Luulin aluksi että tämä henkilö on ihan mukava ja vaikutti luotettavalta. Vietin pari tyttöjen iltaakin hänen kanssaan ja meillä oli hauskaa. Aloin pikkuhiljaa kuitenkin huomata että hänen oli vaikea pitää lupauksiaan. Esim jos pyysin häntä mukaani jonnekin, hän halusi tulla mutta seuraavana päivänä seisoin hölmistyneenä odottamassa. Ei puhelinsoittoa ei mitään. Hänellä on myös ärsyttävä tapa lainata mieheltäni rahaa, jonka takaisin saaminen on aina vain vaikeampaa. Kun häneltä kysyy rahoista hän alkaa itkemään ja sanoo yhtä sun toista syytä ettei ole rahaa. Hän on sanonut saavansa tiettynä päivänä rahaa, mutta yleensä sinä päivänä hän ei vastaa. Minulla ja miehelläni oli kriisi tässä ja aluksi kun luulin tämän ihmisen olevan luotettava, kerroin hänelle erään salaisuuden. Kerroin tämän asian miehelleni myös. Tämän henkilön käytös on viime aikoina ärsyttänyt minua suunnattomasti. Hänellä on myös tulla oven taakse jos me emme vastaa puhelimeen. Yleensä myöhään illalla kun olen laittanut vauvani nukkumaan. Minä eräs päivä sitten suutuin kun hän alkoi inttää puhelimessa rahan suuriin ja sanoin epäileväni ettei hän oikeasti ole ystävä kun aina rikkoo lupauksensa. No hän vetosi kun oli kerran auttamassa siivoamaan(mieheni maksoi hänelle palkkaa koska hän oli avun tarjoamisen jälkeen sanonut että yleensä hänelle maksetaan)että hän työskenteli kovasti ja auttoi. Kyllä hän auttoi mutta kyseessä oli työ kun kerran palkkaa sai eikä vapaaehtoinen avuntarjous. Kun sitten tapasimme hänet viimeksi saadaksemme osa hänen lainaamistaan rahoista, mieheni sanoi että tapaamisen pitää hoitua nopeasti koska piti ehtiä hoitaa ruokaostokset ennen kauppojen sulkemista. Ensin hän käytti vartin kotonaan, sitten meidän piti ajaa hänet automaatille. Automaatilta hän meni kauppaan, sitten taas takaisin automaatille. Mieheni meni sitten kysymään että mitä hän tekee. Hän sanoi tarvitsevansa kympin eikä saanut kuin kahden kympin seteleitä automaatista. Hän on velkaa yli 100 euroa ja halusi maksaa 30 euroa. Ja hän halusi lähteä juhlimaan joten ei voinut maksaa enempää. Ei tätä sanonut mutta sanoi erään lauseen yhteydessä et on suunnitelmia illaksi mennä juhlimaan. Kaikesta tästä suivaantuneena en vastannut hänelle kun kysyi olenko vihainen hänelle. Parin päivän päästä sitten mieheni meni hakemaan lisää rahaa häneltä ja sanoi että minä olen turhautunut hänen käytökseensä. Silloin hän suuttui ja alkoi väittää miehelleni että minä en rakasta häntä, että minä vain käytän häntä hyväkseni ja että hän on vain sokea kun ei näe sitä. Olen joskus sanonut hänelle etten pidä siitä että mieheni hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi.Hän on pyytänyt miestäni ajelemaan häntä sinne sun tänne. Kuullessani mitä hän oli sanonut, kirjoitin hänelle tekstarin että hän ei ole enää tervetullut meidän kotiin, enkä minä halua enää koskaan nähdä häntä. Sanoi hän muutakin mutta tämä on jo muutenkin pitkä teksti. Mitä ootte mieltä?
mitä ajatella tästä ihmisestä?
kiukkuinen akka
9449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täysi hyväksikäyttäjä ja loinen. Älä ole tuommoisen kanssa missään tekemisissä! Ei ole ystävä, koskaan ollutkaan!
Itselläni oli juuri samantapainen "ystävä". Osasi aina pummata rahaa ja vähemmän maksoi takaisin kuin oli lainannut, palveluksia piti aina saada, muttei itse antanut mitään ilmaiseksi. Rahaa pyysi hänen luonaan syömistäni ruoista -huom!- itse oli minut sinne aina kutsunut ja aiemmin sanonut, että saisin aina syödä hänen luonaan!
Narsistiksi paljastui ja sellaiseksi, jolla on tapana aina löytää uusi "paras ystävä", josta ottaa kaiken hyödyn irti kunnes nakkaa menemään ja on seuraavan uhrin vuoro. Sama kuvio!
Koita saada loput rahat takaisin, laita vaikka perintään jos ei muuten irtoa! Alhaista että yritti vielä rikkoa välinne! Tuollaisilta voi odottaa mitä vaan!
Ehkä satanen on pieni luottotappio siitä että pääsee heti eroon? Jos lainan takaisinmaksu on tyyliin 10 euroa kuukaudessa voi tulla monta tekosyytä jatkaa samaan malliin,
Siltoja ei kannata polttaa, eikä vihamiehiä hankkia. Ja kun se toinen tietää olevansa velkaa on se hyvä konsti pitää hänet heikommassa asemassa.
