Miten suhtautua toisen aitoon rakastamiseen?

Siis häh?! Jos et rakasta naista, niin sitten eroatte. Nainen, kuten kaikki muutkin ovat ansainneet tulla rakastetuksi suhteissaan.

Tietenkin sinun pitää päästää nainen löytämään sellainen, joka häntä rakastaa!!!

Tee hänelle palvelus ja lopeta suhde.

Voihan se häiritä, jos ei tunne samoin. Heitänpä vaan kokemuksesta, että todella harvoin molemmat ovat toooodella rakastuneita toisiinsa. Onnea etsimiseen!

Eli tyytyisinkö vaan sanomaan, että rakastan häntä, vaikken rakastakaan. Ja laittaisin painoarvon toisen rakastamiselle?

etsi sellainen ihminen kenestä välität. et sä voi itseäsi pettää olemalla ihmisen kanssa kenestä et välitä

Ei millekään PIDÄ antaa arvoa, sinä valitset omat arvosi ja sen, mitä haluat. Minusta tunteistaan ei kuitenkaan kannata antaa väärää todistusta, eli leikkiä ihmisillä ja heidän suuremmilla tunteillaan.

Päästä nainen vapaaksi.

Jos olette olleet pitempään yhdessä ja rakkautesi on hiipunut pois, ehkä sen voisi elvyttää. Voi olla että suhteessasi on ilmassa painostava tuntu että sinun kuuluisi rakastaa häntä jotta voisitte olla yhdessä. Rakkaus ei kuitenkaan suostu heräämään väkisin joten sinun pitäisi lakata yrittämästä ja katsoa herääkö rakkaus vai ei.

Jos kyseessä on aloitteleva suhde niin ero ei ole kenties mahdottoman iso juttu edes naisellesi sillä vaikka hän rakastaa sinua kovasti, hän on varmasti varautunut kuitenkin että alussa vasta seurustellaan ja voidaan hyvin päätyä eroon.

Rakkauden arvo kuitenkin on valtava. Löytänetkö toista joka sinua rakastaa, ja jota itse rakastat? Itse olen istunut yöllä katon reunalla hyppyaikeissa koska en ole löytänyt. Tee harkittuja valintoja ja koeta löytää ei niin lopullisia ratkaisuja, kuten etäisyyden ottamista tai jotain.

Et kerro, kauanko olette tunteneet toisenne, onko sulla ollu samaan aikaan muita tuttavuuksia tai suhteita?

Minulla on taas niin hullunkurinen tilanne että rakastuin vuosi sitten, ja suhde ei edennyt halailua ja pussailua pidemmälle koko aikana, nainen oli koko-ajan hirveän epävarma itsestään, hän siis ei osannut sanoa rakastaako hän minua, vaikka sanoi kovasti tykkäävänsä minusta monellakintavoin. Välillä tämä suhteen rakentaminen oli jäähyllä noin 1kk, kun oli jo ½v kulunut ja ikävä kyllä hänellä olikin menossa joku pitkä-aikainen tuttavuus toisen miehen kanssa, joka sitten kuitenkin loppui miehen taholta tulleen painostamisen takia.

Jostain syystä meille jäi tunne, että tämä pitää katsoa loppuunasti, koska en saanut häntä mielestäni pois millään, kokoajan hän itsekin ajatteli samoin ja kertoi minulle, että olet todellinen ajatusteni lukija, niin nykyisissä kuin menneissä tapahtumissa.
Sitten hän yllättäen alkoi vältellä kahdenkeskisiä tapaamisia, mutta muuten kyllä halusi pitää yhteyttä ja tansseihin kyllä halusi minut aina mukaan. Tämä välttely kyllä aiheutui siitä että hän pelkäsi ajautuvansa sänkyyn kanssani, ja sitä hän kai olisi omien sanojensa mukaan hävennyt loppu-ikänsä.
Samaan aikaan kun olimme jäähyllä, tapasin erään naisen ihan tuosta vaan, ja hän yllätti minut täysin ja sanoi ensitapaamisella kotonaan,ihan viattomalla ilmeellä.... taidan olla rakastunut sinuun....olin ihan äimänä, mutta sanoin kuitenkin hänelle, että nyt en voi olla varma omista tunteistani, enkä voi luvata hänelle sellaista mistä en ole aivan varma, mutta aika näyttää mitä tämä on.

Nyt tilanne on se että se kesken jäänyt juttu on ohi, koska en jaksanut enää olla löyssässä hirressä tään naisen kanssa...kokoajan oli on-of tilanne päällä...vaikka mitä yritin tehdä suhteen eteen, toisaalta en halunnut mitään laastaria tästä toisesta naisesta...sellaisesta ei ole kuin huonoja kokemuksia aiemmista suhteista.
Tämä "uusi"rakkaus on aivan päinvastainen persoonallisuus, vahva itsetunto ja hänen elämä on jo tarpeeksi kauan leskenä kasvattanut häntä senverran, että sellaista miestä ei vielä ole kohdalleen osunut, joka sais sukat jaloissa pyörimään...nyt tais päästä näin käymään, ja uskon todellakin mitä hän tarkoittaa..nyt olen osannut antaa arvoa hänen tunteilleen ja itsekin olen tullut siihen tulokseen, että olisin jäänyt paljosta vaille, jos olisin torjunut hänet.

Ensimmäisellä tapaamisella olin hyvin epävarma hänestä, koska minulla on ollut huonoja kokemuksia tälläsistä äkkirakastuneista naisista.... mustasukkaisuutta ja neuroottista panikointia milloin mistäkin, mitättömistä ja yllätävistä täpahtumista...ikinä ei näitä, mieluummin olen yksin vaikka lopu-ikäni.

Ei se äkkirakastuminen tarvi olla molemminpuolista, kyllä se parisuhteen rakentaminen vie kuitenkin aikansa vaikka oltais kuinka varmoja tosistaan, ei se vaan ihan aina ole sitä miltä se näyttää siinä huumassa.

Miltä tuntuu, kun lääketiede ON VÄÄRÄSSÄ? Täysi-ikäinen on liian vanha seksiin mun kans.

