Istahdin hetkeksi standille noustuani altaasta. Vesi oli allani viileää ja sinistä, uskomattoman kirkasta. Oli kuin olisin tullut ulos sisältä safiiriin, ja nyt katsellut sitä ja sen hämmentävää kauneutta ulkoapäin.
Tavallista allasvettä, ajattelin. Suurimmaksi osaksi maailman kauneus on juuri sen tavallisuudessa, arkipäiväisyydessä.
Vilkaisin ympärilleni. Oli täysin selvää, että ainoastaan naiset viitsivät ajatella kehonsa ja auringon välistä suhdetta. Loppu sakki oli kirjavaa, naurettavan kirjavaa.
(reps)
Tavallista allasvettä, ajattelin. Suurimmaksi osaksi maailman kauneus on juuri sen tavallisuudessa, arkipäiväisyydessä.
Vilkaisin ympärilleni. Oli täysin selvää, että ainoastaan naiset viitsivät ajatella kehonsa ja auringon välistä suhdetta. Loppu sakki oli kirjavaa, naurettavan kirjavaa.
(reps)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lieneekö kirjavuutta löytyä aina sateekaareen verrattavaksi asti?
Huomenta sinnekin
no, mutta aurinkohan antaa kaiken elämän. Auringolle voi vinkata, hymyillä ja tervehtiä aina silloin kun se vähänkin pilkahtaa.
ps. yllättävän monet naisetkin elävät ihan omasta tahdostaan pimeän puolella.
Toivottavasti eivät kuitenkaan dark side of the moon, josta Pink Floyd, 70-luvulla, kertoi samannimisella albumillaan.
Siis tässä otettiin kantaa allasosastoilla lompsiviin rajatyyppeihin, jotka ruskettavat käsivarsiaan ja sääriään, naamaansa ja kaljuaan, mutta eivät muuta. On kammottavaa herätä hetkeksi katselemaan miessukupuolen tilaa sen kaikessa valjuudessa: on pömppöä ja asentoharhaa, kelmeyttä maksan ympärillä.
Kyllä elämä on sitten julma. Tämä julmuus ei kuitenkaan tunnu koskettavan naisia, jotka taas olivat kokolailla delfiinejä. Kalkatuskin jää pois, kun kommunikoidaan välivedessä käsimerkeillä.
(reps)
he eivät oile ruskettaneet itseään, vaan ovat ruskettuneet.
Julmastipa myös tuo sanaton viestintä välittyy sukupuolelta toiselle! Kalke, näkymättömien heitä yhdistävien ketjujen, kaikuu täällä keskellä jylhien maisemien kertoen karua kieltään ahdingosta niin rusketusraitojen, kuin myös harhaisten asentokulmienkin.
Aurinko antaa elämän, mutta ei sitä kannata ottaa (ainakaan minun nahalle) raidoiksi asti. Olen kalpea ja sellaisena pysyn.
Oikealla biitsillä näkee kaikenmallisia ja värisiä. Niihin tottuu.
Uimahallissa näkee sen minkä olkatoppaukset ja hyvin leikatut vaatteet peittävät. Suomessa on niin lyhyt lämmin kausi, jolloin pukeudutaan niukempiin, että alastomuudesta on tullut poikkeusrealismia.
Ainahan miehet ovat olleet pallomahaisia ruskeakätisiä ja naiset pyrkivät ottamaan koko decolteelle. Mikä siihen auttaa? Miesten topit ja bikinit?