avioeroko paras

Siis onko sul lapsia sit jo kyseisen miehen kanssa vai? Kn puhut muista perheenjäsenistä? Itse en kyl tuollaista miestä katsoisi. Pistä oma hyvinvointi miehesi edelle.

Yksinäisyyden pelossa moni roikkuu huonossa suhteessa, mutta parempi yksin kuin huonossa seurassa. Ehkä voisitkin paremmin erottuasi ja tuntisit itsesi vapaaksi.

Jos olisin sinun tuilanteessa, ottaisin avioeron, muuttaisin lapsen kanssa yhdessä asumaan, tehkööt mies mitä lystää. Hän ilmeisesti tuudittautuu liikaa siihen, että sinä olet itsestäänselvyys ja käyttäytyy siksi noin. Ei kunnioita sinua lainkaan, ja kahvilat saattaa olla ihan muutakin kun kahvila. Anna lapsellesi parempi mahdollisuus. Mieshän hullaantuu kun ja jos lapsi itkee.

Kuule, hän on avullasi jo saanut mitä on halunnutkin- oleskeluluvan. Ei hän enää tarvitse sinua, siksi hän käyttäytyy noin.
Valheella hän on sinut nainut, joten pistä pihalle ja käräytä migrille.

Älä valita. Olet saanut vain sitä mitä olet kerjännytkin.

kuullostaa niin tutulta, neljäntenä vuonna kun oli pysyvä oleskelulupa tulossa, aviomieheni oli aivan mahdoton, ilkeä ja kylmä , juuri samanlainen kuin aloittajan mies.
Erosimme, häipyi, oli heti toinen nainen valmiina odottamassa, ei kysellyt vauvasta mitään, vaikka laskettu päivä oli ohitettu.
Vasta myöhemmin alkoi kysellä lapsen perään, kun tuli ole-luvan kanssa ongelma.
Tiedän monta vastaavaa tapausta.

Tämä on sitä monikulttuurisuutta, eikö se nyt sitten kelpaakkaan kun olette sitä halunneet?

Jos ap:n mies asuu ap:n luona, niin tästä voi ottaa eron ja vaatia muutamaan pois. Ainakin miestä voi pyytää muuttamaan kaveriensa luo ja kokeilla asumuseroa. Jos mies ei suostu lähtemään ja kyseessä on vuokra-asunto, niin ap:n täytyy muuttaa ja jättää mies pärjäämään omin nokkineen.

Jos suhteessa on rakkautta, niin ei se eroon kuole. Jos kuolee, niin sillä ei sitten alunperinkään ollut mitään mahdolisuuksia. Ap:n tilanne on kurja mutta ei mahdoton.

Kuulostaa vähän samalle kuin minun liitto. Minun liitossa oli myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa. oli myös toisia naisia.Silti mies ei olisi halunnut erota.Kielsi pettämiset, vaikka sain kiinni. Lyönnin jälkeen osteli sohvia ja lahjuksia.Pyyteli anteeksi ja vannoi ettei koskaan enää satuta minua.Vannoi rakastavansa minua ja vannoo sitä vielä tänäkin päivänä.Olen kuulemma hänen elämänsä rakkaus. Rakastin tätä miestä yli kaiken. Mutta näin että lapseni kärsi.Kärsin itsekin.Joten lähdin.Siitä on nyt puolitoistavuotta.Koskee vieläkin mutta kun nyt katson lastani tiedän että ratkaisu oli oikea.Vaikea ymmärtää hänen käytöstään vieläkään... vieläkin hän rukoilee minua takaisin ja sanoo että olen jumalan edessä hänen vaimo edelleen.Islamin mukaan olen hänen vaimo.Menimme naimisiin maistraatissa ja suomainen pappi ja muslimi imaani on vihkinyt meidät.Suomen lain mukaan avioero on ja paluuta entiseen ei ole.

Laita hyvä ihminen oma hyvinvointisi etusijalle ja jätä tollainen mies.Itse elin monta vuotta ihan suomalaisen miehen kanssa,jonka kanssa oli todella raskasta elää.Olin jatkuvasti sairaana ja syy oli varmasti ainainen paha olo.Erottuani en ole juuri sairastellut.Itse olen ainakin ennemin yksin,kuin huonossa parisuhteessa.

vielä lisään tuohon edelliseen tekstiini. Minun mies oli myös aina kahviloissa.Hän ihan näin sanoikin minulle.myöhemmin kuitenkin sain selville ja vähän olin arvellutkin että yökerhoissa ja baareissahan se juos.ja vieraiden naisten perässä ja jonkin verran myös sängyssäkin.viikonloppuiltaisin lähti "kavereita"tapaamaan,aamulla tai aamuyöllä tuli kotiin.Voihan olla etten saanut kuin murtoosan selville niistä muista petikumppaneista.minä olin myös paljon yksin.alussa olimme paljon yhdessä.mutta pikkuhiljaa se muuttui.edes lapsemme syntymä ei tätä korjannut vaikka niin sitä toivoin ja rukoilin.elimme samassa talossa,hän sinkkuelämäänsä ja minä "yksinhuoltajana".hän sai paljon raivokohtauksia,huusi ja raivosi pienen vauvamme vieressä.hän oli maailman napa ja ainaoikeassa.aina oli vaan hän hän ja hän.ruoka piti olla valmiina hänen töistä tullessa ja jos ei ollut niin hepuli tuli.tosin vain muutman kerran kävi niin että ruoka oli myöhässä.hän oli myös mestari manipuloimaan.riidan tullen aina syy oli minussa.usein meninkin pyytämään anteeksi vaikka tiesin ettei vika ollut minussa.halusin vain rauhan kotiin,lapsemme tähden.usein jouduinkin lähtemään vauvani kanssa autoajelulle,pois kotoa,pakoon miehen raivokohtauksia.en halunnut lapsen kuulevan isänsä huutoa.nyt kun mietin asioita ajattelen miksen lähtenyt aiemmin pois.miksi annoin kohdella itseäni niin.mieti tarkkaan mikä on hyväksi sulle ja erityisesti sun lapselle/lapsille.mieti minkälaisen roolimallin annat lapsillesi,jos lasten isä jatkuvasti sua sortaa ja alistaa.vielä pahempi jos teillä on väkivaltaa.sun pitää miettiä myös ittees ja jaksamistas.lapset tarvii äitiään ja joskus tuommoinen todella paskamainen käytös voi saada aikaan vaikka sen että oma psyyke ei enää kestä.suojele itteäs ja suojele lapsias, kukaan muu ei sitä tee.minä tiedän tehneeni oikean ratkaisun kun lähdin ja nyt kun katson tuota omaa pientä,huoletonta,luottavaista ja iloista tyttöäni,tiedän ettei muuta tietä ollut.hyvää vointia sinulle.ole vahva ja rohkea.

Oli kotimainen tai ulkkis, niin ite en tollasta kattos päivääkään.