Erosin avopuolisostani kesän alussa.Suhteemme ei ollut pitkä,vain noin 8kk.
Tuona aikana ehdin tutustumaan hänen lapsiinsa,sukuunsa ja ystäviinsä.
Minusta pidettiin kovasti ja minä myös pidin heistä kaikista kovasti.
Meillä oli selvät suunnitelmat..hän asui 200km pässä toisella paikkakunnalla.
Minä vietin aikaani aika paljon hänen luonaan,kunnes helmikuussa minulla alkoi uudelleenkoulutus toisella paikkakunnalla.Olin siis viikot koulutuksessa ja joka toinen vkl hänen luonaan ja joka toinen tapaamassa poikaani kotipaikkakunnallani.
Noina erossaolo aikoina tunteemme vahvistuivat entisestään ja muuttuivat todelliseksi rakkaudeksi.Hän oli ihana,rakastettava,suloinen ja kaikin tavoin aivan parasta,mitä minulle oli koskaan tapahtunut.Kohtelin häntä ja lapsiansa kuin kukkaa kämmenellä.Kun tulin heidän luokseen koulutuksesta pe-iltana,lapset juoksivat eteisessä vastaan ja kiljuivat ilosta ja hyppäsivät syliini..heidän oma isäsuhteensa oli vähän niin ja näin.
Tunsin olevani kerrankin onnistunut jossain.
Hän jopa kosi minua keväällä ja suostuin heti.Kuukauden päästä kosinnasta,aloin ehdottamaan,että menisimmekö seuraavana vapaana lauantaina sormuskaupoille ja tehtäisiin jotain romanttista ja samalla pujautettaisiin sormukset sormeen.Tämä ei hänelle käynyt..hän alkoi puhumaan että kaikki on tainnutkin käydä hiukan liian nopeasti,eikä hän ole varma enää mistään.Hyväksyin asian täysin ja sanoin että eihän meillä todellakaan ole yhtään kiire mihinkään.Jatketaan vaan rauhassa tutustumista ja yhteisen elämän "harjottelua".Sitten hän rupesi haluamaan lisää tilaa itselleen ja sanoi että josko muuttaisin hetkeksi aikaa pois ja katsottaisiin myöhemmin uudestaan.Tähän väliin kerrottakoon,että edellinen suhteeni edellis-syksynä päätyi juuri näihin sanoihin..muutin silloin hetkeksi pois ja n.viikon päästä hän toimitti tavarani minulle ja kertoi että uusi ihastus oli syynä tähän tilan tarviimiseen.No tottakai nytkin kuvittelin,että käykö mulle taas niin?Kerrottakoon,että paikkakunnalla jossa hän asui,ei ollut ketään muita tuttuja ja hän oli myös ainoa kaverini.Tottakai heti kysyin että jos on joku uusi mies,niin kerro heti,se helpottaisi vaan tilannetta entisestään ja tekisi siitä helpommin käsiteltävän.
Ei ollut kuulema..hän tarvitsi vaan aikaa itselleen ja lapsilleen.Muutin pois,pidimme yhteyttä,näimme kerran,vietimme yhteisen yön.Meilä oli tapana viestiä useasti päivässä ja hän ilmoitti heinäkuussa että voisit jättää hänet jo rauhaan.Elokuussa hän oli vaihtanut numeroansa ja tiedustelin sähköpostissa syytä tähän.sanoi vaan että jätä hänet rauhaan.Laitoin vielä useita sähköposteja,koska minusta tuntui,että kyllä hän nyt olisi minulle selityksen velkaa.Laitoin hänen äidilleen,isälleen,siskolleen ja muutamalle kaverille viestiä,että onko hänellä kaikki ok ja että olen huolissani.
Viime viikolla tuli haaste käräjille lähestymiskieto-asiassa.En harmikseni päässyt itse istuntoon,mutta huomenna menen hakemaan tuomion haastemieheltä.Todella jännää nähdä perustelut,koska ainuttakaan uhkausviestiä en ole lähettänyt.Muutamia kirosanoja olen käyttänyt,esim.helvetti että olen huolissani susta ja ilmoita nyt jotain!!
