Mies on koko ikänsä ollut ainakin lievästi ylipainoinen ja hänellä onkin jo ylipainoon liittyviä terveysongelmia, vaikka ne eivät kovin räikeitä olekaan (pääasiassa tukielimistön kipuja). Pelkään kuitenkin, että vielä jokin päivä mies saa lääkärillä käydessään kuulla, että vuosien ylipaino on tuottanut parantumattomia sairauksia ja lyhentänyt hänen elinikäänsä.
Onko kuitenkaan minun asiani pyytää miestä laihduttamaan? Hän itsekin tiedostaa ylipainonsa, mutta naureskelee kuitenkin miten "ylipainoa on vain kymmenisen kiloa, ei se vielä haittaa". En halua aiheuttaa miehelle sellaista oloa, etteikö hän kelpaisi minulle pyöreämpänä, mutta kun pelkoni on hänen terveydentilassaan. Hän tietää kyllä ylipainon aiheuttamista ongelmista, mutta vähättelee koko asiaa.
Voinko pyytää miestä tosissaan laihduttamaan? Miten asian voisi esittää mahdollisimman sopuisalla tavalla?
Onko kuitenkaan minun asiani pyytää miestä laihduttamaan? Hän itsekin tiedostaa ylipainonsa, mutta naureskelee kuitenkin miten "ylipainoa on vain kymmenisen kiloa, ei se vielä haittaa". En halua aiheuttaa miehelle sellaista oloa, etteikö hän kelpaisi minulle pyöreämpänä, mutta kun pelkoni on hänen terveydentilassaan. Hän tietää kyllä ylipainon aiheuttamista ongelmista, mutta vähättelee koko asiaa.
Voinko pyytää miestä tosissaan laihduttamaan? Miten asian voisi esittää mahdollisimman sopuisalla tavalla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On , on nimenomaan läheisten ja läheisimmän asia kertoa, että nyt on aika laihduttaa, mutta sinun pitää olla sitten myös tukena.
- Ruokavalio kuntoon: kalorit alas -500 kcal/pv alienergiaa
- Liikunta: pitkät vähänkuormittavat lenkit, sauvakävely erinomaista 10-15 km kerralla, 3-4 kertaa per vko, uintia, kävelyä ja myöhemmin ehkä juoksua. Ohjattu liikunta on hyvä vaihtoehto. Yli 90 minuttia kestävät suoritukset laihduttavat parhaiten.
- Telkkari kiinni!
- Iltasyömiset kuriin
Olennaista on ymmärtää, ettei laihdutus voi olla vain eufoorinen pariviikkoinen vaan sen on oltava elämäntapamuutos. Voi melkein sanoa, että poikkeuksetta liikunta lisää elämäniloa.
Huonokuntoinen tuskin jaksaa 10-15 km lenkkejä 3 - 4 kertaa viikossa... kannattaa aloittaa pienillä asioilla ja vähitellen lisätä vastusta... no olennaistahan olisi jättää turhat kaloripitoiset mätöt pois, pienentää annoskokoja ja liikkua edes vähän.
Ryhtykää yhdessä elämän muutokseen? Yritä innostaa että yhdessä muutatte ruokavaliota terveellisemmäksi, yritä houkutella pienelle lenkille yms yms.
Liikunta ei ole välttämätöntä laihtumiseen; sohvan pohjallakin voi laihtua, kun sietää mahan kurnimista.
Mutta liikunta on terveydelle tärkeämpää kuin ihannepaino. Itse asiassa tutkimusten mukaan lievä ylipaino on terveellisempää kuin ihannepaino.
Kokeneena (ja onnistuneena) laihduttajana sanoisin, että laihduttamisessa vaikeinta on tekniikka. Miten laihdutetaan? Olen löytänyt itselleni sopivan kaavan, joka perustuu grammoihin, elintarvikevaakaan ja tuoteselosteisiin sekä päivittäiseen punnitukseen. Joka suupala vaikuttaa painoon yllättävän paljon. Ruumiin viesteihin ei saa luottaa; se vain yrittää lihota takaisin vanhoihin mittoihin.
