Tilanne sellainen, noin kuukausi sitten hain avioeroa miehestäni. Hän lupasi sitä ja tätä, että haluaa säilyttää perheen. Mutta aikaa on kulunut ja mitään ei tapahdu. Sama kylmyys, ei mitään yhteistä. Mietin sitä, että olisi korkea aika vuokrata asunto ja muuttaa pois. Mutta, meillä yhteinen lapsi. Joskus muistan kun hän sanoi, että jos me erotaan, hän ei anna minulle lähivahemmuutta (vai mikä se nyt on kun asutaan lapsen kanssa yhdessä), ja että ihan varmasti tulee huoltajuusriita. Mietin nyt, että pelkään sitä mitä hän sanoi... Entä jos hän saa lapsen itselleen?? Eihän hän osaa edes hoitaa sitä! Hän antoi kerran sipsiä aamupalaksi!! Mitä minä teen? Miten voin olla varma että lapsi tulee asumaan kanssani?? Miten varautua tuomioistuimeen?
Ero ja lapsi
pelokas_äiti
29554
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voita pelkosi. Yritä puhua kauniilla ja aikuisella tavalla ,hieman manipuoloiden toki, että fiksut ja kunnioitettavat vanhemmat hoitavat nykyään lapset eron jälkeen yhteishuoltajuudella. Riiteleviä tai muita lastenhoitoratkaisuja ei katsota enää "hyvällä", voi saada jopa leiman otsaansa "huonosta" vanhemmuudenhoidosta, jos laittaa lapset keskelle riitaprosesseja. Pohdi miten puhut, sitten puhu.
Hyvä Pelokas äiti. Nyt otat yhteyttä paikkakuntasi lastenvalvojaan tms. virkatätiin joka sopii vanhempien kanssa lasten huollosta ja tapaamisista. Printtaa vaikka aloituksesi ja näytä! Eli kerro että haluat erota mitta ainoa mikä estää on pelko että mies vie lapsen sinulta.
Tulet kuulemaan rauhoittavia sanoja. Ja joka tapauksessa sinun on viisasta toimia ensin, ennen kuin mies ottaa samaan henkilöön yhteyksiä.
Tämä olisikin helppoa kun kaikki puhuisivat totta ja toimisivat lasten parhaaksi. Sen sijaan valehteleva vanhempi huoltajuusasioissa on paha juttu. Kiireesti aloita huoltajuuden käsittely kertomalla totuus ja ehtimällä ensin! Minkä ikäinen lapsi on?
Hei!
Kiitos paljon avusta! Lapseni on kaksi. Ymmärsin, että on siis aloitettava toiminta :)
Juuri tätä minä haluaisinkin.. mutta pelkään että mieheni ei pysty siihen... mutta, on siis toivottava parasta! Kiitos paljon kommentista.
Hyvä, aivan erinomainen aika erota. Alle kolmevuotias katsotaan pääsääntöisesti aina äidille lähihuoltajuuteen annettavaksi. Täytyy olla äidillä jo "hullunpaperit", alkoholismi tai rikoksia, jos äidin tahdon vastaisesti isä saa kaksivuotiaan lähihuoltajuuden. Kolmesta vuodesta alkaen puntit ovat enemmän tasan huoltajuusasioissa.
Ei muuten mene noin!
Jos äiti muuttaa yksin pois ja jättää lapset tuolloin isän luokse, lähihuoltajuus menee aika varmasti(kin) isälle.
Onhan tuolloin äitikin jo osoittanut, että isä on kykenevä/halukas lähihuoltajaksi.
No kukapa hullu nyt muuttaisi ilman pientä lastaan, ei ap. ainakaan. Isänhän tuossa on muutettava asunnosta ns. tarvitsevuusperiaatteen mukaan. Äiti voi hakea häätöä tarvittaessa kun ero on vireillä!
No tuskin miehelles annetaan lapsen huoltajuutta jos kerrot niille tuon että se syöttää sipsejä sille aamiaiseksi. Kyllä oikeus katsoo ensin sen että ketä sitä lasta on hoitanut alusta saakka. Ja tuo on vain epätoivoista kiristämistä kun haluat erota. Mielestäni voit hakea eroa ja jos se alkaa uhkailemaan niin kirjoita kaikki uhkaukset ja jutu ylös mitä se sanoo ja voit sitten käyttää niitä.
Haloo! Sipsien syöttäminen aamulla ei ole ookoo, mutta se ei todellakaan ole lasten kaltoinkohtelua. Lasten kaltoinkohtelu tarkoittaa jotain ihan muuta.
