Ystäväni ei osaa olla sinkku vaan hänellä on tarve olla koko ajan jonkun kanssa.
Hän pelkää jäävänsä yksin tai sitten hän ottaa jonkun vain.
Lennosta vaihtuvat kumppanit.
Edellinen suhde (jota kesti 3 vuotta) päätyi hänellä 5 kuukautta sitten ja siitä viikon päästä hän oli jo treffeillä nyt ovat olleet siitä asti yhdessä ja taitavat asua jo saman katon alla.
Näin nykyään. Enään ei tunneta suruaikaa vaan pannaan menemään.
Mitä tarkoittaa käytännössä tämä termi läheisriippuvainen? Kertokaa fiksummat. Koska sitähän tämä on. Hän on jopa itse sen myöntänyt, että ei osaa olla yksin vaan pitää olla joku vaan ihan sama kuka se on kunhan on joku. Eihän tuossa voi olla edes oikeita tunteita pelissä. Tämäkin on väärin käyttää jotain ihmistä tavallaan vaan vaikka on kiinni vielä entisessä elämässä.
Hän pelkää jäävänsä yksin tai sitten hän ottaa jonkun vain.
Lennosta vaihtuvat kumppanit.
Edellinen suhde (jota kesti 3 vuotta) päätyi hänellä 5 kuukautta sitten ja siitä viikon päästä hän oli jo treffeillä nyt ovat olleet siitä asti yhdessä ja taitavat asua jo saman katon alla.
Näin nykyään. Enään ei tunneta suruaikaa vaan pannaan menemään.
Mitä tarkoittaa käytännössä tämä termi läheisriippuvainen? Kertokaa fiksummat. Koska sitähän tämä on. Hän on jopa itse sen myöntänyt, että ei osaa olla yksin vaan pitää olla joku vaan ihan sama kuka se on kunhan on joku. Eihän tuossa voi olla edes oikeita tunteita pelissä. Tämäkin on väärin käyttää jotain ihmistä tavallaan vaan vaikka on kiinni vielä entisessä elämässä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen kateellinen ystävällesi.
Nykyään pannaan menemään, vaihdetaan kumppani tuosta noin vaan, nykyään aletaan seurustelemaan jo ala asteellaa, tätä tää nykyaika on kun ei osata asettaa rajoja, jos itse olisin toiminut nuorempana rajoja vastaan mitä minulle asetettiin kotona olisin korvilleni saanut mutta näin ainakin minusta on kasvatettu fiksu ihminen, nykyään on ok pettää ja jättää vaihtaa puolisoa useammin kuin omia sukkia ei tunneta suruaikaa pääasia on ettei jää yksin koska nykyään ei osata olla yksin jopa omat kaverini ovat suuttuneet siitä jos en nyt heti halua nähdä heitä kun heille sopii syynä on se yksinkertaisesti, että kaipaan ja tarvitsen omaa aikaa, eihän ihminen koskaan kasva ja kehity jos ei osaa olla yksin. Läheisriippuvuutta esiintyy etenkin nykynuorisolla kunhan joku vaan on sen suurempia tunteita kunhan on joku.
http://www.bigbrother.fi/uutiset.shtml/teppo-eroamisesta-en-voisi-ottaa-uutta-laastariksi/1806907
Kaikki lähtee lapsuudesta ja sen tuomasta turvattomuuden tunteesta, jossa ihminen on jäänyt vaille turvallisuuden ja välittämisen tunnetta. En tiedä tuosta läheisriippuvuudesta, uskon kyseessä olevan jonkinlainen rakkauden vaje tai rakkauden jano, jossa epätoivoisesti yritetään paikata sitä rikkinäistä vajaata lapsuuden tunne-elämää, jossa on aukko ja johon haluaisi saada kunnollisen paikkauksen.
