Noniin, tilitetäänpäs vähän asiaa.
Olen 28-vuotias sinkkumies ja alan olemaan jo melko masentunut. Elämäni perusasiat on ihan hyvässä kunnossa: Olen terve, minulla on korkea koulutus ja ihan hyvä työpaikka, olen ok-näköinen, minulla on hyviä kavereita ja niin edelleen. Se tärkein kuitenkin puuttuu, eli tyttöystävä. Olen etsinyt sopivaa kumppania jo yli 10 vuoden ajan tuloksettomia. Olen etsinyt naista lähes kaikista paikoista: yliopistosta, yökerhoista ja baareista, liikuntaharrastuksista, kirjastosta, netin seuranhakupalstoilta... jopa ruokakaupasta. Kaikki nämä etsinnät ovat kuitenkin olleet täysin turhia ja olen yhä sinkkuna.
Nyt tämä sinkkuna oleminen alkaa vaikuttaa vähän muuhunkin elämään ja aiheuttaa minulle myös masennusta. Tarkastellaanpa tätä masennusta Maslowin tarvehierarkian kautta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia). Maslowin tarvehierarkian mukaan, ihmisellä on olemassa tiettyjä perustarpeita, jotka täytyy tyydyttää ensin päästäkseen korkeammille tarpeille. Näitä perustarpeita (fyysisiä / hengissä pysymisen tarpeita) ovat mm. hengittäminen, ravinnon ja veden saanti, riittävä uni, kuonan eritys ja seksi. Saan kaikki nämä tarpeet tyydytettyä... viimeistä lukuunottamtta. Kun ei ole kumppania - ei ole myöskään seksiä. Mitään yhden yön juttuja tai maksullisissa naisissa käymistä en harrasta - ei kuulu periaatteisiini. En myöskään juuri harrasta itsetyydystä, ellei se ole aivan välttämätöntä (esim. kovat kivut, pakko purkaa lastia). Kun minulla ei ole tyttökaveria (eikä seksiä) en näe mitään syytä kehittää itseäni korkeammille tasoille. Tai no olenhan minä yrittänyt kehittää itseäni jo useita kymmeniä vuosia toivoen, että joku päivä löydän jonkun minulle sopivan kaverin, mutta nyt mittani alkaa jo olemaan lopussa.
Nyt te varmaan ihmettelette miksi olen sinkku?
Olen ensinnäkin aika nirso tyyppi ja tavoittelen ehkä vähän liikoja. Nirsous johtuu luonteestani. Minua ei huvita seurustella henkilön kanssa, joka ei herätä minussa minkäänlaista ihastusta. Olen joskus kokeillut seurustella ihan ok tyypin kanssa, vaikka tyyppi ei herättänyt minussa mitään intohimoa. Odotin, että ehkä mieli vielä muuttuu parin kuukauden päästä. Eihän se muuttunut. Erosin ja olen taas sinkkuna. Minun tulisikin varmaan päästä tästä nirsoudesta eroon, mutta se tuntuu olevan vähän vaikeaa enkä tiedä miten onnistuisin siinä.
Toinen syy sinkkuuteeni on oma erikoislaatuinen persoonani ja siitä johtuen minulla on vähän huono itsetunto. Olen todella energinen kaveri ja melkoinen säheltäjä (AD/HD tapaus). Olen koko ikäni saanut kuulla vanhemmiltani että olen huono ihminen enkä pärjää oikein missään - toisin kuin veljeni joka on joka hommassa erittäin hyvä. Huono itsetunto on vaikuttanut naisten iskemiseen. Olen vähän ujo enkä kovin usein tee aloitteita.
Mikä tämän viestin tarkoitus nyt sitten on?
Lyhyesti kiteyttettynä, en näe mitään järkeä elää ja luoda uraa ilman kumppania. Kaikki materiaali mitä hankin on yksinomaan vain minun käytössäni - asunto, auto, lemmikit, puutarha... mitä iloa näistä yksin on kenellekkään? Kuolen ehkä rikkaana ja paljon saavuttaneena, mutta ilman tyttöystävää kaikki on ollut täysin turhaa.
Miten siis jatkaa elämää tästä eteenpäin, kun sopivaa kumppania ei tahdo löytyä mistään, enkä siten näe mitään syytä jatkaa elämää? Kertokaapa se, arvon palstalla olijat.
Olen 28-vuotias sinkkumies ja alan olemaan jo melko masentunut. Elämäni perusasiat on ihan hyvässä kunnossa: Olen terve, minulla on korkea koulutus ja ihan hyvä työpaikka, olen ok-näköinen, minulla on hyviä kavereita ja niin edelleen. Se tärkein kuitenkin puuttuu, eli tyttöystävä. Olen etsinyt sopivaa kumppania jo yli 10 vuoden ajan tuloksettomia. Olen etsinyt naista lähes kaikista paikoista: yliopistosta, yökerhoista ja baareista, liikuntaharrastuksista, kirjastosta, netin seuranhakupalstoilta... jopa ruokakaupasta. Kaikki nämä etsinnät ovat kuitenkin olleet täysin turhia ja olen yhä sinkkuna.