Mikä hän on miehellesi? Lapsuudenkaveri, sukua vaiko joku satunnainen tuttava?
http://www.songlyrics.com/nylon-beat/satasen-laina-lyrics/
Hän on yhden mieheni ystävän entinen avovaimo. Äitinsä asuu meidän naapurissa ja häneen sattumalta törmäsimme viime kesänä kun olimme kävelyllä ja hän tuli vastaan tässä lähellä. Silloin oli kuva hänestä ihan mukavana ihmisenä mutta emme kauhean hyvin häntä tunteneet. Ensin hän maksoi pummimansa rahat ja tarjosi miehelleni bensarahaa kyydeistä. Pikkuhiljaa kyytirahat jäivät pois ja tekosyyt velkojen maksuun lisääntyivät. Juomiseen ja juhlimiseen toki on aina rahaa. Minulle sanoi usein että voin leikata sinun hiuksia tai värjätä, tai vietetään tyttöjen iltaa joku kerta. Aina kun kysyin oli huono aika. Kyllä kun laitoin etten halua enää ikinä nähdä häntä on ollut ihanan hiljaista siltä suunnalta. Eli alan ajatella että pitäkööt rahansa, onneksi muutamme myös pois tästä äitinsä naapurista. Ihana päästä tuosta energiasyöpöstä. Ja ei, en aio kantaa kaunaa. Hän ei ole minun ajattelemiseni väärti enää. Liian paljon olen jo häntä ajatellut. Nyt riittää
Aina ei ihmisistä tiedä, kun vasta ajan kanssa tai ongelmien sattuessa, millaisia ovat pohjimmiltaan.
Itse olen jo vajaat 50v, mutta viimevuosina tietoisesti karsinut tuttavapiiristäni ihmisiä, joiden olen tajunnut olevan kaikkea muuta, kun todellisia ystäviä.
Sukulaisiaan pitää jaksaa ja sietää, sukuaan ei pääse pakoon, mutta ystävät ja tuttavat saat itse valita.
No, mistähän alottaisin... jäin työttömäksi suht hyväpalkkaisesta työstä 2v sitten, kun firma meni konkurssiin. Sen jälkeen en ole saanut oman alani töitä, vaan tehnyt kahta pienipalkkaista duunia vuokrafirmojen välityksellä.
Elämä on siis on ollut, jossei kituuttamista, niin kuitenkin aika niukkaa ja mihinkään ylimääräiseen ei ole ollut varaa.
No, tämä ns. ystäväni oli itse kolmen lapsen yh, jota autoin omasta mielestäni aika paljon vuosien varrella.
Esim. lainasin rahaa, jota en aina saanut takaisin, vein marjoja ja omenoita syksyisin, autoin useissa muutoissa (8kpl) ja remonteissa (3kpl), lahjoitin lapsilleen milloin polkupyörän, milloin kirjoja ja viimeksi vanhoja pääsykoekansioita jne. Kaikki rahan arvoisia juttuja.
Pari vuotta sitten ystäväni vanhemmat ostivat hänelle 3h k kämpän ja toinen sukulainen jäi eläkeelle ja jeesasi jatkamaan vanhaa yritystään. Ystäväni elintaso nousi kertaheitolla huimasti yli keskitason.
Olin iloinen ystäväni puolesta. Nyt, kun lapset olivat jo kaikki poissa kotoa ja tuntuivat kukin pärjäävän ok, hänellä oli kiva omistusasunto ja yritys ja hienosti tulojakin, uusi auto jne.
No, oma tilanteeni alkoi olemaan peilikuva, eli kamppailin taloudellisen ahdingon, sairaiden sukulaisten ja kuolevan isäni välillä.
Lopulta isäni kuoli kevään kynnyksellä ja suru ja ahdistus oli sisälläni valtava. Samalla edessäni oli muutto ja asunnon myynti, en enää voinut asua pienentyneiden tulojeni, tulevan perintöveron jne takia nykyisessä asunnossani, vaan oli löydettävä pienempi ja halvempi asunto.
Mutta siis lyhyesti tiivistäen: en kokenut saavani ystävältäni mitään apua tai tukea. En odottanut häneltä surun syvällistä ymmärrystä, en pyytänyt taloudellista tukea, mutta täydellinen välinpitämättömyys kaikista ikävistä asioista oli minulle aika shokki.
Se sai minut näkemään tämän ihmisen uudessa valossa, olin siis ystävä, jota oli hyvä käyttää hyväksi vuosia, mutta jota ei vastaavasti tarvinnut tukea tai auttaa vaikkapa esim. muutossa vastaavasti, kuten olin häntä auttanut useasti.
En ole tälle ihmiselle soittanut/textannut noin 6kk:een, enkä ole vastaavasti kuullut hänestä yhtään mitään.
Onko minulla oikeutta tuntea itseni loukkaantuneeksi, omasta mielestäni on, mutta aikuisena ihmisenä yritän silti ymmärtää hänen käytöstään - sitä silti tajuamatta.
