Totesin eilisten työpaikan juhlien aikana, että olen auttamattomasti ihastunut naispuoliseen työkaveriini. Meillä on hyvin samanlainen huumorintaju ja oikeastaan aina työpaikalla ja sen ulkopuolella hauskaa keskenämme. Eilinen ei ollut mikään poikkeus, mutta havahduin nyt ymmärtämään, että nainen kiinnostaa minua muutenkin kuin hauskana juttuseurana.
Olen naimisissa ja meillä on pieniä lapsia, enkä haluaisi päätyä loukkaamaan vaimoani tai pilaamaan lasteni lapsuutta.
Onko vinkkejä, miten ihastumisen tunteesta pääsisi eroon? Työpaikkamme on suhteellisen pieni, joten suoranainen välttely on käytännössä mahdotonta.
Olen naimisissa ja meillä on pieniä lapsia, enkä haluaisi päätyä loukkaamaan vaimoani tai pilaamaan lasteni lapsuutta.
Onko vinkkejä, miten ihastumisen tunteesta pääsisi eroon? Työpaikkamme on suhteellisen pieni, joten suoranainen välttely on käytännössä mahdotonta.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Pidä housut jalassa ja keskity vaimoosi. ajattele vaikka miltä itsestäsi tuntuisi jos vaimos ajattelisi jostain mies puolisestaan työkaverista samoin. tuskimpa tuntuisi ihanalta vai....
sama...tosin olen nainen 25v. 5vuotta aviossa ja pari lasta. Ihastunut töissä mieheen joka on kuin omani mutta paljon sosiaalisempi ja kemiat kohtaavat eritavalla. Perustuu varmasti vaan tiettyyn huomioon nämä tunteet koska kotona meillä menee edelleen hyvin ja mies on edelleen kaikkea mitä kaipaan ja erinomainen isä, ei voi valittaa! Toisinaan hävettää nämä tuntemukset tähän toiseen, mutta minkäs teet. itse pyrin realisoimaan tilanteen enkä lähtisi toteuttamaan mitään mielihaluja vaikka vastakaikua onkin ja tämä mies myös avoliitossa. olemme edelleen päivittäin tekemisissä ja nautin yhteisestä ajasta töissä mutta siihen se jää ja kotona keskityn miehen hoivaamiseen ja perheeseen. Uskon ja toivon että nää fiilikset kuivuu kasaan yhtänopeasti kun tulikin...
Ei tässä mitään housuja olla riisumassakaan, eikä omassa parisuhteessa mitään vikaa ole sen pitkästä kestosta huolimatta.
Olisi vain mukavaa nauraa jatkossakin saman naisen kanssa ilman huonoa omaatuntoa, mutta nyt tuntuu todennäköiseltä, että tämä toteamani ihastuminen ei ainakaan sillä lähde.
Entäpä jos tämä nainen ottaakin tilanteen vakavammin -poltat ehkä näppisi pahemman kerran,
Fiilikset voi tulla ja kadota nopeastikin.... Mutta jos/kun käy niin, että se jokin vaan natsaa yhteen tietyn henkilön kanssa, niin siitä ei pääse eroon koskaan... Kokemuksesta voin sanoa, että kun tapaa oikeasti sen oikean, niin ne tunteet säilyy hautaan asti. Vaikka käviskin niin kuin mulle, että en todennäköisesti koskaan tule olemaan sen ihmisen kanssa parisuhteessa
itellä kans vähän sama juttu... vetää kuin magneetti puoleensa ja jutut hauskoja, mutta ei voi mitään. pakko vaan kärvistellä. kiva tossakin lainasin sitä. molemmat varattuja. välillä vaan toivon, ettei ois koskaan päässy tonne töihin..
"Kokemuksesta voin sanoa, että kun tapaa oikeasti sen oikean, niin ne tunteet säilyy hautaan asti."
Ok - ja juuri tuon ihmisen kanssa sitten pitää mennä naimisiin. ei kenenkään muun, ei ennen eikä jälkeen. Jos kuitenkin olet ollut niin tyhäm, että menit väärän miehen kanssa naimisiin ja menit vielä tekemään hänen kanssaan lapsia, niin lasten vuoksi myös jatkat siinä. "Ken leikkiin ryhtyy, hän leikin kestäköön" - jos olet tahtonut ja luvannut, niin sitten myös teet niin.
Tosiasia on kuitenkin se, että tuo edellä lainattu lauseesi on täyttä potaskaa. "Niitä oikeita" on maailma täynnä. Myös hän, jonka kanssa menit naimisiin, on se oikea. Joku muukin olisi voinut olla. Mutta kun sinä olet vastuuton ja lapsellinen haihattelija, niin ruoho _näyttää_ vihreämmältä....
