Vaimon vanhemmat ovat hyvin ja liian innokkaita perheestämme ja etenkin alle kouluikäisistä lapsistamme, eli he pääsääntöisesti ostavat kaikki vaatteet, kengät, lelut ja varusteet lapsille, eli jopa enemmän kuin me itse. Muut lähisukulaiset mukaanlukien omat vanhempani ovat paljon varovaisempia sekaantumaan asioihimme ja ostavat myös vain harvakseltaan vaatteita/tavaroita lapsillemme. Mikäli lapset jotain tarvitsisivat ovat vaimoni vanhemmat jo ostaneet sellaiset ennenkuin itsekään kerkiän reagoimaan. Näen tärkeänä että voisimme toimia itse perheenä ja hankkia tarvittavat asiat lapsillemme, tämä vahvistaisi myös yhteenkuuluvuuden tunnetta perheessämme.
Tämä on muuttunut jo haitalliseksi ja on vaikuttanut jo minun ja vaimoni väliseen suhteeseen. Vaimoni on ns. hyvä tytär eikä ole halunnut tilannetta mitenkään muuttaa, hän jopa kannustaa/korostaa hänen vanhempiensa hankintoja.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja mitä voisi tehdä? Vaimon kanssa asiasta keskustellessa asia muuttuu vain riidaksi, hän suosii mielummin omia vanhempiansa kuin meidän perhettä/suhdetta.
Tämä on muuttunut jo haitalliseksi ja on vaikuttanut jo minun ja vaimoni väliseen suhteeseen. Vaimoni on ns. hyvä tytär eikä ole halunnut tilannetta mitenkään muuttaa, hän jopa kannustaa/korostaa hänen vanhempiensa hankintoja.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta ja mitä voisi tehdä? Vaimon kanssa asiasta keskustellessa asia muuttuu vain riidaksi, hän suosii mielummin omia vanhempiansa kuin meidän perhettä/suhdetta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
EI muutavaihtoehtoa kun sanot muijasi vanhemmille ihan suoraan että me ostamme mitä lasemme tarvitsevat ja se siiä mutta jos tulee oikein kalliita hankintoja kuten mopoja ja muita niin silloin ne voi hankkia joku muukin. Sanoppa vaimolelsi että se vanhempien häärämisen voi lopettaa tai sinä se lopetat että silleen. Palutappa muutama ostos takisin että ei tarvita niin oppivat jotain tai sitten ei.
Kuule vanhemman miehen neuvo!!!!
Selvitä oma heikko itsetuntosi, ota kaikki raha ja tavarat avosylin vastaa ja käytätte
kaikki ylijäämä rahat vaikka autoon taikka asuntoon.
Omalla vävykokelaalla oli alussa samaa ongelmaa, Tytär ei olisi saanut tulla edes kotona käymään kun vävy oli omistushaluinen ja mustasukkainen.
Jos appivanhemmat eivät mitään vaadi tai muuten sotke teidän elämää niin
anna auttaa nuorta paria rahallisesti jos haluavat.
Sinä nyt koet alemmuutta kun haluaisit todistella miehuuttasi vaikka kukaan ei sitä kiistä tai epäile. Minä annoin aikanani vaimon ottaa vastaan apua ja rahaa vanhemmiltaan ja annoin isovanhempien nauttia lapsenlapsistaan.
Nyt anoppi on kuollut ja autamme appiukkoa asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Eli väliin vieraissa
Onko lasten tavaroiden hankinta oikeasti noin tärkeä perheen yhteenkuuluvaisuuden ilmentäjä? Jos on, etkö voisi yrittää rakentaa yhteenkuuluvaisuuttanne muiden asioiden varaan? Ajatelkaa millaisen rahamäärän säästätte, kun appivanhempasi ostavat enemmistön lastenne tavaroista! Olet aika erikoinen mies, kun nautit tavaroiden ostelusta ylipäätään kenellekään. Rakentakaa yhteenkuuluvuudentunnetta vaikkapa niiden tuhansien eurojen käytön varaan, jotka säästätte, kun appivanhempanne ostelevat lapsillenne vaatteita ja tarvikkeita. Voitte sijoittaa rahat, kartuttaa eläkerahastoanne, maksaa asuntolainaanne etuajassa pois tai vaikkapa matkustella. Sanoisin, että olet perheenisäksi kadehdittavassa asemassa, koska et joudu riitelemään kenenkään kanssa *itse tienaamiesi* rahojen käytöstä.
