Olisin kysynyt teiltä arvon lukijat joilla toinen puolisko on ulkomaalainen ja olette asuneet Suomessa, että kuinka hyvin toinen puoliskonne on sopeutunut Suomeen? Onko tullut pahaa kultturishokkia tai ollut muuten vaikeuksia (esim. työ, opiskelu, kaverit)ja jos on niin minkälaisia? Toisaalta kiinnostaa myös perheen, suvun ja ystävien suhtautuminen suhteeseenne? Itse olen muuttanut Suomeen vähän aikaa sitten aasialaisen poikaystäväni kanssa ja olisi kiinnostavaa tietää mitä on odotettavissa...
sopeutuminen ja suku??
utelias
6775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Bugu bugu gie gie, ugh ugh . boko gugu auh iih gugu gugu guuu.
Avopuolisoni on ulkomaalainen, asunut Suomessa muutaman vuoden. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen hän on sopeutunut erittäin hyvin, itse tutustuin häneen vasta täällä Suomessa. Opiskelu sujuu normaalisti ja hän on saanut oman alansa töitä joita tekee opintojen ohella siitäkin huolimatta, ettei suomea vielä puhu (osaan hänen äidinkieltään). Perheeni on ottanut hänet erittäin lämpimästi vastaan ja hän tulee loistavasti toimeen kaikkien kanssa. Meillä on myös yhteinen ystäväpiiri, joten senkään suhteen ei ole ongelmia.. Joten ainakin meillä kaikki on sujunut hienosti; täytyy tosin myöntää että ihan ensimmäisiä kuukausia suomessa en ehtinyt nähdä. Tulevaisuudessa saattaa manner vaihtua, sillä hänellä on vain opiskelijaviisumi, mutta uskon että yhdessä selviämme eteen tulevista kulttuurieroista!
Puolisoni on ollut pian kaksi vuotta Suomessa ja toistaiseksi kaikki on mennyt mukavasti. Pienellä paikkakunnalla uusiin ihmisiin suhtaudutaan positiivisesti, tosin mieheni aurinkoinen ja ystävällinen olemus auttaa paljon.
Suomen kieltä hän opiskelee lastenhoidon lomassa ja hoitovapaan loputtua hän siirtyy työelämään.
Suku on ottanut hänet hyvin vastaan, ainoa ongelma on ollut puuttuva yhteinen kieli, koska suvussani englannintaito on hiukan heikkoa. Anoppinsa eli äitini kuitenkin juoksuttaa miestäni jo nytkin ihan sujuvasti ;).
Juu sitä olen myös minä miettinyt että mitenhän tämä kommunikointipuoli alkaa sujumaan, kun vanhempani (mummoista ja kummeista nyt puhumattakaan) eivät puhu kuin auttavasti englantia, mutta eiköhön se siitä. Jos ei muuten niin käsipelillä ;)
itselläni on myös aasialainen mies ja olemme olleet 3v6kk yhdessä! alku oli hankalaa yhteisen kielen kanssa,mutta minä puhuin vaan suomea,ja mieheni englantia...siitä se lähti,nyt mieheni puhuu täydellistä suomea,tosin muutaman kurssin käytyäänkin oppi tosi nopeasti. PUHUKAA SUOMEA on minun neuvoni,se kannattaa!! minun perheeni on ottanut mieheni avosylin vastaan ja he aidosti pitävät miehestäni!
myös mieheni perhe on suomessa,ja olen aivan erityisessä asemassa heille,he välittävät ja kunnioittavat minua! aivan upea perhe,ja mikä parasta,kukaan ei ikinä ole mitään pahaa puhunut ja he ovat onnellisia meidän onnesta! asumme mieheni kanssa yhdessä jo kolmatta vuotta,ja loistavasti menee!!! myös työtä teemme yhdessä,sillä olemme yrittäjiä!
oikeen paljon onnea teille ja puhukaa suomea!!!
Meidän tilanteemme on oikeastaan helppo kun puhun poikaystäväni äidinkieltä mutta muitten sukulaisten kanssa kommunikointi on vähän hankalaa. Poikaystäväni on kyllä innokas oppimaan suomea ja autankin häntä suomen opinnoissa mutta hidastava tekijä taitaa olla juuri se että puhun hänen äidinkieltään. Itselläni oli aluksi vaikeuksia poikaystäväni perheen kanssa joka ei tahtonut sulattaa ulkomaalaista miniää, mutta nyt on jo kaikki paljon paremmin. Kiitos neuvoista... Pitänee ottaa itseäänkin niskasta kiinni ja puhua enemmän suomea hänelle.