Pääasia että tuo kumppani tietää ettei toinen rakasta. Jo se voi vaikuttaa toisenkin ratkaisuihin.

Rakkautta on monenlaista. Voi rakastaa montaakin ihmistä omalla tavalla. Persoonat on erilaisia.

Monilla taitaa olla rakkaus sellaista, että on syvästi kiintynyt toiseen ja pitää toista hyvänä ihmisenä. Jos yhteiselo sujuu, ei halua erota.

Suurin osa taitaa haaveilla siitä intohimoisesta rakkaudesta, joka olisi kuin rakkautta ensisilmäyksellä ja elämä yhdessä ikuista onnea ja intohimoa. No se on aika harvinaista. Jossain vaiheessa suhde tasaantuu ja näkee toisen ärsyttävätkin piirteet. Intohimo voi lopahtaa... tulee fyysistä kremppaa ja henkistä väsymystä, ihmiset vanhenee.

Jotkut onnettomat on yhdessä pelkästään taloudellisista syistä tai lasten takia. Jos suhteessa ei ole yhtään lempeä, se kannattaa lopettaa.

sama täällä ei vanha kettu enää myrkkyä syö eli kyllä sitä naisesta pitää vaikke rakstakkaan ainakin silloin kun laskee takaapäin korvat luimussa mällit b rappuun siinä on sitä rakkauden osoitusta

Se on jännää, että jotku pääsee edes suhteeseen. Itsellä on takana kokemus, kun joku kaiken kummallisen jälkeen tulee ja tekee asiansa selväksi, eikä pysty omien kokemusten jälkeen vastaamaan toiselle mitään, vaan vaikenee ja kieltää kaiken.....

Ja kun maailma ei parane yhtään koskaan, niin sitä aina palaa siihen tilanteseen, kun toinen sanoo antavansa kaiken ja pitävän minusta......

SInuna ap. miettisin vähän omaa itseäsi.... säästätkö jotain olemalla suhteessa naiseen jota et rakasta? Joku syy se on sillä jollain, joka rakastaa sinua. Se kannatta selvittää siltä toiselta miksi hän on rakastunut sinuun, ja sinun pitää kertoa miksi sinä olet sellainen kuin sinä olet.

Sinulla ehkä on varaa olla se mikä olet. Minulla ei ollut, ja menetin ehkä pikkukoikana kaiken loppuiästäkseni

Ei miehenä välttämättä ole mahdollista kokea sitä molemminpuolista aitoa rakkautta, koska naiset on nykyaikana todella nirsoja. Moni romanttinen poika pettyy sen tajutessaan, että on vain otettava se nainen joka nyt menettelee, mutta ei ole se elämän suuri rakkaus joka on sut torjunut.

Moni myös tulee tajuamaan sen että, pyytäessäsi naista ulos, osaat jo varautua parin tapaamisen jälkeen, kysyessäsi naiselta syvemmästäkin suhteesta, naisen haluavan olla vain kavereita. Jos nainen haluaa aitoa rakkautta olisi annettava mahdollisuus myös sille pojalle, joka ei saa heti naisessa sellaista kiimaa aikaan.

hitto mä menin naimisiin mutta en rakasta tätä naista, rakastan exääni.
Yhteinen talo ja asuntolaina, miten tästä lähtee?

Otan osaa ! Pistät vaan kaiken myyntiin sillä siitä pääsee ennekuin ón liian myöhäistä.

mä en ees löydä naista rakastettavaks :(

en oo kyl ainoo

http://keskustelu.suomi24.fi/node/11757507

Mene naimisiin, ota sitten ero ja saat puolet naisen rahoista.

No, en minäkään ole rakastunut enkä rakasta poikaystävääni, koska hän polttaa ruohoa ja laittaa tietokonepelinsä minun edelle. Hän siis pelaa kavereittensa kanssa päivät pitkät netissä pelejä silloinkin, kun tulee käymään luonani ja karjuu naama punaisena 12 aikaan yöllä: "V**tu s****na, kun tää p***a tietokone ei toimi!!!!" Karjuu niin, että naapurit herää.

Parisuhteessa valta on aina sillä, joka rakastaa enemmän. Jos löydät jonkun, johon rakastut, se ei tee sinua onnelliseksi kuin hetkeksi aikaa.

Mihin tarvitset parisuhdetta? Selvästi olet tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, eli sinulla on seuraa ja seksiä ja omat juttusi. Miksi siihen pitäisi kuulua parisuhde. Et välttämättä olisi onnellisempi.

Yleensä rakastuneena sitä on onneton ja ajatuksia ja energiaa uhraantuu johonkin ihmiseen, joka kuitenkaan ei loppupeleissä välitä sinusta jos oma etu menisi edelle (etenkin kun kyseessä on nainen).

Minulla ja miehelläni on juuri meneillään tälläinen tilanne. Olemme olleet yhdessä yli 10-vuotta. Hän sanoi välittävänsä minusta syvästi, mutta rakkautta ei ole enää. Itse rakastan miestä todella paljon ja tuntuu pahalta katsoa kun toiseen sattuu, kun minä itken ja olen asiasta ahdistunut. Päätimme erota (yhteisellä päätöksellä lopulta). Onneksi meillä ei ole yhteisiä lapsia tai mitään talolainoja, joten ero on suhteellisen "helppo". Mutta silti herättelen toiveita, että palaisimme joskus yhteen. Mihin se rakkaus on muka voinut kadota? Tottakai ajan kanssa hälvenee, mutta olemme kuitenkin antaneet toisillemme rakkauden osoituksia (vielä kuukausikin sitten) ja nyt muka asia on ihan toisin? Ajattelin aluksi, että hänellä on toinen nainen, mutta se ei ole mahdollista. Olen vain hyvin hämmentynyt ja helpointa on jokaiselle joka tässä tilanteessa, niin puhua suoraan kumppanilleen. Enemmän se sattuu jos mietit asiaa kauankin sanomatta mitään.

eikö pitäisi kertoa, että et rakasta. sitten hän voi itse päättää, haluaako jatkaa suhdetta silti.