Meillä molempien vanhemmat ovat tukeneet perhettämme taloudellisesti omien mahdollisuuksiensa mukaan ihan kiitettävästi. Mutta vaimollani ja minulla on ollut näkemyseroja siitä kuinka paljon on järkevää käyttää rahaa lapsen vaatteisiin ja leluihin. Jos olisi noudatettu minun linjaani, rahaa olisi säästynyt luultavasti yli tuhat euroa vuodessa ja kodissamme olisi huomattavasti vähemmän tilaa vievää ja siivoamista hankaloittavaa roinaa.
Ap:na lisään että olemme molemmat töissä käyviä ja molemmilla takana yli 10v töitä niin olemme saaneet raha-asiat jo kuntoon (ei ole asuntolainaa tms.), eli siten meillä olisi omia rahoja käytettävissä lapsiimme. Eihän noiden vaatteiden ym. ostamisessa vuosien varrella isoista rahoita ole kysymys kuin jostakin tuhannesta eurosta. Oman tällaisen rahan satsaisin mieulummin omiin lapsiini kuin esim. uuteen autoon, eikä tuolla tuhannella eurolla muutenkaan paljon muuta saisi.
Onhan sitä tietenkin muita yhteenkuuluvuuden ilmentymiä, katson kuitenkin kanssa että olisi mukava jutella vaimon kanssa mitä vaatteita tulisi/voisi hankkia, meillä sellainen keskustelu on aika olematonta kun vaatteita/tavaroita tulee pyytämättäkin.
Olisiko minulla sitten väärin ymmäretty perhe filosofian kun ajattelen että vanhemmille kuuluu lastensa elättäminen, vaatettaminen ym. omilla varoilla.
Nykypäivänä monilla isovanhemmilla on kertynyt säästöjä elämänsä varrelta ja osoittavat sitten nuo rahat lapsiin tai lapsen lapsiin kun muuhun eivät osaa laittaa. On hiukkasen huonoa että on eletty hyvin säästäen ja sitten noille rahoille ei ole tarvetta. Ei sitä helposti voi sanoa että riittää jo se tavaroiden antaminen vaikka olen siitä välillä ilmoittanut, riitahan siitä silloin tulee ainakin minun ja muiden välille.
Näen kanssa että monilla vanhuksilla on elämän sisällön puutetta ja silloin ottavat esim. lapsen lapset sisällöksi esim. ostamalla kaikkea heille.
Kun itsekin kuitenkin ostan mielelläni lapsilleni jotakin niin sitten noita vaatteita ja tavaroita on joka nurkka/kaappi täynnä tästä ongelmasta johtuen. Ymmärrän tuon vanhemman miehen neuvon, kuitenkin liikaa vaan on liikaa.
Meillä lapsen vaatteisiin ja leluihin ynnä muihin tarvikkeisiin on mennyt pari kolme tonnia vuodessa eikä urakehitys ole vaimolla ollut vakaata kuin junan vessa kuten ilmeisesti teillä. Suosittelisin sinulle jotakin muuta kuin kuluttamista elämän keskipisteenä. Jos kerran rahaa tunkee ovista ja ikkunoista, niin käyttäkää ylimääräiset rahat vaikka hyväntekeväisyyteen.
Etköhän vaan totea niinkuin siskoni teki: kaikki vaan irti mitä vanhemmilta lähtee. Moni porskuttaa samalla motolla eteenpäin. Anna tapahtua. Osta sinä kiintymys jollain muulla :)
Ei tässä nyt rahaa ihan ikkunoista ja ovista tule, ihan tavallisia keskituloisia ollaan. Eikä tässä nyt kyseessä ole minkään kiintymyksen ostamisesta, kunhan on kiva ostaa jotakin lapsille mitä tarvitsevat eikä mitä aina haluavat.
Voi sitä ajatella että lähinnä vain joku toinen ostaa ne, miksei sitten me perheenä tai minä voisi ostaa lasten vaatteet/tavarat?
Halusin lähinnä saada tietoa muiden kokemuksista, muuten vastauksissa on tullut ajatuksia herättäviä asioita joita otan huomioon jatkossa.