Jos mies ei ole tehnyt mitään sen vakavampaa kuin syöttänyt lapsille aamulla sipsejä:olisiko niin että ap on itse julma ja ajattelematon miestä ja lastaan kohtaan erosuunnittelussaan? Ap yrittää keksimällä keksiä tekosyitä miksi mies ei olisi hyvä isä, eikä löydä mitään muuta pahempaa kuin kuin tämän sipsijutun?
Ap haluaa erota ja vie samalla mennessään lapselta pois hyvän isän? Eli olisi vanhempien riita, ei lasten kaltoinkohtelu isän toimesta. Ei kai, taas, aplla ole salarakasmiestä?
Niin, ja voisihan pelokas äiti mielestäsi varmaan vaikka tehdä itsarin koska ei jaksa huonoa liittoaan. Pääasia että isä saa olla "hyvä isä".
Vai mitä meinaat?
Syyllisyydentuntoinen on myös pelokas, ja usein hän pelkää enemmän kuin rehellinen ja lalistettu. Hän pelkää kiinnijäämistään ja totuuden paljastumista omista teoistaan. Erittäin pahat syyllisyys on, jos omat salatut teot ovat pahoja, kuten vuosien irtoseksin harrastaminen. Pahimmat salatut teot voivat johtaa jopa oman huoltajuuden menetykseen, jos esim vanhemmalta tuo,mittava alkoholinkäyttö on ollut niiden aiheuttaja.
Hei!
Ei ole mitään irto seksi juttuja eikä mitään salattavaa. Pelkaan kyllä, mutta en mitään mitä mainitsitte yllä, vaan pelkään lapseni menettämistä, pelkään uutta elämää (siis muutoa pois, yksillään asumista - sillä en ole koskaan ennen yksin asunut jne. Lisäksi äitini on sitä mieltä, että liitossa pitää pysyä ja ero on huonosta jne jne jne - joten pelkään myös, että äitini tulevaisuudessa ei ole rinnallani).
Sipsi juttu oli yksi esimekeistä.. On muitakin asioita. (Isä tulee kotiin, ei vietä aikaa lapsen kanssa kuin maks 20-30 min. Ei vaippojen vaihtoa, ei laita häntä nukkuumaan, ei syötä ei siis mitään perushoidosta.. puhumattakaan siitä, että menisi jonnekin hänen kanssaan tai auttaisi minua.) jne jne jne
Kun puhutaan erosta aina huttaa, että jos lähden niin lähden yksin, ja hän jää lapsen kanssa kotiin....Yritän rauhallisesti selittää mutta hän ei halua kuunella eikä jutella..
Sinun tapauksessasi olisi hyvä asennoitua siten, että a) ero tulee b) sinä ja lapsi jäätte, hän lähtee. Onko asunto omistus-vai vuokra-, ja kenen omistama/vuokrasopimus nimellä? Olet tyypillinen kiltti mukautuja, joka yritää sulautua tapettiin. Mutta naisena, äitinä, nyt opeteltava seisomaan omilla jaloillaan. Anna äijän huutaa, ja jos kerrankin käy käsiksi, soitat poliisit heti. Kiltit aina tallotaan mennen tullen, ja äiti selittää vielä miten kuuluu elää. Ei saa olla kiltti. Miehesi ei ole kiltti, äitisi ei ole kiltti, miksi sinun pitäisi muka olla se kaikille kiltti?
Tässä oli mun mielestä erittäin hyvä kommentti jossa oli pointtia. Peukkua!
Ap, sun elämä on sun ja sä itse vastaat siitä että se on hyvää elämää, sun miehes tai äitis ei ole jäävejä kommentoimaan sun elämääsi! Ota askel eteen ja seiso omilla jaloillasi!
Ketjussa paistaa läpi epätasa-arvoiset kommentit. Pidetään ikään kuin itsestään selvänä, että lapset äidille ja jopa asuntokin äidille. Isästä tehdään hirviö, kun kerran antoi sipsejä aamiaiseksi. Jospa unohdettaisiin ne sukupuoliroolit ja mietittäisiin lapsen parasta. Miettikääpä tätä ketjua vaikka muuten samana, mutta sanat isä ja äiti vaihdettuina ristiin....
Saman huomion tein. Eikä lapsi kuole, jos sattuu saamaan sipsejä aamupalaksi. Päinvastoin, vaihtelu virkistää! Enkä näe näin ulkopuolisena mitään syytä, miksi pitäisi jommankumman yksinhuoltajuus heidän tapauksessaan saada. Yhteishuoltajuus ja toisesta lähihuoltaja lienee paras ratkaisu. Lähihuoltaja on automaattisesti se, jonka luona lapsi virallisesti asuu. Se voi olla kumpi vaan. Meillä eron jälkeen lapset jäi isälle asumaan ja minusta tuli etähuoltaja. Tämä ihan sen takia, koska olivat pienen ikänsä samassa asunnossa asuneet ja kerralla ei haluttu kaikkea heidän elämässään muuttaa. Meillä oli lapset vuoroviikoin molempien luona ja hyvin toimi. Mun mielestä on outoa olettaa, että äiti olisi automaattisesti se parempi vanhempi yksinhuoltajaksi tai lähihuoltajaksi.
