Erosin muutama vuosi sitten exästäni, koska hän oli silloisessa elämänvaiheessani "liian hyvä" minulle. Käytin runsaasti alkoholia koska sairastuin masennukseen enkä ymmärtänyt hakea silloin apua.
Vaihdoin exäni toiseen mieheen "lennosta". Suhde ei kestänyt kuitenkaan kuin muutaman kuukauden, jonka jälkeen rupesin heti katumaan humalassa tekemiäni päätöksiä.
Vuosi takaperin sekoilimme exäni kanssa humalassa ja tunnustin hänelle jälleen rakkauteni. Hän sanoi silloin, ettei halua palata suhteeseen enää uudestaan.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa. Olemme kuukauden ajan tapailleet viikonloppuisin, minä olen hänen luonaan yökylässä tai hän luonani. Hän itse ottaa viikollakin yhteyttä kysymällä kuulumisia, eli minä en ole se joka tekee ensimmäisenä aloitteen.
Olen koittanut todistaa exälleni muuttuneeni ihmisenä. Humalassa sekoileva juoppo on taakse jäänyttä elämää (käytän kyllä viikonloppuisin alkoholia, en kuitenkaan viikolla koska käyn töissä).
Mitä ihmettä minun pitäisi ajatella hänestä? Hän sanoi humalassa itse sukulaiselleni, että sinkkuna on kaikista mukavinta olla, koska ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Miksi hän kuitenkin viikollakin ottaa yhteyttä, vaikka näemme yleensä vain viikonloppuisin? Emmekä aina harrasta seksiä, saatamme nukkua vain vierekkäin. Eli ei ole siitäkään kyse, näin ainakin veikkaisin.
En siis usko että hän on ihan tunteeton minua kohtaan? Pelkään kuitenkin koko ajan suurta iskua vasten kasvojani. Pelkään koska putoan maan pinnalle takaisin ja lujaa.
Olen kertonut hänelle tunteistani, sanonut etten saa häntä mielestäni pois. Tai en ole saanut kahden viimeisen vuoden aikana. En vaikka olen koittanut seurustella muutaman ihmisen kanssa hänen jälkeensä. En ole kuitenkaan saanut häneltä oikein minkäänlaista vastausta asiaan. Voisiko hän pelätä että pettäisin jälleen hänen luottamuksensa?
Vaihdoin exäni toiseen mieheen "lennosta". Suhde ei kestänyt kuitenkaan kuin muutaman kuukauden, jonka jälkeen rupesin heti katumaan humalassa tekemiäni päätöksiä.
Vuosi takaperin sekoilimme exäni kanssa humalassa ja tunnustin hänelle jälleen rakkauteni. Hän sanoi silloin, ettei halua palata suhteeseen enää uudestaan.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin olemme taas samassa tilanteessa. Olemme kuukauden ajan tapailleet viikonloppuisin, minä olen hänen luonaan yökylässä tai hän luonani. Hän itse ottaa viikollakin yhteyttä kysymällä kuulumisia, eli minä en ole se joka tekee ensimmäisenä aloitteen.
Olen koittanut todistaa exälleni muuttuneeni ihmisenä. Humalassa sekoileva juoppo on taakse jäänyttä elämää (käytän kyllä viikonloppuisin alkoholia, en kuitenkaan viikolla koska käyn töissä).
Mitä ihmettä minun pitäisi ajatella hänestä? Hän sanoi humalassa itse sukulaiselleni, että sinkkuna on kaikista mukavinta olla, koska ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekään. Miksi hän kuitenkin viikollakin ottaa yhteyttä, vaikka näemme yleensä vain viikonloppuisin? Emmekä aina harrasta seksiä, saatamme nukkua vain vierekkäin. Eli ei ole siitäkään kyse, näin ainakin veikkaisin.
En siis usko että hän on ihan tunteeton minua kohtaan? Pelkään kuitenkin koko ajan suurta iskua vasten kasvojani. Pelkään koska putoan maan pinnalle takaisin ja lujaa.
Olen kertonut hänelle tunteistani, sanonut etten saa häntä mielestäni pois. Tai en ole saanut kahden viimeisen vuoden aikana. En vaikka olen koittanut seurustella muutaman ihmisen kanssa hänen jälkeensä. En ole kuitenkaan saanut häneltä oikein minkäänlaista vastausta asiaan. Voisiko hän pelätä että pettäisin jälleen hänen luottamuksensa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä antaisin ajan kulua ja katsoisin rauhassa mitä tuosta tulee. Älä hätiköi, älä painosta, älä tunteile liikaa.. Ole vain oma itsesi ja anna ajan näyttää mitä tuleman pitää.
seksiä
ette pääse koskaan jatkamaan elämäänne jos pidätte toisiinne yhteyttä. junnaatte paikallanne ettekä pääse eteenpäin
Mulla on vähän sama tilanne, ei saa selvää tunteista ja hommat junnaa paikallaan.
siksi exiin ei kannatakkaan pitää kovin läheisiä välejä vaan molempien on parempi jatkaa omaa elämäänsä
Onnittelut, että olet pystynyt noin suureen muutokseen. Silti luottamus täytyy rakentaa aivan alusta. Älä yritä todistella muuttuneesi, vaan vietä paljon aikaa hänen kanssaan ja katso, pitääkö hän sinusta sellaisena kuin nykyään olet. Älä itke häneltä lupausta vakavasta suhteesta, vaan käyttäydy itse sen mukaisesti, mitä toivot. Te vasta tapailette, tutustutte toisiinne, eikä silloin mikään ole varmaa. Sinä olet eri ihminen kuin ensin tavatessanne, ehkä hänkin.
Kuukausi ei riitä. Menee vähintään puoli vuotta, että hän tajuaa ja uskoo sinun muuttuneen. Sitten voit ottaa puheeksi, haluaako hän seurustella. Voi myös käydä niin, ettette pidäkään toisistanne selvänä yhtä paljon kuin aiemmin kännissä. Jossain 6-12 kuukauden päässä teidän täytyy puhua asiat selviksi ja päättää, jatkatteko yhdessä vai ette. Vaikka suhde ei siitä jatkuisi, et häviä mitään kokeilemalla.