Kertoa tunteistaan salarakkaalle?
Kannattaako?
7+19
22342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kannattaa, jos haluat hänet karkoittaa ja pelästyttää...Salarakas haluaa yleensä kepeää seikkailua, seksiä ja tapaamisia - ei rakkaudentunnustuksia tai vaatimuksia. Eikä varsinkaan sitoumuksia. Toisaalta ihailu ja rakastuminen yleensä vaan "pönkittävät" salarakasta ja olet entistä varmempi nakki. Lujasti koukussa.
Tämä siis naispuolisen salarakkaan näkökulma. Kokemuksesta.
Jos salarakkaasi on varattu ja aikoo pysyäkin varattuna, olisi parempi, jos sinulla ei olisi paljon minkäänlaisia tunteita häntä kohtaan. Ei ainakaan mitään
jonkinlaista miellyttämistä enempää. Muuten tulee sydänsuruja ja vaikea päästä irti. Minäkin kokemuksesta.
se kannattaa unohtaa ja lopettaa kaikki yhteydenpito
Kannattaako - siis missä mielessä? Siinäkö, että saisi varatun osapuolen tekemään ratkaisun itsensä hyväksi vai mitä tarkoitat? Vai että varattu kertoisi tunteistaan?
Olen vapaa nainen, pitkässä salasuhteessa. Olen sanonut hänelle, että toki yrittäisin saada "koko kakun", jos sellainen olisi saatavilla enkä vain "siivua". Tilanteen ollessa tämä otan kuitenkin ennemmin sen, mitä on saatavilla kuin että olisin ilman häntä. Pitkän tuntemisen jälkeen tunteita on, mutta kuten olen hänelle todennut, ne ovat "oma ongelmani".
Voi sinuakin onnetonta! Ei voi muuta sanoa...
Onko pitkä salasuhde sen arvoinen, että sillä pilaa koko elämänsä?
Kyllä ihminen on todella onneton, kun huolisi pettäjän kaiken jälkeen "omakseen". Missä on itsensä arvostus, kysyn vaan? Tulee mieleen, että vienti on ollut huonoa ja varatun saalistaa helpoiten....
"Pilaa koko elämänsä"..?
Pilaisin elämääni, jos olisin jäänyt aiempaan onnettomaan liittooni vain siksi, että niin monet kuvittelevat parisuhteessa eläminen olevan jonkinlainen hmisarvon mitta ja ilman vakikumppania elävät ovat surkeita ja pettyneitä.
Minulla on hyvä työ, oma asunto, aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset, harrastuksia ja ystäviä. Ja tämä mies, johon tutustuin alunperin työasioissa. Olin itse silloin naimissa eikä välillämme ollut mitään "värinöitä" liittoni aikana, vaan vasta useampi vuosi eroni jälkeen. Yhdessä viettämämme aika on muutakin kuin pelkkää peiton heilutusta, vaikka seksi hänen kanssaan onkin mahtavaa.
Kotileikit on osaltani leikitty, elämässäni riittää ohjelmaa ilman parisuhdettakin. Olen siis se kurja rusinoiden nappailija pullasta...
Itse sen sanoit, olet kurja.
Ettet olisi vaan kostoretkellä..Taitavat olla aika mauttomia rusinat.Vai?
Hyvä 7tyrfgvb,
Usko hyvä ihminen, että tulet satutetuksi. Nyt jo myönnät, että "tunteet ovat oma ongelmasi". Siis ongelma? Tunteet? Eikö se jo kerro, että jollain tasolla kärsit. Rehellisessä suhteessa tunteitaan ei tarvitse peitellä tai salata, eikä kysyä, kannattaako niistä kertoa.
Ymmärsinkö oikein, ettei vastapuoli puhu tunteistaan mitään? Jos puhuisi, et olisi täällä....
Tiedän, mistä puhun. Olen ollut samassa tilanteessa, pitkä suhde varattuun mieheen takana ja siitä selviäminen kesti kauan. Otti myös tosi lujille. Loppupeleissä näissä salasuhteissa ei kuitenkaan ole kuin häviäjiä. Riippuu tietysti siitä, mitä luulee tai toivoo voittavansa - pettäjänkö, "koko kakun"?
Sinulta taisi jäädä huomaamatta lainausmerkit "oman ongelman" ympärillä..?
Sama suomeksi: tunteita on, mutten koe niitä mitenkään ongelmallisiksi.
Et ymmärtänyt oikein: vastapuoli on puhunut / puhuu tunteistaan, niitä on minun suuntaani.
Lähes parinkymmen vuoden tuntemiseen mahtuu yksii jos toinenkin tilanne, jossa olisi voinut tulla satutetuksi, mutta en ole tullut. Olemme sopineet, että jos jompikumpi haluaa irti tästä "jutusta", se pitää toiselle sanoa suoraan. Koskaanhan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. En ole laskenut enkä laske mitään sen varaan, että mies joskus olisi "saatavilla" ja mies tietää sen.
