Vauvan kanssa yksin erotessa

Voi ei, oikein suututtaa että olet joutunut tuollaiseen tilanteeseen, ei toivoisi kenellekkään. Onhan niitä jotain paikkoja joista voisit kysellä apua lastenhoitoon.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lastenhoito/

Tuo maksaa vähän. Joissain kunnissa on myös ilmainen apu, kysele neuvolasta.
Jos tukiverkotkin ovat kaukana, kannattaa pyytää tällaista apua ettet vaan väsähdä kokonaan, silloin voi asiat mennä todella solmuun. Tietenkin tämä lastenhoitoapu on väliaikaista, mutta varmasti sen arvoista. Antaisi sinulle vähän aikaa hengittää ja myös miettiä tilannettasi. Juttele myös asiasta ystäviesi kanssa, puhuminen auttaa aina.

Anteeksi olen huono antamaan muita neuvoja, itse olen lapseton. Tsemppiä!

Isommat lapset sopeutuvat hyvin kaikkeen. Kyseinen isä ei vauvan näkemistä ansaitse, eikä vauva tarvitse tuollaista isää. Tietenkin muutat takaisin sinne missä sinulla on parhain olla, ja lapsilla myös!!!

Te, ette vielä ole varmaan tehneet papereita vauvan suhteen, eli vauvan isä ei ole vielä tunnustanut häntä, joten sinulla on vielä mahdollisuus valita asuinpaikkasi.

Jos ja kun vauvan isä on tunnustanut ja teillä on yhteishuoltajuus on vauvan isällä myös mahdollisuus vaikuttaa teidän perheen asioihin eli vastustaa sitä, esim. että muutatte kauemmaksi, sinun kotikonnuille. Ei se, että sinulla on huoltajuus poista vauvan oikeutta tavata isää, mutta jos nyt jo on vaikeaa keskustella asioista, mitä se on sitten myöhemmin, kun ollaan koulussa. Nykyään koulut vaativat, että kummaltakin vanhemmalta pitää olla lupa esim. tukiopetukseen, joten jos isä ei halua olla yhteistyössä voi vauvan asioiden hoito olla hankalaa... Minä haluaisin itselleni huoltajuuden, koska minähän sen kanssa vietän arkea.

Tietenkin olisi hyvä, jos voisit olla hyvissä väleissä ja pystyisitte hoitamaan vauvaa yhdessä. Mutta väkisin tekemällä siitä ei tule mitään.

Nyt joku tietenkin alkaa heti vääntään isän oikeuksista, joo on isällä oikeuksia, mutta miksi aina muistetaan ne oikeudet, mutta ei VELVOLLISUUKSIA?

Kyllä isällä on myös velvollisuus osallistua lapsen hoitoon ja huoltamiseen, eli samalla tavalla isä voi nykyään hoitaa pientä vauvaa, kun äitikin. Kaupoissa on äidinmaidon vastiketta, jota voi antaa vauvalle ja yhtä hyvin se isäkin osaa vaihtaa vaipaa ja muita tarpeellista tehdä. Tuon ikäinen vauva on aika pieneen tyytyväinen eli kun on ruokaa, hoivaa ja yms.

tässä taas nähdään että kannattaisi miettiä ensin ja tutustua toiseen kunnolla ennenkuin tekee tuollaisia peliliikkeitä

Kuullostaa todella ikävälle ja tärkeintä olisikin huolehtia omasta jaksamisestasi tässä elämäntilanteessa. Sinuna muuttaisin takaisin vanhalle kotipaikkakunnalle. Lapset sopeutuvat takaisinmuuttoon helposti, koska kyse kuitenkin heille tutusta ympäristöstä.Kotipaikkakunnalla sinulla varmasti olisi turvaverkkoja ja ystäviä. Ns uuden elämän aloittaminen olisi helpompaa ja tuo suhde olisi helpompi jättää selän taakse. Äijänkutaleen heivaisin kuvioista tyystin. Tuskin kuitenkaan menee kauaa kun miehellä on jo uusi naisystävä ja silloin se viimeinenkin kiinnostus lasta kohtaan loppuu. Vahingoista viisastuu. Voimia sinulle!

Niin, vaikea on tilanteesi ja ennenkaikkea tuon pienen lapsen tulevaisuus.

