Haluaisin työttömäksi.
Olen matalapalkkaisessa työssä. Teen töitä kuin hullu (yritys).
Samalla työelämän ulkopuolella olevien kavereideni elämänsä kuulostaa kiinnostavalta. Valtion rahoilla ei rikastu rahallisessa mielessä mutta henkisessä kyllä. Rahaa jää filosofointiin, oikeasti kiinnostavien ja elämänlaatua kohottavien asioiden opiskeluun. Ulkomaillakin jotkut ovat (en nyt halua avata tätä lisää).
Haluaisin siis työttömäksi mutta ongelmana on yhteisön paine. Kuinka pääsen yli siitä vaivaannuttavasta tunteesta jonka tämän kertominen perheelle ja sukulaisille aiheuttaa?
Tilanteeni ei kuitenkaan ole ihan hirveen huono sillä kaveripiirissäni tämä otettaisiin hyvin vastaan ja pääsisin nopeasti kiinni aika hyvään elintasoon kavereideni kokemuksen avulla.
Olen matalapalkkaisessa työssä. Teen töitä kuin hullu (yritys).
Samalla työelämän ulkopuolella olevien kavereideni elämänsä kuulostaa kiinnostavalta. Valtion rahoilla ei rikastu rahallisessa mielessä mutta henkisessä kyllä. Rahaa jää filosofointiin, oikeasti kiinnostavien ja elämänlaatua kohottavien asioiden opiskeluun. Ulkomaillakin jotkut ovat (en nyt halua avata tätä lisää).
Haluaisin siis työttömäksi mutta ongelmana on yhteisön paine. Kuinka pääsen yli siitä vaivaannuttavasta tunteesta jonka tämän kertominen perheelle ja sukulaisille aiheuttaa?
Tilanteeni ei kuitenkaan ole ihan hirveen huono sillä kaveripiirissäni tämä otettaisiin hyvin vastaan ja pääsisin nopeasti kiinni aika hyvään elintasoon kavereideni kokemuksen avulla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"kavereideni kokemuksen avulla. "
Toivottavasti et viittaa mihinkään laittomaan. Parempi että pysyt duunissa eläkeikään asti, tää yhteiskunta ei tarvitse lusmuilijoita yhtään enempää.
Viittaan siihen että "pitää osata pyytää" kuten poliitikotkin usein sosiaaliturvasta sanovat. Eli osaamalla tukikiemurat pääsee huomattavasti aloittelijoita parempaan elintasoon: Tukiviidakkoa ei turhaan kutsuta "viidakoksi".
Parempi että pysyn duunissa? Työn sankarinako, tarkoitat?
Tulisiko minun lohduttautua sitten myöhemmin eläkkeellä, elämäni pois työskennelleenä, että teinhän sentään kuten nimim. JatkaTyöntekoa halusi - "parempi että pysyin duunissa"? Tämäkö sitten saa vanhan miehen suupieliini?
*hymyn
Sitä tarkoitin - työn sankarina sinun on syytä pysyä. Jos joskus on rankkoja päiviä niin on hyvä muistaa että yhteistö palkitsee sankarit aina välillä:
http://www.youtube.com/watch?v=9KusZ2lHjsU
Tietenkin sitten kun talous on huonossa jamassa, kuten nyt ja seuraavat 10-20v, niin silloin on oltava sitkeä sissi:
http://www.youtube.com/watch?v=X5s3B9dxuFE
Ja lopulta suusi saa hymyyn juuri ne mitalin anto- ja ottokohdat kun olet poistumassa tästä maailmasta eläkeikäsi päätteeksi.
Video pisti ajattelemaan... Thaikuissa lomailevat "syrjäytyneet" sossuasuntonsa eteenpäin vuokranneet pelimiehet eivät ehkä koskaan saa tietää millaista on saada työlleen aitoa tunnustusta.
Parempi termi olisikin "Thaikkuihin syrjäytyneet" sillä ei työttömän arki välttämättä mitään lomailua ole.
Juu, mieti sä vaan yhteisön paineita, älä harkitse työttömäksi rupeamista.
On se vaan kiva kun on vanhemmat mitkä patistaa ja kyttää: saat heidän mielikseen raataa töissä.
Mä ite olen AMK:n käynyt ylioppilas ja en saa töitä enkä jaksa hakea oman alan töitä enää.
Mä saan 1500e/nettoa kuukaudessa johon sisältyy 300e elatusmaksut.
Olen siis työtön. Mä p askat haistatan millekään yhteisön paineille, oneksi sä olet niin kiltti.
Kiva että kilttejä ihmisiä on ja tekevät matalalla palkalla töitä. Voisin mäkin palkita sut kun teet viel 30 vuotta töitä. Haluutko viirin ? voin hakee kirpputorilta sit sulle....
Mulal on kyl yli 10v työkokemusta,mahtuu työpaikkakiusaamista, tai ei sentään, ehkä vähättelyä ja syrjimistä. Enää en matalalla palkalla ota riskiä joutua p askaan työpaikkaan.
Mun kaverilla on IT-alalta työpaikka. Sen kuukausipalkka on bruttoa yli 5 tonnia.
Sellanen mullekin..... johan rupeis työt maittaa ;)
Joo, elämän olla muutakin kuin vain muiden miellyttämistä. ja toi on just oikee asenne (ainakin Suomessa). mut minkäs teet, ei sitä asennemuutosta noin vain tehdä. onko neuvoja?
Moi
Voit katsoa maailmaa ja elämääsi kauemmasta perspektiivistä. Kun aurinkokuntamme on vain valopiste. Kun galaksimme on vain valopiste. Kun näkyy 100 valopistettä jotka on galakseja tms. ;)
Kaikki täällä olevat lähtevät täältä joskus. Kuka sitä muistaa pahalla että päätit toteuttaa unelmasi, jos se ei ole muilta poiskaan, kuten lapsiltasi?
Kukaan ei välitä siitä jos olet onneton. Voit yhtä hyvin olla onnellinen ja tehdä oman mielesi mukaan. Hyvää matkaa :)
Itse olen opiskelija. Koulussa on mielenkiintoista käydä ja on halpaa syödä ja vapaa aikaakin on paljon. En jaksaisi pelkille tuille loppuiäkseni heittäytyä... Olen kunnianhimoinen!
No et sä kauan sais vapaaherrailusta nauttia kuitenkaan jos risikon ja näiden suunnitelmat työttömien "osallistamisesta" toteutuvat....
Pidä kiinni työstä josta kuitenkin saat oikeaa palkkaa, sillä tulevaisuudessa vaihtoehtona saattaa on olla "työtön" joka kuitenkin käy "työssä" mutta ei kuitenkaan saa palkkaa... tai kouluttaudu paremmin palkattuun työhön, mutta älä sentään suunnittele tulevaisuutta työttömyyskorvausten varaan. Sitäpaitsi työssä olemisesta sinulle ainakin kertyy eläkettä enemmän kuin työttömänä olemisesta.