Miten saan helpoimmin tietooni, mikä on miehen kotitilan, mökin ja mökkitontin 'arvo'? Olin ajatellut jättää nämä huomioimatta osituksessa, mutta kun/jos toinen tuntuu nyt olevan aika hankala (haen yksin eroa), niin aion ottaa myös tuon omaisuuden huomioon. Avioehtoa ei ole ja mies on sitä mieltä, että hänellä on ollut se mökki jo ennen avioliittoa, joten sen saan unohtaa...
Välittäjää en viitsisi paikalle kutsua ja sehän maksaa maltaita.
Mielestäni edellämainitut omaisuudet eivät ole kovinkaan arvokkaita eikä niillä ainakaan ole mitään arvoa minulle eikä muutakaan omaisuutta paljon ole, mutta kun toinen on niin kiinni kaikessa 'maallisessa'. Pesänjakaja taas tietty hoitaisi homman, mutta siihenhän se omaisuus sitten meneekin...
Välittäjää en viitsisi paikalle kutsua ja sehän maksaa maltaita.
Mielestäni edellämainitut omaisuudet eivät ole kovinkaan arvokkaita eikä niillä ainakaan ole mitään arvoa minulle eikä muutakaan omaisuutta paljon ole, mutta kun toinen on niin kiinni kaikessa 'maallisessa'. Pesänjakaja taas tietty hoitaisi homman, mutta siihenhän se omaisuus sitten meneekin...
Vastaukset 23
Vanhimmat
Esitä miehelle osituslaskelma. Laita siihen mökin arvoksi 10 000 ja kotitilalle 20 000. Nämä ovat varmasti alakantissa. Pyydä miestä suostumaan ko laskelmaan, anna viikko miettimisaikaa. Sano, että muuten käydään kiinteistövälittäjän kanssa arvioimassa arvot.
"Mielestäni edellämainitut omaisuudet eivät ole kovinkaan arvokkaita eikä niillä ainakaan ole mitään arvoa minulle eikä muutakaan omaisuutta paljon ole, mutta kun toinen on niin kiinni kaikessa 'maallisessa'."
Sinä haet yksin avioeroa ja vaikkei mökillä mitään arvoa sinulle ole, josko ylipäätään muutenkaan, niin ihan lisäkiusaksi sitten vaan haluat senkin mieheltäsi pois, niinkö? Voi ziisus... menisit itseesi.
Ei kai tuossa mistään kiusasta kyse ole, eikä siitä että eroava haluaisi sen mökin itselleen. Miehen pitää vaan maksaa puolet mökin arvosta tälle eroavalle eukolleen, jos haluaa sen mökin pitää. Ja jos yhtään sovussa erotaan, niin hinta-arvion voi pitää kohtuullisena. Sellaisena, että mies voi pitää mökkinsä, eikä joudu sitä myymään.
Viestistä kävi varsin selvästi ilmi, ettei nainen välittäisi tuon taivaallista mökistä tai siitä mahdollisesti saatavista vähäisistä rahoista, mutta vaatii osuutta vain koska miehelle mökki on tärkeä.
No voi kai se niinkin olla, kun sen vielä kerran luin. Vaan paistaa siitä toinenkin puoli. Kuulostaa kuin mies olisi sanonut: "Tyhjin käsin tähän tulit ja niin saat myös lähteä" ja tuo on saanut aikaan sen ärsytyksen. Jos asioista olisi sovittu rauhassa, ei olisi tuohon tilanteeseen jouduttu.
Fakta vain on, että omaisuus pitää jakaa puoliksi. Ja on vielä niinkin, että jos se jaetaan kovin epäsuhteessa, niin verottaja voi puuttua peliin ja tulkita tässä tapauksessa vaimon lahjoittaneen osuutensa erossa. Siitä seuraa taas lahjaveroa miehelle. Ei siinäkään kovin paljon järkeä ole.
"Sohvatiikeri" antoi hyvän neuvon "Mökille". Tietysti nuo arviot olivat puhtaita veikkauksia, mutta oikein hyvä lähtökohta.
Ei mene lahjaveroa, ellei voida osoittaa että ero ja ositus on tehty nimenomaan veronkiertona. Muistaakseni Jocu:lla täällä omakohtaista kokemusta.
Olet hieno esimerkki siitä, että raha ei ole sinulle tärkein.
Meilläkin avioeron harkinta-aika meneillään ja kesähuvila kiikastaa. Voisin todella rahastaa, mutta sopujutuilla pärjää.
