tässä katselin erästä lapsiperhettä. Perhe on aina toiminut yhdessä, lapset ovat mukana ruokakaupassa, mutta nyt tilanne on muuttunut. Lapset eivät enää lähde kauppaan, marisevat kun on tylsää, 6-vuotias varsinkin, lisäksi perheeseen syntyi kolmas, jonka unirytmi ei ole oikein kohdallaan ja lisäksi on kova parkumaan. Joten perhe ei enää pääse yhdessä kauppaan, eikä oikein minnekään, lisäksi hermoja raastaa tuo lapsen itkuisuus sekä isompien marinat ja vaatimukset.
Olen ajatelllut, kuinka kauan vanhemmat kestävät, että toinen ei pinkaise viihteelle yksin. On suuri ero ennenkaikaiseen elämään, jossa oltiin vähintään hyviä tuttavia naapureiden kanssa ja sukulaisten kanssa yhdeydenpito oli melekin päivittäistä, silloin voi saada apua noihin lastenhoidollisiin asioihin naapurilta, sukulaisilta.
Mutta nyt kun nuorille on syötetty oikein median kautta, että sukualisiin ei pidä olla yhdeydessä, eikä missään nimessä hankkia asuntoa heidän läheltään, näin eräs nuori rouva sanoi, että kaverit ovat näin häntä valistaneet.
Toivoisin perheen ajattelvan omilla aivoillaan, kuten kaikkien muidenkin vastaavassa tilantessa olevien perheiden ja pyrkivän enemmän tuohon vanhankaltaiseen suuntaan, että saisivat hetken lastenhoitoapuja, olisi hyvä puolisoiden päästä yhteisille kauppamatkoille, silloin saisivat edes hetken ajatella ilman lasten ääniä.
Perheet tarvitsevat paljon voimia ja tukeakin näissä tilanteissa, mutta neuvola vain rokottaa ja syyllistää äitejä, kun pitäisi toimia ihan toisin tukea molempia puolisoita uudessa tilanteessa, samoin on joka puolelta, enemmän riistetään ja syyllistetään kuin autetaan.
Olen ajatelllut, kuinka kauan vanhemmat kestävät, että toinen ei pinkaise viihteelle yksin. On suuri ero ennenkaikaiseen elämään, jossa oltiin vähintään hyviä tuttavia naapureiden kanssa ja sukulaisten kanssa yhdeydenpito oli melekin päivittäistä, silloin voi saada apua noihin lastenhoidollisiin asioihin naapurilta, sukulaisilta.
Mutta nyt kun nuorille on syötetty oikein median kautta, että sukualisiin ei pidä olla yhdeydessä, eikä missään nimessä hankkia asuntoa heidän läheltään, näin eräs nuori rouva sanoi, että kaverit ovat näin häntä valistaneet.
Toivoisin perheen ajattelvan omilla aivoillaan, kuten kaikkien muidenkin vastaavassa tilantessa olevien perheiden ja pyrkivän enemmän tuohon vanhankaltaiseen suuntaan, että saisivat hetken lastenhoitoapuja, olisi hyvä puolisoiden päästä yhteisille kauppamatkoille, silloin saisivat edes hetken ajatella ilman lasten ääniä.
Perheet tarvitsevat paljon voimia ja tukeakin näissä tilanteissa, mutta neuvola vain rokottaa ja syyllistää äitejä, kun pitäisi toimia ihan toisin tukea molempia puolisoita uudessa tilanteessa, samoin on joka puolelta, enemmän riistetään ja syyllistetään kuin autetaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hyvinpä näytät olevan perillä perheen asioista joita olet joskus ruokakaupassa nähnyt. Onnea meedion urallesi.
Mä luulin ensiksi, että kirjoittaa jostain tutusta perheestä! Mutta meedio tosiaan, jos ei tuntenut perhettä!
Miksi vanhemmat ei voisi joskus lähteä yksin viihteelle?
