aika kaukaiselta ajatuksesta suhde sellaisen ihmisen kanssa, joka on virallisesti naimisissa...
En ole itse juurikaan täällä palstoilla roikkunut. Joskus vuosia sitten luin ja olostani tuli entistä pahempi. Eilen sitten tätä osiota vilkaisin, kun nyt on tulossa eteen asioiden virallistaminen ,muutot jne. Yli 30 vuodessa on paljon kertynyt muistoja ja kaiken jakaminen ja papereiden muuttaminen uuteen uskoon ei ole välttämättä ihan päivän juttu. Asunnosta pitää viedä roskiin vaikka kuinka paljon kaikkea. Eihän kaikki mahdu millään "uuteen" pienempään asuntoon. Ensiksi pitäisi asuntokin löytää, jossa ei ole heti putkiremontti edessä ja uusi muutto, sekä julmettu velka sen takia. Pitäisi myös tietää saako vanhan asunnon kaupaksi. Vakuutuksia,testamenttia myöten kaikki pitää uusia. Olemme niissäkin toistemme edusnsaajia jne. Monta asia pitäisi tehdä ja viisaasti,ettei tarvitse jäkikäteen ihmetellä. Lakimies pakko palkata,että tulee tehtyä asiat oikein,myös viranomaisten suuntaan. Pää menee niin pyörälle,ettei tiedä mistä päästä alottaisi. Myös lapsen kouluasiat pitää miettiä uudelleen. Helppoa ei tainnut olla kun sillä lähtijällä. Kaikki kaatui toisen niskaan. Rahaa ei keneltäkään olla nyhtämässä. Rahaa kuitenkin tarvitaan kaiken tämän hoitoon ja osaltaan vaikeuttaa uuden alkua. Pettäjää en takaisin ottaisi, mutta joskus kyllä kaipaa sitä tukea antavaa olkapäätä. Kun on 16 v asti elänyt jonkun kanssa, niin yksin eläminen ei ole välttämättä helppoa. On siihen jollain tasolla tottunut, mutta kyllä tulevaisuus silti pelottaa. Mitä sitten kun toinenkin lapsi lähtee, missä olen. En osaa nautiskella yksinäisyydestä kun hetkittäin. Olen kuitenkin luonteeltani seurallinen ja puhelias. Kumppania ei kuitenkaan korvaa naapuri,työkaveri tm. Seuraa en ole hakenut kuitenkaan,(en edes seksin vuoksi) vaan olen halunnut olla lasten kanssa, joista toinen on jo omillaan.
Olemme 50v. lapseton pariskunta, naimisissa olemme olleet 27 vuotta ja yhdessä 31 vuotta. Olen jo jonkin aikaa huomannut, että mieheni on stressaantunut, työpaikka ahdistaa , kaikki ahdistaa eikä mikään ole hyvin. Alkoholin kulutus viikonloppuisin lisääntynyt jne. Eilen kun "pakotin" mieheni juttelemaan asisota, hän totesi tarvitsevansa happea ja ilmaa, uusia ihmisiä ympärilleen jne. Elämä on kuulemma tylsää ja menee ohi! Kun kysyin haluaako hän erota, niin välttämättä kuulemma ei. Hän haluaisi vain hankkia oman asunnon ja pysyä ystävänä ja jatkossa tehdä asioita yhdessäkin sillon kun itselle sopii. Sanoin, että helposti tulee mustasukkaisuus näkökulma eteen jos tavataan uusia ihmisä joiden kanssa viettää aikaa ja silti napanuora omaan vaimoon on vielä katkaisematta.Onko nyt kysymys 50 kympin kriistä vai mistä ? Olisiko vain parempi antaa tilaa ja katsoa mihin se vie vain kertarysäyksellä erota ja jatkaa omia teitä?
Tälläistä kun ei ole koskaan tullut eteen ja olen ihan äimänä, mitä pitäisi tehdä?
Hyviä vaihtoehtoja on kaksi:
- taistella nykyliiton puolesta
- erota kertarysäyksellä
Tuo toiselle "tilan antaminen" ei toimi. Tai jos se sinulle sopii, niin voi toimiakin.
Puolisosi on kyllästynyt elämäänsä, itseensä ja myös sinuun. Hänellä on lähes varmasti uusi ihastus. Samalla, kun hän haluaisi tutustua tähän uuteen ihmiseen, hän myöskin haluaa pitää sinua varalla - jos homma ei sujukaan suunnitelmien mukaan.
Onko kyseessä ikäkriisi? Aivan varmasti on!
Juu, kyllä mieki sanoisin että heta131:sen mies haluaa vapautta uutta naista varten ja tuossa aiemmin epäilty sinun jättäminen varalle on todennäköisesti oikea tulkinta. Toinen vaihtoehto on se, että miehesi ei halua/uskalla sanoa ääneen haluavansa erota, kokee sen helpommaksi ehkä sinulle tai näkee sen niin työläänä, helpompi vain muuttaa erilleen. Ja totta sekin, että Parhaat vaihtoehdot on pysyä yhdessä tai erota kunnolla. Kyllä tässä on itelläki edessä miettimistä ja sopimista.. nyt on toisaalta hyvä jakaa kaikki kun puhevälit ovat kunnossa.