Asioilla on turha spekuloida, mutta senverran kirjoitan muillekin ajateltavaksi, että varsinkin uusperheissä se lapsen hankkiminen täytyy tarkoin selvittää ja harkita, onko se todella molempien toive, vaiko toisen usko ja luulo, että lapsi sinetöi uuskumppanuuden.
Olen nimittäin kuullut muutaman uusperheellisen naisen ääneen sanoneen, kuinka haluaa antaa miehelleen lapsen, mies ei ole välttämättä ollutkaan samaa mieltä asioista ja sitten on ollut sama tilanne edessä kuin sinulla.

Mitä sinun tilanteesi tulee, juttele isompien lapsiesi kanssa ja kuuntele, ovatko he valmiit palaamaan entiselle paikkakunnalle, jos ovat ja siellä on sinullekin tukea ja turvaa ja paua tuon pienen kanssa, tuntuisi järkevältä.
Mieheen en luottaisi, ei kuulosta olevan millään tavoin kiinnostunut lapsestaa, joten turha pakottaa. Lapsihan kärsii kun on pallo, jota isä haluaa tavata ei halua tavata omien oikkujensa vuoksi.

Vaadi kunnon elatusmaksut, edes jokin hinta tuollaisesta vastuuttomuudesta.

Itse kuitenkin sinun täytyy päätöksesi tehdä ja toivon niissä olevan järkipäätöksen lastesi vuoksi, varmati onni löytää sinut jos on kohdallesi luotu.

Lifemockeri se huutelee, onhan tämä FAKTAAAAAA!!!!!
Hyvä huudella, Mokkeri, kun oma "kulta" on kumia, ei ole pelkoa vahingoista!

Todella ikävää. Lasten kannalta, nimittäin. Teidän kahden aikuisen välilla on aikaansaatu 4 lasta, eri vanhemmat, eri kodit, eri kaikki.

Olisko sinulla jo aika lopettaa lasten teko? Eikohän tuo jo sinun kohdalta riitä. Tulet taas kohta tapaamaan uuden miehen ja ... ole hyvä... aivan itsesi takia - varmista että et taas ala lisääntymään.

Palataksemme tähän hetkeen, voisitko muuttaa vanhempiesi luo katraasi kanssa? Tai onko sinulla missään Suomessa tukihenkiloä jonka luokse voisit muuttaa. Yksin kolmen alaikäisen lapsen kanssa saattaa aikaajoin olla hankalaa, varmaan toivosi että olisi tukijoukkoja avustamassa.

Vähin mitä voit tehdä on , ellei muuten, lain kautta hankkia kunnon taloudelliset avustukset pienokaisiasi varten heidät siittäneiltä miehiltä.

JA PYSY, hyvä nainen, miehistä erossa! Tai arvioi oikein vakavasti valitsemisperustasi. Tähän saakka olet ollut idioottinen mangneetti.

Oletko ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että pieni vauva jäisikin isälleen? Jos ei nyt aivan heti niin vähän myöhemmin.

Miksi ihmeessä aina/useinmiten pidetään itsestään selvänä sitä, että lapset jäävät äidille, kun äijä lähtee "vapaana poikamiehenä" vetämään "mä en enää jaksa"-perustein? - Olisko mies niin valmis lähtemään, jos saisi hoidettavakseen pienen lapsen?

Tässä se tulee taasen esille, lapset eivät kuuluneet miehen suunnitelmiin lainkaan, ei kestä härdelliä.
No jokainen tietää, mitä mies haki tältä suhteelta, siihen ei kuulunut lainkaan arkielämä mukaan.

Toivon sinulle nyt voimia selvitä lastesi kanssa, sillä lapsille on tärkeintä että edes itse jaksat ja siiihen varmasti saat apua kun neuvolassa tuot esiin tilanteesi ja tuntosi ja pyydät kotiapua.
Kyllä ne sinunkin lapsesi kasvavat, vanhempien lastesi kanssa voit varmaan jo pienissä määrin keskustella, mitä he haluavat, jos vähänkin haluavat entiselle paikkakunnalle ja siellä on tukea ja turvaa teille, palaa. Kaikki tuki ja turva on hyväksi ja sellaiselta taholta johon voitte luottaa, tämä mies ei tunnu kovin välittävän teistä.