Meillä anoppi asuu satojen kilometrien päässä, sinne ei kannata muuttaa, koska sieltä on vaikea saada töitä. Meillä on nyt molemmilla vakityöt. Ja eikä anopista olisi avuksi, kun on niin paljon sairauksia, liikkuu huonosti ym. Hän tarvitsee apua enemmän, joten meillä vaan hommat lisääntyisi, kun olisi vielä anopin pihatyöt ym. hoidettavana. Eikä hän halua todellakaan muuttaa mihinkään. Omasta äidistänikään ole lastenhoitajaksi. Eikä nyt tule mieleen muutaa vaikka jonkun tätini naapuriin, että moi muutettiin tähän kun tarvitaan lapsenhoitajaa. Ja sitäpaitsi tätini ja setänikin asuvat ympäri Suomea. Ja en kyllä halua muuttaa sinne minne siskoni, koska en pidä kyseisestä paikkakunnasta.
En ole huomannut mediassa mitään moisia juttuja eikä todellakaan vaikuta valintoihini vaikka siellä sellaisia olisi.
Ehkä ennemminkin niitä perheitä syyllistetään siitä, että lapsia hankitaan (useampia!), vaikka omat voimavarat tunnetaan. Usein tällaisissa perheissä jo se ensimmäinen lapsi on aiheuttanut haasteita parisuhteen ja vanhempien jaksamisen ympärillä, ja silti vapaaehtoisesti vanhemmat ovat hankkineet lisää niitä lapsia elämäänsä. Sitten nämä perheet syyllistävät usein ulkopuolisia sillä, kun nämä eivät hoida heidän lapsiaan. Vaikka apua saisivat heidän tahoiltaan. Usein suku tarjoutuu auttamaan, mutta sanotaan ei. Usein jopa valehdellaan, että apua ei saa, vaikka sitä olisi tarjottukin. Niin kuin käy ilmi Suku on pahin-palstan eräästä keskustelusta. Minä ainakin auttaisin tuntemattomiakin, mutta en ala auttamaan ihmisiä sen vuoksi, koska he ovat olleet itsekkäitä (tietäen omat voimavaransa!) ja joskus jopa laiminlyöneet ehkäisynkin. Äiti olen itsekin.
Mitä luulet, kuinka monilla on esim. isovanhempia lähellä, jotka ottaisivat lapset vaikka viikonlopuiksi hoitoon, että vanhemmat saisivat hetken huoahtaa? Kuinka moni on valmis uhraamaan ihan omasta halustaan vapaa-aikaansa toisten lasten hoitoon? Käsi sydämelle, olisitko sä valmis?
Turhaan syyllistät, ettei pienten lasten perheet apua pyydä. Jos muutaman kerran pyytää esim. isovanhempia hetkeksi auttamaan ja joka kerta sanotaan, että nyt ei ehdi kun on sitä ja tätä, niin monestikko itse pyytäisit apua? Mulla se jäi pariin kertaan.
Kuinka moni on valmis ihan omasta halustaan auttamaan lapsiperheitä? Kuinka moni ihan itse kysyy, tarvitsetteko apua?
Eipä kysytty minultakaan koskaan tarvinko apua kun olin kolmen lapsen yksinhuoltaja.
Ei sukulaiset eikä kukaan muukaan.
Mutta ei se mitään, Hyvin pärjättiin nelistään ja kohta on kuopuskin täysi-ikäinen.
Meidän suvussa on ainakin kyselty ja tarjottu apua. Sitten kun lapsia tuotiin hoitoon yhä enenevissä määrin ja suututtiin jos jollakulla oli jokin tärkeä tapaaminen, niin ei sitä apua ole enää pahemmin tarjottu.