Tosi vaikeaa myydä omaisuutta, johon toisella syvällisiä tunteita. Minä olen sanonut, että arvioidaan hinta, osta minut pois...
ja saat tuollaista! eiköhän kannattais mennä sen mökin taa ja vetää kuula ottalohkoon?
jos mökki on ennen liittoa ollut niin annappa sen olla liiton jälkeenkin!
ja jos et niin ole vanhana tyytyväinen kun mietit että missä kaikki ystäväsi ovat kun niitä tarvitsisit...
Se vain on niin, että omaisuus tasataan avioerossa, samalla lailla käy avioliiton muuten purkeentuessa eli perunkirjoituksissa.
Sillä ei ole väliä kenellä omaisuutta oli ja paljonko ennen liittoa, lain mukaan puolisolla on oikeus omaisuuteen vaikkei hän olisi hankkinut penniäkään avioliiton aikana eikä aiemmin omistanut mitään.
On syytä muistaa, että avioliitto on 6 kk irtisanomisajalla tehty sopimus, jossa sopimuskumppanille eli puolisolle on annettu vahva lain suoja.
Ilmeisesti on tarpeen osoittaa rakkauden suuruutta ennen avioitumista sillä, ettei haluta turvata omaa omaisuutta avioehdolla. Pitäkää sitä rakkauden tai tyhmyyden hintana.
No jonkun käsityksen voi saada katsomalla alueella myytäviä mökkejä tai kiinteistöjä, mikä tosin vaikeata jos myynti "vähäistä" teillä päin. Eikä se välittäjän arvio nyt mitenkään kohtuuttoman kallis ole, kysy.
Asia sinällänsä on hyvin selvä, osituksessa mökki lasketaan niin sinun kuin miehesikin omaisuudeksi ( 50/50 ), kuin myös velkanne ... ja jos henkilökohtaisia velkoja vaikka miehelläsi, ne vähentävät hänen netto-omaisuuttaan. Ja kun molemman puolison netto-omaisuus on laskettu, kummalla sitä enemmän maksaa toiselle tasinkoa niin paljon että "puntit tasan". Tasinko on oikeus, sitä saa olla ottamatta vastaan...
Se mikä sitten on oikeus ja kohtuus teidän tilanneessanne on sovittavissanne, mutta laki on selvä. Surullista että monilla on sama harhakäsitys ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta ... kannattaisiko ottaa selvää juridisestakin puolesta sopimuksessa nimeltä Avioliitto ennen sen allekirjoittamista.
Avioehtosopimuksia voi tehdä, mutta pitkähkön liiton osituksessa tulee usein kyseeseen kohtuullistaminen, joka voi puraista isonkin palan avioehtosopimuksella varjellusta kakusta.
... ole yleistä olleenkaan, että avioehdollista ositusta lähdetään kohtuullistamaan (saati että tuomioistuin sen tekee). Näytön on oltava hyvin selvä siitä, että avioehto tekee osituksesta kohtuutoman ja epäoikeudenmukaisen.
Jos nyt ääritapaus otetaan, niin auto rekisteröity naisen nimiin, mutta velka miehellä ... jokainen ymmärtää miten avioehdollisessa erossa meneteltäisiin...
Onneksi ahneella on P....... loppu ja onneksi Suomen laissa on pykälä jossa sanotaan että toinen ei pidä saada hyötyä toisesta.
ja sen vuoksi ns. kohtuullistamispykä on onneksi laissa... mikä sovellettavissa myös avioehdottoman "kaikki jakoon puolkkiin" osituksessa, jos joku osapuoli kokee sen täysin kohtuuttomaksi ja erossa tarkoitus hyötyä (vrt. alle 2 vuoden liitot)... ja tuomari jakaa näkemyksen.
Mutta edelleen, iso poikkeus tuo on kohtuullistaminen eroissa.
Mutta vielä suurempi vääryys on usein kaiken laittaminen puoliksi. Kokemusta on myös siitä, että tulevan vaimon äiti estää avioehtosopimuksen teon.
Monenlaista tarinaa löytyy näissä kuvioissa. Useat varsin surullisia. Menee paljon enemmän kuin yksi mökki..
Minusta se on kahden avioon aikovan asia päättää haluavatko avioehdollisen, vai -ehdottoman liiton. Ja aikanaan vanhempien asia päättää tahtovatko lasten puolisoiden olevan avio-oikeutettuja perinnön kautta saatuun omaisuuteen. En tuomitse kenenkään pariskunnan tai henkilön valintaa suuntaan tai toiseen, kunhan tietäisivät mistä asioista päättävät tai jättävät päättämättä.