Jos odottaa että palava rakkaus pysyy molemminpuolisesti koko elämän ajan niin kumppania saa kyllä vaihtaa yhtä sakeaan kuin mustalainen ennen hevosta. Tunteet vaihtelevat ja tulee aika jolloin tyttöystävä kokee samoin. '
Rakkaus on vastuuta ja sitoutumista: ei tunteiden mukaan liitelyä.

Ehkä sinulla ei edes ole kykyä rakastaa. Aika moni on kyvytön sitoutumaan ja rakastamaan. Monet kokeneet miehet ovat sanoneet, ettei nainen vaihtamalla parane. Ensihuuman jälkeen elämä on monilla lässähtänyt pannukakku ja riidat ovat rahasta, ajasta ja seksistä vaihtelevassa järjestyksessä. Kyyninen kysymys on: Miksipä ostaa koko lehmää, jos tarvitsee vain litran maitoa?

Kyllä sun pitää nyt ottaa järkikäteen ,saathan piirakkaa joka aamu ,sano sitten vaikka joskus välittäväsi hänestä,niin saa lisää pesääääää

Se rakas jonka löydät, kokee samoin sitten aikanaan sua kohtaan.
Hauskaa onnea rulettipeliisi!

Onko nainen puolisosi vai tyttöystäväsi? Taidat olla narsisti itse. Olet huolissasi vain itsestäsi ja kyselet mitä mahdollisesti itse menetät. Oletko varma, että ylipäätään pystyt rakastamaan ketään? Ehkä olet niitä miehiä, jotka haluavat tehdä ainavain uuden valloituksen pönkittääkseen omaa itsetuntoaan ja todistaakseen itselleen, että on haluttu. Luulet jatkuvasti, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. On sinänsä aivan typerää tulla tälle palstalle kyselemään muilta kyseistä asiaa.

Sinä itse tiedät parhaiten mitä haluat. Ongelma vain onkin siinä, että sinä et itse tiedä sitä tietäväsi. Muut eivät sitä voi tietää, kun eivät edes tunne kumpaakaan teistä. Muutenkaan tämä palsta ei ole kovin tasokas eikä lainkaan sen arvoinen, että täältä tämäntyyppisiä asioita kannattaisi kysellä. Elämä missään parisuhteessa ei ole jatkuvaa rakkauden tunteen paloa vaan siihen sisältyy aina monenlaisia tunteita. Ensihuuma menee ohi jokaisessa suhteessa ja suhteen luonne muuttuu, silti ei se merkitse eroamista monillekaan, vaan pysytään yhdessä koska tahdotaan pysyä yhdessä. Se on viimekädessä tahdon asia.

Ei helvetti, miten voit ees kysyä tollasta ? Eikö yhtään ole omaa järkeä ?

Yksinkertaistetaan tätä:

"Eli tyytyisinkö vaan sanomaan, että rakastan häntä, vaikken rakastakaan. Ja laittaisin painoarvon toisen rakastamiselle?" = VALEHTELU.

Aloittaja yrittää ilmeisesti puntaroida mikä vaihtoehto olisi hänelle ITSELLEEN edullisin? Etkö siis arvosta kumppanisi ihmisarvoakaan?! Tämän täytyy olla provo!

toki aloitus oli provo ,mikä muukaan?

Mutta jos joskus on se edessä et täytyy puntaroida onko itsellä antaa suhteeseen täyttä panosta niin aina on paras erota .Eihän ne koskaan helppoja asioita ole mutta jos yhdessä eläminen johtaa sitten psyykkiseen pahaanoloon ja sitä kautta vakavaankin sairastumiseen niin niistä toipuminen kestää vuosia.

Aloitusprovosta riippumatta jos on tilanne se että toinen rakastaa ja toinen ei niiin kyllä se rakastava osapuoli sen huomaa ei se rakkaus sokea ole toisin kuin oikeus

Vedätä sitä ämmää jonkin aikaa ja sit jätät,kävelet vastaan jonkun kauniin naisen kans ja nauratte paskaset naurut.
Käy vieraissa...

Voisitko harkita, että kokeilisit välillä suhdetta johonkin kuumaan kundiin? Nykyäänhän on kuuminta hottia olla gay! Eikä se sitä paitsi ole homoilua, jos kaksi heterokundia harrastaa seksiä keskenään.

Oli ihan pakko kirjoittaa tähän. Mielestäni jostakin syystä (en nyt lähde syyttämään mediaa niin syytetään vaikka pop-kulttuuria) rakkauden ajatellaan olevan jotain tajunnan räjäyttävää ja ylitse vuotavaa ja ehdotonta. Usean lyhyemmän parisuhteen ja yhden pitemmän (7v) jälkeen ajattelen seuraavaa:

Rakkaus on nimenomaan välittämistä, yhdessä elämisen halua, tavallaan hieman arkista mutta sellaista että tuntee toisen todella todella hyvin ja haluaa jatkaa. Tähän mielestäni sekoitetaan sen sijaan ihastus joka on enemmänkin sitä mitä rakkaudesta kuvitellaan: perhosia vatsassa jatkuvasti, tietynlaista sokeutta, jne. Ihastus kestää yleensä maksimissaan 2 vuotta. Jos ihastumista ei ikinä ollutkaan, on ehkä mielestäni aika miettiä eroa. Jos taas olette olleet pidempään yhdessä etkä koe tuntevasti ihastusta enää, se on normaalia.

Vittu mikä idiootti! :) Sulje se kone, mieti mitä tunnet ja haluat ja jos et tunne tarpeeksi niin ole toiselle rehellinen ja juttele asiasta! Jonkun ohjekirjanko täältä netistä kuvittelet löytyvät tai teet päätöksen muiden vastauksien perusteella. :) Heh.... :)

Etsit vaan isotissisen naisen, niihin rakastuu kaikki.

Rakkaus ei kersku, rakkaus ei hae tyydytystä muualta,. Rakkaus on ja pysyy katsoo sydämmeensä ja tietää tullensa kotiin.

