Lähdin nyt täältä kyselemään neuvoja ja omia kokemuksia. Tiedä sitte onko oikea osasto mihin tämän lisäsin.
Elikkä olen 22 vuotias naisen alku. Olen ollut 1,5 vuotta sinkkuna ja nyt alkaa tuntua siltä etten ehkä uskallakkaan enää seurustella. Edellinen seurustelu suhteeni päättyi vakavaan masennukseen ja olen masennuksesta toipunut. Olen tapaillut monia miehiä mutta kun mies alkaa liikaa kiinostua minusta niin minä pakenen paikalta. En ota yhteyttä enkä vastaa yhteydenottoihin. Tai jos vastaan niin keksin aina hyvän tekosyyn miksen voi tavata kyseistä ihmistä. Teen tätä valehteluani niin kauan että kyseinen ihminen ei ole enään kiinnostunut. Sitten tulee taas seuraava ihminen ja samaa rataa menee sekin. Olenko jotenki tykästynyt tähän sinkkuuteen niin että en enää pysty seurustelemaan? Tahtoisin vierelleni ihmisen mutta ei sitä tällä tavalla siihen saa kun aina pakenen paikalta.
Tuntuu että vain pelleilen miesten kanssa ja varmaan niin niistä miehistäkin tuntuu.
Varmasti monia hyviä kunnon miehiä on mennyt minulta ohi juuri tämän käytökseni takia. Tällä hetkelläkin olisi taas aivan ihana ihminen kiinnostunut minusta ja aluksi olin itse kans kovasti kiinnostunut mutta nyt alkaa taas se pakokauhu tulemaan kuvioon.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kiitos jo etukäteen. En tiedä mihin asiani kanssa olisin ottanut yhteyttä niin kirjoittelin tänne aluksi.
Elikkä olen 22 vuotias naisen alku. Olen ollut 1,5 vuotta sinkkuna ja nyt alkaa tuntua siltä etten ehkä uskallakkaan enää seurustella. Edellinen seurustelu suhteeni päättyi vakavaan masennukseen ja olen masennuksesta toipunut. Olen tapaillut monia miehiä mutta kun mies alkaa liikaa kiinostua minusta niin minä pakenen paikalta. En ota yhteyttä enkä vastaa yhteydenottoihin. Tai jos vastaan niin keksin aina hyvän tekosyyn miksen voi tavata kyseistä ihmistä. Teen tätä valehteluani niin kauan että kyseinen ihminen ei ole enään kiinnostunut. Sitten tulee taas seuraava ihminen ja samaa rataa menee sekin. Olenko jotenki tykästynyt tähän sinkkuuteen niin että en enää pysty seurustelemaan? Tahtoisin vierelleni ihmisen mutta ei sitä tällä tavalla siihen saa kun aina pakenen paikalta.
Tuntuu että vain pelleilen miesten kanssa ja varmaan niin niistä miehistäkin tuntuu.
Varmasti monia hyviä kunnon miehiä on mennyt minulta ohi juuri tämän käytökseni takia. Tällä hetkelläkin olisi taas aivan ihana ihminen kiinnostunut minusta ja aluksi olin itse kans kovasti kiinnostunut mutta nyt alkaa taas se pakokauhu tulemaan kuvioon.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kiitos jo etukäteen. En tiedä mihin asiani kanssa olisin ottanut yhteyttä niin kirjoittelin tänne aluksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei siinä mitään jos pelkää, mutta asiat voi hoitaa kuten aikuiset. Itsekin ihaistuin ihanaan naiseen johon tämä teksti sopii vähän liiankin hyvin. En oo koskaan ymmärtänyt tätä kun annetaan ymmärtää mutta ei kuitenkaan ymmärretä lopettaa asioita reilusti. Kieltämättä jätti itseenikin jäljen kun pomputeltiin ja sit täys hiljaisuus ja taas jatkettiin. Mikään ei ole raastavampaa kuin epätietoisuus, Ei voi jatkaa elämässä eteenpäin kun ei tiedä onko se vanha juttu käsitelty vai onko vielä sittenkin mahdollisuus, että se jatkuisi. Vieläkin olen kahden vaiheilla pitäisikö yrittää vai unohtaa kokonaan. Mutta kuitenkin se pieni pelko elää, että heti kun aloitan jotain uuttaa juttua niin sitten taas alkaa lämpeeminen. Joten puhun varmaan kaikkien miesten puolesta kun sanon tee mitä teet, mutta tee se niin että KAIKKI osapuolet tietävät missä mennään. Sillä miten lopetat ei ole mitään väliä vaikka tekstari, puhelu, faceviesti tai mieluiten kasvokkain kuitenkin niin että tulee asia selväksi.
