Ainakin itselläni vaihtotase tuntuu olevan jatkuvasti negatiivinen. Annan enemmän kuin saan. Kyselen muiden kuulumisia enemmän kuin muut minun. Joskus jopa vaivihkaa kehun toisia - yksipuoliseksi jää sekin. Naisiin olen yrittänyt luoda kontaktia moninkertaisesti enemmän kuin he minuun. Vaihtotaseeni on siis surkea ja tätä tilaa on vaikea korjata. Voin vetäytyä täysin kuoreeni jolloin saavutan tasapainotilan, mutta plussalle tuskin pääsen.
Samanlaisia kokemuksia on varmasti muillakin, mutta pitäähän jonkun vastaavasti päästä plussallekin. Kuka tunnustaa olevansa se onnekas?
Samanlaisia kokemuksia on varmasti muillakin, mutta pitäähän jonkun vastaavasti päästä plussallekin. Kuka tunnustaa olevansa se onnekas?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinä sentäs teet jotain, mutta älä tee sitä sen takia, että saisit siitä jotain, koska se ei ole sitten vilpitöntä. Jos kehuu jotain vilpittömästi, niin oikeasti siitä saa yhtä paljon kuin antaa. Sille kehutulle tulee hyvä mieli ja sille kehujalle, jos hän huomaa, että sille kehutulle tuli hyvä mieli.
Jos vetäydyt kuoreesi, niin teet vain itsellesi karhun palveluksen. Jatka ihmeessä samalla tavalla kuin nytkin, koska täällä on muutenkin niin vähän sinun kaltaisia tekijöitä. Olisin onnellinen, jos saisin edes vähän siitä tekemisestä mitä sinä tunnut tekevän.
Itellä usein sama tunne, ei siis johdu sukupuolesta... Enemmänkin kotikasvatuksesta. Kaikille ei ole opetettu empatiataitoja.
Minä puolestani koen saaneeni muilta enemmän kuin olen kyennyt antamaan viime aikoina.
Elämänmuutoksen myötä ajatukset ovat pyörineet omissa asioissa todella tiiviisti, ja vaikka olenkin paljon tekemisissä muiden kanssa ja pyrin olemaan hyvä ystävä, niin silti koen, että minä olen ollut se, kuka saa muilta. Harvoinhan tuo tase pysyy samanlaisena koko elämää, vaan se nimenomaan vaihtelee elämäntilanteiden myötä. Joskus antaa enemmän kuin saa.
Ja tuo, että olet yrittänyt luoda naisiin moninkertaisesti enemmän kontakteja kuin he sinuun, taitaa olla aika tavallista. Edelleenkin se lähestyminen jää valtaosin miesten harteille, valitettavasti. Naisilla olisi tässä takuulla paljon parannettavaa, mutta siihen ei taida olla olemassa mitään taikakeinoa vaan asia muuttunee ajan myötä.
Miksi pitäisi saada jotakin? Juoksetko huomion, arvostuksen ja hyväksynnän perässä? Lopeta tuollaisten seikkojen perässä vaeltaminen ja olet perillä. Ymmärrä, että ehdollistunut ja ohjelmoitu mielesi tekee kaikkensa estääkseen sinua olemasta onnellinen. Sinulla on jo kaikki tarvittava ja vielä enemmänkin ilman noita huumeita, vaikka et sitä vielä tässä vaiheessa tajuaisi.
Jos se tuntuu toispuoleiselta, et tee sitä omasta halustasi vaan kerätäksesi jotain ihmissuhdepistepottia, ja oletat saavasi sillä vastineeksi jotain.
Mutta, "girls are not machines that you put kindness coins into until sex falls out". Lainaus ihmeellisestä Internetistä.
Jos haet ihmissuhteelta tasapuolisuutta, mutta et tunne saavasi riittävästi vastineeksi, niin luovu siitä. Mitä aiemmin, sen parempi. Ihmissuhteen ylläpitäminen siinä toivossa että pääset joskus ajan kanssa tasoihin on turhaa molempien osapuolten kannalta.
Toivottavasti saat edes vanhemmiltasi ja muulta lähisuvulta hyväksyntää ym.
Energiasyöppöjä ihmisiä kannattaa välttää, jos niistä tulee vain paha mieli. Kaikki ihmiset eivät kykene olemaan empaattisia ja luomaan hyvää oloa läheisilleen.
Hyviä pointteja teillä, aparaattia lukuunottamatta.