Rakastelu on muuten ihan eriasia kun rakkaus johon kuhun taikka molempiin taikka kaikkiin. tajuatko et rakkaus voi olla väärää? Tai oikeaa?

Haluaisin tuoda myös toisen näkökulman, ennen kuin eroat suin päin. Olethan varma ettet ole masentunut tai palanut loppuun töissä? Olethan myös varma, ettet epävarmuutesi johdu jostain haavekuvastasi, jota haluat yrittää täyttää? Arki voi joskus tuntua aika tasapaksulta, mutta uuden etsiminen ei aina helpotakaan tilannetta. Nykyistäkin parisuhdetta voi koittaa piristää esim. matkailemalla tai etsimällä uuden yhteisen harrastuksen.

En väitä, että olisit masentunut, stressantunut tai että sinulla olisi epärealistisia toiveita. Mutta jos haluat kuulla muitakin mielipiteitä kuin "eroa" (mikä tietysti myös on yksi mietittävä vaihtoehto), tässä oli mitä minulle tuli mieleen :)

Mä sanoin eräälle naiselle jota tapailin etten tunne yhtä vahvasti kuin hän. Tiesin että se satuttaa mutta enemmän satuttaisi jos totuus olisi valjennut myöhemmin. Sitä en sitten tiedän minkä takia ei niin vahvaa tunnetta syntynyt vaikka hän oli sekä sisäisesti että ulkoisesti erinomainen yksilö. Ei ole kiva särkeä toisen sydäntä mutta ei valehtelemallakaan pitkälle pötki, aina se jossain vaiheessa paljastuu..

Mietipä asiaa siten, että päästäisit nyt naisesi menemään.

Vuoden päästä tapaatte ja hän loistaa onneaan uuden miehensä kanssa ja sinä olet siinä, mihin jäit, eli et ole löytänyt ketään rakastettavampaakaan tai vaikka olet löytänyt, et olekaan itse kelvannut. Oletko siinäkin tilanteessa edelleen varma että päätöksesi oli oikea?

Entä jos et jättäisikään naistasi, vaan näkisit hänet kumppanina, jonka kanssa pääsette yhdessä pidemmälle. Mihin asti pääsisitte tavoitteissanne, jos sinä olisit suhteessa mukana täysillä, ja kuten joku tuolla jo aikaisemmin mainitsi, tahtoisit rakastaa.

Ei rakkaus ole mikään jatkuvasti palava liekki vaan arjen jakamista, yhdessä tsemppaamista ja toistensa tukemista. Joskus se liekki voi roihuta kovemminkin, joskaan ei koskaan, jos kumppaniaan katsoessa jo ennakolta päättää, ettei rakasta.

Älä satuta häntä antamalla hänen synnyttää turhia toiveita. Hän ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Et ansaitse hänen rakkauttansa. Hän kyllä ansaitsisi sinun rehellisyytesi. Hän ansaitsee jonkun joka rakastaa häntä ja niin kauan kuin olet tiellä, hän ei voi löytää sellaista. Toisen rakkautta pitää kuitenkin arvostaa ja kunnioittaa, vaikka ei pystyisikään vastaamaan siihen. Ole onnellinen, että joku rakastaa sinua, vaikka et ansaitsisikaan sitä.
Eihän sille mitään voi jos ei ole tunteita, niitä ei voi pakottaa. Olet siis valmis menettämään hänet? Ok, menetä sitten. Taidat jatkaa hänen kanssaan vain pönkitääksesi itsetuntoasi tai yksinäisyyden pelosta, kun et kestä olla yksin? Ehkä et kykene rakastamaan toistakaan etkä ketään ja kaikkien kanssa käy samalla tavalla kuin nyt hänen kanssaan? Mitäs sitten teet?
Maailman yleisimmät rakkaudet ovat yksipuolisia. Toivoisin itsekin kokevani joskus onnellisen molemminpuolisen rakkauden, kun olen näin vanhaksi (50) elänyt enkä sitä koskaan kokenut. Jos se toinen on rakastunut tai "rakastunut", itse en ole, ja päinvastoin. En halua kohdalleni enää yhtään ainutta yksipuolista tunnetta ja olen oppinut olemaan ainakaan rakastumatta liian helposti.

Terve! Rakkaus on upea asia sen ensiasteesta eli ihastumisesta puhumattakaan. Koin tuon saman tunteen tässä hiljan: Erosin pitkäaikaisesta tyttöystävästäni juuri tästä syystä. En vain tuntenut samoin häntä kohtaan, pikemminkin minun piti pakottaa itseni uskomaan, että meillä menee hyvin ja olen ihastunut.
Kuitenkin se kostautui ja kiusasin itseäni erilaisilla ajatuksilla. En ollut onnellinen, todennäköisesti tämä heijastui myös heilaani. Käväisin yksillä treffeilläkin toisen naisen kanssa, vaikka olin varattu. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mikä sinänsä harmitti minua. Olin ihastunut tähän toiseen, ajattelin häntä ilman pakkoa.
Ero tekee kipeää myös tässä tapauksessa jätettäessä. Mutta on paljon parempi tehdä päätös nyt kuin huomata alttarilla, mitä sitä nyt sitten tulikaan tehtyä. Kannattaa kokeilla: Vaikka jättäminen pahalta ja jopa väärältä tuntuisikin, niin on väärin toista kohtaan antaa hänen luulla muuta kuin itse ajattelet. Parisuhde perustuu luottamukseen, ja jos sitä ei voi antaa, parisuhteelta puuttuu tietty kulmakivi.
Ei siis ole mitään väärää, jollet tunne tyttöystävääsi kohtaan sellaista kuin ehkjä luulit tuntevasi. Eron jälkeen hän saattaa alkaa kiinnostaa sinua entistä enemmän, mutta se on vain defenssikeino. Se on siis väliaikaista. Itse toivuin neljässä päivässä eli ero oli oikein tässä tapauksessa. Koskaan ei kuitenkaan kannata tehdä suuria muutoksia hetkessä. Sen sijaan kehottaisin sinua kertomaan ajatuksistasi kumppanillesi. Jollei keskustelu tuota tulosta, asialle ei voi mitään. Maailmassa on paljon hyviä naisia, yrittänyttä ei laiteta

Aito rakkaus on tärkeintä. Ei sellaisesta loppujen lopuksi tule kovin hyvä, jos ei toista rakasta. Voihan se ehkä tuntua heikolta perusteelta erota, varsinkin jos on ollut kauan yhdessä, mutta ei sellaisessa parisuhteessa voi olla, jos ei rakkaus ole molemminpuolista ja haaveilee jostain paremmasta. Suuri arvo toisen aidolle rakkaudelle.