Paino-ongelmaisen pitää suhtautua ruokaan, niin kuin alkoholistin alkoholiin. Syömisnautinto ei kerta kaikkiaan enää tule kuuloon, koskaan. Juhlissa ja kavereiden kanssa pitää muuntaa kaloreita ja korvata kakkupala kahvilla ja olut light-limulla.
Onko ilo ilman ruokaa teeskentelyä?
Sama huoli täälläkin. Mutta vaikka läheiset olisivat miten huolissaan, tuntuu ettei sillä ole oikeasti loppupeleissä mitään merkitystä - jos toisella ei motivaatiota ole niin ei ole. Silloin ei yhtikäs mitään tapahdukaan vaikka muut olisivat kuinka murheissaan ja huolissaan. Ja se on raskasta, oikeastaan hyvinkin raskasta, kun joutuu sivusta vain seuraamaan miten toinen jatkuvasti antaa periksi sille mässynhimolleen. Ja sitten pitäisi itse vielä osallistua siihen ja hakea kaupasta toiselle karkkia - aika helkutin vaikea tehdä sitä, kun tuntuu niin pahalta osallistua moiseen! Mutta jos ei suostu, niin sitten tulee haukut. Tai pahempaa, hän hakee sitten itse ja vielä viisinkertaisena sen määrän, ikäänkuin kostaakseen minulle. Vaikka itsehän siinä vain kärsii kun mättää menemään... noh, rankkaa on.
Mun ravinto-ohje olis ennemminkin että
- KAIKKI sokeri pois, erityisesti valkoinen sokeri, hedelmäsokerit ja piilosokerit (eineksissä, valmismausteissa).
- KAIKKI valkoinen jauho pois, jos haluaa syödä viljaa niin ruista tai täysjyvää, sitäkin rajoitetusti. Huomaa että joissakin ruisleivissäkin on puolet vehnäjauhoa että laadutonta kuraahan ne ruisleivät on eli pitää vähän tsekata kuinka paljon leivässä on ruista, minimi 70% täysjyväruista.
- Toki energiaa pitää kuluttaa enemmän kuin saada
- Monissa makkaroissakin on vehnäjauhoa puolet, etenkin edullisissa. Eli mieluummin kokolihaa itse marinoituna kuin valmisleikkeleitä.
Yllättävän moni laihtuu ihan vain noilla toimenpiteillä vaikka liikunta olis alkuun vähäisempääkin. Valkoiset sokerit ja jauhot veke ja mahdollismman puhdasta kotiruokaa eikä eineksiä vaikka olis kuinka "äidin tekemää" paskapuhetta se on. Karkkia voi syödä rajoitetusti ehkä kerran viikossa, mielellään tietty harvemmin.
Mun ohje/teoria perustuu jonnekin GI:n ja karppauksen välimaastoon ja ohjeet todellakin toimivat jos ottaa ajatuksen mukaan kun lueskelee lisää aiheesta.
GI = Glykeeminen Indeksi.
Voit! Olet huolestunut hänen terveydestään. Se on sopiva lähestymistapa.
Tulevien, yhteisten vuosien määrä ja laatu ovat mielestäni nyös sopiva peruste.
Onhan imartelevaa, että haluat elää vielä mahdollisimman pitkään hänen kanssaan.
Oma mottoni: Parasta huomaavaisuutta kumppaniaan kohtaan on huolehtia omasta kunnostaan ja terveydestään!
Yhteisiä, laadukkaita, kumppanin kannalta vaivattomia ja huolettomia vuosia!
Kuntosalilla lähtee se 10 kg 3 kuukaudessa
Salikulutus ei ratkaise! On vain dieetin apuna.
Siähän se rouva olet talossa... alappa vaan yksinkertaisesti tekemään kevyempää ruokaa... aloita sinä lenkkeily ja pyydä mies mukaan... tai onhan noita muitakin harrastuksia..
Turha tollasesta on toiselle nipistä, kun voit sanomattakin asiaan vaikuttaa...