Olemme samalla työpaikalla, mutta aivan eri tehtävissä. Hän on hierarkiassa minua hieman korkeammalla. Mies tuijottaa syvälle silmiin, hymyilee ja punastelee ja käyttäytyy seurassani eri tavalla kuin monien muiden. Mitään ei kuitenkaan tapahdu? Miksi tämä mies ei tee aloitetta? Itse en ole lopullista aloitetta uskaltanu tehdä tuon pienen esimiesaseman takia. Hävettäisi liikaa, jos jostain syystä torjunta tulisikin.
Miksei mies tee aloitetta?
tyt2
211698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
No ihastunuthan se taitaa olla. Jospa hän ei halua käyttää esimiesasemaansa hyväksi? Tai ainakaan antaa sellaista vaikutelmaa. Mee vähän vastaan..
Jos se on varattu ja epäröi siksi.
Tekisitkö sitten itse aloitteen jos olisit korkeammalla asemassa? Kerronpa itse oman tilanteeni.
Minulla oli vuosi sitten vähän vastaava tilanne, mutta nainen on hierarkiassa vähän ylempänä vaikkei esimies olekkaan. Samanlaista tuijotusta silmiin ja hymyä alusta asti. Tuntemukset kävi lopulta niin tukalaksi että minun oli pakko tehdä sitten se aloite, ujohko hiljaisempi mies kun olen niin laitoin sähköpostia. Olin niin varma että ihastus oli molemminpuolista? No nainen kertoi olevansa imarreltu mutta varattu, ei mitään silti maininnut omista tuntemuksistaan tai olisi edes kertonut että voihan himpura, nyt olet tainnut erehtyä, olin vain ystävällinen! Tilanne jäi mielestäni jotenkin roikkumaan epätietoisuuteen, vaikka toki asia on periaatteessa selvä kuin vesi.
Välillä on vieläkin vaikeeta kohdata tuo nainen vaikka vuosi on tästä tekemästäni aloitteesta jo kulunut. Nainen käyttäytyy minua kohtaan jotenkin kaksimielisesti.
Jos kahden kesken kohdataan hän hymyilee aurinkoisesti ja moikkaa, yhtä hymyä on koko nainen ja hänen silmistään koen edelleen "sen katseen". Yleensäkkin ohi kävellessä se aina minut noteeraa katseellaan. Itsekkin moikkaan, ainahan se on hyvä keventää tätä tunnelmaa kun siihen tulee mahollisuus.
Mutta silloin kun on muitakin työntekijöitä lähistöllä tai on yhteinen tilaisuus, esim. palaveri, silloin se on kylmä kuin kivi. Ei mitään pienintäkään katsekontaktia tai hymyä, silloin olen näkymätön heppu, kuin joku likainen salaisuus, hänen katseensa on aina minusta ohi. Voin melkein lukea sen ajatukset tyyliin "NYT! Pysyt kaukana, älä vaan tee mitään, siellä olet vain hysh!".
Juuri tämmöisten yhteisten tilaisuuksien, etenkin bileet kuten pikkujoulu on tosi vaikeeta kohdata tämä nainen, tekee mieli aina vetää kunnon känni koska on tunne kuin iso kivi olisi rinnan päällä. Jonkin aikaa se sitten ottaa arkeen palatessa että pystyn moikkaamaan ja esittämään normaalia olotilaan.
Eli tämmöinen umpisolmu jäi omalle kohdalle.
Miehen girlausta-nimimerkille: turhaan tunnet noloutta tms häpeää tapahtuneesta. Nainen on oikeasti saattanut olla sulle vain ystävällinen, mutta olet tulkinnut hänen ilmeensä, kun olet itse ollut häneen ihastunut. Ihmisen mieli on sellainen, että se pyrkii luomaan selityksiä omille tuntemuksilleen.