Aikuiset ihmiset ymmärtävät, että elämä ei ole yhtä ruusuilla tanssimista _kenenkään_ kanssa, vaan se tuo tullessaan erilaisia jaksoja. Joskus on tylsempiä tai jopa vastoinkäymisiä sisältäviä jaksoja. Niitä tulle myös sen "oikeasti oikean" kanssa, olipa hän kuka niistä hyvänsä.
Todella hyvä kommentti!
No onko siitä ihastumisesta haittaa, jos et vaan tee mitään peliliikkeitä?
En ole ap mutta voin sanoa, että on. Join nuorena, 18-20-vuotiaana aika rankasti. 17 vuotta myöhemmin ihastuin salaisesti työtoveriini ja tätä järjetöntä kipua lievittääkseni aloin taas juomaan. Vaimo ihmettelee, miten täysraittiilla miehellä alkoi yhtäkkiä menemään siksari olutta illassa. En aio pettää vaimoani tai paljastaa tunteitani. Sattuu kuitenkin niin kovasti, että kuusi pulloa kaljaa tunnissa juotuna on ainoa tuntemani lääke tähän hirveään ikävään ja henkiseen kipuun. Enempää en juo, koska ensinnäkin toleranssini 17 vuoden kuivan kauden jälkeen on olematon ja toiseksi en halua itseäni ihan rappiolle. Pakko vain kärsiä hiljaa yksin.
Ei kai siitä sinällään mitään haittaa ole, mutta jotenkin tuo perjantai on saanut oloni epätasapainoon. Rehellisesti sanottuna olen odottanut nyt kaksi päivää maanantaita.
Edelleen, mikäli jollakin on vinkkejä siitä miten ihastumisen tunnetta kannattaisi käsitellä - lähinnä siis omia kokemuksia - niin ovat enemmän kuin tervetulleita.
Tiedän mistä puhut. Koko viikonlopun odottaa, että maanantai koittaisi. Yöllä herää monia kertoja ja lopulta jo työpäivän päättyminen alkaa tuntumaan kidutukselle, kun ei näe ihastuksen kohdetta 16 tuntiin. En ole aikuisiällä ollut ikinä näin ihastunut. Tunnen sisimmässäni, ettei tässä tule käymään hyvin.
Taustat täytyisi nyt tietää vähän paremmin. Onko teidän välillä ollut mitään? Tietääkö tämä nainen asiasta?
Ei ole ollut mitään. Vasta jonkin aikaa oltu samalla työpaikalla.
En osaa sanoa naisen ajatuksista oikeastaan mitään varmaa. Ei hän ainakaan tunnu minun seuraani välttelevän ja olen usein huomannut hänen muistavan hämmästyttävän hyvin pieniäkin mainitsemiani yksityiskohtia tapahtuneista jutuista tms. Kuten mainitsin, meillä on käytännössä aina hauskaa keskenämme, mutta en ole aiemmin ajatellut asiaa sen enempää. Hänestä en tosiaan osaa sanoa.
Pitänee alkaa etsiä naisesta jotain ärsyttäviä piirteitä, mutta idioottimaiselta tuntuu sekin. Toivottavasti voin palata muutaman kuukauden päästä nauramaan tänne näille viesteilleni.
Kyllä se arki koittaisi teillekkin....ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan jaksa olla hauska 24/7.
Oletko ajatellut, että tää tunne on vaan siks, ettei siitä voi tulla sen enempää. kaikki suhteet kohtaa arkipäivän, että kannattaa miettiä sitä viimeistä siirtoa. Itse jouduin aikanaan mieheni pettämäksi, vaikka meillä oli, siis hänenkin mielestään hyvä liitto. Syytä hän ei osannut selittää. Tuntui, kuin maailma olisi romahtanut. Minä selvisi aikanaan, hän ei. Koska siitä suhteesta ei sitten mitään tullutkaan, kun arki alkoi.
Miettikää, miettikääkin tarkkaan.... Avioliitto on tekniikkalaji tai taitolaji, eikä venettä saa omien mieltymysten mukaan keinuttaa....
Joo mää oon yrittänyt unohtaa ihastumista viimeiset viisi vuotta, mutta kehnolla menestyksellä. Tykkään siitä ihmisestä niin että halkean. Fiilikset on kuin teinillä Juha Tapion laulussa, vaikka ikää on 50 .
Mitään ei ole koskaan tapahtunut, eikä tule tapahtumaan, mutta ihastus vaan on ja pysyy niinkun paska Junttilan tuvan seinässä.
Eihän ihastumisessa ole mitään, kun ei tapahdu mitään, mutta asiat eivät jää siihen monestikaan. Kun tulee tilaisuus raja ylittyy, senjälkeen on vain syyllisyyttä ja jatkuvaa halua uuteen. Se on tuhon tie.