Minusta suhde jossa vain toinen rakastaa ei toimi. Miksi olla sellaisessa suhteessa? Minä en voisi olla suhteessa jossa minä rakastan ja toinen ei se on mahdotonta. Jos, ei rakasta toista se pitää kertoa toiselle. On raukkamaista jos, toinen luulee, että häntä rakastetaan vaikka olisi pitkä suhde niin pitää kertoa eikä pantata sitä. Koska kuitenkin tulee se päivä jolloin toinen lähtee kun on löytänyt uuden suhteen jossa kumpikin rakastaa toistaan siis parempi kertoa missä mennään.

Ero vaan

Voi hyvät hyssykät, kun käsitteet ovat menneet porukalla sekaisin.
Mitä merkitsevät ihastuminen, rakastuminen ja rakastaminen?

Ihastuminen ja rakastuminen liittyvät luonnon valintaan ja huuma kestää aikansa.
Rakkaudeksi muuttuminen on mahdollista vain sellaiselle ihmiselle, jolla on kyky ja halu rakastaa. - Sellaiset ihmiset ovat harvinaisia nykyaikana, jolloin itsekkyys nousee pinnalle kaikilla elämän osa-alueilla.

Rakastaminen on tahdon asia. Se ei ole mahdollista itsekkäälle keskenkasvuiselle ihmiselle, joka tahtoo vain aina saada eikä itse antaa mitään.
Kun on valmis antamaan epäitsekkäästi ja jakamaan kaiken yhdessä, huomaa saavansa moninkertaisesti takaisin. Rakkaudessa kaikki kasvaa ja lisääntyy jakamalla.

aina löytyy uusia miehiä ja naisia, ei muuta kun vaihtoon jos ei kuka miellytä! turha olla puolinaisessa suhteessa.

Rakkaus on kolmisäikeinen. Henkinen yhteys, hengellinen yhteys ja fyysinen yhteys, eli erotiikka. Kaikki ovat yhtä tärkeitä. Jos nämä täsmää, niin mahdollisuudet avioliiton onnistumiselle ovat hyvät.

Säälittävää jos olet vain suhteessa, kun yksin et halua olla tai niin kauan kun löydät sen "oikean"

Itse olin suhteessa mieheen, joka ei ollut silloin varma tunteistaan. Alkuaikana ihastus ja rakastuminen oli, mutta mies ei sanojensa mukaan edes tiennyt mitä rakastaminen on. Itse taas häntä rakastin, joka sai minut jäämään suhteeseen, missä tiesin, etten saanut vastarakkauta. Lopulta oma rakastamiseni hiipui, todennäköisesti turhaantuminen siitä, että toinen ei rakasta, aiheutti sen. Ero tuli, koska en yksinkertaisesti kestänyt. Nyt siitä erosta on yli kaksi vuotta, itselläni on uusi mies ja me olemme rakastuneita.

Edellinen miesystäväni taas muka tajusi tuolloin kun erosimme, että rakastaahan hän. Kuulemma rakastaa edelleen, vaikka suhteesta on jo aikaa. En tiedä onko tuo hänen rakkautensa aitoa vai mitä hän yrittää, mutta takaisin en menisi mistään hinnasta. Omat tunteeni häneen kuolivat tuon parisuhteen aikana ja hyvä niin.

En tiedä onko alkukirjoitus provo, jos on niin mitäpä sitten, mutta varmasti on ihmisiä jotka painivat samanasian kanssa. Joka tapauksessa, tee jotakin, tällä hetkellä vain satutat toista osapuolta ja todennäköisesti myös itseäsi. Punnitse asia mielessäsi, oletko varma ettet rakasta häntä, jos et tunne naista kohtaan yhtään mitään ja hän on sinulle samantekevä lähde, mutta älä pyydä takaisin. Jos sinusta tuntuu taas ettet ole ihan varma tunteistasi, niin ota niistä selvää nyt älä vasta sen jälkeen kun nainen on saanut tarpeekseensa. Sillä rakkaus on oikeasti tahdonalaista, sen saa kyllä kuolemaan jos sitä tarpeeksi haluaa.

Teet todella väärin,jos et kerro hänelle ettei sinulla ole samanlaisia tunteita häntä kohtaan.On väärin,että hän elää kokoajan siinä luulossa,että rakastat häntä.Hän varmasti pettyy,mutta ei toisen kanssa voi olla,jos toisesta ei ole oikeasti kiinnostunut.

peuku 68
Menetät paljon,jota et ehkä koskaan takaisin saa,parempi katsoa kuin katua.
Rakkautta ei voi korvat millään sillä se on suurin,rakkaus han peittä syntien paljoudenkin,ihmisellä on vain inhimillinen rakkaus,Jeesukslla on akabeerakkaus.

Naiset usein rakastuvat pitkään tanssitaitoisen insinööriin eivätkä osaa ottaa ollenkaan huomioon sitä että hän ei välttämättä ole mies siinnä mielessä mitä kuvittelevat. Mitä ilmisemmin tässä on taas kerran käynyt niin.

40 vuotta odotin, että vaimoni oppisi minua rakastamaan. Hän oli minulle kaikki heti kun tapasimme, jostakin syystä hän ajautui naimisiin kanssani, vaikka sanoi jo silloin, että rakkaus on liian suuri sana hänen tunteilleen.

Kaikki se kesti, kaikki se kärsi. kaikki se anteeksi antoi, sellainen oli minun rakkauteni. Saimme yhteisiä lapsia, hän sai lapsen toisen kanssa ja kaikesta huolimatta, minä rakastin...

