nielurisaleikkauskipu

Olisiko sinulla sama vika, kuin pojallani? Hänellä oli nimittäin kurkku tosi kipeä ettei voinut mitään niellä, kipulääkkeiden otto oli täyttä tuskaa ja sitten se polttohaava aukesi (veren vuoto melkoinen) ja se piti polttaa uudelleen. Tämän jälken kurkku parani tuotapikaa. Olimmekin sitä mieltä, että ensimmäinen toimenpide oli hiukan epäonnistunut(jäänyt jotain kiristäviä kuroumia tai jotain.

Multa leikattiin kuusi vuotta sitten ja tutulta kuullostaa. On se ihan oikeasti noin helvettiä eikä siihen auta mikään muu kuin aika. Tsemppiä, yritä kestää! Ensimmäisen viikon söin yhden vanukaan päivässä ja pakotin itseni juomaan edes 7 dl päivässä. Yhden lasin juominen kesti varmaan tunnin. Oi, se oli kauheaa. Viikon päästä uskaltauduin kokeilemaan vähän vaaleaa leipää ja juomaa pystyi nielemään paremmin. Tosin sitten leukalihasten kramppaamisesta johtuen jokainen nielaisu tuntui kuin olisi lyöty korville pesismailalla.

Nämä kaikki ovat aivan normaalia. Se kuuluu kivuliaimpiin leikkauksiin. Ja jostain syystä aikuisilla on selvästi kipeämpi kurkku kuin lapsilla leikkauksen jälkeen. Joten jos ei verta tai muuta outoa ole tapahtunut, ei varmaan ole syytä huoleen. Kokeile juoda pillillä. Se on hyvä keino hämätä itseään nielemään ilman ennakoivaa lasin kallistamista. Lisäksi se venyttää vähän kitalakea, mikä on erinomaista kuntoutusta leikatulle kurkulle, joka ilman em. venytystä voi kiristyä liiaksi etenkin lapsilla.
Kaksi viikkoa pitää kärsiä.

Onhan se kipeä.

Jos et pysty käyttämään sinulle annettuja lääkkeitä kannattaisi varmaan soittaa klinikalle ja pyytää määräämään jotain muita.

Ekan viikon se on todella kipeä, toisena viikkona kipeä ja kolmantenakin saattaa olla kipeä.

Muista yrittää juoda sitä nestettä niin paljon kun pystyt sillä se helpottaa sitten sitä liman irtoamista.

Tsemppiä. Kohta se on ohi.

Leikeltiin net riesat armeijassa -78 Tilkassa. Arvaako kukaan millainen operaatio oli tuolloin?

Se tehtiin hereillä ja läsnä oli vain kirurgi ja potilas. Istua piti tuolissa ja jotta oli jotain puuhaa, niin piti kannatella sitä kippoa leuan alla. Siihen sai kakoa aina välillä.

Puudutusainetta oli varmaan desilitra siinä ruiskussa ja se puudutteli sitä mukaa kun homma eteni. Ilkein muisto on se jyystävä leikkausääni. Se johtautui korviin aika voimakkaana. Siis puudutetta, viiltoja, tikki, puudutetta viiltoja.

Alkulääkitys oli morfiinia. Ei mitään kunnon pilveä, mutta luottavainen olotila kumminkin. Kävelin siihen leikkaustuolille itse. Ei se ihmeitä sattunut ja kirurgi oli kyllä virtuoosi alallaan.

Kipu oli aivan riittävä pari viikkoa mutta ei paljon pahaa angiinaa ilkeämpi. Keittoja pystyi syömään jo seuraavana päivänä, kun ei ollut sattumia.