Vaikka toinen olisi ihastuksen asteella, toinen voi jo rajastua ja kyllä keksii keinon miten saa suhteeseen sen seksin mukaan. Valheet ja järjestelyt voivat olla hyvinkin kavlaia ja ennenpitkää huomaat olevasi verkossa .
Itse näitä tilanteita paljonkin nähneenä toivon, että työmaillekin tulisi säännöt, jotka koskevat työntekijöiden koskemattomuutta niin sanoin kuin teoin.
Eli olisi järjestettävä niin, että on mahdollismman vähän tilaisuuksia liialliseen kahdenkeskiseen "seurusteluun" eri sukupuolten kanssa työpaikalla.
Ymmärtäisin itse että, olemme työssä ja tehtävämme on tehdä työnantajalle työtä koko aika eikä viihdyttää työtovereita.
Nämä asiat ovat karanneet työpaikoilla kokonaan käsistä eli on luotava sanoisin melkein laki, että työtoverin kanssa ei seurustella. Se on sitten ainakin toisen lähtö työpaikasta jos näin tapahtuu.
Näen sen myös tarpellisena toisestakin syystä, siinähän voidaan tehdä työnantajalle valtavaa hallaa. Tiedot kulkevat näiden akhden välillä ja voivat jopa juonia tilanteita, jotka sitten jo satuttavat toisiakin.
Ajatuksesi kuulostavat aivan absurdeilta. Kyllähän työkaverin kanssa voi alkaa seurustelemaan ja moni hyvä parisuhde on alkanut työpaikalta. Olisit eväämässä parisuhteen kaikilta niiltä, jotka eivät käy baareissa hakemassa seuraa. Mahdollisuuksia löytää parisuhde on niin vähän, että hetkeen on tartuttava oli se sitten työpaikalla tai muualla.
On työnantajankin etu, että ihmiset viihtyvät työpaikalla. Parisuhde ei ainakaan heikennä työssäviihtymistä. Eri asia on, jos työpaikalla on seksuaalista häirintää tai flirttailua käytetään peliaseena.
Itsehillinnallä, aikuisen ihmisen itsekurilla ja järjellä. Teot voi hillitä, lopulta tunteet muuttuvat lämpimäksi työystävyydeksi, asiallisella etäisyydenpidolla.
Vaan kun ei näytä olevan sitä aikuisen ihmisen itsekuria nykyihmisillä.
Tosin luin juuri aamulla, että oltaisiin tekemässä määräystä, että työpaikalla kaikenlainen olelle tapauttelu ja lääppimen tulee rangaistavaksi, suuntä on ihan oikea, työpaikalla tehdään työtä ja ei todellakaan anneta poskisuudelmia tai halata aamuisin työtoveri ede tervehdykseksi, sivät kuulu suomalaiseen kulttuurriin ja siksi aiheuttavat monesti toiseessa tunteita, että tämä pitää hänestä nyt erityisen paljon.
Muissa maissahan kulttuutin mukaan tehvehtidään, silloin ei tule mukaan tunnejuttuja, se on heille arkinen tapa, mutta Suomessa riittää Hyvää Huomenta varsin mainiosti ja ilman minkäänlaista kosketusta.
Juuri näin. Töissä tehdään töitä. Jos aikuinen ihminen ei osaa pitää housuja jalassa töissä niin missä sitten. Pitääkö kaikki fantasiat ja ihastumiset toteuttaa? Kyllä ne ihastumiset menee jossain vaiheessa aina ohi. Nää kuulostaa ihan teinien kitinältä.
Voi h.el.vetti että olette naiveja juntteja. No, omapahan on osanne. Silloin eletään, kun on sen aika. Onko sukat jo valmiikis viikattu aamuksi sängyn viereen? Se oikea sukka päällimmäisenä?
Noh, ensinnäkin vähennät tuota hauskanpitoa... Työpaikan ulkopuolellakin? Ei missään nimessä jos eroon meinaat ! Ja, jos ja kun toivottavasti pysyt kaidalla tiellä, niin älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA mene tunnustamaan vaimollesi, että tälläistä ihastusta, viatontakin, on ollut. Se tulee olemaan aina teidän välissä ja luottamus sinuun on mennyt. Toivottavasti heräät katsomaan tarkkaan mitä sinulla nyt on ennen kuin se on liian myöhäistä. Onnea valintoihin.
Tämä on keski-ikäisen naisen mielipide.
Turhaa annoitte kommenttinne. Ketään ei kiinnosta.
2 lapsista tosin lähemmäs aikuisia. Vähän muokattu, jotta palstalle mahdollisesti eksyvät työkaverit tai lapset ei tunnistaisi. Tarkoitus on, että vain 1 tunnistaa mahdolliset palstakätyrit.