En todellakaan usko, että nainen jotenkin sinua dissatakseen tms esittäisi kylmää yhteisissä tapaamisissa ja palavereissa. Hänellä on kuitenkin oma työroolinsa, ja siitä käsin ei voi olla jonkun toisen henkilöstöön kuuluvan kanssa "kimppa-moodissa". Työpaikalla ollaan kuitenkin ensi sijassa tekemässä duunia eikä luomassa henkilökohtaisia tunnesiteitä, eikö niin?
Sain sen käsityksen, että nainen pitää sinusta, mutta pitää omista syistään etäisyyttä. Et voi muuta kuin kunnioittaa tätä, ja jatkaa elämääsi. Uutta matoa koukkuun.
Juuri niin. Nainen varmasti oli imarreltu, mutta teki valintansa eikä halua erityishuomiota sinulta. Pidä siis kohteliasta etäisyyttä ja lopeta merkitsevä hymyily ja menneen analysointi. Tapahtunut on kaukaista menneisyyttä, tai sen pitäisi olla.
Tuota olen kyllä yrittänyt, mutta kun tuntuu ettei tilanteesta/tunteesta pääse piru vie millään irti. On hyviä pitkiäkin hetkiä etten ajattele häntä ja kaikki tuntuu menevän taas hyvin, mutta ihan pieni ohimenevä hetki/tilanne ja hänen tuijotuksensa silmiini sekottaa taas heti koko unohdusjutun. Muille työntekijöille ja miehille hän juttelee kovastikkin ja on avoin, omalla kohdalla saatan huomata kun se tuijottaa jostain etäisyyden päästä hiljaksiin.
Varmasti teille se on muinaisjuttu kun kerroin että vuosi sitten, itselleni joka päivästä taistelua ja unohdusta.
Ei pitäis olla varattu! Oolen kyllä yrittäny osoittaa kiinnostukseni, mutta en ole halunnu olla liian tyrkky. Mutta noi katseet ja muu flirttailu vaan jatkuu ja olen kohta ihan sekaisin :O
Mulla on hieman samanlainen tilanne töissä, mutta toisinpäin. Olen hierarkiassa korkeammalla kuin minusta kiinnostunut tyttö, mutta en voi tehdä aloitetta, koska meillä on menossa organisaatiomuutoksia ja minusta voi tulla tämän tytön esimies lähiaikoina. Jos tekisin aloitteen ja hän sanoisi ettei kiinnosta, niin mun auktoriteetti esimiehenä olisi mennyttä. En tiedä, että mitä muuta voin tehdä kuin unohtaa hänet, jos hän ei tee aloitetta. Se on sääli, koska pidän tästä tytöstä paljon.
Miksi hän ilmoittaisi, ettei häntä kiinnosta? Viestisi toisessa lauseessahan kirjoitat, että sinusta kiinnostunut tyttö...
Varsinkaan jollei tyttö ole tietoinen, että sinusta voi lähiaikoina tulla hänen esimiehensä.
Jos et itse ole varattu eikä toinenkaan, mikä estää?
Se nainen luulee, että ajattelet sitä kun kättelet pikkuveljeäsi.
Tyt2 aloitetta kehiin, et kadu! :)
Go for it - NOW!
Ettei käy kuten itselle - tuli oltua turhan "kaino" aikoinaan ja tyydyttyä vaan naureskelemaan matkan päästä miehen jutuille... Ajan myötä asiat mutkistuivat = koska kumpikaan ei tehnyt aloitetta toisen suuntaan, tuli muita ihmisiä kuvioihin mukaan seurustelumielessä ym. Noh, minkä taakseen jättää... Tilanne töissä muuttui organisaatiomuutoksesta johtuen ja meidät paiskattiin samaan tiimiin ja sitten se olikin menoa, kun saatiin asiat sanottua ääneen. Vaihdoin sitten työpaikkaa ja meistä tuli julkipari, mutta monta mutkaa oli matkassa.
