Olen ollut avosuhteessa ikäiseni nelikymppisen miehen kanssa jo kymmenisen vuotta. Ajoittain on ollut onnellista, miehen alkoholinkäyttö on tuntunut raskaalta mutta useimmiten on erimielisyyksistä selvitty.
Nyt tilanne on toinen, en taida enää jaksaa miehen loputtomia omia reissuja. Nämä hurvittelureissut saattavat kestää jopa viikon. Tällöin mies ei ilmoittele itsestään, ei vastaa puhelimeen tms. Siinä minä sitten itken kotona pelko pakaroissa että josko toinen makaa hakattuna henkihieverissä tai on ajanut kolarin tai...
Viimeisten kolmen vuoden ajan asiasta on keskusteltu yhä kiihtyvin äänenpainoin. Mieheni toteaa: Tällainen minä olen, jätä jos ei kelpaa. Nyt olen sitten päättänyt jättää.
Sen verran rakkaudettomuus pelottaa, että päätin kysyä teiltä ehkä kokeneemmilta: pitääkö tästä lähteä baariin pyörimään? Vai pelaamaan shakkia kansanopistoon? Missä ne ihan tavalliset kivat suomalaiset miehet luuraavat?
Olen henkisesti valmistautunut tekemään oman surutyöni kunhan tästä pääsemme muuttamaan erilleen. Tulevaisuus tuntuu silti pelottavalta kun on tottunut toisen olemassaoloon. Onko se huono suhde parempi kuin ei suhdetta lainkaan?
Nyt tilanne on toinen, en taida enää jaksaa miehen loputtomia omia reissuja. Nämä hurvittelureissut saattavat kestää jopa viikon. Tällöin mies ei ilmoittele itsestään, ei vastaa puhelimeen tms. Siinä minä sitten itken kotona pelko pakaroissa että josko toinen makaa hakattuna henkihieverissä tai on ajanut kolarin tai...
Viimeisten kolmen vuoden ajan asiasta on keskusteltu yhä kiihtyvin äänenpainoin. Mieheni toteaa: Tällainen minä olen, jätä jos ei kelpaa. Nyt olen sitten päättänyt jättää.
Sen verran rakkaudettomuus pelottaa, että päätin kysyä teiltä ehkä kokeneemmilta: pitääkö tästä lähteä baariin pyörimään? Vai pelaamaan shakkia kansanopistoon? Missä ne ihan tavalliset kivat suomalaiset miehet luuraavat?
Olen henkisesti valmistautunut tekemään oman surutyöni kunhan tästä pääsemme muuttamaan erilleen. Tulevaisuus tuntuu silti pelottavalta kun on tottunut toisen olemassaoloon. Onko se huono suhde parempi kuin ei suhdetta lainkaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuin huonossa seurassa. tuollainen elämä on varmaan aika stressaavaa, joten on "helpompaa" elää yksin. Eipä tarvitse huolehtia muista. olen itsekkin aikoinaan elänyt miehen kanssa, joka teki näitä ryyppy-reissujansa harva se kerta. Kiitti, mulle riitti. Kyllä miehiä (jopa niitä hyviäkin) maailmasta löytyy. Tanssipaikat on fiksuja miehiä täynnä. Kannattaa myös alkaa harrastamaan jotain ja käymään erilaisissa tapahtumissa.
Elin joskus aikanaan samanlaisessa suhteessa, jossa mies katosi ryyppyreissuilleen. Pidemmän päälle henkisesti erittäin kuluttavaa. En ole päivääkään katunut eroamista, koska löysin luotettavan kunnollisen kumppanin vähän myöhemmin. Harmittaa vain, että tuhlasin yleensä aikaani tästä lyhyestä elämästä mokomaan hulttioon.