Ja jos tuleva anoppi estää avioehdon, niin "voi kyynel" ... eivätkös ainoat jotka sen kykenevät estämään ovat henkilöt ketkä ehdon allekirjoittavat. Luulen että puoliso vain pakeni äidin "selän taakse"... säälittävää.
Niiden varaan on laskettu ja lasketaan jatkossakin hyvin paljon. Harva käytännössä pystyy toimimaan kylmäverisesti noissa liittoutumistouhuissa. Nuorena riittää myös uskoa lähes ihmeisiin - tulevaa liittoa ajatellen.
Minä deittinetissä seikkaillessani tulin vanhan laulun päätelmään: Miten käy meidän kunnon miesten, kun naiset aina rakastuvat renttuihin..
... kyllä kyllä ... ja niiden varaan pitääkin rakentaa parisuhde ja elämä.
Ja sitten omaisuus on eri asia ... yhteinen on yhteistä niinkuin kuuluukin. Sitä se muuten on avioehdollisessakin liitossa, asunto ostetaan molempien nimiin ja velka normaalisti samaten molempien puolisoiden nimissä -- ei pienintäkään eroa avioehdottomaan.
Mutta jos toisella on varallisuutta ennen avioon astumista, niin miten liittyy uskoon, toivoon tai rakkauteen se, että haluaisin siihen osalliseksi jos eroamme ... muutenhan sanonta olisi usko, toivo, rakkaus ja omaisuus.
"Surullista että monilla on sama harhakäsitys ennen avioliittoa hankitusta omaisuudesta ... kannattaisiko ottaa selvää juridisestakin puolesta sopimuksessa nimeltä Avioliitto ennen sen allekirjoittamista."
Ei aina ole kyse harhakäsityksestä, vaan siitä, että toivotaan toisen osapuolen luopuvan sellaisesta omaisuudesta, jotka toinen on omistanut jo ennen liittoa. Toisellahan on oikeus puoleen kaikesta. Sen tietää suurin osa ihmisistä ja lulen, että tässäkin tapauksessa on näin.
Mies yrittää saada naisen luopumaan vaatimuksista mökkiä kohtaan. Nainen ei välitä hittojakaan koko mäkistä, mutta ajattelipa kuitenkin piruuttaan ottaa puolet siitäkin. Hänellä on toki siihen oikeus, mutta kosto on moraalisesti arveluttavaa.
No hyvä jos kyse ei ole harhakäsityksestä naimisiin menevillä tai eroavilla, mutta kyllä tässä muutamien päivien aikana olleissa keskusteluissa mm. perinnön kautta saadun omaisuuden kuulumisen avio-oikeuden piiriin on ollut asianomaiselle jonkinmoinen ylläri. Kuin myös se eräälle kirjoittajalle, että miehen ottamat luotot vaikuttavatkin netto-omaisuuksiin mitkä tasingolla tasataan (eli, exä pääsee osalliseksi miehen velkoihin tasingon kautta, vaikkei niistä ole ollut tietoinen) ... paitsi jos on avioehto ... ei tarvitse pelkästään toivon varassa olla.
Kiitos vaan viesteistä ja eiköhän se mökki-asiakin joskus selviä!
Tausta vaan kun täälle jutulle ei todellakaan ole se, että piruuttani mökkiä ja tilaa haluaisín! Vaan kyllä se lähti ihan siitä toisesta osapuolesta ja hänen käyttäytymisestään! Minä kun olin se joka lähti, niin se kävi hänen kunnialleen. Seisoi vieressä katsomassa, että saa yhtä monta lusikkaa ja pyyhettä kuin minäkin... Näinhän se pitää ollakin, mutta kun minä olen se joka on ostanut sinne asuntoon kaiken sen irtaimiston, mitä siellä on, niin sehän tietty jaetaan, mutta mikä on hänen, niin siihenhän ei kosketa! Viinakaapin sisältöön ei saanut koskea, kun hän on ostanut niistä suurimman osan!
... oliko sulla huono omatunto siitä että olit teistä se jolla kuppi ensiksi meni nurin, minkä vuoksi suostuit mm. viinakaapin ja mökin osalta muuhun kuin tasajakoon?
Mitä sinä tahdot, haluatko noudattaa lakia kirjaimellisesti osituksen osalta, vai antaa olla?
vaikka antaa olla...
Mutta jos asunnon myyynnistä ei päästä yksimielisyyteen, niin sitten joudun ottamaan pesänjakajan ja jos näin käy, niin sitten kyllä noudatetaan lakia ihan joka asiassa. Olen sen kyllä ihan tarkalleen ilmoittanutkin, että sitten jaetaan ihan KAIKKI eikä vaan myydä asuntoa.