Jos voitais vaikka eka mesessä tutustua ja kattoa ollaanko samallaisia ihmisiä?
Itelleni on sattunu aika paljon pahaa elämässä, ja juttuseuraa kaipaisin, mutta osaan myös muita tukea ja kuunnella. Voin ehkä messenger osotteeni täällä antaa jos ite ette uskalla mutta mieluummin lisäisin teiät :) Tai sähköpostin kautta kirjotella. Mun on [email protected]
Itelleni on sattunu aika paljon pahaa elämässä, ja juttuseuraa kaipaisin, mutta osaan myös muita tukea ja kuunnella. Voin ehkä messenger osotteeni täällä antaa jos ite ette uskalla mutta mieluummin lisäisin teiät :) Tai sähköpostin kautta kirjotella. Mun on [email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin kaipasin joskus juttuseuraa, mutta se jäi keskustelupalstatasolle. Parempi niin, koska silloin sai asioihin merkittävästi laajemman näkökulman kuin yhden ihmisen omakohtaiset kokemukset.
"minä tahdoin rakastaa enemmän kuin koskaan
tahdoin antaa sulle kaiken minkä voin
yritin olla hyvä ja ystävällinen
tahdoin että tiedät kuinka paljon välitän" (Mamba)
Ensin oli näin kuten laulussa sanotaan, mutta sitten sain ymmärryksen siihen että vika ei ollutkaan minussa itsessäni. Monessa parisuhteessa toinen kelpaakin hyvin karmivana ääliömäisenä omana itsenään. Ei tarvitse tarjota päivällistä kynttilävalossa, vaan voi jättää ruskearaitaiset kalsarit lattialle...
Minulla ei ole enää anonyymia sähköpostiosoitetta tai halua henkilökohtaiseen anonyymiin viestittelyyn, vastaan siis näin. En tarjoudu kaveriksi shoppailuun tai baareihin, mutta voin toimia aikuisena juttuseurana vaikkapa kävelyllä. Kävelyllä ei tarvitse puhuessaan katsoa toista silmiin, eikä ihmetellä mahdollisia hiljaisia hetkiä.
Odottele halutessasi rauhassa vaikka puoli vuotta tuleeko sopivampia tarjouksia, luen palstaa kuitenkin säännöllisesti.
:D erikoinen vastaus.. No en itekään kyllä mitään baariseuraa välttämättä hirveästi etsi kun en niissä hirveesti käy ja muutenki ajattelin lopettaa juomisen ainaki vähäksi aikaa. Ihan mukava kävelyseurakin olis kiva :) Asun ite vantaalla.
Jotenkin pitää erottua massasta :)
On siitä jo yli kaksi vuotta kun tuli tarve löytää joku jonka kanssa voi puhua niitä näitä ilman että toinen on työkaveri tai asiakas tms., mutta ketään ei löytynyt. Silloin eksyin vahingossa palstalle jolla käsiteltiin ihmissuhteita. Ei omat pulmani tietenkään kirjoittelulla poistuneet, mutta sain huomata että pahempiakin pulmia on monella muullakin.
Huomasin myös että on turha yrittää olla täydellinen, sitä yrittämistä eivät toiset välttämättä edes huomaa. Saadessaan jotain lahjaksi oppivat pyytämään lisää ja enemmän, eivät sanomaan kiitos. Eihän siinä sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta pitää tosiaan hoksata että joskus pitää sanoa "ei".
Vantaa on laaja alue, mutta eipä nuo etäisyydet pitkiä ole.Tosiaan lähinnä kävely juttuseuraa olen vailla tarjoamassa - ja juttuseuraahan olet vailla. Ja jos tai kun niitä sopivampia kaveritarjouksia tulee, tai huomaat että haluat mieluummin odotella sellaisia niin se on luonnollisesti ok.
En mä ihmisiä mitenkään halua vertailla, musta on kiva kuulla erilaisia elämäntarinoita ja tutustua erilaisiin ihmisiin :) Ehkä sä oot tavannu vääränlaisia ihmisiä jos eivät oo osannu olla kiitollisia. Mulle on monesti sanottu ettei sun tarttis kiittää :D oon vaan sanonut että oon saanu sellasen kasvatuksen että kun mulle annetaan jotain, sanon kiitos :) Itseasiassa oon muuttamassa kohta martinlaaksoon, toivottavasti et kovin kaukana asu ettei toisen sitte tarvii jollain autolla ajaa sinne ensin :D Ois vähän hassua.. Mut sulle vielä et älä katkeroidu, ehkä et vaan oo tavannu niitä oikeita ihmisiä:) Ihmiset on tosi erilaisia! Välillä itestäkin on tuntunu tosi pahalta kun jotku vaan hyväkskäyttää mun kiltteyttä, mut ei ne oo niitä ihmisiä sit joiden kanssa edes loppupeleis haluan viettää aikaani. On muhunki ihmissuhteissa sattunu, osasyy siihen kans et etin uusia ihmissuhteita mun elämään, koska edelliset ei oo niin hyvää välttämättä mulle tehny.
Joskus vaan ei huomaa sitä mikä oikeasti on pielessä, aina vika kun ei olekaan itsessä. Etenkin jos lähtökohtaisesti olettaa että pitää todistaa kelpaavansa voi olla vaikea sanoa ei tai sanoa vastaan.
Nykyään minulla on asiat ihan ok. Oikeastaan ikävintä on se ettei puhelimeni soi, muut asiat taas riippuvat niin paljon muista ihmisistä.
Martinlaakso ei ole kovin kaukana, mutta ei ihan vieressäkään. Vaan katsotaan sitten olenko sopiva juttukaveriksi. Omalla kohdallani vaan tuntui niin kurjalta kun en löytynyt ketään jolta olisin kysynyt kun olisin tarvinnut neuvoja mitä tehdä. Nyt en enää itse etsi neuvoja, olen löytänyt jo kysymyksiini monia vastauksia. Mielestäni oikeita vastauksia. d:o)