Lastensuojelun tms. juridiikan puolelta tulee tuo tarvitsevuusperiaate. Eli aivan maalaisjärkisesti äiti plus pieni lapsi tarvitsevat kotiaan enemmän kuin sinkuksi jäävä isä (joka varmaan pian pokaa uuden kotiorjattaren, katotaan vaan). Että jämpti on näin. Tarkista joltakin lainoppineelta jos et usko, miten asumusero lapsiperheessä juridisesti oikein käsitellään. '
Tietysti jos kämppä on miehen omistama/vuokrasopimus miehen nimissä, niin äitinä menisin äkkiä erohakemuksen kanssa kunnan/kaupungin asuntotoimistoon. Jos alkaa mies käydä uhkaavaksi, turvakoti voisi kaltaisellesi olla hyvä tie kohti uutta elämää. Saisit jutella pelonaiheistasi ja saisit käytännön apua ja neuvoja muuttoon ym. Kunhan et pelkän pelon takia jää liittoon.
Ap kertoo eroavansa sen vuoksi, mitä isä EI tee (ei huolehdi vanhemmanvastuistaan, hoida lastaan jne) eikä sen vuoksi, että isä tekisi jotain väärää.
Ap ei kerro pelkäävänsä väkivaltaa vaan eron yksinjäämistä, huoltajuusasioissa jne.
Joten miksi hänen pitäisi mennä turvakotiin? Jätetään harvat paikat heille, jotka pelkäävät todellista väkivallan uhkaa.
Apn kannattaisi myös miettiä ja harkita, ehkä odottaa. Monet lapsiperheet kertovat, että vauva-aika oli vaikea, isä ikäänkuin ajautui (äiti-lapsisuhteen kiinteyden/symbioosin/uuden elämäntilanteen uusien olosuhteiden joihin ei ollut varautunut vuoksi) ulos parisuhteesta ja perheestään ensivauvan aikana. Kun lapsi vähän varttuu, kun mies on saanut aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen aikuisena ja isänä, mies muuttuu erittäin hyväksi isäksi ja perheenpääksi.
Kylmyys jatkunut kuukausi sitten annetusta verovaroituksesta ja senhetkisistä lupauksista huolimatta. Varmasti on vuorovaikutusongelmiakin parilla, ja toki neuvolapsykologi saa mielellään tässä auttaa molempia. Mutta naisena hakisin eron joka tapauksessa, jos kaikki isyys ja parisuhteilu jää yhden kerran lupailujen varaan.
Oletko antanut miehelle edes mahdollisuutta hoitaa lasta? Veikkaan että et, koska olet uskotellut itsellesi, ettei hän osaa niin tehdä. Mieti omaa osuuttasi teidän parisuhteessa. Onko myös sussa vikaa, jos liitossanne vallitsee kylmyys? Oletko uppoutunut olemaan vain äiti? Unohtanut, että olet myös nainen ja vaimo.
Hei.
Ero ei riipu vain lastenhoidosta. On ongelmia parisuhteessa. Ei seksiä, ei puheenaiheita, mieheni ei halua viettää yhdessä aikaa.. ns.perusjutut. Hän ei ole fyysisesti väkivaltainen, enemmänkin henkisesti. Suhdetta olen yrittänyt korjata moneen otteeseen, mutta ei niin ei. Jopa nyt kun ero vireillä, ehdotin yrittää, hän toisin suostui - mutta tuloksetta.
Asunto on omistusasunto ja kummallakin puolet siitä. Mutta luulen että irtaimestosta tulee hirveästi riitaa. Ja myös siitä, että milloin myydän asunto pois.
Haluan itse lähteä, koska en halua riidellä kuka jää, kuka lähtee.
No riidaksihan se menee joka tapauksessa. Minä lähdätin miehen, mikä oli helppoa avoliitossa. Ota yhteys lakimieheen tai oikeusavustajaan, tuloistasi riippuen. Lakimies riidelköön puolestasi. Pidä puolesi!
Miten missä miehesi sitten viettää aikaa, jos ei sinun ja lapsen kanssa? Onkko niin että mikään ei käy miehelle, ei mikään yhteinen asia?
Veikkaus 1 että toisen naisen helmoissa?
Hei
Kyllä, mieheni ei jaksa viettää meidän kanssa aikaa. Mielummin kavereitten kanssa kahville. En ole varma naisesta, koska olen yrittänyt saada siitä selvää, - tuloksetta. En jaksa tätä arvuuttelua. Haluan vain rauhallisen eron...
