Mikä on vikana... kun pitää olla niin hemmetin ylimielinen eikä voi kunnioittaa, kuunnella, arvostaa saatika olla yhteistyö haluinen. En puhu tässä seurustelusuhteesta vaan pidempiaikaisesta "ystävyys" suhteesta missä pakonedestä joudumme työskentelemään yhdessä. Mikä teissä on se joka laittaa teidät aina niin kaikkitietäväksi "minä olen aina oikeassa, kunhan minä nyt tiedän tämän asian niin asia saadaan hoidetuksi" ja sitten ihmetellään miksi et tiennyt asioista... itse valittaa miksi aina keskeytän keskeyttämällä minut... koska eihän hänessä ole koskaan tietenkään mitään vikaa... sehän on aina minussa. Sitten jos hieman herpaannutaan jostain asiasta... tai arvostellaan hänen tekemisiään (kuten yllä olevia) niin johan itkeä parkaistaan ja odotetaan lohdutusta. Aina se itku sieltä tulee kuin pahimpanakin puolustuskeinona missä kaikkitietävästä pirttihirmusta tuleekin pieni ja hellyttävä keijukainen mikä haavoittuu pienestäkin tuulen henkäyksestä. Jos jokin asia ei mene niinkuin hän sen on ajatellut... edeltävä toistuu. Mikä on tehnyt tästä tällaista!? Tässä kaikessa pitäisi yhteystyö onnistua. Mikä voi olla vikana kun näin käyttäydyt? Olenko liian heikko mieleltäni? olenko "nössö" kun en saa häntä tajuamaan asian todellista puolta. ... vaan ajaudun tänne maarittelemaan tänne kuinka läpeensä hemmoteltu pikku kakara hän onkaan. Ei tällaista jaksa tai kestä pitkään... huhhuh...
mikä teissä on?
minäpäminä
2733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä on asian todellinen puoli :)
hupaisa lurituksen lörötys, lisää lisää.
Tiedoksi sinäpäsinulle, jotkut itkevät aina yksikseen.