Se esimies asema on vastuullinen tehtävä. Ei voi heilutella vehkeitä miten huvittaa. Voi olla myös ujo tai luulla että olet varattu. Tai on ite suhteessa. Työpaikalla ei kannata hirveesti muutenkaan säätää. Jompi kumpi voi joutua vaihtaan työpaikkaa jos ei toimi. Kysymällä selviää asiat. Parempi kuitenkin katsoa että tapahtuu työajan ulkopuolella. Ole varovainen näissä asioissa.
Mahdoton sanoa näihin asioihin mitään vedenpitävää tai yleismaallisen toimivaa, mutta itselläni on aika pitkälti päinvastainen tilanne töissä.
Itse pidän naisesta, jonka kanssa työskentelen samoissa projekteissa. Olen vetovastuussa yhteisissä projekteissamme. Kaksistaan ollessamme vaihdamme hymyjä useinkin ja olemme käyneet ihan kahdestaan syömässäkin työaikana (pyynnöstäni). Olisi kiva katsoa olisiko välillämme mahdollisesti jotain enemmänkin, mutta työympäristössä olen itse ainakin huomattavasti varovaisempi kuin muualla. On vaikeampi tehdä aloitetta tietäen, että joutuu tulevaisuudessakin työskentelemään toisen kanssa. Tämä varmaan johtuu tietynlaisista "hygieniasyistä". Sitä vain haluaa varmistaa, että kumpikaan ei tunne oloaan epämukavaksi sen jälkeen jos toinen tulee esimerkiksi torjutuksi. Itse ainakin pahoin pelkään, että omalla kohdallani asiat jäävät tälle tasolle, koska toivoisin naisen myös osoittavan kiinnostuksensa selkeästi minua kohtaan ennen kuin voisin edetä hänen kanssaan.
Herää siis kysymys, että voisitkohan mahdollisesti itse omassa tilanteessasi uskaltaa näyttää olevasi kiinnostunut miehestä jollakin pienellä tavalla. Kyseessä saattaa siis olla molempien kannalta hyvinkin herkkä asia, jossa on luonnollista, että molemmat odottavat toisiltaan selkeämpiä merkkejä kiinnostuksesta.
Ja edelleen: VARATTUUN EI KANNATA ISKEÄ SILMIÄÄN eikä tuhlata aikaansa flirttiin! Ajattele olevasi tuon toisen puoliso tai seurustelukumppani. Haluaisitko sillon, että kaverillasi on joain vispilänkauppaa tai flirttiä työpaikallaan?
Vispilät menee kaupaksi, kun ne myydään alehintaan.
Omalla työpaikalla nainen teki aloitteen. WAU. On ollut aikaisemmin mun seurassa pelkkää hymyä ja vitsaillut mulle, jatkuvasti kysellään toisilta kuulumisia... liiankin usein, eikä silti kyllästytä. En ole uskaltanut kuitenkaan tehdä aloitetta, mitä jos asioista tulisi liian monimutkaisia eikä hän välittäisi työpaikkaromansseista. Nyt hän teki pienen kauniin eleen ja pyysi kahville. En olisi koskaan uskonut, että vielä tässä iässä voi sukat pyöriä jaloissa, mutta nyt sattuu ja tapahtuu rintalastan alla (sydäri?). Miehenä olen äärettömän otettu saamastani huomiosta, ei tällaista käy mulle, ei naiset kutsu kahville. Olemme molemmat vapaita ja enää tarvitsee vain selvittää, että mitä tästä eteenpäin :) Toivottavasti tää tunne tulee jatkumaan ja hänkin tuntee samoin. Ei voi kun sanoa, että huh huh...
No älysitkö edes vastata myöntävästi kutsuun? :D Tsemppiä jatkoon!
Hitto, pitiks siihen kutsuun vastatakin? Unohtu ihan kun vaan keskitty sukkien pitämiseen jaloissa ;)
Jaa miksi? Se on varattu.