Olimme noin kolmekymppinen pariskunta, minä vähän yli ja hän vähän alle. Olimme yhdessä noin kahdeksan vuotta. Jo suhteen alussa sanoin selkeästi, etten halua lapsia koskaan, sillä maailma on mielestäni niin kylmä ja katala paikka, ettei tänne tarvita enää yhtään lasta. Toistin sanomani yhteiselomme aikana vähintään yhtä suorapuheisesti kymmeniä, ellen satoja kertoja. Toisaalta olen aina pitänyt naimisiin menemistä maailman tekopyhimpänä asiana ja kumppanini tiesi myös tämän suhteemme alkumetreiltä asti.
Puolisoni vanhemmat kärttivät jo pitkään lapsenlapsia ja viimeisen parin vuoden aikana myös puolisoni yritti saada mieltäni muuttumaan. Lisäksi hän halusi naimisiin. Kumpikin ajatus oli itselleni täysin mahdoton ja suunnattoman, kuukausia kestäneen stressin ja ahdistuksen jälkeen jätin puolisoni, jotta hänellä olisi mahdollisuus saada häät ja lapsi jonain päivänä.
Rakastin, ja rakastan yhä, exääni täydestä sydämestäni. Hän oli minulle vaikeina hetkinä tuki ja turva sekä täydellinen sielunkumppani. Mietin jatkuvasti, teinkö väärin erotessani. Olen yhä ahdistunut ja stressaantunut, tosin näiden syynä on ennemmin luopumisesta seurannut tuska ja yksinjäämisen pelko. Onko kenelläkään mielipidettä asiaan?
Puolisoni vanhemmat kärttivät jo pitkään lapsenlapsia ja viimeisen parin vuoden aikana myös puolisoni yritti saada mieltäni muuttumaan. Lisäksi hän halusi naimisiin. Kumpikin ajatus oli itselleni täysin mahdoton ja suunnattoman, kuukausia kestäneen stressin ja ahdistuksen jälkeen jätin puolisoni, jotta hänellä olisi mahdollisuus saada häät ja lapsi jonain päivänä.
Rakastin, ja rakastan yhä, exääni täydestä sydämestäni. Hän oli minulle vaikeina hetkinä tuki ja turva sekä täydellinen sielunkumppani. Mietin jatkuvasti, teinkö väärin erotessani. Olen yhä ahdistunut ja stressaantunut, tosin näiden syynä on ennemmin luopumisesta seurannut tuska ja yksinjäämisen pelko. Onko kenelläkään mielipidettä asiaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos todella koko sydämestäsi olet varma ettet lapsia tahdo tulevaisuudessa,
teit mielestäni oikein.
Jos ex-puolisosi olisi keskustelujen kautta kyennyt ymmärtämään ja hyväksymään esimerkiksi tuon ettette olisi menossa naimisiin, se olisi lievempi asia ja jos hän sanoisi että kykenisi sen faktan kanssa elämään, siinä ei olisi ongelmaa.
Mutta lapset ovat iso asia, jos exäsi niitä tahtoi ja tahtoo tulevaisuudessa, olet mielestäni tehnyt oikein kun olet ilmaissut alusta asti mielipiteesi suoraan, ja kun hän on hiljalleen nähnyt ettet tule mieltäsi vaihtamaan ja edelleen lapsia tahtoisi, sinulla ei hirveästi ole vaihtoehtoja.
Jos olisitte jatkaneet yhdessäoloa ja hän olisi yhä mielessään elätellyt toivoa yhteisistä lapsista ja kirkkohäistä olisi katkeroituminen ollut musertavaa vuosien saatossa jos hän ei olisi itse suhteesta lähtenyt ennen sitä.
Itse olen ollut parisuhteessa nyt kolmisen vuotta, tavatessani puolisoni ilmoitin hänelle hyvin selkeästi että vaikka en juuri nyt tahdo lapsia, minulle on elintärkeä asia saada niitä tulevaisuudessa, en tahdo enkä voisi jäädä lapsettomaksi.
Hän ymmärsi asian ja itse olin helpottunut kun tiesin alusta lähtien että olemme samoilla linjoilla, jos joutuisin elämään suhteessa jossa noin iso asia olisi vaakalaudalla en tiedä miten kauan jaksaisin.
Tiivistettynä.. vaikka ero on varmasti ollut kivulias puolin ja toisin,
olen sitä mieltä että toimit oikein, faktahan vain on että jos sinä et tahdo lapsia ja ex puolisosi tahtoo, lopputilanne olisi vain ja ainoastaan hyvin, hyvin, surullinen kun exäsi havahtuisi eräänä päivänä ajattelemaan että aika on mennyt ohi ja hän olisi voinut lapsia saada mutta valitsi sinut sen ylitse, tilanne kääntyisi päälaelleen ja hän pitäisi sinua syyllisenä lapsettomuuteen, vaikka tietäisikin mitä olet alusta asti sanonut asiasta.