Uskon että tähän vaikuttaa myös ikä ja sukupuoli. Olen mies monien mielestä "parhaassa iässään" ja luulen että minun koetaan olevan tästä syystä jotenkin niin vahva ja riippumaton etten kaipaa huomiota. Minun tehtäväkseni jää aina kysyä se "miten menee" sillä ilmeisesti minulla oletetaan menevän hyvin.
Energiasyöpöistä ihmisistä on hankala kokonaan luopua, sillä silloin pitäisi irtisanoutua töistä ja kavereistakin jäisi ehkä yksi tai kaksi jäljelle.
"Hyviä pointteja teillä, aparaattia lukuunottamatta."
Miten vain. Mikä asia sinulta meni nyt yli hilseen tekstissäni? Mitä merkitystä sillä todellakaan on, kuinka surkea vaihtotaseesi on tai ei ole? Annat jotakin, saat jotakin. Miksi sinua pitäisi kiinnostaa se, mitä saat toisilta takaisin tai saatko yhtään mitään? Luuletko, että elämäsi helpottuu sillä, kun tämä sinun vaihtotaseesi paranee eli kun saat toisilta ihmisiltä huomiota, arvostusta ja hyväksyntää? Mitä väliä sillä on, saatko sitä vai et? Voit aivan hyvin toimia niin kuin ennenkin eli kysellä toisilta ihmisiltä kuulumisia. Minulla on hyviä uutisia. Voit vaihtotaseesi surkeudesta riippumatta olla silti sisäisessä tasapainotilassa eikä sinun tarvitse potea sisäistä ristiriitaa mistään.
Olen lukenut Havahtumiset ja Eckhart Tollet ja paljon muutakin joten tuo on vähän liian tuttua ja aiheeseen sopimatonta ajatusjumppaa. Ihan kivaa silloin jos asiasta innostuu, kuten sinä olet selvästikin tehnyt, mutta minä en nyt jaksa. Tykkään kuitenkin elää ihmisenä ihmisten joukossa. Pystyt varmasti sulattamaan tämän mielipiteeni kun laitat egosi sivuun ja tajuat ettet ole yhtä tämän epäonnistuneen opetuksesi kanssa.
Niin, väität varmasti lukeneesi enkä epäile sitä. Mutta jos olet jo perehtynyt asioihin joskus, niin miksi sanot tykkääväsi elää ihmisenä ihmisten joukossa, olettaen, että tarkoitat tässä ihmisenä elämisellä nyt sitä, että haluat elää niin kuin 99,9% ihmisistä eli mielen kahlitsemana? Onko ihmisenä eläminen varmasti sitä? Mello ja Tolle opettavat juuri päinvastaista, eli jos niistä kirjoista oikeasti olisi jäänyt jotakin takaraivoon, et varmaankaan olisi kirjoittanut tätä koko avausesitystä etkä sen myötä tavallaan eksynytkään vaihtotaseen ja siitä plussalle pääsemisen maailmaan. Ja ymmärrän hyvin kaikkea kirjoittamaasi, koska näinhän tämä kaikki toimii. Ego on yhtä lailla myös sinulla tallessa ohjaamassa ajatteluasi suuntaan, josta annoit aloituksessasi viitteitä.
Ei nuo ajatukset ole minulle luonnollisia. Voin bodata itseni melkoiseksi lihaskimpuksi, mutta harjoittelun lopetettuani palaan hiljalleen takaisin entiselleni. Ajatuksille käy samoin. Kaikki kunnia Tollelle ja Mellolle ja jopa aparaatille, mutta elän mieluummin ihan tässä reaalimaailmassa, vaikka siinä puutteita onkin. Valaistuminen on yleensä aika yksinäistä puuhaa.
Anteeksi että sotkeudun keskusteluunne, mutta kun tässä on sanottu sellaista, että kaikki muut kuin aparaatti ovat sanoneet jotain järkevää niin lisäisin siihen jotain.
En tiedä muista mutta itseäni tympäisee se, että joka ainut kerta kun aparaatti osallistuu johonkin ketjuun niin heti ensimmäisessä kommentissa on jossain muodossa tämä ajatus:
"Mitä väliä sillä on?"
Mitä väliä on siis vastata mitään sellaiselle joka reagoi asiaan kuin asiaan niin että millään ei ole väliä? Varmaan tuolla on vankka filosofinen tausta, mutta olisiko tosiaan mahdotonta osallistua johonkin keskusteluun ilman tuota kaiken merkityksettömyyttä heti korostavaa näkökulmaa?