Arkitottiksesta

Taluttimessa seuraaminen häirittynä ja ilman, tuoksetulo, vapaana seisomaan jääminen, paikalla istuminen.

Toivoisin, että ihmisiä koulutettaisiin ymmärtämään, mistä nämä tilanteet ylipäätään rakentuu, ja miten niistä voidaan selvitä, ihan ennakoimalla kasvatusvaiheessa.

Sellainen arkitottelevaisuus kurssi jollaiselle minä haluaisin sisältäisi ainakin puolet ajasta käyntiketoja joissa koiraa ei ole mukana ja siellä ihmiset saataisiin tajuamaan mistä koiran käyttäytyminen rakentuu.

Pari viimeistä kertaa voisi olla vaikka koiratkin mukana ja rakennettaisiin kontaktia tilanteissa joissa on toisia koiria häiriönä, vaikka kenttäolosuhteet harvemmalle arkea ovatkaan..

Monelle arkitottelevaisuus-kurssille osallistumisen syy on nimenomaan koiran sosiaalistaminen. Eli halutaan viedä koira paikkaan, jossa on muitakin koiria, häiriötekijöitä jne. Sen vuoksi uskoisin, että pelkkään teoriaan perustuva kurssi ei saisi suurta kannatusta...

Mutta siinä olen samaa mieltä edellisten kanssa, että ohjaajaahan siellä koulutetaan eikä koiraa. Tärkeintä antaa siis ohjaajalle mahdollisimman paljon tietoa siitä, miten koiran koulutus ylipäätään rakentuu. Miten koiraa motivoidaan, ohjataan, palkitaan, miten tavoitteita kannattaa asettaa jne.. Eli kurssilla annetaan eväät sille, että ohjaajat osaavat kouluttaa koiraansa kotona.

Perustottelevaisuuteen liittyvät mielestäni kontakti ohjaajaan, luoksetulo, paikalla olo ja rauhoittuminen sekä hihnakäyttäytyminen ja muiden koirien ohittaminen. Muut asiat ovatkin sitten hienosäätöä riippuen ohjaajan omista tavoitteista.

"Sen vuoksi uskoisin, että pelkkään teoriaan perustuva kurssi ei saisi suurta kannatusta... "...jotenkin on tullut sellainen tunne, että koirien omistajille tai harkitseville tulisi ensin opettaa oikeanlaista asennetta koiran kasvatukseen ja sitä miten käytös yleensä muodostuu hyviksi tai päin vastaisiksi.
Kun asenne on kohdallaan ja ymmärretään että pentu pitää kasvattaa ja kouluttaa siihen mitä siltä halutaan, niin ollaan jo aika pitkällä.
Nykyisin oletetaan liikaa, ei tehdä -ollaan kädettömiä.

Jos epävarman koiran viet yllättäen (koiran kannalta) tilaisuuteen, missä on paljon koiria ja jotka ovat samoissa lähtötilanteissa, niin sellaisesta tapahtumasta ei jää lopulta kuin luukäteen. (tässä on taas lähtökohtaisesti ohjaajan ja koiran keskeinen luottamus hieman kuralla)

Epävarma koira sosiaalistetaan tarvittavin osin sellaisten koirien seurassa, joista saa hyvää kokemusta, ja joiden esimerkin kautta koira voi jotain oppia miten ollaan sosiaalisia. (kuten tekeekin)

"miten tavoitteita kannattaa asettaa jne"....tämä on hyvin tärkeä asia -tavoitteet.
Ne pitää olla sellaiset mistä pidetään kiinni ja realistiset.

Minulla on pentu -> miten sen haluaisin jatkossa käyttäytyvän->asetetaan tälle tavoitteelle päämäärä.

Tavoite johon edetään tuolta pohjalta huomioiden pienetkin edistykset ja takapakit...Voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta asettamalla tavoitteita huomaa tekevänsä jotain, ja samassa oppii koirastaan ja sen käsittelystä enemmän kuin heti ymmärtääkään.

Itse kaipasin arkitottelevaisuuteen lisää arjen tilanteita, ohitustilanteita ulkona tiellä, koska hallissa/harjoituskentällä koirat ovat yleensä asennoituneet tilanteeseen niin etteivät reagoi toisiin koiriin. Hallissa/kentällä voi koiran kanssa pyöriä toisten koirien ympärillä ja kaikki voidaan pitää irti, mutta sama porukka kun siirtyy pyörätielle, niin silloin kontakti hajoaa, ohitus ei olekaan enää hieno....

Tietysti arkitottiksessa on tärkeää, että koira oppii toimimaan toisten koirien seurassa ja häiriötilanteissa. Tämä arkitottis pitäisi jo aloittaa teoriaosuudella ennen koiran hankintaa, jotta ymmärrettäisiin miten koiran saa jo pienestä pitäen toimimaan kuin ajatus. Jonkinlainen kurssi siitä miten hyvä suhde koiraan rakennetaan ja tämä on muuta kuin namikoulutusta.

