En tiedä ketään suvustani joka ei seurustelisi. Useimmat on naimisissa ja lapsiakin on. Olen siis sukuni luuseri joka ei saa naista ikinä. Eivätkä sukulaiset pidä edes yhteyttä. Serkkuni kerran otti yhteyttä 10 vuoden jälkeen ja kyseli että, miten menee.
Kerroin olevani edelleen sinkku ja serkkuni oli jo kaks kertaa ollut namisissa sinä aikana kun en ollut nähnyt sitä 10 vuoteen. Mun äidin veljen lapsetkin on jo omia lapsia hankkinut ja oma veljenikin jolla on kaksi lasta. Olen siis luusereiden aatelia.
Kerroin olevani edelleen sinkku ja serkkuni oli jo kaks kertaa ollut namisissa sinä aikana kun en ollut nähnyt sitä 10 vuoteen. Mun äidin veljen lapsetkin on jo omia lapsia hankkinut ja oma veljenikin jolla on kaksi lasta. Olen siis luusereiden aatelia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Koetko nyt aivan varmasti olevasi luuseri, ilman epäilyksiä?
Mutta katso, et sinä oikeasti ole mikään luuseri. Olet samaa eloperäistä ainetta kuin kaikki muutkin. Sukulaisissasi ei ole mitään erikoista, eivät he mitään ainutlaatuisia lumihiutaleita ole, jos ymmärtäisit tarkemmin.
Kyllä sitä on luuseri jos ei sa tyttöystävää. Ulkonäöstä se on kiinni joten olet varmasti ruma
Edelleen, toistaakseni saman kuin tuossa etusivun masennus-ketjussa: "Mitä te vaatteistanne huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, eivät ne vaivaa näe eivätkä kehrää."
Avausesityksen laatijan ei tarvitse välittää hänen itsensä tai muiden, kuten esimerkiksi sinun, häneen asettamista leimoista, vaan ne voi jättää omaan arvoonsa. Täysin objektiivisesti ajatellen, onko siis mitään rumuutta tai luuseriutta olemassakaan?
No man is an island. Vaatii pirun kovaa itsetuntoa ja jonkin lievän sortin narsismiakin, jos pystyy oikeasti olemaan välittämättä yleisestä mielipiteestä.
Ja vielä jatkoksi: on kahdenkin sortin luuseriutta.
Yksi: sitä, että muut pitävät sinua luuserina. He eivät usko sinuun, mahdollisuuksiisi, siihen että osaat tehdä oikeita valintoja, tai oikein mihinkään muuhunkaan.
Kaksi: sitä, että et itse pääse mihinkään asettamaasi tavoitteeseen, vaikka olet tarkistanut niitä jo alaspäinkin.
Ei nyt kyse ole mistään ponnistelusta, kuten itsetunnon kohottamisesta tai narsismista, vaan heräämisestä. Se ei vaadi ponnistelua laisinkaan. Se on kuin tuuli, joka liikuttaa purjeitasi ja sitä myötä venettä eteenpäin itsekseen, ilman työntämistä. Heität vain pois itsesi ja muiden asettamat leimat, kuten luuseriuden, ja silloin olet karistanut tomusi pois harteiltasi ja matka jatkuu kevyenä ja helpottuneena.
Minulla on vähän samankaltainen tausta kuin Eckhart Tollellakin. Ponnistelin aikani turhaan, kunnes jonkin ajan päästä ja luettuani erään kirjan huomasin, etten enää voi elää itseni kanssa. Sillä "itse" ja kaikki siihen asetetut leimat ovat niitä, jotka on heitettävä pois. Ne ovat ainoastaan meidän mielemme tuotosta. Yleisellä mielipiteellä ei siis ole mitään väliä.
Kuten ylempänä siis ilmaisin asian mahdollisimman valaisevasti perustellen, luuseriuden ja kaiken sen roskan voi heittää pois. Ne ainoastaan rasittavat mieltä.