En tiedä millaisista ihmisistä sinun lähiympäristösi koostuu, mutta minun lähiympäristöni (sukulaiset, ystävät) ovat kukin omissa sosiaalisissa ympyröissään saaneet lastenhoitoapua aina, kun ovat sitä tarvinneet. Usein käyttävät lastenhoitopalveluita (mikä ei maksa paljoa!). Silloin kun pyytävät apua sukulaisilta, ihmiset tietävät, että tarve saada joku kaitsemaan lapsia on suuri, ja usein tärkeitäkin menoja on peruttu, jotta lapsille saadaan hoitoa. Oli isovanhemmat, ynnä muut lapsia hoitavat, missä tahansa päin Suomea.
Sukulaiset tarjoavat usein apua, mutta en katso tarvitsevani sitä. Vain silloin jos on jokin tärkeä meno. En viitsi vaivata heitä sen vuoksi, että lähtisin viihteelle. Ja kaupassa lapset menevät mukana siinä missä mieskin. Ei mies ole koskaan valittanut lasten mukana olosta. Kyllä sitä pystyy ajattelemaan omia ajatuksiaankin, vaikka lapset ovat mukana :D Hehän ovat osa perhettä. Joku sanoi jossakin että kun lapsia hankitaan on olemassa PERHE, ei 2 aikuista ja lapset. Parisuhde ainakin meidän huushollissa kukoistaa, mutta kai se on kiinni jokaisen omasta asenteesta ja juuri siitä jaksamisesta, mistä "valmis auttamaan" puhui.
Todellako tulevat muutaman tunnin tai päivän takia satojen kilometrien päästä hoitamaan lapsiasi?
Kyllä vain tulevat meilläkin mutta Lapissa on totuttu matkoihin ja pidetään perhettä tärkeänä. Samoin olen itse nuorena hoitanut tuntitolkulla veljieni lapsia. Hyvä kiertää, uskon että kun olen itse auttanut niin samoin minua autetaan nyt.
On valtavan surullista, että on isovanhempia, joilla ei ole aikaa lapsenlapsilleen ja samalla auttaa hoitamisessa. Antaa vanhemmille myös mahdollisuus hoitaa omaa suhdettaan ja asioitaan yhdessä.
Itse olen aina valmis siihen kun pyydetään, voin aivan hyvin jättää omat menoni toiseen kertaan, tärkeintä minulle on lasteni ja lastenlasteni hyvinvointi.
Olen kiitollinen siitäkin, että apuani on pyydetty ja olen sitä myös aina sanonut, että kerron kyllä kun en pääse avuksi, mutta olen aina käytettävissä, kun ei mitään kovin tärkeää sovittua ole olemassa. Omat harrastukseni eivät karkaa siitä, että olen poissa kerran tai parikin, joten olen ne jättänyt väliin näiden asioiden vuoksi.
Kiitos lapsilleni siitä, että lapsenlapseni on uskottu huomaani, jopa pitkän työmatkan ajaksi kokonaisvaltaisesti, teen sen mielelläni ja pyyteettömästi.
Rakastan heitä kaikkia samoin mieheni.
Olen itsekin ollut virkanainen ja kiireinen, mutta silloinkin sanoin usein kaikille mitättömilel kissanristiäisille ja olin lasteni kanssa, kun he kasvoivat omaan elämäänsä, on minulla ihan tarpeeksi vapaata ja vielä terveyttäkin harrastaa asioita joista pidän.
En tunne jääneen mistään paitsi, vaikka en joka työpaikan hengennostatus paleveriin osallistunutkaan ja en varsinkaan mihinkään ravintolailtoihin.
Työtoverini ovat olleet aina ihan mukavia ihmisiä, mutta vapaa-aikaani en ole koskaan viettänyt työtoveriden kanssa, sillä minulla on ollut aivan muista piireistä koostuva ystäväpiiri, jossa ei ole tarvinnut minkäänlaista asiaa puhua työasiosita tai paikastakaan. Nämä ystävät ovat pysyneet mukana elämänmuutoksista riippumatta ja pari todella sydänystävää, joiden luokse pääsen vaikka yöllä ja samoin oveni ovat heillekin aina avoinna.