Miten ns. hyvästä ystävästä tuli täysin idiootti ja laskelmoiva, kylmän välinpitämätön, kun asetelma kääntyi toisinpäin, että minä olisin kaivannut edes aikaa keskustelulle ja hieman sympatiaa murheilleni?
Hädässä siis ystävät tunnetaan. Onneksi ympärilläni on muita ihmisiä ja heidän suhtautumisensa on ollut aivan sellaista, kun ennenkin, eli normaalia, ihminen saa olla joskus myös heikko ja surullinen ja silti on se sama ystävä.
Mitä teen tuon ex-ystävän suhteen? Koska asumme samassa kaupungissa suht lähekkäin, tulen varmasti törmäämään häneen ennemmin tai myöhemmin kaupungilla tms. Sanon "hei" ja kävelen ohitse?
Toisaalta oloni on helpottunut, en kaipaa ja jaksa enää tuollaista lapsellista pelleilyä aikuiselta ihmiseltä, ehkä on parempi vaan deletoida ja unohtaa hänet kokonaan.
Toiset ihmiset ovat anteliaita ja mukavia riippumatta tarvitseeko toinen apua, toiset ihmiset ovat tottuneet saamaan tai haluamaan asioita.
Vaikea lukijana sanoa käyttikö ystäväsi sinua hyväkseen, vai ottiko hän vain lahjoja vastaan kun niitä tarjottiin. Mutta jos hän on laskelmoiva ja kylmä ei hän ystävänä ole parhaasta päästä.
Ystäviä katoaa ja uusia löytyy, joten kadulla vastaantulevalle vanhalle tutulle voi vastata "hyvää kuuluu, entä itsellesi (ilman kysymysmerkkiä)" jollet halua lämmittää ystävyyttä uudestaan.
Quid pro quo on vanha sanonta siitä että toinen jää palveluksen velkaa. Siksi ei lahjoja tai palveluksia anneta tai oteta mieluusti vastaan, moni haluaa antaa tai saada rahaa jotta olisi tasoissa. Ministeri Kanerva päätyi käräjille lahjonnan vastaanottamisesta koska ei uskota etteikö hän olisi tehnyt vastapalveluksia. Omien sanojensa mukaan hän ei ilmeisesti olisi antanut rahoille vastinetta.
Ei sekään ole hyvä jos laskelmoi tarkkaan ketä kannattaa auttaa. Joskus apu menee hukkaan, joskus siitä saa hyvän mielen.
"Mitä teen tuon ex-ystävän suhteen? Koska asumme samassa kaupungissa suht lähekkäin, tulen varmasti törmäämään häneen ennemmin tai myöhemmin kaupungilla tms. Sanon "hei" ja kävelen ohitse?"
Just näin. En edes kysyisi vastavuoroisesti mitä kuuluu, alittelisin vaan kiirettä ja jatkaisin samantien matkaa.
Aika monet ilmeisesti laskelmoivat seuransa. Jos on jonkun silmissä "luuseri", josta ei voi hyötyä mitenkään, putoaa helposti yhteydenpitolistoilta pois.
Parempi päästä epäaidoista "ystävistä" eroon, vaikka se kirpaiseekin kuin elää valheessa.
Parasta että vietät tästä lähtien tyttöjen iltaa vaan miesten kanssa.
No onneksi on pari mukavaa miespuolista ystävää, joiden kanssa voimme yhdessä mieheni kanssa viettää iltaa. Kun näkee epämieluisan tuttavan tulevan vastaan on hyvä juuri käyttäytyä kohteliaan viileästi ja lyhytsanaisesti. Tämä meidän "ihana" ystävättäremme joutuu istumaan hetkeksi tekemästään rikoksesta. Saapa olla rauhassa.. Mutta viimeisen viestinsä perusteella on jotain mennyt aivokoppaan. Kiitti ystävyydestä ja pyysi miehen tilinumeron jotta voi maksaa velkansa pois. Ja minulla on rauha rinnassa vihdoin. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu kertoa hänelle totuus.
Kurjaa että muillakin on ollut näitä itsekkäitä ihmisiä. Minä autan mielelläni ystäviä, mutta toivon heidän myös olevan tarvittaessa olkapää jos minulla on huono aika. Ja jos minä tarjoan apuani, se on ilman pyyteetöntä. Jos joku lainaa sanoen maksavansa takaisin niin kyseessä ei ole avun tarjoaminen vaan laina.
Sekä ap, että toinen tarina, näitä ikäviä ihmisiä vaan on. Itselläni ihan samantapaisia kokemuksia.
Minä-minä-minä. Tehdään ohareita, ei palauteta lainoja, ilkeillään ja puhutaan pahaa selän takana.
Teitte molemmat oikein, kun lopetitte yhteydenpidon.
Jotkut yrittää vaan hyötyä ja laskelmoida.
EI sellainen ole ystävyyttä. Jollain voi olla myös mielenterveydellisiä ongelmia (ei aina). Mutta ei sellaisiakaan ole pakko jaksaa.
Elämä on liian lyhyt huonoihin ystävyyssuhteisiin!