*Mitä' se muille kuuluu haluutko lapsia. Sinä sen päätöksen teit.
Ei ole kyse siitä, haluanko lapsia, vai en. Ennemmin kyse on siitä, oliko oikein rikkoa vuosikausien muuten hyvä parisuhde sen takia, että toinen saa mahdollisuuden tulla ehkä joskus onnellisemmaksi, kuin parisuhteen aikana. On hirvittävä kriisi kenelle tahansa tulla jätetyksi niin monen vuoden jälkeen, jos erosta ei kuitenkaan välttämättä seuraa toivottua tulosta. Voihan exäni vaikka osoittautua hedelmättömäksi tai kenties hän ei halua lasta toisen miehen kanssa.
Tiivistettynä voisi sanoa, että erosin itsekkäistä syistä (en halua lapsia) mahdollisesti ylevän asian puolesta (exälläni on mahdollisuus tulla onnellisemmaksi). Vaikea selittää omia ajatuksiani, sisäinen ristiriitatilanne on tällä hetkellä minussa todella suuri. Toivon, että tulevaisuus osoittaa minun tehneen oikein.
Lapsia ei pidä hankkia, jos ei kumpikin niitä pitkän pitkän harkinnan jälkeen halua. Tänä päivänä lapsen saaminen ei ole elämän tarkoitus. En halua lapsia PISTE
Teit aivan oikein.
Sinä olet toiminut täysin rehellisesti koko ajan tiedottaessasi että et tee kumpaakaan. Puolisollasi on oikeus avioliittoon ja lapsiin joten päästäessäsi hänet menemään, hänellä on tilaisuus hakea puoliso joka vastaa hänen toiveitaan.
Aivan varmasti sinäkin loydät elämänkummpanin joka vastaa sinun toiveitasi,
Jatka etsintää.
Näin olen itsekin asian järkeillyt. Tämä kaikki vain sattuu niin kovasti sisimpääni, että väkisinkin kyseenalaistaa tekemänsä päätöksen järkevyyden aina silloin tällöin...
Teit erittäin oikein. Kumppanisi oli heikkotahtoinen, jos kaipasi lapsia ja silti vuosia odotteli, eikä uskonut mitä sanoit ja toistit. Ota huomioon, että hyvin nuoret eivät halua lapsia, mutta monen mieli muuttuu vuosien myötä, ei kaikkien. Jokaisen tulisi itse päättää omasta elämästään. Mielenmuutosta hyvässä parisuhteessa odottaa voi aikansa, mutta ei liian pitkään. Lasta haluavan pitäisi itse asettaa itselleen aikaraja, jonka odottaa kumppaninsa mielenmuutosta lasten suhteen ja rajan ylitettyä, mielen muuttumatta, erota itse.
Olet onnekas, sillä eräät, vain naiset, joille tämä on mahdollista,hankkiutuvat parisuhteessaan, jopa salasuhteessa, raskaaksi miehen vakaasta vastustuksesta huolimatta, koska naisen halu saada lapsia ja romanttiset haaveet onnellisesta perhe-elämästä täyttävät pään, järjen ääntä heillä ei ole, sen sijaan he kuvittelevat miehen tulevan rakkauden lapseeen "korjaavan tämän pikku petoksen". Nämä ovat surullisia tarinoita, sillä onnellista perhettä harvoin syntyy, jos toinen ei ole vapaaehtoisesti ja aidosti omalla halulla suunnitelmassa alusta asti mukana.
Voito olla vain ylpeä itsestäsi,tunnet itsesi, olet rehellinen ja vahvatahtoinen, ja erosit, minemomaan exäsi parhaaksi. Se oli hieno, ihmisen teko, ei siinä ole mitään kaduttavaa.
Olisi voinut mennä parisuhdeneuvojalle. Se on nyt myöhäistä enää miettiä koska suhde on ohi(?). Ehdottomuus suuntaan ja toiseen ei yleensä toimi, eikä jättäminen. Neuvottelu toimii kumpaankin suuntaan.
Naisilla ei ole monia vuosia hukattavana sen odotteluun, haluaako toinen lasta vai ei. Eikä lapsia ole pakko olla, tai voi olla vain yksi. Kaksi. Ja kovin nuorena ei siihen.
Miten se parisuhdeneuvoja auttaa tilanteessa, jossa ei ole mahdollista saavuttaa kompromissia?
Hankitaan lapsia vain vähäsen?