Olemme eläneet monet ilot, surut ja lasten kasvatuksen yhdessä.
Myös sukulaiseni ovat olleet lähelläni aina.
On sinullakin murheet... Tyylisi kyllä on käynyt tutuksi näillä foorumeilla, kun "valistustasi" jaat. Mikä on tarkoituksesi / sanomasi lopultakin..?
Mitäs jos antaisit ihmisten elää niin kuin parhaaksi näkevät?
Jos elävässä elämässä jaat saman kaltaisia "oppeja", en ihmettele, vaikka kuuntelijat ovat harvasssa - ja opiksi ottajat vielä harvemmassa...
45t3y5rehtg, luulempa mysö näkeväni sinun kirjoituksia.
Mieleni tekeekin kysyä, sattuuko kirjoitukseni jotenkin sinulle nilkkaan?
En minä sinunkaan elämistäsi rajoita millään tavalla. Pyrin kirjoittamaan sellaista jota näen, kuulen joka tuntuu pahalta lapsista, onko elämäsi rehtiä edes itseäsi kohtaan?
Jotenkin tulee sellainen olo että olet se sama nainen, joka tällä palstalla taannoin aloitti kirjoituksen siitä miten joku nuori pari ei halua muuttaa asumaan lähelle vanhempiaan ja syytät tästä Facebookkia ja luoja ties mitä muuta.
En ymmärrä mitä virkaa medialla muka tässä on, ja se on ihan normaalia että kun kotoa muutetaan pois ei haluta nyt ihan vanhempien nurkille asumaan. Mitä itsenäistymistä se on jos äiti on vain viiden minuutin päässä ja äidin luo mennään aamiaisellekin.
Veikkaan että oma lapsesi haluaa nyt itsenäistyä ja päästä omilleen, ja on kieltäytynyt muuttamasta lähelle sinua ja nyt äitinä olet tästä vetänyt herneen nokkaan ja syytät tästä kaikkia mahdollisia "nuorisotekijoitä" kuten Facebookkia, nettiä, kavereita...
Olkaa vaan vanhemmat onnellisia että olette onnistuneet kasvattamaan lapsen, joka ei halua jäädä teihin roikkumaan ja haluaa rakentaa oman elämänsä.
Jjjjaahas, nyt kyllä oelt ihan väärässä luuloinesi, asia ei todellakaan koske omaa lastani lainkaan.
Kirjoittelet että on nnormaali että kun muutetaan kotoa pois, niin ei haluta aivan vanhempien nurkille asumaan.
Miten on häpeättekö te vanhempianne, oletteko todella niin toisten vietävissä, että ette ossa itse ajatella.
Eihän sitä nyt tarvitse ihan vieressa huushollissa asua, mutta jos on samassa koerttelissa, vaikkapa toisella puolella eli , ei näköyhteyttä eikä edes kulkueyhteyttä suoraan toisen nähden.
En usko aikusiten loikkivan paikast atoiseen, vaan vasta pyydettäessä, mutta kouluikäisille lapsille voisi olla hyväkin olla hoitopaikka ja välipalan saantipaikka kun pääsevät isovanhempien luo iltäpäiväksi.
Kyllä minä heidät kotiin laittaisin kun tiedän vanhempiensa olevan kotosalla, en halua häärätä ja määrätä lapsieni huusholleissa.
Mutta sen verran järkevyyttä sentään haluaisin lapsilla olevan, että eivät ole myöskään kaveiden vallan käytön ja mielipiteiden mukaan eläviä.
Toivon todella sen oman elämän rakentamista kaikin tavoin kantavalle pohjalle ihan jokaiselle, mutta järkevin ajatuksin ja ilman omista asiosta ilmoittamista fecebook sivuilla. Oikeastaan sinne kannttane laitta jotakin yleista vaikka syntymäpäivätervehdykset ja ilmoista kertomista, muu tuskin tarvitsee sitä kautta kulkea.