Uskoin, että yhteinen vanhuutemme viimein olisi seesteinen, toinen toistamme tukien menisimme viimeiset ajat.

Nyt hän on hakenut eroa, koska minä en KOSKAAN ollut se oikea.

Kerro tyttöystävällesi, että et voi vastata hänen rakkauteensa ja yhteinen elämänne tulisi olemaan liian vaikea ilman rakkautta. Kannattaa tehdä päätös nyt, nyt sillä pitkittämällä tuska ka kärsimys vaan on aina karvaampaa.

hyvää jatkoa sinulle ja tyttöystävällesi, omaa kohtaloani en toivo kenellekään. Niin monta kertaa olen ollut lähellä mielen järkkymistä, että kaikki ei niitä tunteita tämänkään verran selväjärkisenä kestä.

Olen elänyt yli puolet elämästäni parisuhteissa, mutta en silti ole koskaan kokenut rakkautta. Koen syvää rakkautta vanhempiani ja lapsiani kohtaan, mutta en ole koskaan tavannut miestä, joka olisi pienestä ihastumisesta edennyt sen kummoisempaan syvempään tunteeseen.

Tarvitseeko olla rakkautta? Uskon, että on paljon minun kaltaisiani ihmisiä, jotka ovat vaatimattoman näköisiä eikä ole mitään sen kummempia vahvuuksia, joilla häikäistäisi mies palavaan rakkauteen. Tarjolla tämmöiselle tuikitavikselle on vain niitä itseni kaltaisia vaatimattomia keskitien kulkijoita. Seksi on tavallista, elämä on tavallista, tunteet ovat keskivertoja. Ei ole hyvä eikä paha olla, vaan elämä menee ihan ookoo eteenpäin.

Minä tein sen virheen, että erosin pitkästä parisuhteesta juuri siksi, että en koskaan ollut palavasti rakastunut ja koska seksikin oli aika huonoa, niin koin, että ansaitsen kuitenkin rakkauden. Rikoin lastemme kodin eroamalla. Pitkään etsittyäni tajusin, että rakkauslotossa jotkut jäävät aina ilman eivätkä saa sitä täyspottia tai edes 6 oikein, vaan ovat aina siinä 4 oikein tuloksessa.

Olen sinkkuna ja etsin tavallista parisuhdetta, missä kummankin on hyvä olla. Ei tarvitse olla rakkautta, kunhan olisi molemminpuolista välittämistä. Parisuhteessa kaipaan ystävyyttä, taloudellista apua (kustannusten jako puoliksi) ja jonkinlaista tukea pahan päivän varalle (esim. jos sairastuu). Tämä voi kuulostaa kyyniseltä, mutta ei tämä sinkkuna oleminenkaan niin herkkua ole.

Minulla oli kerran muutaman kuukauden kestänyt suhden naiseen jolloin en tuntenut mitään valtavia rakastumisen tunteita. No sitten muija löysi toisen ja jätti minut. Yllätyksekseni yksin kotona ollessani tuli itku monta kertaa ja sisimpään sattui.

Ei kai tuossa mitään, olen itsekin ollut suhteessa missä en juurikaan rakastanut toista tai muutenkaan. Oltiin yhdessä kaverillisesti minun puoleltani ja samalla etsin uutta kivempaa & haluttavampaa naista.

Näin ne naisetkin tekee.

. . .

aina toisten aitoa rakkautta, sillä on Jumalan ihmisille antamaa ja kestävää myös ruumiin kuoleman jälkeen. Tarkkana tulee sitten olla siitä että on rakkautta eikä muuta. Suomenkielessä "rakkaus" -sanaa käytetään myös sellaisesta mikä ei ole sitä. Erikseen on halut ja ystävyys, toki voivat liittyä myös rakkauteen, mutta totuudellisesti ymmärrettynä rakkaus tarkoittaa aina hyvää jokaiselle ihmiselle ja sisältää aina Jumalan tahdon tapahtumisen kaikissa asioissa. Näin minä ymmärrän sanan "rakkaus".

Jumala rakastaa ihmisiä ja tahtoo ihmisten elävän hyvän tahtonsa mukaan sillä on paraasta aina kaikille ihmisille. Jeesuksen nimessä saamme anoa sitä hyvää rakkautta Jumalalta.

rakastaa Jumalaa ja kaikkia lähimmäisiä ja myös niitä, jotka vihaavat meitä. Tämä on sitä Jumalan opettamaa rakkautta, ja "viha" jotakin kohtaan Jumalan opissa tarkoittaa sitä ettei tehdä Jumalan tahdon vastaisesti jonkun muun niin tahtoessakaan, tällöin vihataan sitä toista ja rakkaus häntä kohtaan esittää sen totuudellisen hyvän Jumalan tahdon ja on rakkautta sitä toista kohtaan ja tietysti ensin Jumalaa kohtaan sillä tehdään hänen tahtonsa ja tietää kaiken aina parhaiten.

Rakastamista on monenlaista.
Minun kohdallani aiemmin, lihallisesti ja sokeasti rakastamani naisten kanssa suhteet ovat kariutuneet heti alkumetreillä. Tästä on jäänyt itselleni vain pitkäkestoiset arvet sisimpään.
Nyt elän ihmisen kanssa, johon voi luotaa ja muutenkin elää tasapainoisempaa ja rehellistä perhe-elämää.
Tosin se rakastaminen ei ole niin palavaa ja hullua, kuin mitä noiden oikuttelevien ja arvaamattomien muijien kanssa, joita palvoin nuorempana sekopään lailla.
Eli haetko tasapainoista/rauhallista elämää vai pikaisia seikkailuja ja arvaamattomia muutoksia ... se sinun pitää päättää itse.
Kaikissa elämän aisoissa on ne hyvät ja huonot puolet.
Se vaan on totuus tässä elämässä. Tämä tulisi sisäistää itselleen, että voisi saavuttaa mielen rauhan ja saada elämänsä kuntoon, edes jollakin tasolla.