Kaipaan häntä ja hänen lapsiaan ja rakastan heitä edelleen todella paljon.Hänkin sanoi viimeisellä tapaamisella,ettei unohda mua koskaan ja että haluaa pelkkää hyvää.
Tämä kaikki on tehnyt minulle sen,etten uskalla enää rakastua..sillä kun rakastun,annan itsesäni aivan kaiken sille kohteelle..onko se sitten liikaa naisille,jos mies rakastaa liikaa??Voiko rakastaa liikaa??Voiko eron jälkeen ylipäätänsä enää rakastaa??
Tuona aikana ehdin tutustumaan hänen lapsiinsa,sukuunsa ja ystäviinsä.
Minusta pidettiin kovasti ja minä myös pidin heistä kaikista kovasti.
Meillä oli selvät suunnitelmat..hän asui 200km pässä toisella paikkakunnalla.
Minä vietin aikaani aika paljon hänen luonaan,kunnes helmikuussa minulla alkoi uudelleenkoulutus toisella paikkakunnalla.Olin siis viikot koulutuksessa ja joka toinen vkl hänen luonaan ja joka toinen tapaamassa poikaani kotipaikkakunnallani.
Noina erossaolo aikoina tunteemme vahvistuivat entisestään ja muuttuivat todelliseksi rakkaudeksi.Hän oli ihana,rakastettava,suloinen ja kaikin tavoin aivan parasta,mitä minulle oli koskaan tapahtunut.Kohtelin häntä ja lapsiansa kuin kukkaa kämmenellä.Kun tulin heidän luokseen koulutuksesta pe-iltana,lapset juoksivat eteisessä vastaan ja kiljuivat ilosta ja hyppäsivät syliini..heidän oma isäsuhteensa oli vähän niin ja näin.
Tunsin olevani kerrankin onnistunut jossain.
Hän jopa kosi minua keväällä ja suostuin heti.Kuukauden päästä kosinnasta,aloin ehdottamaan,että menisimmekö seuraavana vapaana lauantaina sormuskaupoille ja tehtäisiin jotain romanttista ja samalla pujautettaisiin sormukset sormeen.Tämä ei hänelle käynyt..hän alkoi puhumaan että kaikki on tainnutkin käydä hiukan liian nopeasti,eikä hän ole varma enää mistään.Hyväksyin asian täysin ja sanoin että eihän meillä todellakaan ole yhtään kiire mihinkään.Jatketaan vaan rauhassa tutustumista ja yhteisen elämän "harjottelua".Sitten hän rupesi haluamaan lisää tilaa itselleen ja sanoi että josko muuttaisin hetkeksi aikaa pois ja katsottaisiin myöhemmin uudestaan.Tähän väliin kerrottakoon,että edellinen suhteeni edellis-syksynä päätyi juuri näihin sanoihin..muutin silloin hetkeksi pois ja n.viikon päästä hän toimitti tavarani minulle ja kertoi että uusi ihastus oli syynä tähän tilan tarviimiseen.No tottakai nytkin kuvittelin,että käykö mulle taas niin?Kerrottakoon,että paikkakunnalla jossa hän asui,ei ollut ketään muita tuttuja ja hän oli myös ainoa kaverini.Tottakai heti kysyin että jos on joku uusi mies,niin kerro heti,se helpottaisi vaan tilannetta entisestään ja tekisi siitä helpommin käsiteltävän.
Ei ollut kuulema..hän tarvitsi vaan aikaa itselleen ja lapsilleen.Muutin pois,pidimme yhteyttä,näimme kerran,vietimme yhteisen yön.Meilä oli tapana viestiä useasti päivässä ja hän ilmoitti heinäkuussa että voisit jättää hänet jo rauhaan.Elokuussa hän oli vaihtanut numeroansa ja tiedustelin sähköpostissa syytä tähän.sanoi vaan että jätä hänet rauhaan.Laitoin vielä useita sähköposteja,koska minusta tuntui,että kyllä hän nyt olisi minulle selityksen velkaa.Laitoin hänen äidilleen,isälleen,siskolleen ja muutamalle kaverille viestiä,että onko hänellä kaikki ok ja että olen huolissani.