Isovanhemmat voisivat lahjoittaa varojaan varattomien perheiden tukemiseen. On melko surullista, miten ihmisten ajatukset kehittävät ongelmia sielläkin missä on vain yltäkylläisyyttä.
Isä siellä, käytä luovaa ajattelua ja ihan perus ongelman ratkaisutaitojasi. Nyt pyörit vain oman täyden vatsasi keskellä sijaitsevan napasi ympärillä.
Mieti nyt vähän tuota mustasukkaisuuttasi. Tytär on ilmeisesti vanhemmilleen rakas, mikset sallisi tätä vaimollesi ja heidän vanhemmilleen. Pitääkö sinun olla vaimosi ainoa ihmissuhde? Eivät he ole kilpailijoitasi, sinä olet aviomies ja he vanhempia heidän roolinsa ovat erilaiset. Mikset soisi tätä vaimollesi? Ihan kuin kukaan muu kuin sinä et saa tehdä vaimoasi onnelliseksi, muuten olet epäonnistunut niinkö?
Keskustelu nyt kääntyy hiukan toisenlaiseksi kun kyseessä ei nyt ole mistään mustasukkaisuudesta tai että elettäisiin jossakin yltäkylläisyydessä. Eihän tässä nyt myöskään kyseessä ole että olisin vaimoani ainoa ihmissuhde, estäsin häntä jotakin ja että minä vain tekisin hänet onnelliseksi.
Yksinkertainen kysymys on että onko tarkoituksen mukaista että joku muu kuin perheen vanhemmat hankkii selvästi suurimman osan hankinnoista???
On se tarkoituksen mukaista, koska sillä tavalla jää enemmän rahaa. Varsinkin kun asia ei sinua millään tavalla häiritse.
Kysymys ei ole sinusta eikä vaimostasi. Kyse on niistä maailman ihanimmista lapsukaisista Ninnistä ja pikku-Jasusta, joiden kuulumiset isovanhempien ystävätkin ovat päivittäin saaneet kuulla. Ja kun tavaratalon lastenvaateosastolla on kaikkea ihanaa, sellaista josta anopin nuoruudessa saattoi vain unelmoida, niin kassakone laulaa ja isoäiti on pakahtua onnesta löydettyään tarpeeksi hienot varusteet mummin kultamussukoille.
Anna iso mies isovanhempien nauttia siitä lyhyestä ajasta kun lapsenlapset ovat pieniä ja he itse vielä terveitä ja järjissään. Viiden vuoden päästä toinen voi olla syöpään kuollut ja toinen dementoitumassa. Mies ajattelee järjellä ja lompakolla, naiset tunteella. Eläköön se pieni ero.
Ekasta lapsenlapsestaan meni anoppinikin aivan sekaisin, ja tavaraa tuli aivan uskomattomasti etenkin jouluisin. Pari kertaa paloi käämi minullakin, samantapaisista syistä ja eniten jatkuvaan neuvojen tuputtamiseen. Nyt pikkuprinsessa on jo täysikäinen ja anoppi nukkui pois pitkällisen ja vaikean sairauden murtamana ennen nuorimmaisemme syntymää.
Kunnioita myös vaimosi vanhempia. Kertomasi aloitus on kyllä turhimpia perheriitojen syitä mitä olen eläissäni kuullut. Ole onnellinen että löytyy peräti tuplat talvivaatteet ja harrastusvälineet lapsille. Vaatteet kuluvat ja rikkoontuvat, tavaroita varastetaan ja hukkuu.
Lahjoita lähikirppiksen hyväntekeväisyyspöytään todella ylimääräiset kamat ja keskity tekemään vaimosi onnelliseksi, tästälähin viisastuneena. Paikkakunnan sosiaalitoimi voi myös auttaa sinua löytämään oikeasti vähävaraisia lapsiperheitä, joille voit hankkia tai lahjoittaa liiastasi, ja tuottaa iloa heidän lapsilleen. Laita hyvä kiertämään, äläkä ole urpo!
Hyvä isä,salli vaimosi vanhemmille se ilo ostaa lapsillenne vaatteita, tavaroita.
Sen sijaan että pahoittaisit tuosta mielesi, tee vaimosi vanhemmille vastapalvelus. Tarjoudu pesemään heidän autonsa tjms pientä kun vierailette heidän luonaan. Tai vie heidät ulos päivälliselle tai lähetä liput teatteriesitykseen.