P.S Laittaisitko nimikirjaimesi seuraavaan viestiin (haluan varmistaa oletko se sinä)
T: Onko vielä toivoa
Hei ja kiitos viestistäsi. Joo olen aika usein lopettanu suhteen tai jonkin muun säätämisen vain niin etten anna kuulua itsestäni. Jotenki niin pääsee vain helpommin eroon vaikka se väärin toista kohtaan onki.
En usko että olen kaipaamasi nainen mutta nimikirjaimet on kk. :)
ei ole mikään pakko seurustella. teet nyt vain elämästäsi mieleisen ja nautit omasta olostasi itseksesi
harrasta, tapaa kavereita, matkusta jne
sitten joskus jos tapaat jonkun kivan tyypin niin katso hommaa uudestaan. sä olet nuori joten katso vielä vaikka 3 vuotta asiaa eteenpäin, juttele ihmisten kanssa avoimin mielin ILMAN mitään taka-ajatuksia ja tutustu ihmisiin. sulla ei ole mitään tarvetta suhteelle eikä sellaiseen kiire.
sitten kun tapaat sellaisen tyypin joka kolahtaa ja/tai tunnet että olet valmis niin...
Käytöksesi on suoraansanoen aika kusipäistä ja toivoin vain, että vedättämäsi miehet osaavat lohduttautua sillä, että rikki olet itsekin eikä elämäsi ilmeisesti kovin onnellista ole.
Eikö kannattaisi puhua ammattilaiselle, hakea terapiaan tai jotain? Miksi pitää rikkoa muita ihmisiä tietäen oma tilanteensa ja ettei homma tule toimimaan?
jep silloin pitää olla yksin jos ei halua seurustella tai se mietityttää
Et ole asiasi kanssa yksin, minulla on täysin samanlaisia kokemuksia. Tekstisi oli aluksi kuin omaa kirjoitustani - loppuun saakka missä kerroit tavanneesi ihanan ihmisen. Minulle tuli samanlainen pelko/pakokauhu, mutta sitten yksinkertaisesti siirsin tunnepuolen syrjään ja ajattelin järjellä, eli annoin kaverille mahdollisuuden.
Tapailimme n. puoli vuotta ja mieheni odotti minua uskollisesti eikä painostanut hetkeäkään. Tämä laukausi ahdistukseni ja näin jälkikäteen ajattelen etten olisi voinut tehdä järkevämpää ratkaisua, todennäköisesti olisin edelleen yksin pyörimässä itsesäälissä.
Mielestäni rakkaus on prosessi, se ei (aina) tapahdu kuin elokuvissa vaan vaatii aikaa ja töitä - anna ehdokkaallesi mahdollisuus! Mutta jos sinulle tulee kuitenkin olo ettet halua tulevaisuutta kyseisen miehen kanssa, kerro siitä hänelle. Jätetyksi tulemista pahempaa on epätietoisuudessa eläminen.
Tsemppiä jatkoon! Toivottavasti sinulla käy yhtä hyvin kuin minulla. :) Hyvät miehet eivät kasva puissa.
Kiitoksia kaikille. Ja varsinkin hienoa kuulla miestenki kanta tähän. Tiedän että teen väärin ja satutan ihmisiä, mutta kun pakokauhu iskee niin muuta ulos pääsyä ei ole. Tapojani olen yrittänyt parantaa ja aina vain yritän olla rikkomatta ketään koska olen itse sen kokenut. Tällä hetkellä tämän kyseisen miehen kanssa ainakin yritän ja teen selväksi missä minun kohdalla mennään.
Mulla on aivan sama tilanne. Oon ollu nyt 2,5v sinkkuna ja silloinen suhde päätyi karmivaan eroon, jossa olen vielä tänä kesänä joutunut poliisille soittelemaan ahdistelusta ja uhkauksista.. Kuitenkin elämässäni on ollut tilaa tapailuille, jotka toteutuvat täysin minun ehdoillani. Sitten kun on tullut liikaa tunteita mukaan tai mainittu sana "seurustelu", olen jättänyt välit kokonaan tai sanonut ettei missään nimessä ole mahdollisuuksia siihen. Olen aivan hysteerinen ajatuksesta, että seurustelisin joskus jonkun kanssa. Se ei tunnu onnistuvan, vaikka miehet ovat olleet kaikin puolin mukavia ja kiinnostavia. Minimissään olen ollut 6kk tekemisissä ennen kuin olen katkaissut välit, joten yhden illan jutuista ei ole kyse..Haluan kuitenkin koko ajan seurustelua ja sitä, että olisi joku, joka on lähellä..