Kummasta lapsettomuus johtuu? Jos ei johdu miehestä, hän voi vielä haluat hankkia nuoremman vaimon ja lapsia.
Jotkut ihmiset valitsee lapsettomuuden ihan vapaaehtoisesti, ellet tiennyt. Ei välttämättä vikaa ollenkaan vaan valinta. %0 äijät vois ja harkita pikkuisen sitä uuden perheen perustamista sillä iällä. Johan lapsia hävettää tuollaiset vanhat kääkät vanhempina. Yäk.
Kiitos vastauksesta.. hyvä että joku sanoo noin suoraan sen mitä itsekin epäilen. Siis hänellä on melko varmasti uusi ihastus ja homma on just noin kun "mies" sanoo. Ei muuten voi olla mahdollista, että kaikki mitä teen, sanon , toimin tms. on väärin ja mitään hyvää ei minusta enää tahdo löytyä. Eli nyt on vain puristettava totuus esiin ja mietittävä sen jälkeen mitä on paras tehdä. Voi hyvä isä, että elämä voi välillä yllättää... toivottavasti vielä joskus iloisestikin!
Ei yllätä iloisesti! Aina jotain tympeää vain tapahtuu!
Selvempää on erota nyt, kun ei ole uusia puolisoehdokkaita hämmentämässä soppaa jaa vaatimassa omaisuuden myyntiä yms. Nyt asiat voi sopia kahdestaan. Tilanteeseen ei ole tullut muutosta, kuten ehkä 5 vuoden päästä on.
Entä jos toinen haluaa vaihtaa kokonaan paikkakuntaa ja ostaa sieltä uuden asunnon? Parasta kunnon mylläys kerralla.
heippa! munkantanion, että ota ihan selvä virallinen ero. ota lapset ja jaakaa omaisuus. oot bvielä sen verannuiri, että voit hyvintavata vielä uudenmiehen ja rakastua..oletoasiten vapaa toimimaan hänenkanssaanhaluamallasi tavalla,,,onne syule ja sunelämään, ennen kaikea muistakaa, että vaikka miehesi kanssa eroatte, lapsenne eiväteroa, vaanheilätulisiolla tämän jälkeen niinäiri kuinisäkin...lapset tarvitsevat teitämolempia vielä vuosia
onnea vaaneteenpäin.. toivotteleesiisukka
Omaa avioliittoani pitää pystyssä pari asiaa:
- lapset
- se, että en halua muuttaa pois asunnosta jonka eteen olen tehnyt vitusti töitä, kaikki remontit ja hankinnat olen tehnyt itse
- en vain kertakaikkisesti halua laittaa puoliksi omaisuutta, jonka olen käytännössä yksin haalinut
Toisaalta en tiedä kauanko jaksaa katsella vaimoa jolla on kohta painoa yhtä paljon kuin pituuttakin, ei tee muuta kuin kitisee ja nalkuttaa
ja taas tämmönen " tein kaiken ihan ite" - tyyppi ! Lapsetkin oot varmaan tehnyt yksin - vai mitä, silläaikaa kun vaimosi on ollut jääkaapilla lihapullia syömässä ja nekin olit sinä paistanut.
Hohhoijaaa... ja hahaahaa...
Meillä sama tilanne.Muija mussutti itsensä 100 tonnikeijuksi,narisee ja nalkuttaa kaikesta,on kaikkeen tyytymätön ns.kolaholisti.
Henkinen vireys ja toimeliaisuus täys 0 ,naisellisuudesta ei voi edes puhua.
Yhärikavereiden elämä on niin mukavaa ja vailla vastuuta.
Joulun jälkeen potkasen pihalle,matkalaukku kainalossa.Elelkööt ja oleilkoot missä haluaa,minä en tyhjän nyhjääjärutisijan elämää enää rahoita.
Miksi te jotkut miehet aina valitatte vaimon kiloista? Tosiasiassa miehillä ylikiloja on enemmän kuin naisilla. Ei suhde ole kiloista kiinni.
Jos ero on välttämätön, suosittelisin tekemään sen myös ihan virallisesti. Vaikka nyt pystyisittekin sopimaan asioista ja omaisuudesta, niin pian kuvioissa on uudet puolisot ja niiden lapset ja vielä suhteista tulevat uudet lapset. Eli uusperhehelvetti! Silloin tuskin enää pääsettekään sopuun juuri mistään. Onhan se näilläkin palstoilla nähty.
Pesäjako tarvitaan, ennen kaikkea. Muuten ero ei ole ero. Eikä sitä tiedä mitä tapahtuu. Lopulta voi toiselle jäädä vain velkaa, vaikka nyt tällä hetkellä teillä on molemmilla paljon omaisuutta (ja velkaa). Mikäänhän ei estä myymästä omaa omaisuutta.