Komea mutta yksinäinen

Kirjoituksen perusteella tarvitset naisen edellisen jättämää paikkaa täyttämään. Itse olen saman ikäinen ja samassa tilanteessa, ja en näe mitään pakottavaa tarvetta naiselle. Muutamia kertoja olen nähnyt sellaisia naisia, jonka nähdessä on tuntunut että pakko saada hänet. Mieluummin odotan sellaista hetkeä, kuin että haen vaan jonkun.
Jos tuntuu että naiset luulis sinun olevan parisuhteessa, niin sinun pitää tehdä aloite, tai edes vihjailla.
Jos luulet että naisen kiinnostus lopahtaa, kun hän näkee sosiaalisen tilanteesi, olet väärässä. Nainen haluaa puhua omasta tilanteestaan ja haluaa vaan jonkun vierelleen kuuntelemaan niitä höpinöitä.

Minulla on aika samanlainen tilanne, mutta olen 32. Kaikenlaiset naispuoliset esiteineistä mummoihin katselevat minua, mutta en ole seurustellut kuin kerran 7 vuotta sitten. Ei vaan ole itsetuntoa lähestyä ketään ja kaveritkin ovat aika hyvin omissa seurusteluympyröissään tässä iässä, nähdään ehkä kerran 2 kuussa. En käy baareissa tai festareilla tai harrasta alkoholin juomista. Olen todella yksinäinen, enkä usko löytäväni seurustelukumppania enää koskaan.

Uskottavuus varmaan satakertaistuisi jos et tituleeraisi itseäsi komeaksi. Siitä tulee aika narsistinen kuva vaikka itse vihaan tuota sanaa yli kaiken.
Katseita saan minäkin jatkuvasti enkä silti pidä itseäni tavallista kummempana. Ihmisillä nyt on vaan tapana katsoa toisiaan.

Tässä tulee myös oppitunti muillekin siitä miten kavereita ei kannata jättää taakse kun alkaa seurustelemaan. Suhteen mahdollisesti päättyessä sitä huomaakin olevansa todella yksin.

Itsekin koin pitkän aikaa oloni melko yksinäiseksi, kunnes olen alkanut hengailemaan serkkujeni kanssa. Mulla ei ole ollut ystäviä ikinä hirveästi, tosin enpä ole ikinä niitä hirveästi halunnutkaan. Yhtä vanhaa kaveria näen nykyään ehkä sen 5kertaa vuodessa ja muita tuttuja satunnaisesti. Eipä tosiaan ole ikinä kiinnostanut mikään hirveän sosiaalinen elämä, että on ihan hyvin viihtynyt yksikseenkin. Urheilullisena kaverina tykkään käydä yksin salilla ja lenkeillä... ärsyttäis vaan jos joku ois vieressä hidastamassa :D.

En ole mikään mimmimagneetti, mutta saan mielestäni viehättäviltäkin naisilta tarpeeksi huomiota. En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, vaikka olenkin kohta 21-vuotias. Satunnaisesti teen aloitteita joillekin kiinnostaville naisille ja onhan mullekin tehty jopa yksi aloite, mutta eipä ole toistaiseksi natsannut.

Vaikuttais siltä, että sulla se pahin asia on se, että koet olevasi yksinäinen ja sehän pistää luonnollisesti mielen matalaksi...kannattaisi yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Ihminen on yksinäinen vain silloin, kun hän itse kokee olevansa yksinäinen. Vaikka mulla nyt ei joka sormelle noita kavereita olekaan niin en mää silti koe olevani tällähetkellä yksinäinen :).

Sun täytyy kääntää toi kaikki voimavaraksi! Itsekin jäin juuri sinkkunaiseksi pitkän seurustelusuhteen jälkeen (kyseessä ei tosin ollut pettämistä tai mitään sen vakavempaa...) ja nautin - ei yksinäisyydestä vaan ITSENÄISYYDESTÄ ja vapaudesta. Sä oot hyvännäköinen, akateeminen ja sitoutumiskykyinen ja nyt saat tehdä ihan mitä itse haluat! Jos vuokra-asunto- ja muut kulumiset painaa liikaa niin hae uutta kämppää, mene vaikka soluun tai muuten vaan jonkun kämppiksen kanssa niin et oo konkreettisesti koko ajan yksin ja tutustut muihinkin ihmisiin. Mieti, kukaan ei oo kyttäämässä sun tekemisiä eikä sun tarvi koko ajan olla vastuussa toiselle ihmiselle.
Mä en itsekään ole missään facebookissa (joo 21v olen) ja mulla on vain muutama erittäin hyvää ystävä. Kaikki hyvänpäivän tutut, koulukaverit ja muut feikkileikkikaverit ovat jääneet seurustelun aikana eikä niitä sen jälkeenkään oikeasti tarvitse. Uusia ihmisiä tapaa elämän aikana, ota koulustas ja töistä kaikki ilo irti. Käy jollain pikkureissuilla ja tapahtumissa sen ystäväsi kanssa. Ei kukaan ajattele, että "toi on varmaan säälittävä ja yksinäinen kun sillä ei ole seuraajia instagramissa". Päin vastoin, jos kykenet elämään,kokemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin ilman mitään maanista nolifesometusta ja huomionkerjäämistä, niin se kertoo siitä että olet oikeasti sosiaalinen, avoin ja mielenkiintoinen ihminen - ihan omana itsenäsi. Anna muiden hinkata älypuhelimia ja päivittää tylsistä yksityiskohdista, sä voit lähteä reissuun ja tavata ihmisiä oikeessa elämässä livenä. Ei kukaan halua mitään datista tai "kaikkienkaveria", jolla ei oikeesti ole yhtään oikeaa luotettavaa ystävää.
Toi on jo hyvä alku, että tiedät markkina-arvos. Sun itsetunnossa ei pitäis olla mitään vikaa. Toi pettämiskuvio taitaa olla nyt se syypää kaikelle alemmuudentunteelles. Ja se on asia, joka kannattais käsitellä ihan erikseen jotenkin niin että pääset kunnolla yli siitä. Onhan se kolaus, että kumppani valitseekin toisen, mutta pettäjä on aina se jonka pitää hävetä ja joka on tehnyt väärin. Eli toisinsanoen se kannattaa jättää omaan arvoonsa.Kun itse tietää olevansa kaiken sellaisen paskan yläpuolella niin se riittää.