Joopajoo, taas yks päivä lisää kun pitäs yrittää käyttäytyä "normaalisti" töissä ja olla liikoja kyyläilemättä. Ihmetyttää muutenkin tämä vika päässä, kun ns. parhaimman näköisestä naisesta töissä tulee aina joku pakkomielle. Jos se paremmannäköinen sattuu oleen esim. lomalla niin sitten pitää kyttäillä sitä seuraavaa "listalla" joka taas unohtuu kun se parempi tulee takas töihin.
Epäilen että johtuu siitä että katselen liikaa pornoa netissä ja en ole muuten naisten kanssa tekemisissä juuri lainkaan. Olen ns. outo runkkarihyypiö.
Salaako kyyläilet tätä työpaikan kaunotarta vai yritätkö kontaktiin?
No salaa ja salaa, tietysti aina tilanteen tullen mutta eiköhän sen nyt toinen huomaa väkisinkin jos joku hyypiö kyyläilee vähänväliä.
No ompa työt ainakin sinun työpaikallasi vähissä, kun joudat kaiken aikaa naisia kyyläilemään. mikähän mahtaa olla tuollainen tuöpaikka?
Taitaa olla yhteiskunann varoilla toimiva paikka, eikä minkäänlaista tulosvastuuta, muualla jokainen pelkäisi menettävänsä työpaikan jos luuhailee,
Ihastumisia tulee ja menee, hyväksy se. Ei se haittaa vaikka olet häneen ihastunut, kunhan et lähde viemään asioita pidemmälle. Tärkeintä on että pidät perheestäsi kiinni ja arvostat elämääsi heidän kanssaan.
-Hyvä Mister,-Harmittavaa kun Sulla energiaa kuluu nyt Syksy pimeidenpäivien aikana tälläiseen ristiriitaisten tunteiden ja helpon arjen ja mukavuudehalun tavoitteluun.-Muistathan kuitenkin ettei siitä työpaikka romanssista tule mitään hyvää seuraamaan,vaan rankaksi ja vaikeaksi käy arki Sinulla jatkossa ja monilla lähi-ihmisilläsi,enk.omilla Lapsillasikin,jos et pikakapuolin käsitä/ymmärrä ja Oivalla niitä tärkeimpiä asioita elämässä.-Rakkaus on kaikista tärkeintä.-Ymmärrys ja Hyvyys on Rakkautta.-Ihmisten tulee Rakastaa,välittää toisistaan,perheenjäsenistäänkin kun arki rasittaa ja kyllästyttää ja vaikka useastikin on "tylsää".-Selväähän on,että Intohimoja tulee ja menee ja tunteet vaihtuvat ,-tapaamien ihmisten ja elämäntilanteiden,-omanolon mukaan hetkittäinkin..- ajankuluessa aikuisillakin.-Koko elämä juuri siksikin on niin mielenkiintoista.- Kiva kun viihdytkin työssä,Sinulle on myöskin annettu voimavaraksi kiva ja kiinnostava naispuolinen työkaveri,-Nauti siitä, että virkistyt työssä ja siellä sujuu hyvin työt.-Olet onnekas!-Mene iloisinmielin perheesi luo.-Älä pilaa hienoa työkaveruuttasi enempää,miettimällä,esim.miten saisitte enem.vietettyä aikaa yhdessä,vaan pidä kiinni työajoista ja sen puitteissa hyödy työnteosta ja helppoudesta arjentyön.-Ole myös Vaimollesi Arvostettava Mies.-Huomaa Hänen Hyvyydet!-Ole Hänelle Avuksi aivan kaikessa.-Älä lähde seksisuhteeseen,vaikka naistyökaverisi tekeekin sen eteen kaikkensa.-Jos jotakin aiemmin jo ollut,niin sanoudu irti ja pidättäydy kaikesta kahdenkeskeisestä intiimistä,-se jokatapauksessa parasta,vaikka varmasti Sinusta tosi vaikeata kun tilanteita ilmaantuu.-Toivon,että Näet asioita järkevämmin,kannattavammin, laajemmin,se kun olisi nyt Sinulle ainoastaan tärkeätä.-Pysy lujana,mutta Hyvänä pehmoisänä,-niin tulet Elämässäsi kokemaan vielä kaikkea tosi-ihanaa,-ja on Itsellesi Parasta ja Onnekasta.-Tulet olemaan Terve Arvostettava,Menestyvä Mies tulevaisuudessakin.-Minulla jo ikää,sekäTiedän kokemuksista.-Toivon,että Osaat nähdä tämänajan kotiarkea hieman kauaskantoisemmin näkymin ja maltat katsoa tilanteita,-myös kun kohtaat taas tätä ihastuttavaa Neitokaista,-huomaa myöskin hänen negatiiviset puolet.-ja nekin sieltä kyllä alkavat paljastua.