Pennun kanssa voisi ekat arkitottikset olla juuri tärkeitä harjoituksia; luopuminen, paikalle jääminen, luoksetulo ja hyvä hihnakäytös. Silloin kun pennun kanssa saa tulla koulutuksiin (n4kk) on jo vähän myöhäistä parhaalle arkitottelevaisuuden luomiselle. Arkitottis pitäisi aloittaa jo ekana päivän kun pentu saapuu kotiin. Vielä valitettavasti koiria nuhdellaan enemmän kuin kehutaan, vaikka parhaiten onnistuu kun jättää huomiotta väärän käytöksen ja palkkaa oikeasta.

Paljon myöhemmin voi alkaa kieltämään kuhan koira ensin sen edes oppii. Silloin homma on hyvällä mallilla kun saat pelkästään kehua koiraa oikeasti oikeasta toiminnasta. Tietysti uhmakasta koiraa pitää kieltää jos huomioimattomuus ei tehoa.

Kirjoitin, että _pelkkään_ teoriaan perustuva kurssi ei saisi ehkä suurta kannatusta, en kieltänyt sitä, etteikö esimerkiksi osa kerroista voisi olla ilman koiraa.

Kannattaa myös muistaa, että osa aktiivisista koiran omistajista ovat jo lukeneet kasan koirakirjoja, tutustuneet teoriaan ja tehneet jo koulutusharjoituksia kotona ennen millekään kurssille osallistumista. Eli he kaipaavat nimenomaan sitä käytäntöä ja muiden koirien keskellä toimimista.

Arkitottis-kurssin tavoitteet on siis luotava riippuen siitä, millainen on koulutettava ohjaajien joukko. Oletetaanko, että he ovat "asenneongelmaisia", avuttomia, ensimmäisen koiran omistajia, jotka eivät tiedä mistään mitään VAI mahdollisesti fiksuja ihmisiä, joilla on jo tietopohjaa ja toisaalta kykyä toimia koiransa kanssa jo kohtuu hyvin, mutta kaipaavat vielä vahvistusta ja käytännön neuvoja.
Tässä kurssin kouluttajalla on tasapainoilemista, että osaa rakentaa kurssinsa ja kurssin tavoitteet osallistujien tarpeet huomioiden.

Tuosta olen yhtä mieltä:
"Jos epävarman koiran viet yllättäen (koiran kannalta) tilaisuuteen, missä on paljon koiria ja jotka ovat samoissa lähtötilanteissa, niin sellaisesta tapahtumasta ei jää lopulta kuin luukäteen. (tässä on taas lähtökohtaisesti ohjaajan ja koiran keskeinen luottamus hieman kuralla)
Epävarma koira sosiaalistetaan tarvittavin osin sellaisten koirien seurassa, joista saa hyvää kokemusta, ja joiden esimerkin kautta koira voi jotain oppia miten ollaan sosiaalisia. (kuten tekeekin) "

Koiran sosiaalistaminen toisten koirien kanssa toimimiseen tapahtuu jossain ihan muualla kuin koulutuskentällä. Se tapahtuu tuttujen, turvallisten koirakavereiden kanssa, joiden kanssa saa vapaasti leikkiä. Koulutuskenttä ei ole leikkipaikka, eikä siellä synny luonnollista vuorovaikutusta koirien välille. Mutta koulutuskentällä totutetaankin juuri siihen, miten toimitaan ohjaajan kanssa, kun ympärillä on muita koiria...
Kurssin vetäjän vastuulla mielestäni on, että järjestää tilat ja ryhmän koon sellaiseksi, etteivät kokemattomat koirat paineistu liikaa ja ilmapiiri on rauhallinen.

ainakin mulle. Ehkä sen sijaan joillekin ensikoiran omistajille tai muuten epävarmoille ihmisille jotka eivät ymmärrä sen koissun sielunelämästä hölökäsen pölläytystä.

En ole ollut,mutta pitänyt.Tosin siihen aikaan lähinnä,kun tuota sanaa ei vielä oltu edes keksitty,vaan puhuttiin pentukurssista tai aloittajille.

Omaani kuului ensin pitkä teoria (ilman koiria)pläjäys ilman koiria,oppimisesta,motivoinnista,kontaktista,ym.perusasiasta.Sen jälkeen käytiin tulevat harjoitukset läpi,miten koulutetaan eli teoriassa.Sitten kentälle,jossa harjoitukset.Lopuksi vielä pieni keskustelu ja palautteet ilman koiria.
Harjoitukset siis yllä mainittua,seuraamisen alkeet,ohittaminen,koiran käsittelyä ja peruskäskyt(liikkeet) ym.

Tyytyväisiä kaikki tuntui olevan,tai sitten kukaan ei uskaltanut muutakaan mieltä olla.Toivottavasti vaan ensimmäistä.