Kirjoitin pitkän viestin mutta poistin sen ; tiivistän sen näin : älkää jääkö lasten vuoksi yhteen, siitä lapset oppivat vain aivan vääränlaisen elämän; yksinäisen elämän, velvollisuuden ilman rakkautta, yksin kuolemisen taidon. Meitä oli kolme lasta mutta minä olen ainoana jäljellä, sitä en ihmettele, lääkkeet ja ase toivat rauhan siskolleni ja veljelleni. Minäkään en kykene uskomaan rakkauteen, se on vain jotain mitä ihmiset teeskentelevät saadakseen seksiä tai muodostaakseen perheen, mitään muuta se ei ole, paitsi kuvitelmissa ja tarinoissa. Vanhempani asuvat yhä yhdessä, kuolleista sisaruksistani ei puhuta, valokuvat on poistettu hyllyistä; silti jouluna ja syntymäpäivillä kaikki kolme istumme saman pöydän ääressä leikkien perhettä siltä varalta, että isovanhemmat sattuisivat pistäytymään paikalle. Muulloin kaikki on jaettu kahteen osaan; talo ja jääkaappi, ja minä lapsena otan kummastakin sen vähän mitä tarvitsen. En ole koskaan kuullut vanhempieni keskustelevan keskenään, tai riitelevän, puhuvan, kommunikoivan. Siten en itsekään oppinut kuinka kommunikoida enkä koskaan saanut ystäviä. Nykyään vain juon joka päivä enkä näe elämässäni muutosta parempaan; minut on kasvatettu kieroon, enkä siten kykene uskomaan hyvyyteen, iloon tai rakkauteen, vaikka kuinka haluaisin niin. Vanhempien tärkein tehtävä lapsilleen on näyttää että elämä on elämisen arvoinen; kummankaan vanhempani elämä ei sitä ole. Älkää siis tehkö tätä virhettä. Lapsenne kuolevat, hiljaa mutta varmasti.
Erotkaa lasten vuoksi
horsmanpolku
1151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kamalasta asiasta olet kuitenkin saanut kaunista tekstiä.jos niin nyt voi sanoa?
Ei toivo ole menetetty. Elämä on vaikeaa, mutta pyri näkemään ne pienet hyvät asiat-keskity niihin. Sinä et ole vanhempasi, sinun ei tarvitse olla samanlainen.