Minulle on tullut taakaksi alentuva ystäväni. Hän kokee olevansa yläpuolellani vaikka on vaan ihan tavallinen ihminen. En tiedä, miten suhtautua häneen. Hän käy "pakkokäynnin" luonani. Sanoako hänelle että voi lopettaa käynnit?
Hän ei keskustele tai juo kahvikupposta kanssani. Sen sijaan hänellä on opetustarve ja minun pitäisi istua hiljaa ja myötäillä ja siihenhän minusta ei ole.
Hänen ystävyytensä on ehdollista ystävyyttä.
Olen pyörätuolissa ja elinaikaa voi olla 2-3 vuotta. Mutta hänen mielestään minun pitäisi jaksaa lähteä ja osallistua. - Entäs kun en jaksa. En pysty itse edes pukemaan itseäni. Enkä ole itsesääliin vajoava persoona. Minua kiusaa toisten määräilynhalu. Paikassa jossa asun, minua ymmärretään, ymmärretään tautini ja ruumiillinen heikentymiseni. "Ystäväni" tulkitsee iloisuuteni terveydeksi!!!
Jos ihminen on sellainen luonteeltaan, ettei poraa koko ajan vointiaan, niin jumakauta, eihän sillä mikään vaiva ole!
Pitäiskö ruveta itsesäälissä rypemään, ett jotain tajuaisi toi ihminen.
Onko teillä ollut sama tilanne joskus ja kuinka olette siitä selvinneet?
Muistelen, ett tätä alentuvuutta verrattiin työpaikkakiusaamiseen.
Mutt antakaapa hyviä, soveliaita vinkkejä, mitä voisin tehdä?
Hän ei keskustele tai juo kahvikupposta kanssani. Sen sijaan hänellä on opetustarve ja minun pitäisi istua hiljaa ja myötäillä ja siihenhän minusta ei ole.
Hänen ystävyytensä on ehdollista ystävyyttä.
Olen pyörätuolissa ja elinaikaa voi olla 2-3 vuotta. Mutta hänen mielestään minun pitäisi jaksaa lähteä ja osallistua. - Entäs kun en jaksa. En pysty itse edes pukemaan itseäni. Enkä ole itsesääliin vajoava persoona. Minua kiusaa toisten määräilynhalu. Paikassa jossa asun, minua ymmärretään, ymmärretään tautini ja ruumiillinen heikentymiseni. "Ystäväni" tulkitsee iloisuuteni terveydeksi!!!
Jos ihminen on sellainen luonteeltaan, ettei poraa koko ajan vointiaan, niin jumakauta, eihän sillä mikään vaiva ole!
Pitäiskö ruveta itsesäälissä rypemään, ett jotain tajuaisi toi ihminen.
Onko teillä ollut sama tilanne joskus ja kuinka olette siitä selvinneet?
Muistelen, ett tätä alentuvuutta verrattiin työpaikkakiusaamiseen.
Mutt antakaapa hyviä, soveliaita vinkkejä, mitä voisin tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisi pitänyt kirjoittaa että Objektina olo, kun tuo otsake antaa väärän kuvan ehkä
Ei kai siinä muu auta kuin kertoa ystävällesi mahdollisimman pehmeästi miten koet hänen käytöksensä.Tai sitten voisit yrittää huumorilla kyseenalaistaa hänen toimintaansa. Voit tuoda esille, että hän varmasti tarkoittaa hyvää, mutta hänen käytöksensä on loukkaavaa. Ystävälläsi on puutteellinen empatiakyky. Koeta nähdä hänet ihmisenä, joka ei itse ole saanut empatiaa eikä sen takia osaa sitä toisillekaan antaa. Hän ehkä koettaa torjua sairauttasi, koska hänellä ei ole mitään muita keinoja käsitellä sitä tai hyväksyä sitä. Ainoa keino on neuvominen, jolla hän rauhoittaa itseään kokiessaan tekevänsä oikein. Voisit ehkä sanoa, että voit lopettaa tuon neuvomisen ja opettamisen, koska siitä ei ole minulle mitään hyötyä, vaan ahdistun siitä todella. Jos asiasta syntyy keskustelu, voit oman mielipiteesi sanomalla auttaa häntä oivaltamaan jotakin todella tärkeää elämästä.
Ja tietenkään ei ole edes pakko ottaa häntä vastaan. Voit sanoa, että olisi parempi, ettet enää tulisi. Ei kenekään ystävä ole pakko olla, jos kanssakäyminen on taakka.
Olen yrittänyt olla maltillinen häntä kohtaan, mutt joskus ihmettelen ihmisten yksioikoisuutta! Vaikka juuri vääntäisi rautalangasta ettei tautiini auta lihasten treenaus, kun hermoyhteydet eivät pelaa.
Joskus tuntuu, että jos hän sanoo vielä jotakin, niin räjähdän! Tällainen kuolemaan johtava sairaus etenee, eikä sille voi mitään. Ei ole lääkettäkään tähän.
Välillä en tiedä, räjähdänkö vai masennunko...siis pidättelen ja yritän vaihtaa puheenaihetta. Sitten hän alkaa opettaa minulle uskontoa...Siis...mistä hän tietää kuinka paljon uskon? En pysty menemään srk:n tilaisuuksiin. En halua istua sielä pissat vaipoissa. Hän ei ymmärrä, miksi en ole siellä! Sitten olen leimattu 'luopio', jota tulee kohdella alentuvasti. Jotenkin vaan tuntuu, että sisuskaluni kääntyvät ympäri tästä raivosta enkä pysty joku pvä sulattamaan, vaan annan tulla täyslaidallisen.
Jos hän on ollut vuosia ystäväsi/kaverisi , etkö voisi tosiaan ottaa reippaasti keskusteluun teidän ystävyytenne. Hän ei varmasti tiedä tunteitasi,jos aina käyttäytyy noin, halu varmasti on vain auttaa .Hän luulee että haluat "ihmisten ilmoille", vaikket todellisuudessa halua. Hän luulee että uskosta voisit saada tukea.
Kerrot reippaasti että ihan ok kun käyt, mutta minä haluan että tehtäisiin yhdessä sitä ja sitä.. Jos tykkäät kortinpelaamisesta, leffojen katselusta,vaikka palapelien teosta... KERRO se hänelle!
Ja uskonasioistahan voi sanoa että on mielestäsi kaikkien oma asia miten uskoo, ja että sinä et halua uskostasi puhua ja toivot että hänkään ei uskostaan sinulle puhua.
Kaikki asiat selviäisi puhumalla, ei kenenkään kuulu "raivoaan" sisälleen padota, täytyy ottaa vaan asiat puheeksi !!! Ainahan on se riski ,että vastapuoli loukkaantuu kovasti, mutta JOS hän on ollut AITO YSTÄVÄSI hän varmasti osaa käsitellä asiat asioina ja pysyy rinnallasi, sinun tavallasi auttaen. Ja jos et mihinkään apua tarvitse/halua, se on myös sinun sanottava ääneen.
Kaikkea hyvää Sinulle syksyyn !!