Kyseessä on hylätyksi tulemisen pelkotila, joka on syvällä lapsuudessa saatu trauma. Näillä ihmisillä on lapsuuden kokemuksia, jossa heidän muistissaan on traumaattisena tunteena koettu hylkäämiskokemus, jota pienenä lapsena eivät ole ymmärtäneet miksi äiti jätti moneksi tunniksi yksin tai lähetti kauas sukulaisten luo tai vaan yksinkertaisesti ei nähnyt koko lastaan. Näkymätön lapsi- trauma.
Onko siis laastari suhde puhtaasti sitä, että ei osaa olla yksin?
Siis laastarisuhteessa ei ole kyse rakkaudesta?
Jos ihmisellä on huono itsetunto, hän saattaa uskoa, että hän ei selviydy arkielämästä yksin, vaan on pakko olla puoliso, joka antaa hänelle sitä mitä hän tarvitsee (esim. läheisyyttä, taloudellista apua, siivousapua, renkaiden vaihtoa, seksiä jne). Sellainen suhde ei yleensä ole tasa-arvoinen. Tällainen ihminen myös syyttää herkästi puolisoaan ongelmista, koska ei ole itse oppinut ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Läheisriippuvuus tosiaan syntyy yleensä jo lapsuudessa, jossa vanhemmat roikkuvat liikaa lapsessaan kiinni tai vaihtoehtoisesti pitävät lasta toistuvasti esim. liian pitkiä aikoja yksin kotona, jolloin lapsi ei kykene käsittelemään yksinjäämisen pelkoaan. Jos tällainen ihminen muuttaa lapsuudenkodistaan suoraan puolison luokse, niin hän ei opi koskaan asumaan omillaan. Yksin asuminen olisi tärkeää, jotta hän saisi hyviä kokemuksia siitä, että hän pärjää, oppii uutta ja kykenee selviytymään ihan itse.
Tasa-arvoinen suhde toimii yleensä parhaiten, koska siinä kumpikin ottaa vastuun omista tekemisistään eikä syyttele toista turhaan.
Silti näille läheisriippuvillekin kuuluu sama oikeus parisuhteeseen kuin kenellä tahansa fyysisesti, henkisesti, taloudellisesti jne. vahvoille ihmisille. Minusta rakkaus tässäkin ratkaisee. Läheisriippuvat ovat yleensä arkoja ja kilttejä ihmisiä, jotka eivät sanomasi mukaan syytä puolisoaan, siitä olen eri mieltä kanssasi. Päinvastoin, lähikset ottavat yleensä syitä omaan niskaansa, pyytelevät jatkuvasti anteeksi, yrittävät miellyttää, sovitella, tehdä kaikkensa jotta tulisivat hyväksytyksi.
Kyllä läheisriippuva pystyy tasa-arvoiseen suhteeseen siinä kuin muutkin, jos kumpikin kumppani hyväksyy toisensa sellaisina kuin on. Kuka meistä on niin vahva ja erinomainen, että voimme tuomita toisen yksinäisyyteen, koska hänessä on puutteita.Puutteita on meissä jokaisessa, jos vaan suostumme katsomaan itseämme ja näkemään myöskin omat heikkoutemme.
Koska elämää ei voi ennustaa, eikä etukäteen tiedä miten se menee, niin sen vahvankin on syytä ajatella, että hänestäkin voi tulla vielä toisesta yhtä riippuvainen - läheisriippuva ja tarvita tuon toisen apua, huomiota, hellyyttä ja rakkautta, kun omat voimat ei enää riitäkään.
Mikään ihmisuhde ja parisuhde ei ole helppoa, jokaisella on omat haavansa, oma menneisyys, omat tavat, heikkoudet ja vajavuudet. Niiden kanssa pitää vaan oppia elämään ja niitä sietämään. Kun toista rakastaa, niin niitä sietää. Ellei toista rakasta, niin mikään ei tyydytä vaikka toinen joka päivä kultalautasella tarjoaisi itsensä.