Voi hyvä Isä! Itsenäistymisestä siinä on kyse kun ei haluta ihan vanhempien nurkille muuttaa! Jollakin näköjään täällä taas vähän vaikeuksia lukea. Itse aikoinani kun muutin omaan kämppään siitä oli vain viiden minuutin matka äidille ellei vähemmänkin. Tuntui hölmöltä lähteä niitä tavaroita raijaamaan sellaista pientä matkaa. Tuntui aivan naurettavalta että piti muka olla itsenäistynyt ja muuttanut omaan kotiinsa, mutta silti pystyi ikkunasta näkemään mitä äiti teki takapihalla.
Usko pois kyllä moni nuorikin osaa ajatella ihan itsenäisesti, vaikka haluatkin uskotella itsellesi että kaikki nuoret ovat tyhmiä kuin lampaat ja ovat niin sitä ja taas tätä.
Oletko sitäkään mahtanut miettiä että joku ei halua vanhempiaan kuormittaa omilla lapsillaan? Tai sitten että ne vanhemmatkaan eivät ole aina kotona vaan myöskin käyvät töissä?
Aikamoista paapomisa on jos ei uskalla jättää kouluikäistä lasta yksin kotiin. Minä ja veljeni menimme aina koulusta kotiin ja soitimme sitten isälle että oltiin päästy turvallisesti kotiin. Osattiin ihan itse ottaa ruokaa jääkaapista, ei siinä tarvittu ketään vahtimaan että saadaanko leipäpussi auki, eikä me taloa poltettu maan tasalle vaikka oltiinkin kaksin kotona. Antakaa niille lapsillekin jotain kunnioitusta, ei nekään mitään pölvästejä ole. Paitsi tietysti jos sellaisia uusavuttomia lapsia haluat kasvattaa, jotka eivät sitten edes tiedä miten vettä keitetään kun kaikki on tehty valmiiksi.
Ja Facebook ei kyllä ole mikään maailmaa kaatava asia. En ymmärrä miten niin moni näkee sen jotenkin paholaisena, vaikka veikkaan että eivät edes tiedä miten se toimii tai miten ihmiset siellä yleensä toimivat. En usko että omaa elämäänsä jotenkin pilaa jos kirjoittaa FB statuksen ja sitä kautta kertoo sukulaisille ja ystäville että miten menee.
Lapset raunioittavat vanhempiensa elämän. Näin sen kuuluukin mennä. Turha sitä on kauhistella. Ei meitä tänne hauskaa ole pantu pitämään.
Ja Facebook ei kyllä ole mikään maailmaa kaatava asia. En ymmärrä miten niin moni näkee sen jotenkin paholaisena, vaikka veikkaan että eivät edes tiedä miten se toimii tai miten ihmiset siellä yleensä toimivat. En usko että omaa elämäänsä jotenkin pilaa jos kirjoittaa FB statuksen ja sitä kautta kertoo sukulaisille ja ystäville että miten menee.
Minä tiedän, mitä facebookissa kirjoitetaan ja takuulla ei ole sopivaa. Siellä aivopestään omalla tavallaan.
Jos olet koukussa Facebookiin, olet pahemmassa lirissä, kuin että asuisit vaikka nyt siinä viiden minuutin matkan päässä omista vanhemmistasi.
Se on itsenäisyyttä, että sinulla on kämppä, hoidat omat asiasi ja hyvin.
Kämpäsäsi on ovi ja päästät siään vain itse ketkä haluat ja kutustu kylää keitä haluat.
Mutta sitten et myöskään rahasta vanhempiasi jatkuvilla pyynnöillä puutteistasi.