-Kehitä Itseäsi Miehenä,-tee siitä suurin haasteesi!-Näe Itsesi "FIKSUNA"..enk.vastuullisena Aikuisena..-Rakastavana/Ymmärtävänä ja Ihailtavana Miehenä Upealle Vaimollesi ja Lapsien Äidille, vaikka Hänellä ei olekkaan Toistaiseksi aikaa keskittyä Sinua Ihailemaan,saati aikaa omalle Itselleenkään,-.mm.muiden miesten ihailuihin,omaan meikkailuun,peilailemisiin,unelmointeihin,tm. -Olethan jo Aarteiden/pienien Lapsien Isäkin.-Olet myös ollut ihastunut joskus lapsiesi Äitiin,-Olette viihtyneetkin yhdessä ja Olet huomanut Hänestä myöskin hyviä puolia,-ethän muuten olisi ruvennut noinvain esim.mm. sänkyhommiin,-lisäksi Olet valinnut Hänet vaimoksesi ja Lastesi Äidiksi.-Jo yhdelle Lapselle Hyvänä Rakastavana/=lasta huomioivana Äitinä oleminen vaatii Naiselta tuplasti aikaa,-jotta pystyy arkipäivisin huomioimaan,toteuttamaan käytännössä Lapsen arjen haasteet ja velvollisuudet,- edes ne pakolliset huoltelemiset ja hoivailemiset.-On aivan selvääkin,ettette enään kaksin ehdi ihailla ja huomioida toisianne,kun Lapsenne ovat vielä pienokaisia ja Teitä koko valveillaoloajankin tarvitsevi,-myös viikonloppuisin,-muu aika meneekin suurimmaks osaksi siivoiluihin ja järjestelyihin.-Ainakin muilla tavallisilla perheillä.-Tuota aikaa tulee kestämään yl.kouluikään asti.-Siihenasti,- ja koko muurrosiän on Isän ja Äidin suhde Lapsien hyvinvoinnille erityisen tärkeä vaikuttaja..-kodin ilmapiiri,arkitoimet kodissa.-Myös Sinun Lapsesi tarvitsevat ja Ansaitsevat Parhaimmat Heille Mallikelpoiset välittävät vanhemmat.-Vaimosi tarvitsee Arvokkaimpaan tehtävään eli Äitinä olemiseen sekä Avuksee paljon Sinua,sekä Lapset tarvitsevat myös läheisyyteen Isää,mm.itseluottam.terveeseen kasvuun,vuorovaikutustaitojen opetteluun,Opastamaan,eril.arkipuuhiin,-Turvantuojaksi sekä jokapäiväiseksi Iloksi ja Hyödyksi perheen.-Ole Lapsillesi paras esimerkki kaikissa toimissasi!
-Terveyttä Sinulle ja Perheellesi,sekä parhaita Voimia toimia hyvien kannattavien asioiden eteen!
Itse olen melkein samassa tilanteessa. Sillä erotuksella, että minä olen sinkku, nainen varattu. Olen lähestynyt useamman kerran silloin kun hän oli vielä sinkku, mutta ei ollut kiinnostunut. Ihastumisen alusta on nyt kolmisen vuotta. Se on vähän helpottanut, mutta ei poistunut. Vieläkin sydäntä riipii aina kun näen hänet. Toivon vaan, että vielä jonain päivänä tapaan jonkun johon ihastun samalla tavalla ja hän minuun.
Voihan olla ettei ko nainen ole tippaakaan sillee kiinnostunut sinusta... Teet vain itsestäsi naurunalaisen pellen
Ihastus menee ohi muutamassa kuukaudessa ihan itsestään. Mutta jos Se ei mene, on kyseessä rakastuminen ja henkilökohtainen helvettisi on valmis. Rakastuminen johtuu siitä ettei ihminen ole tyytyväinen elämäänsä , parisuhde ei enää tarjoa riittävää tyydytystä. Usein kyse on siitä ettei seksi kumppanin kanssa enää anna mitään. Kannattaa tutkia itseään mistä on kyse. Pienten lasten vanhemmat ovat usein vain vanhempia, toisen helliminen, huvittelu ja Se hauska mitä tehtiin suhteen alkuaikoina unohtuu. Ehkä noita vaalimalla saat vielä suhteen toimimaan.
Se tavallinen tarina taas. :((
Rauhoitu hyvä ihminen. Ihastuksia tulee ja menee. Oletko unohtanut että sinulla on lapsia ja puoliso ?
En voi sanoa kuin, että käy panemassa sitä ja kohtele naista mielellään tylysti. Ja sitten yritä päästä asiasta yli. Mies pääsee yli pahimmasta oksitosiinimyrkytyksestä muutamassa kuukaudessa. Pieni tylytys auttaa siihen, ettei nainenkaan takerru sinuun. Kaikkien puolelta toimivin ratkaisu.