Ja nimimerkille 9356: miksi kostoretkellä olisin? Ja rusinat, ne ovat oikein maukkaita :)
Tunnut olevan tyytyväinen kakkosena oloon, jopa kehut sitä, eivätkä (salatut) tunteesikaan ole "ongelma"...Paitsi ehkä kuitenkin itsellesi.
Tyytyväisin on kuitenkin pettäjä (mies). Teet pettämisen kovin helpoksi. Et vaadi mitään, et kerro tunteistasi, tyydyt rusinoihin, et laske mitään hänen varaansa. Mikä ideaalitilanne pettäjälle! Elämäsi tuntuu muuten olevan tasapainossa ja mallillaan - miksi tyydyt olemaan salarakas? Varmasti olet fiksu ja filmaattinen nainen, vapaitakin miehiä on liikenteessä :). Eivätkä kaikki vapaatkaan miehet ole heti kotileikkeihin hinkuamassa.
En usko, että elämäsi ehtoolla olet tyytyväinen ja kiitollinen niistä vuosista, mitä varatulle miehelle uhrasit. Niin paljon enemmänkin olisit voinut saada.
En voi olla yhtymättä WinnerTakesItAll-kommenttiin. Mikä saa naiset (kakkoset) alentamaan itseään tuolla tavalla? Kuulostaa suorastaan epätoivoiselta, että "otan ennemmin sen mitä on saatavilla kuin olen ilman häntä". Säälittävää ja surullista.
Hyvä 7tyrfgvb: Miten lähipiirisi, ystäväsi ja työtoverisi suhtautuvat tähän salasuhteeseesi? Vai tietävätkö...? En jaksa uskoa, että se on asia, millä kauheasti kehuskelet. Kakkosen surullinen osa on kuitenkin viettää juhlapyhät, lomat ym.yksin (siis ilman salarakasta). Siihenkö sinäkin tyydyt?
Olen läheltä seurannut ystäväni kipuilua ja taistelua salasuhteessa. Ennen niin iloisesta ja nauravaisesta naisesta on tullut masentunut, eristäytynyt ja sulkeutunut. Ei koskaan osaa sanoa etukäteen, pystyykö tulemaan kylään tai illanistujaisiin, koska pitää kalenteriaan auki salarakastaan varten. Eli tyytyy ja nöyrtyy mihin vaan rippeisiin. Mikään puhe ei auta, toinen on tiensä valinnut.
Kuvailemasi kakkosen elämä vaikuttaa ankealta ihmiskohtalolta. Kaikki pitää toteuttaa salassa, olla siis salaa rakastunut ja onnellinenkin, en vaan pystyisi tuollaiseen kaksoiselämään. Elää ja odottaa rippeitä. En ihmettele masentuneisuutta tai oikeastaan mitään, mikä osuus mahtaa olla erilaisilla mielenterveyshäiriöillä, että jaksaa tuollaista?
Säälittävää ja surullista?
Miksi?
Minullahan on oma elämä. En todellakaan pyöri ja kieri yksinäisyydessä, kun en ole tekemisissä salarakkaan kanssa. Kuten edempänä kirjoitin, elämässäni riittää ohjelmaa - se unohtui mainita, että mies tekee mukavasta elämästä vähäsen mukavampaa.
Mikä salasuhde se sitten olisi, jos siitä kaikki tietäisivät. Parhaille ystävilleni olen sanonut, että onhan minulla omat "juttuni" ja se tieto riittää. En tiedä, mitä surullista siinä on, että vietän pyhät perheeni, siis lasteni ja muun lähisuvun kanssa? Tekisinhän niin, jos olisin "vain" tavallinen eronnut nainen.
Se, että olet seurannut ystäväsi tilannetta ei tarkoita, että kaikki tapaukset ovat samanlaisia. Kuten jo moneen kertaan olen sanonut, minulla on oma elämäni - enkä vietä sitä päivystäen, josko salarakkaalle sopisi tavata. Ne asiat sovitaan hyvissä ajoin niin, että kumpikin saa varmasti tapaamisen järjestymään. Hän tietää aikatauluni ja minä hänen.
WinnerTakesItAllin kommenttiin vastatakseni: voit ihan piruuttasi kokeilla, miten helposti 40 nainen löytää VAPAAN kumppanin, jonka kanssa kaikki natsaa. Ehdin hetken olla vapailla markkinoilla ennen nykyistä tilannettani - enkä tässä nytkään täysin sokea ja kuuro ole muille miehille - ja ehkä rimani on sitten turhan korkealla, koska en kelpuuttanut tarjokkaita. Onko mielekästä "seurustella" sellaisen vapaan miehen kanssa, joka käy "morjestelemassa" useampaakin naista ja alun "olen tosimielellä liikkeellä"- vakuuttelun jälkeen toteaa, että ei ole eron tms jälkeen valmis asettumaan paikoilleen. Toinen ryhmä ovat epätoivoiset kumppanin etsijät, joille kelpaa melkein kaikki naisen nimellä kulkeva ; parin viikon tuttavuuden jälkeen aletaan kaavailla tavaroiden siirtoa samaan osoitteeseen jne. Ei kiitos!