Minä kyllä hakisin ennemmin niitä kavereita kuin tyttöystävää, koska seuraahan sinä haet ensisijaisesti tekstisi perusteella etkä parisuhdetta. Sinkkuna on ehkä kuitenkin helpompi hakea kavereita kun voi vapaammin mennä mihin lystää ja kenen kanssa lystää.

Jos alat parisuhteeseen niin tällöin sinulla on nainen ja naisen kaverit. Jos suhde päättyy niin sinulla on todennäköisesti vain se yksi kaveri, joka sinulla on nytkin.

Itselläni ei myöskään ole enää juurikaan kavereita, koska muutin pois synnyinpaikkakunnaltani sekä ensimmäiseltä opiskelupaikkakunnaltani ja täällä kolmannella paikkakunnalla en juurikaan ehtinyt saada opiskelukavereista ystäviä ennen kuin valmistuin. Nyt etsin töitä, joten työkavereitakaan minulla ei ole. Olen kyllä parisuhteessa ja tyttöystävän kautta muutamia kavereita on, mutta heidän kanssaan en aktiivisesti juuri mitään tee, koska ovat kovin erilaisia kuin minä.

Olen ajatellut liittyväni urheiluseuraan, jolloin saisin kavereita ehkä sitä kautta. Synnyinpaikkakunnalle en halua enää palata, vaikka siellä kavereita minulla onkin muutamia ja tykkään siellä välillä kyllä käydä. Ongelmanani on yksinäinen arki, joka mahdollisesti kyllä korjaantuu kun pääsee töihin.

Itsehän olen "seurustellut" joskus vuonna nakki ennen käpysotaa. Sen jälkeen lihonnut vielä aika hyvin. Ja siellä sinä itsekehun täyttämä nuorimies vielä ihmettelet, että saanko naista. Olet melkein säälittävämpi kuin minä!

Mene psykologille puhumaan jos olet jäänyt johonkin sellaiseen luuppiin jumiin joka tekee sinut yksinäiseksi ja onnettomaksi. Masennuksen ja epäsosiaalisen persoonallisuuden hoito ei kuulu kavereille ja tuntemattomille nuorille naisille oikeastaan, vaan itsesi on haluttava parantumista.
Jos loukkaannuit äsköisestä ja olet sitä mieltä, että olettamukseni ovat täysin paikkansa pitämättömiä, niin en tiedä miksi et ole jo kokeillut onneasi esim. nettideitissä. Siinä olisi aikaa kertoa omat ominaisuudet ja omituisuudet jo ennen tapaamistakin, nainen sitten itse päättää ovatko jotkut piirteesi hänelle ongelma. Todennäköisesti eivät.
Sinulle voisi sopia itseäsi muutama vuosi vanhempi, kaunis mutta elämänkoulunsa jo käynyt leidi pariksesi. Ei mikään yltiösosiaalinen levoton Tuhkimo, kuten hyvin ymmärrätkin.

Moikka, lone wolf.
Voi kunpa saisin tuollasen, sinun kaltaisen miehen. Itsekin olen yksinäinen, en käy baareissa, olen hyvännäköinen vaikka itsesanonkin, katseita riittää kaupassa käydessäni ja muutama viheltänytkin perään. (Ja olen 20v) En ole ujo, mutta haluaisin että mies tekisi aloitteen. Itse en siihen pysty. En harrasta mitään, mutta haluaisin taas olla rakastunut. En tiedä onko mulla mitään keinoa löytää mies, muualta kuin baarista taikka netistä.

Mist päi oot kotosin? Olen 21v suht komea äijä, kiinnostais kovasti käydä esim. baareissa tapaamassa tyttöjä. Ongelma ei ole se, että ei ole kavereita vaan se, että kaikki seurustelevat tai ei kiinnosta.

aloittaja liian kunnollinen, oltava hiuka rentunvikaa.. naisil pysyy kiinnostus yllä.. ja en voi liikaa KOROSTAA seksin merkityst..