No, mitä mariset tuolla tavalla. Ota kimpsusi ja lähde.
Hei!
Kävin nyt lastenvalvojalla. Varasin ajan. He sanoivat hyvä etten muuttanut viellä, koska jos hän ei olisi siihen suostumusta antanut ja vienyt oikeuteen, olisi pahat paikat mulla.
Nyt on vain kerrotava miehelle, että aika varattu... Ja että tullaan juttelemaan siitä, että kuka meistä tulee olemaan lapsen lähivanhempi jne...
Toivottavasti ei viskaa heti minua ulos, kun saa tietää että varattu jo aika nimen omaan sinne.
Onko se mitä lapsille syöttää tai on syöttämättä hyvän vanhenmuuden mittari? Se että olet viemässä lapseltasi isän ja isältä lapsen on lähes pahinta mitä voit tehdä. Sinulla on varmasti hyvät oikeat syyt harkita eroa mutta älä hurskastele.
Oletko koskaan itse uhkaillut viedä lapsi mennessäsi erotilanteessa? Luulen että olet. Vaikket olisikaan niin silti miehesi pelkää niin käyvän ja siksi sanoo itse tekevänsä niin. Miehesi ei kovin helposti sitä tässä maassa voi tehdä mutta valitettavasti sinä voit. Oletko sinä sitten hyvä äiti kun olet vienyt lapseltasi isän?
Miten meidän perheessä tulisi tehdä? Minä (isä) en juurikaan tee ruokaa, en käy kaupassa ja siivoan vähemmän kuin vaimoni. Pyykkihuolto on 80% vaimoni harteilla. Jos vaimoni ei huolehtisi niin lapsemme eivät söisi vitamiineja tai ylipäänsä terveellisesti. Yksinkertaisesti arki olisi toisennäköinen.
Mutta vastaavasti vaimoni ei vietä aikaa lasten kanssa. Tarkoitan ettei juuri koskaan ole vain lapsille. Jos ei tee kotiaskareita niin sitten katsoo telkkaria tai lukee muttei tee mitään lasten kanssa. Kaikki lasten harrastukset ja kuskaamiset hoidan minä. Minä olen se joka niiden kanssa leikkii ja pelaa. Vietän mielelläni paljon aikaa lasteni kanssa. Ja EI, tämä ei johdu siitä ettei äiti ehdi olla lastensa kanssa.
Meillä on mahdollisuus palkata siivooja ja käydä ulkona syömässä niin ettei niihin tarvitse käyttää aikaa. Itse teen enemmän töitä kuin vaimoni, rakennan yhteistä kotiamme ja teen myös osan niistä kotitöistä mutta silti mulla on aikaa olla lasteni kanssa joka päivä.
Kumman meistä tulisi saada lapset itselleen jos/kun ero tulee? Äidin koska ei syötä sipsejä lapsilleen? Kumman puolelle asettuisit? Jonkun mielestä äiti on uhri kun joutuu raatamaan kotitöiden paineessa eikä ole aikaa perheelle. Uhri hän kyllä on mutta aivan eri syistä. Kun joku lapsistamme näkee pahaa unta niin hän kömpii aina minun kainaloon, ei äidin. Kun lapselle sattuu jotain niin hän soittaa aina minulle. Kun lapsia taytyy ojentaa niin he eivät koskaan usko äitiään.
Vaimoni, lasteni äiti tuskin tulee koskaan saamaan samanlaista sidettä lapsiinsa kuin minä. Siinä hän kärsii varmasti itse eniten. Ja hän ei ole missään nimessä huono äiti tai vaimo vaan me ollaan erilaisia. Molemmilla meillä on roolimme. Osa puhtaasti persoonakysymyksiä ja osa olosuhteiden muovaamia.
Kumpi meistä on parempi vanhenpi? Miksi sitä täytyy edes mitata?
Hei Sipsi-isä!
Meidän tilanne erillainen. Sanoit että vaimosi pyörittää vain koti-jutut (siis ruoat, vitamiinit, pyykit jne). Meillä minä hoidan näiden juttujen lisäksi leikit JA kuskaukset JA muun ajanvieton. Isä viettää lapsen kanssa 30 min päivässä, ja tekee niin kipeää katsoa, kun lapsi itkee isän lähdettyä taas kahvi ajelulle.
Nyt viikonloppuna lapsi juoksi isän luokse tuon nukuttua (n. klo 10 aamulla), ja halusi viereen. Mutta isä työnsi lapsen pois sanoen - älä häiritse ja mene äitin luo... Kauheaa.. näin lapsen silmistä kuinka hänen odotukset murenivat...