Rakkaus on pelkkää paskapuhetta,ihmiset tahtoo vaan naida ympäriinsä, siinä ei ole rakkaudesta kysymys vaan oman seksuaalisen halun tyydyttömisestä. Rakkaus on valhetta.

Kun nyt tunnet ,ettei rakkautesi naiseesi ole aitoa,niin silloin yhtälö on mahdoton .Tunne pitää olla aito!
Naisesi on sinuun syvästi rakastunut,hänen on oikeus tietää,ettet sinä häntä aidosti rakasta.
Rehellisyyteen ja aitouteen rakkaus perustuu!

Moni on täällä antanut varmasti hyvän neuvon; lähde suhteesta, jos et rakasta – naisystäväsi ansaitsee tulla rakastetuksi.
Kannattaa varmaan pohtia ja määrittää, mitä on rakkaus, ennen kuin tekee mitään ratkaisuja. Lähestyminen asiaan on ainakin hyvin itsekeskeinen: ” Mitä MINÄ menetän…”
Asiaan tietenkin vaikuttaa moni tekijä, esim. kauanko olette olleet yhdessä. Pitkissä parisuhteissa lähes poikkeuksetta tulee hetkiä, jolloin rakkautta ei tunne toista kohtaan. Pariterapiasta voi saada apua tällaisessa tilanteessa.

Ylipäänsäkin varmaan kannattaa miettiä, mitä elämältä haluaa, mitkä asiat ovat tärkeitä, minkälainen elämä on omasta mielestään hyvä elämä jne. Elämässä on paljon muitakin asioita, kuin rakkaudenhuuma parisuhteessa. Joku täällä kirjoittikin hyvin, että luottamus ja turvallisuus ovat parisuhteessa hyvin tärkeitä asioita.

Mielestäni säälistä ei kuitenkaan pidä olla parisuhteessa. Jos nainen rakastaa sinua niin syvästi, kuin väität, niin hän ymmärtää kyllä ratkaisusi ja päästää sinut menemään, vaikka pahalta tuntuisikin.

ihan tosissas kyselet täällä vieraitten ihmisten mielipiteitä kuin kyseesä olisi kesäkissan hylky..huh huh...

Toivotavasti tää on provo sillä tuollasta miestä ei kukaan nainen ansaitse,,,

tyyppillinen haahuilija, joka ihastuu helposti ja luulee, että rakastaminen on samanlaista pilvissä liitelyä kuin ihastuminen. Rakastaminen vaatii työtä, suhteen eteen on siis ahettava. Jos sinulla ei oikeasti ole minkäänlaisia tunteita naistasi kohtaan, niin et ole häneen ikinä ollutkaan rakastunut, vaan ainoastaan ihastunut. Joten eikun ero vireille ja seuraavaa tipua lirkuttelemaan. Tämän seuraavankin tapauksen voit sitten dumbata, kun alkaa tuntua sille, että ihastumisen tunteet alkavat laantua.

jep, parempi erota, ja antaa teille molemmille mahdollisuus onneen,,olen ollut samassa tilanteessa itekin

"Miten suhtautua toisen aitoon rakastamiseen?"

- Toisen rakastamista pitää kunnioittaa ja arvostaa niin paljon, että ei käytä sitä hyväkseen.

"ai että mitenkö" - nimimerkille:
täyttä asiaa ja olen 100% samaoilla linjoilla.

Jos kattoo toista alaspäin joltakin osin niin ei voi rakastaa mut jos katsoo joltain osin ylöspäin niin silloin varmaan se on "rakkautta". Eli ulkonäkö, ryhti, käytös ja eleet jos viehättää niin sillon voi rakastaa ihmistä itseä.

Rakkauden arvo, onko parempi rakastaa kuin tulla rakastetuksi? Vakautta ja turvaa arvostava ihminen ottaa rakastavan. Rohkeampi pelaa ja voi löytää onnen tai olla onneton lopunikäänsä.

Samassa tilanteessa on varmaan moni meistä. Heitetäänkö kolikolla :)

tuttu juttu. Kun eroat ja olet yksin, toteat rakastaneesi naistasi. Opettele nyt, voi olla, että parempaa ei tule. Saatat kohdata naisen, joka ei rakasta sinua ja sinä häntä. Jos nainen ei rakasta, se pettää. Varmasti. Naiselle rakastumisen tunne on se mikä vie suhdetta eteeenpäin, ei miehen rakkaus.

Ihan normaaliahan tuo on. Itsekkään en rakasta omaa naistani mutta pidän showta yllä niin kauan kunnes löydän paremman tai hän kupsahtaa. Ei kuitenkaan oma käsi riitä ja jonkun on tehtävä keittiön jututkin...

Mitä sä sitten haet? Etkö rakasta vaimoasi siten että voisit olla tyytyväinen suhteessa ja antaa vaimollesi niin paljon läheisyyttä ja rakkautta kuin tämä sulta tarvitsee?

Mä olen ainakin huomannut että mitä enemmän on juttelemattomia asioita, kuten puhetta haaveista ja oikeaa yhteydenluomista toiseen (toki voi olla ettei halua tällaiseen ole koska todellakaan EI rakasta tai ole kiinnostunut toisesta), sitä enemmän oma mielikuvitus halajaa jotain supermegaihanaa rakastumisen flow kokemusta vaikka todellisuus on se että mä olen tällainen, en minkään muunlainen ja tää puoliso on mulle sopiva, ei kukaan muu!

Kaipaatko sä siis seikkailua vai todellista ihmissuhdetta. Sit mietit.

Hyvä neuvo aloittajalle: jos yhtään välität tyttöystävästäsi, hankkiudu suhteesta eroon. Jos taas et, jatka kaikin mokomin hänen hyväksikäyttämistään. Sillä sitä yksipuolinen suhde on. Olen itse ollut suhteessa se enemmän rakastava osapuoli, ja se vei elämästäni liian monta vuotta ja melkein mielenterveytenikin. Ja aivan varmasti suhde vahingoitti tunne- elämääni koko loppuiäkseni.