Haluutko viettää aikaa yksin? Kaipaatko naiselta 1) jakamaan sun yksinäisyyden eli nainen olis se seura kenen kans kaikki tehdään vai 2) pelastusta sun yksinäisyydeltä eli että et tykkää tehdä asioita niin yksin, joten naisen pitäis tulla ja pitää seuraa jotta et olis yksinäinen.

Jos 1, niin vastaa introverttien naisten ilmoituksiin netissä tms
Jos 2, niin hanki itsellesi ensin pari kaveria lisää, sit vast naista, koska kukaan ei voi parisuhteessa ryhtyä toisen pelastajaksi.

Juuh olen itte 25 vuotias mies ja aika lailla sama tilanne kuin sulla.Yksi ns.ystävä jonka kans vietän aikaa n.2-3 kertaa viikossa nämä "hyvän päivän tutut".Olen myös tullut petetyksi 3 kertaa kun olen luullut naisia joita olen tapaillut että ovat tosissaan minun kanssani.Ensimmäisen kanssa tapailtiin n.3 kuukautta jonka jälkeen alkoi seurustella parhaan kaverini kanssa,mieli maassa ja v...itutus tapissa.Noh toivuin siitä tietenkin vei aikaa ja seuraava johon uskoin samalla tavalla tapailtiin lähes joka ilta emme kuitenkaan koskaan seurusteltu.n.2 kuukautta siitä hän voivotteli ettei pääse toiselle paikkakunnalle hoitamaan omia asioitaan (tältä kylältä kun ei kaikkia palveluita enää löydy)lupasin oman autoni lainaksi että pääsee asioitaan hoitamaan,palautti auton ensinnäkin tyhjällä tankilla,totesi vain että syö aika paljon kylmänä.Sanoin että totta kai se syö jos rytkäyttää 30 asteen pakkasella ilman roikkaa käyntiin.Noh,myöhemmin sain tästäkin naisesta kuulla että oli käyny harrastamassa sinä päivänä seksiä siinä minun autossa ja lopulta myönsi itsekin sen.Sitten sulkeuduin 4 seinän sisään ja aina vapaa ajalla ryyppäsin ja itkin yksin kotona masennuin siis ihan täysin kaikesta justiin ja justiin pystyin käymään töissä sekin oli yhtä tuskaa koska mieliala ja itsetunto oli aivan maassa.

Kului aikaa ehkä noin 1,5 vuotta tapasin jälleen tytön jonka kanssa aloin pitää yhteyttä ja 1 asia johti toiseen toinen kolmanteen ja sitten jo seurusteltiin tuntui kuin olisin ollut onnellisin ihminen sillä hetkellä sitten kun otettiin ensimmäistä kertaa alkoholia seurustelumme aikana tällä ihmisellä napsahti täydellisesti päässä,alkoi viskomaan tavaroita minun kodissani hajotti keittiön kaapit lähes kokonaan haukku sukulaiseni ja kaverini täysin lyttyyn ja oli ennen kaikkea todella mustasukkainen kavereistanikin.Annoin tälle tennaria 4 vuotta sitten ja tälläkin hetkellä asun yksin eikä ole ollut kumppania näiden jälkeen eikä välttämättä tulekkaan ihan heti,sen verran varovaiseksi olen tullut näiden kokemusten myötä.

Olet komea ja nuori. Miksi ihmeessä tarvitsisit vain YHDEN naisen, kerta sinä viihdyt hyvin yksiksesikin. Älä missään tapauksessa lyö lukkoon elämääsi yhteen naiseen. Kehity! Sitten vasta kun urasi on siinä mallissa, että olet saavuttanut sen, mistä haaveilet taloudellisesti, voit alkaa miettiä naista ja avioehtoa. Mutta ennen sitä... pidä hauskaa. Hanki kavereita. menestyminen elämässä muuallakin on kiinni sosiaalisista taidoista. Tsemppiä!

Sori, mutta et ole oikeasti niin hyvän näköinen kuin luulet olevasi. Homma taisi mennä niin että onnistuit saamaan nuorena teininä kauniin tyttöystävän joka taisi olla yli oman ulkonäkötasosi ja tämä sai, saa sinut yhä kuvittelemaan että olet itsekin komea. Jos mies on oikeasti naisia ulkonäöllisesti miellyttävä (alle 5 % miehistä) niin naiset ottaa aktiivisesti kontaktia. Ei se jää pelkkiin katseisiin. Omasta nuoruudesta esimerkki. Yksi ystävä oli just sellainen jolla kaikki palikat oli kohdallaan. Sopivan pitkä, raamikas, vahvat hiukset, miehekkäät kasvot, rokkarin olemus. Oli aina suhteessa jo 15 v. lähtien. Joskus harvoin kun se lähti viihteelle ilman tyttöystäväänsä, kihlattuaan niin naiset yritti iskeä sitä ainakin muutaman kerran illassa vaikka oltaisiin menty vaan kaljoille.