Eikö ketään kiinnosta enää ystävyys? Monilla ei ole kavereita, mut silti vain parisuhdetta kaivataan.. Itse taas kaipaisin kovasti ystävää, en parisuhdetta. Sitä paitsi ystävälläkin voi olla hyvää vaikutusta miehen/naisen löytymiseen, koska yhessä on mukavampi käyä joka paikassa. Joten ystävyydestäni vois olla hyötyä silläkin saralla. Miehille voisin antaa hyviä neuvoa ja ujot sais hieman rohkeutta puhumiseen (olen kylläkin itsekin hieman ujo). Mut onko ystävyys sellanen asia et ketään ei kiinnosta? Entä te sinkut ja yksinäiset, haluatteko vain parisuhteen ja ei ystäviä? Ja sit on vielä miehet joiden mielestä nainen ei voi olla pelkkä ystävä..mut uskon et mun tapauksessa miehet ei halua parisuhteeseen kanssani, joten mun kanssa on helppo olla.
??
??
Vastaukset 12
Vanhimmat
tän palstan atm-miehet eivät ole ees ystävyyden arvoisia
Tottakai ystävyys kelpaisi, etenkin ystävyys etuuksilla jos sen suoraan suomentaisi.
Kyllä ystävyys kiinnostaa. Mistä ihmeestä olet saanut sen käsityksen, että vain parisuhdetta kaivataan?
olemassa homovaara. Ensinnäkin jos kaksi mies on läheisiä ystäviä heitä voidaan luulla homoski ja mikä pahempaa jos he ovat atm:iä he voisivat naisen puutteessa sortua homoilemaan mikä olisi katastrofi
Kuulostaa homofoobisen kaappihomon puheelta. Muista osallistua Heteroprideen kaltaisiesi joukkoon!
Monesti olen miettinyt että kumpa olisi naispuolinen ystävä niin ehkä oppisin paremmin ymmärtämään heitä. Ja olemaan heidän seurassaan enemmän oma itseni. Ja tosiaan muutakin seuraa voisi löytyä helpommin.
Joten kyllä naispuoliset ystävätkin olisivat enemmän kuin tervetulleita.
Jaa, ainakin muutamalle siis kelpais ystäväkin. Mut tosiaan ei mitään friends with benefits, en ole sentyyppinen ihminen et moista lähtisin harrastaan.
Mut toinen kysymys onkin sitten, että miten ihmisiin tutustutaan kaverimielessä. Yleensä kun se tapahtuu jossain koulussa, töissä, harrastuksissa tms. Ja tällä hetkellä ei ole sellasta kunnon ympäristöä...Jos sitten taas kadulla menee puhumaan ihmisille niin ainakaan miespuolisille ei kai voisi mitään puhua kun luulevat että tulen iskemään? Ja naisetkin ovat niin vakeita välillä :D Netistä on kai helpoin löytää. Missäs päin muuten tämän palstan ystävää kaipaavat asuvat?
Saa nähdä vieläkö on innokkaita kun menit fwb-mahdollisuuden tyrmäämään :D Monelle miehelle fwb on kuin kermat päältä, seuraa ja seksiä ilman liian vakavaa sitoutumista.
Aikuisena ei ole enää niin helppo ystävystyä kuin nuorempana. Aikuiset ovat kai niin epäluuloisia ja itsekriittisiä, että se vaikeuttaa asioita. Mä asun pk-seudulla.
Niin, sehän (fwb) on vähän kuin avioliitto, mutta päin vastoin.
Avioliitossa kun loppuu seksi ja ystävyys, kaikki korvataan sitoutumisella.
En kaipaa ystävyyttä. Tai siis minulla on tarpeeksi ystäviä jo, vaikka olenkin suurimman osan ajastani yksin. Joku muu varmasti pitäisi minua ihan häkellyttävä yksinäisenä ihmisenä, mutta eihän ihminen voi olla yksinäinen jos ei tunne itseään yksinäiseksi.
Parisuhdetta ainoastaan kaipaisin. Mieluiten haluaisin sellaisen naisen joka ei myöskään kaipaa mitään suurta kaverilaumaa vaan tykkää mielummin olla kahdestaan.
Nuorempana yritin kovasti hankkia naispuolisia ystäviä, ihan ajatuksena että oppisin tuntemaan naisia paremmin ja naiivisti ajattelin että ihmisiä nekin ovat... mutta jotenkin ne naiskaveruudet ei ole aikaa kestäneet, tärkeimpinä osasyinä ehkä juuri ensimmäisenä se, että yritti ystävystyä vain itseään myös seksuaalisesti kiinnostavien naisten kanssa. Toinen syy kaveruuden loppumiseen on poikkeuksetta ollut naisen mies, eli naisten alettua seurustelemaan ei jotenkin enää ole luontevaa - etenkin näin vanhemmalla iällä (30 ) - ystävystyä seurustelevan naisen kanssa mennäkseen leffaan tms.
Toisekseen vanhempana töiden syödessä arvokasta vapaa-aikaa, sitä on aikaa yhä harvemmille ja harvemmille kavereille, joten miespuolisten lapsuudenystävien kanssa tulee lähes aina pyörittyä. (ja joidenkin uusien työkavereiden, mutta erittäin vähän) Eikä niitäkään jaksa aina jos ne on perhekuvioiden lumoissa - aina ne perheelliset jaksaa valittaa kuinka raskasta se on, nainen nalkuttaa eikä ole vapaa-aikaa jne. mutta toisaalta taas lapset on maailman hienoin asia... joo, joo, kuultu on, ois kiva kokea itse kuitenkin.
Jotenkin maailman henki näyttää muutenkin enemmän ja enemmän olevan sellainen, että kavereidenkin suhteen pitää alkaa tehdä valintoja, niilläkin on tiukat kriteerit ettei vaan pyöri väärissä piireissä jotta A-luokan elämä ei olisi vaarassa... tai ehkä se aina on ollut näin. No, korjatkaa siinä tapauksessa. Mutta sellainen ennakkoluuloton "tutustun tuntemattomaan tyyppiin kaverimielessä", niin vaatii nähtävästi yllättävän paljon rohkeutta. Ja tarvetta.