Olenko katkera? Voisin olla. Mutta se meni nyt niin kuin meni, enkä ala katumaan. Mutta tulee siinä mieleen sekin, että olisin selvinnyt vähemmällä jos eksäni olisi tehnyt alun perinkin niin kuin oikein oli, ja lopettanut suhteen, kun kerran hänelle oli selvää ettei niitä tunteita alun perinkään ollut.

Voi hitto!!! :(
Mä tiedän tuon tunteen kun puoliso ei rakasta. =,(

Olen juuri täyttänyt 27v. ja mieheni on samanikäinen.
Keväällä tulee 5vuotta yhdessä.
Hänellä on Monta kertaa ollut "tunteet jäässä" itseäni kohtaan enkä kait tiedä miksi. Rakkaus on vaan loppunut.
Se on erittäin raastavaa omalle sydämmelle kun toinen ei rakasta ja tiedostaa sen!

Toinen on niin helvetin tärkeä ihiminen enkä ole millään tavalla elämässä häntä pettänyt.
Sen sijaan hän on pettänyt minua senkin edestä vaikka millä mitalla, ajattelematta itse loppuun asti. !!
Meillä on ollut muutenkin niin vaikeaa elämässä vaikka millä tavalla.
Esim.nytkin olemme olleet tosi pitkään työttömänä(ammatit on molemmilla) ja samat seinät kaatuu päälle!
Uutta asuntoa Oulusta olemme katelleet, tuloksetta. :(
On niin paska rahatilanne.
Seksikään ei oikein maita välillä kumpaakaan. Jonkinlainen masennus ilmeisesti.

Aina silti aikaisemmin olemme samaan tunteeseen päässeet, tavalla tai toisella.Jos elämäntilanne jotenkin helpottaa.

Saas nähdä..

peku 68

Säälistä rakastaminen kuuluu Jumalalle. Joten voidaan helposti eliminoida erehdyksen mahdollisuus tapauksessasi. Eli näytä kenkää sille mimmille. Sä et ansaitse sitä.

Mitä menetät? No sitä sinun pitää miettiä itse. Jäätkö kaipaamaan häntä,haluatko/pystytkö elämään ilman häntä vai voitko kuvitella olevasi hänen kanssaa lopun elämääsi?
Sanot ettet rakasta häntä. Mitä sitten tunnet häntä kohtaan?

Säälistä ei toisen kanssa pidä olla. Mitä suhteestanne puuttuu,onko teillä erilaiset elämän arvot ja tavoitteet?
Oletko joskus rakastanut jotakin?

Mite ihmeessä olet lähtenyt tuon naisen matkaan, jota et rakasta! Tulee kuva aika itsekkäästä hyväksikäyttäjästä!

Sellainen epäilys hiipi minunkin mieleeni, että oletko lähtenyt "suhteeseen" naisen kanssa tarkoituksenasi hyväksi käyttää naista. "Suhde" lainausmerkeissä siksi, että eihän hyväksikäyttösuhde on varsinaisest ihmissuhde. Esimerkiksi miehellä ei ole suhdetta prostituoituun, jonka luona hän käy. Hyväksikäyttö on toisen vapauden riistämistä.

Aloituskysymys on väärä. Aloittajan pitäisi kysyä itseltään, että miksi on naisen kanssa ryhtynyt suhteeseen. Kuinka hän suhtautuu siihen, että ei itse miehenä rakasta ainakaan aidosti naista, jonka kanssa viettää aikaa tiedostaen samanaikaisesti, että naisella on aitoja voimakkaita tunteita tätä miestä kohtaan.

Hyväksikäytön lisäksi tulee mieleen sadistisuus miehen kohdalta. Vähintäänkin äärimmäsen kylmä tunne-elämä. Oletan, että hänellä ei myöskään ole pitkäaikaisia, todellisia ja aitoja ystävyyssuhteita ollut koskaan. Ei taida olla valmiuksia toisen ihmisen kohtaamiseen inhimillisenä ihmisenä.

Ole rehellinen omalle moraalille. Älä alunperinkään mene kenenkään kanssa, jos et ole aidosti ihastunut tai rakastunut. Rakkaus kestää 1/2 vuodesta vuoteen. Vaikka olisit kuinka tulisesti rakastunut, niin myös tulinen rakkaus häviää. Muista, että kukaan meistä ei ole sellainen, joksi hänet aluksi kuvitteli. Aika outoa, että joku viitsii valahdella itselleen ja etsiä toisesta ihmisestä pelkkää hyötyä, jos kerta vastapuoli rakastaa, vaikka minä en.

Lapsen näkökulmasta (jonka vanhemmat erosivat):
Kerro vaimollesi tunteistasi, ja olkaa vaikka asumuserossa jonkin aikaa. Jonkin ajan kuluttua, voi olla useampi kuukausikin, huomaat jos tunteesi muuttuvat häntä kohtaan. Avioero ei mielestäni ole koskaan se ensimmäinen vaihtoehto. Vanhempani erosivat todella nopeasti, äitini sairasti rintasyövän, noin vuoden päästä kun hoidot olivat ohi ja elämä "taas ennallaan" Isäni lähti jonkun muun mukaan ja sanoi että hänen on nyt ajateltava itseään. Ei kuulemma saanut tarpeeksi tukea minulta ja äidiltäni (joka olisi oikeasti sitä tukea enemmän tarvinnut, kun oli sairas), ja he päättivät kuukauden sisällä avioerosta, äitini tosin ei sitä olisi halunnut.
Isäni tajusi noin puoli vuotta eron jälkeen mitä oli tapahtunut, ja yrittää tietysti saada luottamustamme takaisin. Nyt vanhempani ovat suht hyvissä väleissä ja tapailevat jonkin verran. Kuitenkin minusta tuntuu ettei minulla oli enää perhettä samalla tavalla kuin ennen, ja elämäni on muuttunut ihan totaalisesti.
Olen melko varma että myös muilla on käynyt näin.
Joten: ÄLÄ AJATTELE AVIOEROA ENSIMMÄISENÄ VAIHTOEHTONA, pitäkää vähän aikaa etäisyyttä ja saatatte jopa huomata että rakastatte molemmat toisianne! Usko minua!