Mistä johtuu naisten teräksinen itsetunto? Se, että vikoja ei löydy itsestä, vaan aina miehistä. Jos nainen on päästänyt itsensä lihoamaan, niin vika on miesten ja heidän pinnallisen kauneuskäsityksensä. Jos nainen ei löydä miestä itselleen, koska ei käy juuri koskaan ulkona ja silloinkin harvoin kun käy, niin pukeutuu perunasäkkiin ja tuijottaa vihaisesti jokaista vastaantulevaa miestä, niin vika löytyy taas miehistä, jotka haluaa vain teinimissejä eivätkä tule iskemään sisäisesti kaunista, aitoa naista. Kun nainen lähtee pelimiehen matkaan ja tulee petetyksi ja jätetyksi, kun peluri ei halunnutkaan sitoutua, niin taaskaan emme saa löytää vikaa naisten miesvalinnoista tai ihmistuntemuksesta, vaan syy on, ei pelkästään tuon yhden pelurin, vaan koko miessukupuolen.
Missä pajassa taotaan noin teräksisiä itsetuntoja, noin täydellisiä naisia, joista ei vikaa löydy hakemallakaan?
Missä pajassa taotaan noin teräksisiä itsetuntoja, noin täydellisiä naisia, joista ei vikaa löydy hakemallakaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin ja samoin se ihmetyttää että pienin osa miehistä saa suurimman osan naisista.
Miksi miesten pitää olla samanlaisia: (hyvä supliikkisia bodattuja filmaattisia (mitä on filmaus?) urheilijoita, hyvä kipinä, loistava kemia, hyvät mowssit, upea auto, juuri oikea huumori, pilke silmissä, tatskat oikeat , oikea rock-maku, maailmanmies naisen bestiksille, upea työ, upea sosiaalinen piiri, satoja kavereita, suku täynnä menestyjiä, asunut omillaan jo mopo-iästä lähtien, seurustellut kaksi kertaa, eronnut kerran, jääkiekkoilee, käynyt Tiibetissä, ollut vapaaehtoistyössä Afrikassa, tuntee Englannin kirjallisuuden, käynyt Englannissa, asunut ulkomailla, yli 190cm pitkä, paino alle 90kg, upea tukka, jykevä leuka, ei liian iso nenä. Jo vain siinä tärkeimmät miehen ominaisuudet jotta suomi-treffeillä saa jatkopaikan treffinaisilta (oli sitten nipottava hippiretro maisterisnainen tai Siwan kassaneiti).
Jos parisuhteen tarkoitus on rakkaus, niin kovin materialistiset vaatimukset sitä kovin usein suodattaa. Saa käyttää, ei ole pakko.
Vikojen näkeminen toisessa itsensä sijaan on nimenomaan merkki kaikkea muuta kuin hyvästä itsetunnosta.
Kun ei pysty hyväksymään itseään, on syyt ulkoistettava muihin. Hyökkäys on paras puolustus juunou.
Ei ole terästä, saatikka itsetuntoa, tuo, ei. Kuten viisi pistettä edellä hyvin totesi, ulkoistusoperaatiosta on kyse – suosittu ilmiö nykyään.
Tuo on teflonia vain. Sileä ja liukas pinta, mikään ei siihen tartu. Mutta naarmuuntunut pannu, pahus että se voi olla hankala ja pahimmassa tapauksessa vapauttaa myrkkyjä keitokseen…Ehkä onkin vaan parasta etsiä vanhanaikaista valurautapannua, joka kestää suoraa tulta ja teräsvillalla hankausta, kunhan sitä välillä rasvailee ja huoltaa.
Mutta niin, pannuista takaisin aloitukseen. Lainaan Tommy Tabermannin sanoja ”Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on haavetta kylliksi yhdelle elämälle!”. Moni sekoittaa lujan ja kovan - ymmärrettävistä ja inhimillisistä syistä. Juu, ja pahoittelut tällaiseen hömppäfilosofointiin sortumisesta.