Merkillistä, miten vaikeaa perinteiseen parisuhdekuvioon tottuneen on ajatella, etteivät kaikki halua 24/7-parisuhdetta... Aivan kuin se olisi ainut autuaaksi tekevä asia maailmassa?
Vähän asian vierestä, mutta on ollut mielenkiintoista seurata, miten etäiset tuttavat ovat suhtautuneet minuun eron jälkeen... Ensimmäinen vaihe oli sellainen "no ei saanut sitäkään miestä pidettyä" (mitäköhän "sitäkään"?). Toinen vaihe oli, että alettiin pelätä minun havittelevan munahaukan tavoin tuttavien miehiä. Kolmas vaihe, että "ei se saakaan enää ketään, kun on tottunut olemaan yksin". Ja nelosvaihe: "se vaikuttaa oikein tyytyväiseltä noin, kyllä sen elämä on helppoa, kun e tarvii passata ketään"...
Eronneena naisena turhat vaalean punaiset lasit ovat tipahtaneet ajat sitten silmiltä. Minulla voisi olla suhde vapaan miehen kanssa - eikä silti olisi mitään takeita siitä, etten myöhemmin joutuisi huomaamaan "uhranneeni parhaat vuoteni" siinä suhteessa. Aivan yhtä hyvin suhde vapaan kumppanin kanssa voisi päättyä kyyneliin, eikö vain?
Ja... Jos kaikki salasuhteet olisivat kuvaamanne kaltaista kurjuutta ja itkua, miksi niitä siltikin on..?
"Mikä salasuhde se sitten olisi, jos siitä kaikki tietäisivät"
Tuo on kyllä NIIN totta :D.
Todella hyvä kirjoitus 7tyrfgvb, yhdyn täysin kirjoitukseesi. Itse olen samassa tilanteessa ja olen kokenut samanlaisia tuntemuksia/kohtelua erottuani.
Itse koen että suhde ukkomieheen täydentää omaa elämääni, mutta myös meillä aikataulut/tapaamiset sovitaan yhdessä molempien oma elämä huomioon ottaen.
Mutta myös minulla on perhe (lapset, sukulaiset, ystävät jne.), joiden kanssa vietän aikaani sekä olen aktiivinen liikkumaan, en istu kotona odottamassa koska tälle miehelle sattuisi sopimaan tapaaminen.
Huomaan myös saman että ihmiset ei voi käsittää joku haluaa elää ilman miestä, tai sitä että en tarvitse miestä 24/7, pärjään loistavasti omilla rahoillani, ja omalla elämälläni. Ehkä olen joidenkin mielestä itsekäs.
"Merkillistä, miten vaikeaa perinteiseen parisuhdekuvioon tottuneen on ajatella, etteivät kaikki halua 24/7-parisuhdetta"
Sanos muuta. Vaikken ole kakkonen, niin silti ymmärrän täysin tilanteesi. Kaikki vain ei halua 24/7 parisuhdetta, en minäkään, vaikka miesystävä onkin. Sain perinteisestä parsiuhdekuviosta tarpeekseni ex-liitossani, jota siedin aivan liian kauan. Täytyisi opetella itsekkyyttä.
"Merkillistä, miten vaikeaa perinteiseen parisuhdekuvioon tottuneen on ajatella, etteivät kaikki halua 24/7-parisuhdetta"
Sanos muuta. Vaikken ole kakkonen, niin silti ymmärrän täysin tilanteesi. Kaikki vain ei halua 24/7 parisuhdetta, en minäkään, vaikka miesystävä onkin. Sain perinteisestä parsiuhdekuviosta tarpeekseni ex-liitossani, jota siedin aivan liian kauan. Täytyisi opetella itsekkyyttä.
Varmaankin näin, jos on tapaillut vain luusereita.Aika harva kunnon mies kakkosia muuten noteeraakaan.
7tyrfgvb:
Olet sielunkumppani :). Olen lukenut kirjoituksiasi ja haluaisin vaihtaa kanssasi mielipiteitä tästä aina niin suuria laineita nostavasta aiheesta Salasuhde....Täällä ei kannata kehua, että elämä voi olla ihan tasapainoista ja hyvää salaisessakin suhteessa - saa vaan lokaa päälleen....Jotkut provosoituvat heti tuomitsemaan.
Uskaltaisitko kirjoitella s-postiosoitteeseen [email protected]?
Kyse on valinnoista, minunkin kohdalla. 40 kohdalla nimenomaan vapaat miehet ovat usein reppanoita tai takertujia, jotka eivät kestä olla yksin. Itse tarvitsen sopivassa suhteessa vapautta, ystäviä, omaa aikaani ja siihen oheen suhteen, joka antaa mitä tarvitsen. Jos joku sitä paheksuu, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ei kannata. Jos tunteita on, toinen tuntee ne ilman kertomisiakin.
Luultavastikkaan ei! Eipä taida tunteet painaa,koska hyväksytään salarakkaana olo! Niin,moni ei todellakaan edes ottaisi kumppaniksi henkilöä,joka on petollinen!