Ihastukset/rakastumiset menevät AINA ohi. Vasta vuoden tai kahden kuluttua voi nähdä oliko kysymyksessä jotain vakavampaa.
Työelämässä ollaan keskimäärin 30-40 vuotta joten on melko todennäköistä, että lähes jokaisella meistä tulee olemaan tai on ollut pienempiä tai suurempia ihastuksia. Se kuuluu ihmisen luontoon.
Joten annatko aIna, kun ihastut johonkin, luvan itsellesi loukata tai jopa hylätä oman olemassa olevan perheesi.. Ovatko varsinkaan lapset ansainneet sen kun iskä tai äiskä hurahtaa ja hetken huumassa aiheuttaa tuskaa läheisilleen.
Pitkään työelämässä olleena olen pannut merkille, ettei juuri koskaan nämä työpaikkaromanssitt kanna pitempään. Useimmiten käy niin, että jompi kumpi vaihtaa työpaikkaa viimeistään sitten kun suhde alkaa hiipua.
Eipä ole helppo aihe ei. Kahden vapaan henkilön välillä helppoa, mutta sitten kun molemmat tai toinen on varattu... Jättääkö perhe vai ei. Satuttaako lapsia ja vaimoa? Rikkoako toisen perhe? Miksi ihmeessä olet alun perin tehnyt lapsia ja lähtenyt parisuhteeseen, tyydyitkö vain kumppaniisi ja nyt olet löytänyt jotain mitä et koskaan uskonut löytäväsi? Entä kun rakkaus katoaa uudesta suhteesta? Mitäs jos ihastuksesi rakastuu teidän ollessa parisuhteessa uuteen ihmiseen ja lähtee hänen matkaansa, miltä se tuntuisi?
Tunteet ovat petollisia. Ihastumisen hetki on varmaan paras hetki miettiä tekoaan (ihanku), sen seurauksia ja samalla omia perusarvojaan. Mietin vain. Jos olisimme joskus neutraalina ajankohtana käsitelleet päässämme nämä aiheet ja miettineet omat perusarvomme läpi, niin olisiko silloin helpompi käsitellä ihastumista ja rakastumista.
Toisaalta joskus on mentävä ja tehtävä oikein tai väärin ja myöhemmin opittava. Joskus kai on hyvä myös riskeerata kaikki jotta voi aloittaa alusta... Jos on pakko, niin on pakko. Ehkä tällä viittaan kaikista eniten parisuhteeseen, jota on vaikea korjata, enkä niinkään parisuhteessa, jossa vietetään perusarkea. Ihastuminen voi siis myös tarjota mahdollisuuden uuteen vaikka uusi ihastuminen tai parisuhde ei kestäisikään. Kuka sanoo, että vanhaa parisuhdetta ei voisi lämmittää tällaisessa tapauksessa uudestaan jos kaksi aidosti aikuista ja kommunikoivaa ihmistä niin vain haluaa. Vaikka parisuhteen lämmittäminen on ehkä typerin sana mitä tiedän. Tarkoitan tilannetta, jossa kaksi ennestään tuttua ihmistä aloittavat aidosti tyhjältä pöydältä uudestaan. Voisiko siitä syntyä jotain erityistä?
Elämässä on ihan liikaa mustaa ja valkoista.
Itse olen saanut olla toisella puolella työpaikkaromanssia. Oma vaimoni ihastui/rakastui työtoveriinsa, perheelliseen mieheen. Tässä on kertomusta siitä, miltä niistä toisista osapuolista saattaa tilanteessa tuntua keskellä tätä itsekkyyden ja kertakäyttökulttuurin vallitsemaa aikaa.
Oma suhteeni oli kestänyt jo lähemmäs kymmenen vuotta. Uskoin vakaasti, että jos parisuhteessa on ongelmia ne voidaa aina selvittää. Kävi kuitenkin niin, että rakastuessaan vaimollani ei ollut enää mitään intressejä selvittää asioita ja yrittää oikeasti parantaa omaa suhdettamme. En tiedä oliko ahdistus liittyen omaan parisuhteeseemme liian murskaava, mutta itsestäni tuntui kuin puolet omasta elämästä olisi revitty irti väkivalloin ilman mitään mahdollisuutta puolustautua. Hän kuulemma ensimmäistä kertaa elämässään oli rakastunut. Koin, että oma suhteemme oli hänen puoleltaan vain tyytymistä, kymmenen vuotta hukkaan heitettyä elämää, jossa toinen jää tyhjän päälle, kun toinen lähtee elämään uutta rakkauden täyttämää elämää. Katkeruus nousi väkisinkin pintaan. Itkeminen oli lähes päivittäistä pitkän aikaa. Haluaisin sanoa, että enää en ole katkera, mutta haluaisin silti exäni kokevan samankaltaisen petetyksi tulemisen tunteen. En halua satuttaa häntä, mutta haluaisin hänen ymmärtävän aidosti millaisen tuskan ja prosessin olen joutunut käymään läpi. Ikävä painaa mieltä jatkuvasti. Tunteet ovat sekavia. Toisaalta mitä hyötyä siitä olisi jos hän ymmärtäisi? Anteeksipyyntöäkö kaipaan? Mitä se enää hyödyttäisi? Haluanko hänet takaisin... kyllä, mutta mitä mahdollisuuksia meillä olisi? Olisiko meillä tulevaisuutta? Erilaiset kysymykset ja turhat toiveet risteilevät pään sisällä ja raastavat sydäntä.