Jos heidän ostamiaan tavaroita/vaatteita kertyy liikaa, anna ne eteenpäin! Aina on lapsia jotka voivat käyttää niitä!
Aivan turhaan teet ostoksista noin ison asian. Se yksinkertaisesti ei ole sen arvoinen.
Isovanhemmat voi ostaa hyväksyntääkin. Ei isovanhemmille kuulu roikkua liikaa lastensa perheiden elämässä kiinni. Ei sittenkään vaikka he tarkoittaisivat vain hyvää. Miksi et kysyisi heiltä miksi he ostavat tätä kaikkea kun te itsekin voitte lastenne vaatettaa. Ei lasten ole hyvä saada liikaa kaikkea.
Jotkut isovanhemmat ostaa lastenlasten kiintymystä antamalla heille kaikkea. Varmastikin perheen äiti ja isä haluaa itse valita mieleisensä vaatteet lapsilleen. Vaimosi suosii heitä kun ei tarvitse itse ostaa, rahallinen tuki kelpaa hänelle. Isovanhemmat voi ostaa vaatteet ja tavarat heidän omien mieltymystensä mukaan. Heillä voi olla halua nähdä kun lapset on vaatetettu heidän ostamillaan vaatteilla. Antaahan se jonkunlaista tyydytystä ihmisille joilla ei elämässä ole muuta mielenpiristettä ja vaihtelua. Rahaa he voisivat antaa hankinnoille jotka perhe tekee itse.
Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Antakaa isovanhemmat nuorille perheille vapaus elää omaa elämäänsä ja tehdä hankintansa itse!
No on sulla ongelmat.
Jos et viitsi tonnia sutaista autoon, niin äkkiäkös sen koko perheen ravintolaillallisiin vuoden aikan upottaa. Niissä saanee myös enemmän yhteenkuuluvuutta kuin housuostoksilla.
Ole iloinen kun ei tarvitse ostaa itse ja rahasi säästyy. Sinun ei tarvitse myöskään tuntea kiitollisuudenvelkaa lahjoista joita et ole pyytänyt. Anna heidän nauttia antamisen ilosta ja käytä lahjoja siinä määrin kuin tarvitsee. Ylimääräiset voit antaa eteenpäin vaikka kirpputorille. Eihän ne ostokset tosiaankaan ole sinulta pois, joten miksi stressaat turhaan.
AP:na lisään että vaatteita/tavaroita olen laittanut sitten kierrätykseen Fida:n, UFF:n ym. kautta jos/kun on jäänyt meiltä käyttämättä niin löytyy niillekin käyttöä sitten.
Raha ei ole minulle niin merkityksellistä enkä laske paljonko tässä on nyt sitten tienattu, niin en osaa nyt lähteä tuhlailemaan tuollaisia säästettyjä rahoja.
Tämä kysymys liittyy nyt myös tämän päivän kulutuskulttuuriin jota vierastan, eli hankitaan paljon josta joku saa sitten hetkellistä mielihyvää.
Hyviä periaatteita on nostettu esille jotka on ollut hyvä kuulla ja jotka on hyvä ottaa aiemmin paremmin huomioon.
Hyvä antaa myös lapsiperheille omaa rauhaa kuten myös tuossa tuotiin esille.
Minusta on hyvä, kun haluat ottaa osaa lasten elämään, ymmärtäisin, että siitä on enemmältikin kysymys. Onhan se yhteenkuuluvuutta, kun lapsi tietää isän ostaneen hänelle polkupyörän, eikä mummi. Siunausta sinulle.
Ei vastaus edelliseen.Olen vaimoani vanhempi ja jäänyt työelämästä jo pois.Talouden olen kuitenkin hoitanut mielestäni hyvin, koska olemme tulleet toimeen, vaikka vaimo on käytännössä koko avioliiton ajan työskennellyt osa-aikaisena eli tehnyt noin puolet normaalista tuntimäärästä.Tähän on vaikuttanut, että jo ennen avioitumista olin asunnon hankkinut ja pienillä lainamäärillä on voitu hankkia isompi kämppä perheen kasvaessa. Vuosien varrella on vaimon vanhempien taholta ilmaistu hyvin voimaastikin , että heidän tyttärensä joutuu nyt elättämään perheen, vaikka hän edelleenkin tekee osa-aika työtä. Tällainen ei oikein ole oikeustajuni mukaista.