Näytä että osaat elää tukevasti omilla jaloillasi, asia ei kaadu siihen todellakaan, että kannat omat tavarasi nurkan taakse olevaan omaan asuntoosi.
Juuri näin. Minusta perheen kuulumisia voi laitella sinne (Facebookiin), jos profiili ei ole julkinen ja kaikki omalla kaverilistalla olevat ovat suhtkoht järkeviä ihmisiä (eivät levittele perheen lasten kuvia jne.) Ainoa asia, mitä ei jaeta Facebookissa on seksielämään liittyvät asiat. Eräskin entinen (sattuneesta syystä ;) ) Facebook- ystäväni, 3 lapsen äiti, kertoi jokaisen yöllisen seikkailunsa miehensä kanssa, joten myötähäpeä oli suuri. Varmaan mukava lastensakin kaivella tulevaisuudessa netistä vanhempiensa sekstailut... Kaikkea sosiaalista mediaa tulee käyttää aikuimaisesti ja vastuullisesti.
Katin kontit!
Ensinnäkin jos tuo perhe ei halua apua ja räpeltää omillaan, niin anti mennä vaan siihen tyyliin kuin heille omasta mielestään on paras.
Mikä ihmeen autuus on päästä "yhteisille kauppamatkoille", onko siinä jokin hengellinen momentti, onko se muka joku avioliiton ja lasten pelastus?
Heillä on nyt pieni vauva, joka tuo mukanaan parkua ja yleistä älämölöä ja se kuuluu asiaan.
Lapsiperheissä kuulutaan, melutaan, sähelletään, eikä kaikki mene hissukseen kuin vanhainkodin B-osastolla, jossa kuuluu vain Selma-muorin kiikkustuolin narina.
Lapset nyt marisevat tylsyyttään milloin mitenkin, on unihäiriöö, on ripulia ja vaikka mitä.
Kaikki tämä elämän epämukava kasvattaa lasta kestämään. Ei heitäkään pidä liian pumpulissa pitää.
Jos vanhemmat ovat ottaneet ystävien neuvot välttää isovanhempien ja sukulaisten apua, niin mitäpä se meille kuuluu.
Sellaiset neuvot ihminen ottaa vastaan, joihin hän itsekin yhtyy.
Uskon, että kyseinen perhekin ajattelee ihan omilla aivoillaan, eikä pulun aivoilla, eikä sinunkaan aivoillasi.
Sitten kun heistä alkaa tuntua, että jo vain se anoppi voisi tulla katsomaan Veeti Valtteria ja Mea-Liinaa, niin uskon, että tarttuvat luuriin ja soittavat.... sinulle.
Täällä sen todella huomaa, kuinka ajattelutapa on julmaa.
Ei toki ketään pidäkään pumpulissa pitää.
Mutta näyttääkin olevan se tarve isotella ja apua ei pyydetä, vaikka kaikki näyttää menevän päin prinkkalaa.
Kysynkin liittyykö siihen avun pyytämiseen salaisuuksia, esim. alkoholin käyttö perheessä, salasuhde perheessä, eli on menty hakemaan se apua näiltä asioilta, kun pää ei kestä sitä lapsiperheen arkea.
Kaikki teistä arvennevat mihin noiden "apulaisten" apu johtaa, no eroon tietenkin.
Valhe on ottanut vallan perheessä, kumpikin valahtelee toisilleen, sukulaisillen, joita yrittävät pötkiä pakoon, kun parempi vaihtoehto olisi pyytää sitä apaua ajoissa, eikä etsiä näitä lääkkeitä muualta.
Viina vie viimeitsekin unet, väsyttää ihan kokonaan ihmisen, ei suinkaan se ole se arki vaan väärät lääkkeet.
Sinulla taitaa olla oikeasti liian vähän OIKEAA tekemistä elämässäsi, kun haudot kaiken maailman teorioita siitä, miten toiset elävät ja mitä ratkaisuja tekevät?