Mietin uudelleen aloittamistakin jossain vaiheessa. Haaveilin siitä, kuvittelin kuinka voisimme jatkaa siitä mihin jäimme. Tajusin onneksi nopeasti, että vanhasta ei voisi koskaan jatkaa. Se ei silti tarkoittanut, että en haaveilisi uudesta alusta. Emme kuitenkaan pitäneet enää eron jälkeen yhteyttä. En usko, että exälläni oli mitään intressejä siihen vaikka sanoin, että kyllä hän saisi minuun olla yhteyksissä. Kerroin kuitenkin, että itse en kykenisi tekemään aloitetta omalta osaltani. Poistin hänet kaikista sosiaalisista medioista, joissa olimme tuttavia. En kestänyt tunnetta, joka syntyi aina kun näin hänen facebookissaan uusia tuttavuuksia (yllättävästi miehiä). Tulin vain sairaammaksi, mikä vuoksi poistaminen tuntui oikealta vaihtoehdolta, jotta en alkaisi stalkkaamaan häntä. Kipu, tuska ja yksinäisyys olivat sanoinkuvailemattomia. Synkät hetket olivat todella mustia. Kuinka kykenisin luottamaan enää keneenkään. Itsemurha-ajatukset risteilivät jatkuvasti mielessä. Taisin käydä pahimmillaan aika syvällä.
Mitä vähemmän verkostoja, tai puhutaan oikeasti todellisistä ystävistä ja kavereista, yleisestikin jätetyllä on, sitä vaikeampaa on herätä ja nousta uuteen elämään. Ehkä se päivä paistaa risukasaankin, mutta toivoisin todella, että ihmiset, jotka päättävät antautua tunteilleen tai antaa niille alkujaankin mahdollisuuden saisivat itse kokea sen petetyksi ja jätetyksi tulemisen tuskan sen henkilön kanssa, jota rakastavat. Ehkä kokemus kaikesta tuskasta saisi meidät ajattelemaan hieman tarkemmin tekojamme ja tekojemme vaikutuksia. Ehkä se saisi meidät pohtimaan onko tärkeämpää kokea palavan rakkauden tunne vai yhteiset arvot ja samankaltaisuus sekä seesteisyys. Onko parisuhteessa tärkeää juosta aina tunteesta ja kokemuksesta toiseen vai onko oikeasti lopulta tärkeää se arki?
Rakastuin työkaveriini muutama vuosi sitten. Molemmat olimme perheellisiä. Rupesimme olemaan toistemme kanssa tekemisissä muka ystävinä, mutta ainakin itse tiesin, ettei se niin ollut. Ihan varmasti tiesi tämä naispuolinen työkaverinikin. Tiesi myös ihan varmasti minun tunteeni, vaikka en sitä suoraan sanonut. Pari kertaa pussailimme ja kopeloimme toisiamme firman bileissä ja viestittely oli aika suorasukaista ajoittain. en vain kertakaikkiaan pystynyt vastustamaan tätä naista ja hänen omien sanojensa mukaan hän oli samassa veneessä minun suhteeni.
Lopulta minun oli erittäin vaikeaa pysyä nahoissani ja tilanteesta tuli äärimmäisen raskas. Se kävi pahasti psyykkeen päälle. Asian piilottaminen oli myöskin täysin mahdotonta. Veikkaan, että ihan jokainen tiesi meillä olevan sutinaa, joka yhtään näki meitä yhdessä. Tilanteesta seurasi lopulta totaalinen katastrofi minulle. Meinasi mennä perhe, työpaikka ja terveys. Lopulta meni myös välit tähän naiseen ihan kokonaan. Nainen livahti pakoon kuin koira veräjästä ja jätti minut siivoamaan jäljet.