Nyt tämä sinkkuna oleminen alkaa vaikuttaa vähän muuhunkin elämään ja aiheuttaa minulle myös masennusta. Tarkastellaanpa tätä masennusta Maslowin tarvehierarkian kautta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow’n_tarvehierarkia). Maslowin tarvehierarkian mukaan, ihmisellä on olemassa tiettyjä perustarpeita, jotka täytyy tyydyttää ensin päästäkseen korkeammille tarpeille. Näitä perustarpeita (fyysisiä / hengissä pysymisen tarpeita) ovat mm. hengittäminen, ravinnon ja veden saanti, riittävä uni, kuonan eritys ja seksi. Saan kaikki nämä tarpeet tyydytettyä... viimeistä lukuunottamtta. Kun ei ole kumppania - ei ole myöskään seksiä. Mitään yhden yön juttuja tai maksullisissa naisissa käymistä en harrasta - ei kuulu periaatteisiini. En myöskään juuri harrasta itsetyydystä, ellei se ole aivan välttämätöntä (esim. kovat kivut, pakko purkaa lastia). Kun minulla ei ole tyttökaveria (eikä seksiä) en näe mitään syytä kehittää itseäni korkeammille tasoille. Tai no olenhan minä yrittänyt kehittää itseäni jo useita kymmeniä vuosia toivoen, että joku päivä löydän jonkun minulle sopivan kaverin, mutta nyt mittani alkaa jo olemaan lopussa.
Nyt te varmaan ihmettelette miksi olen sinkku?
Olen ensinnäkin aika nirso tyyppi ja tavoittelen ehkä vähän liikoja. Nirsous johtuu luonteestani. Minua ei huvita seurustella henkilön kanssa, joka ei herätä minussa minkäänlaista ihastusta. Olen joskus kokeillut seurustella ihan ok tyypin kanssa, vaikka tyyppi ei herättänyt minussa mitään intohimoa. Odotin, että ehkä mieli vielä muuttuu parin kuukauden päästä. Eihän se muuttunut. Erosin ja olen taas sinkkuna. Minun tulisikin varmaan päästä tästä nirsoudesta eroon, mutta se tuntuu olevan vähän vaikeaa enkä tiedä miten onnistuisin siinä.
Toinen syy sinkkuuteeni on oma erikoislaatuinen persoonani ja siitä johtuen minulla on vähän huono itsetunto. Olen todella energinen kaveri ja melkoinen säheltäjä (AD/HD tapaus). Olen koko ikäni saanut kuulla vanhemmiltani että olen huono ihminen enkä pärjää oikein missään - toisin kuin veljeni joka on joka hommassa erittäin hyvä. Huono itsetunto on vaikuttanut naisten iskemiseen. Olen vähän ujo enkä kovin usein tee aloitteita.
Mikä tämän viestin tarkoitus nyt sitten on?
Lyhyesti kiteyttettynä, en näe mitään järkeä elää ja luoda uraa ilman kumppania. Kaikki materiaali mitä hankin on yksinomaan vain minun käytössäni - asunto, auto, lemmikit, puutarha... mitä iloa näistä yksin on kenellekkään? Kuolen ehkä rikkaana ja paljon saavuttaneena, mutta ilman tyttöystävää kaikki on ollut täysin turhaa.
Miten siis jatkaa elämää tästä eteenpäin, kun sopivaa kumppania ei tahdo löytyä mistään, enkä siten näe mitään syytä jatkaa elämää? Kertokaapa se, arvon palstalla olijat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et saa naista, koska sun omanarvontuntosi on noin nollilla. Klassinen atm-tilanne, kuvitellaan, että nainen tulee ja antaa elämälle sisällön. Naiset haluaa astua miehen elämään, eikä antaa elämää miehelle, jolla sitä ei ole.
Miinuksista voidaan laskea kuinka monta luuseria täällä ei tule koskaan saamaan naista tai elämälleen mitään muutakaan sisältöä.
No jatkat elämääsi normaalisti työssä käyden. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa, joillakin kuten minullakin se on nainen, joillain muulla se on ruokaa, uusi auto, lottovoitto, maailmanympäri matka.... Deal with it.
Ihmisien pahin synti on ahneus ja ylilyöminen. Moni on aika varmasti sinkku ihan omaa tyhmyyttään. Kun ei vaan voi joustaa eikä myöntää haluvansa enemmän mihin rahkeet riittää.
Jos on ennakkoon jo päättänyt ja lyönyt lukkoon, tuon tuollaisen kanssa en voi olla ja tulla onnelliseksi. Niin kuinka voi kokeilematta sanoa ja tietää? Entäs jos kokeilisikin ja yllättyisi iloisesti kumoten ennakkoluulojaan?
Voisi miettiä kiikkustuolissa, että olisinpa menettänyt tämänkin tilaisuuden tulla onnelliseksi, jos en olisi päättänyt olla ennakkoluulottomampi ja kokeilla rohkeammin.
Seksi naisen kanssa ei ole perustarvetta nähnytkään, vaikka joku olisi siitä väitöskirjan pullauttanut ulos ja hakannut sen sata kertaa kiveen.
Kyllä minä mielummin seksiä harrastan kuin tumputtelen. Jollakin tavallahan ne paineet täytyy purkaa.
Take a load off.
"Kuolen ehkä rikkaana ja paljon saavuttaneena..."
Katsotaanpas. Kello 13:46 tiistai-arkipäivänä olet jauhamassa paskaa netissä. Kertoo jo kaiken olennaisen.