Minulla on pitkään kestänyt todella monimutkainen avioliitto. On kaksi lasta, omat talot ja autot, lemmikki. On monimutkainen mies joka on aina ollut erittäin hankala, ja tietää itsekin. Kaikki mahdolliset parisuhdesuot on rämmitty, syinä miehen pettämiset ja väkivaltaisuus. Itsekään en täydellinen ole, mutta aina tehnyt kaikkeni parisuhteen eteen. Kunnes minusta tuli äiti seitsemän vuotta sitten.
Kaikki katkeruus nousi pintaan kun yksin kannoin vastuun vanhemmuudesta kun miestä ei kiinnostanut. Silti vielä toivoin että voisimme olla onnellisia, mutta miehen ajoittainen väkivaltaisuus pelotti. Moni varmaan kysyi että miksi sitten edes olin yhdessä miehen kanssa ennen lapsiakaan saati tein lapsia. Hyvä kysymys, rakkaus on sokea.
Parisuhdeongelmamme kai ovat paremmalla tolalla nykyään, mutta silti menneisyys on iso peikko mielessä. Mies on parempi mies nykyään, mutta...
Puoli vuotta sitten tapasin miehen, varatun sellaisen. Siinä meitä oli kaksi parisuhteessaan onnetonta, yhdessä huumavaan onnellisia. Tapailimme muutamia kertoja viikossa muutaman kuukauden ajan ja tunteet syvenivät.
Kumpikaan ei haluaisi hajottaa perhettä lasten takia, mutta silti kaipaa toisen lähelle.
Lopetimme tapailun ennen kuin päädyimme sänkyyn, miehen aloitteesta koska hän piti sitä niin isona asiana, sen jälkeen se olisi menoa. Yhteyttä pidämme edelleen ja kuulostelemme toistemme tilannetta.
En saa häntä mielestäni, mutta tein päätöksen etten soittele hänen peräänsä. En tahdo rikkoa hänen perhettään. Haluan toki olla hänen kanssaan mutta en halua sotkea hänen ajatustaan nyt kun hän miettii mitä elämältään haluaa. Ehjän perheen ja onnettoman parisuhteen vai kenties jotain muuta. Ja samaa pyörittelen itsekin.
En vain saa häntä mielestäni. Onnetonta.
Miksi kirjoitan tänne?
En tiedä. Kaipaan mielipiteitänne, kommentteja. Ristiinnaulitkaa jos haluatte, mutta tähänkin kai pätee se, että älä tuomitse minua ennen kuin olet saappaissani kulkenut...
Kaikki katkeruus nousi pintaan kun yksin kannoin vastuun vanhemmuudesta kun miestä ei kiinnostanut. Silti vielä toivoin että voisimme olla onnellisia, mutta miehen ajoittainen väkivaltaisuus pelotti. Moni varmaan kysyi että miksi sitten edes olin yhdessä miehen kanssa ennen lapsiakaan saati tein lapsia. Hyvä kysymys, rakkaus on sokea.
Parisuhdeongelmamme kai ovat paremmalla tolalla nykyään, mutta silti menneisyys on iso peikko mielessä. Mies on parempi mies nykyään, mutta...
Puoli vuotta sitten tapasin miehen, varatun sellaisen. Siinä meitä oli kaksi parisuhteessaan onnetonta, yhdessä huumavaan onnellisia. Tapailimme muutamia kertoja viikossa muutaman kuukauden ajan ja tunteet syvenivät.
Kumpikaan ei haluaisi hajottaa perhettä lasten takia, mutta silti kaipaa toisen lähelle.
Lopetimme tapailun ennen kuin päädyimme sänkyyn, miehen aloitteesta koska hän piti sitä niin isona asiana, sen jälkeen se olisi menoa. Yhteyttä pidämme edelleen ja kuulostelemme toistemme tilannetta.
En saa häntä mielestäni, mutta tein päätöksen etten soittele hänen peräänsä. En tahdo rikkoa hänen perhettään. Haluan toki olla hänen kanssaan mutta en halua sotkea hänen ajatustaan nyt kun hän miettii mitä elämältään haluaa. Ehjän perheen ja onnettoman parisuhteen vai kenties jotain muuta. Ja samaa pyörittelen itsekin.
En vain saa häntä mielestäni. Onnetonta.
Miksi kirjoitan tänne?
En tiedä. Kaipaan mielipiteitänne, kommentteja. Ristiinnaulitkaa jos haluatte, mutta tähänkin kai pätee se, että älä tuomitse minua ennen kuin olet saappaissani kulkenut...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että sinä haluat erota. Oli tämän toisen miehen tilanne mikä tahansa, on reilua sinun perhettäsi kohtaan, että kerrot miehellesi sen.
Moni ihminen uskottelee sinun tavoin, että kun kriisistä kriisin jälkeen selvitään, tulee joskus se parempi aika. Onnellisempi aika. Mutta harva tietää sitä, että se onnellinen aika ei tunnukaan siltä, miltä sen on odottanut tuntuvan. Menneisyys on pyyhkinyt siitä sen ilon mennessään vaikka kaikki asiat olisivatkin paremmin. Menneisyyden paino on raskaampi kuin se onni tänäpäivänä. Siksi sinä olet löytänyt uuden ihmisen elämääsi, koska sitä onnea, jota odotit ei koskaan tullutkaan. Sait sen onnen ulkopuoliselta.
Miehesi jätti sinut yksin lapsenne kanssa, sanoit että häntä ei kiinnostanut, on pettänyt sinua, ollut väkivaltainen, jo pelkästään yksi noista asioista voi lopettaa parisuhteen. Sinä olet kuitenkin kestänyt kaiken tuon vuodesta toiseen. Nyt olet löytänyt ihmisen, jonka kanssa voisit saada oikean parisuhteen, vaikka se ei normaalissa oloissa ole alkanutkaan.
Vaikka en avioeroa suosittele yleensä kenellekään, niin elämässäsi tapahtuneet asiat olisivat saaneet minutkin jo luovuttamaan aikoja sitten. En todellakaan tuomitse, jos haluat miehestäsi erota. Jokainen ansaitsee olla onnellinen.
:/