Viime viikolla tuli haaste käräjille lähestymiskieto-asiassa.En harmikseni päässyt itse istuntoon,mutta huomenna menen hakemaan tuomion haastemieheltä.Todella jännää nähdä perustelut,koska ainuttakaan uhkausviestiä en ole lähettänyt.Muutamia kirosanoja olen käyttänyt,esim.helvetti että olen huolissani susta ja ilmoita nyt jotain!!
Kaipaan häntä ja hänen lapsiaan ja rakastan heitä edelleen todella paljon.Hänkin sanoi viimeisellä tapaamisella,ettei unohda mua koskaan ja että haluaa pelkkää hyvää.
Tämä kaikki on tehnyt minulle sen,etten uskalla enää rakastua..sillä kun rakastun,annan itsesäni aivan kaiken sille kohteelle..onko se sitten liikaa naisille,jos mies rakastaa liikaa??Voiko rakastaa liikaa??Voiko eron jälkeen ylipäätänsä enää rakastaa??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaatiminen kirosanoilla olemaan sinuun yhteydessä ei ole rakkautta!
Rakkaudella ei voi toista tukahduttaa, mutta liiallisella läheisriippuvuudella ja tungettelulla kylläkin. Itselleni olisi ainakin pöyristyttävää ja tukalaa, jos joku existäni olisi yhteydessä sukuuni minua ja exääni koskevissa, siis kahdenkeskeisissä, asioissa!!!
Vaikka exäsi haluaakin sinulle pelkkää hyvää, eikä unohda sinua koskaan, niin hyvä mies, ei se tarkoita, että hän haluaa olla sinun kanssasi enää tekemisissä!!!
Jos oikeasti rakastat, niin kunnioitat hänen yksityisyyttään ja jätät hänet rauhaan!!!
"Hän jopa kosi minua keväällä ja suostuin heti"
tyhmyydestä sakotetaan. järkeäänkin olisi suotava käyttää JA TUTUSTUA IHMISEEN kunnolla eikä sinkoilla kuin päätön kana joka suuntaan
No onpa tuossa ihmisessä tiukassa se, että selkeästi kertoisi mistä on kyse. Kummallista touhua, että hankkii mieluummin lähestymiskiellon kuin selittää asiallisesti tilanteen. Aika alhaista yrittää vain kadota sen jälkeen, kun on ensin naimisiinkin ollut menossa.
Rakastat häntä varmasti vieläkin, minäkin rakastan valtavasti eksääni, joka jätti minut vuosi sitten. Olin ajatellut olevani hänen kanssaan loppuelämäni eikä sellaista ajatusta niin vain nollata.
Parasta olisi, kun koettaisit nyt vain unohtaa hänet. Ei ketään voi painostamalla suhteeseen pakottaa, jos ei kerran kiinnosta.
Nainen on mitä todennäköisimmin selittänytkin asiallisesti tilanteen ja monta kertaa, mutta ap:lle ei taida mennä tosiasiat jakeluun. Luulee rakastavansa naista, ja sillä oikeuttaa tekonsa, mutta oikeasti ap on vain jäänyt riippuvaiseksi naisesta eikä osaa päästää irti.
Naisella ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kuin kadota.
En oikein usko, että nainen hakee lähestymiskieltoa kovin köykäisin perustein. Jokin häntä pelottaa miehen käyttäytymisessä. Todennäköisesti etenitte aivan liian nopeasti suhteessanne. 8 kk on kovin lyhyt aika tutustua toisiinsa kunnolla. Nainen luultavimmin pelästyi nopeaa tahtianne. Hänellä kuitenkin lapsetkin otettava huomioon uudessa elämänvaiheessa.
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että on löytänyt uuden ihastuksen. On viisainta luovuttaa ja suunnata katse eteenpäin. Elämällä on varmasti vielä paljon tarjottavaa sinunkin varallesi.