Mikä sitten ajoi tilanteeseen? En tiedä. Naisella oli teinistä asti jatkunut parisuhde ja perhe eli käytännössä aina ollut yhden ja saman miehen kanssa. Itselläni tuoreempi suhde ja perhe. Molemmilla oli kipinä hukassa ja ongelmia omassa parisuhteessa. Meillä synkkasi aina yhdessä todella hyvin kaukana arjesta työpaikan turvassa niin työ- kuin muissakin asioissa. Siinä kun astuu rajan yli, alkaa tapahtua.
Voi sanoa, että ko. tapaus oli elämäni suurin virhe ja siitä on kestänyt toipua jo monta vuotta. Onneksi tämä nainen vaihtoi työpaikkaa runsaat 2 vuotta sitten emmekä törmää siviilissäkään kuin vahingossa kaupassa tms. ja sitäkin on tapahtunut vain kourallinen kertoja ja kaukaa nähden vain. Onneksi. Oma vaimoni tietää asiasta ja se on puhuttu ja loppuunkäsitelty. Tämän naisen mies ei koskaan tiennyt mitään, eikä takuuvarmasti tule koskaan tietämään.
Jos jostain pystyy jotain varmaksi sanomaan, ei koskaan enää tapahdu mitään vastaavaa. Oli sen verran kova koulu pysyä erossa työpaikkaromansseista ja muistakin romansseista. En edes sinkkuna lähtisi työpaikkaromanssiin.
Mielenkiintoista olisi kuulla onko oma suhteesi parantunut asioiden esiin tulemisen ja käsittelyn myötä. Kuten tekstissäsi mainitsit ilmeisesti parisuhteessasi oli ongelmia... Kuten kaikissa parisuhteissa joskus on. Kriiseillä voi kuitenkin omasta mielestäni parhaassa tapauksessa olla myös jonkinlainen parantava voima.
Onhan se parantunut, koska ainoa suunta oli ylöspäin. Olen koittanut löytää sitä kipinää parisuhteeseeni, mutta ei sitä ole vielä mtenkään merkittävästi löytynyt. Jos nyt ei enää joka päivä vituta, ei ole mitään hurraa-huutojakaan. Vaimoni on aika hankala ihminen toisinaan, äärimmäisen mustasukkainen (ollut aina) ja äksyilevä. Se mustasukkaisuus on tosin laantunut huomattavasti pahimmista ajoista, mutta nostaa edelleen päätään. Vaimokaan ei ole ollut mikään pulmunen eli siihen nähden ei minua tai romanssiani voi mustasukkaisuudesta syyttää. Välillä tuntuu, ettei hänen kanssaan pääse sellaiseen rauhalliseen olotilaan koskaan, vaan koko ajan ollaan jonkinlaisessa käymistilassa syystä tai toisesta. En minä sinänsä ihmettele, että ajauduin romanssiin. Siihen aikaan oli todella vaikeaa tulla vaimon kanssa toimeen.
On tosiaan ollut aika vaikeaa päästä siitä romanssista ja sen seurauksista yli. Vaikka suuntaa ajatuksensa muualle, aika-ajoin ne muistot palaavat mieleen. Tässä työpaikassa niistä ei pääse mitenkään eroon, sillä muistuttavia asioita on pilvin pimein joka paikassa. Joudun mm. tonkimaan tämän tästä vanhoja työasioita, joita teimme tämän romanssikumppanin kanssa yhdessä. Välillä tuntuu, että olisi parasta vaihtaa työpaikkaa ja kaupunkia, että tästä pääsisi joskus kokonaan eroon. Täällä ei tunnu pääsevän.
Jos joku löytää tämän langan pohtiessaan samoja kysymyksiä kuin minä kolme vuotta sitten, niin todettakoon, että pääsin - ainakin melkein - yli ihastumisestani.
En koskaan tehnyt mitään aloitetta, mitä olen kyllä välillä katunutkin. Ratkaisu löytyi lopulta siitä, että vaihdoin työpaikkaa ja samalla myös paikkakuntaa perheeni kanssa. En olisi enää pystynyt työskentelemään samassa paikassa. Asiaa auttoi myös ratkaisevasti se, että kuulin jälkikäteen välikäsien kautta ihastuksellani olleen salasuhde toiseen työkaveriini samoihin aikoihin, joka tietenkin valaisi paljon ihastumiseni luonnetta, siis sen yksipuolisuutta. Tätä tietoa vasten on ollut helppo todeta, että tein todennäköisesti oikean ratkaisun, kun en tehnyt asialle mitään.
Olen edelleen joskus yhteydessä ihastumiseni kohteeseen samalla tavalla kuin muutamin muihinkin vanhoihin työkavereihin, mutta olen tarkoituksella yrittänyt rajoittaa tätä yhteydenpitoa. Etäisyydestä on ollut ratkaisevan paljon apua asian käsittelyyn. Joku varmaan pitää ratkaisua typeränä, mutta jokin ratkaisu minun oli tehtävä.