Se mitä minä luulin rakkaudeksi, onkin läheisriippuvuutta. Ero takana ja henkinen ero alkumetreillä. Olen alkoholistiperheestä ja elänyt aikuiselämäni myös alkoholistin kanssa. Eron syy puolison alkoholismi. Yhä elättelen toivoa yhteenpaluusta, mutta miksi elämä oli helvettiä? Tuhansia petettyjen lupauksiin ja lukemattomien valheidenkin jälkeen, jaksan olla huolissani ex:stä vaikka minun pitäisi miettiä itseäni ja lapsia. Ensimmäiset askeleet on nyt astuttu ja pitkä matka henkiseen toipumiseen saa alkaa
Nyt mä sen tajusin
Tuskainen sielu
5309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voimia toipumiseen ja " uuteen elämään".
Minäkin olen alkoholistiperheen lapsi. Ex- mieheni ei ollut alkoholisti, mutta seksiaddikti kylläkin. Erosta noin vuosi ja vieläkin koen " huolta", miten ex pärjää. Olemme yhteydessä viikottain ja irtipääsy on vaikeaa molemmin puolin. Ex-mieheni oli se, joka halusi erota. Itse olisin varmaankin läheisriippuvaisena hoivaajana elänyt siinä liitossa loppuelämäni. Tavallaan myös elättelen mahdollisuutta palata yhteen, vaikka tiedänkin, ettei se olisi viisasta.
Nyt, kun omaa elämää on kulunut kohta jo vuoden verran, olen useimmiten tyytyväinen, että ero tuli, vaikka se kipeätä on tehnytkin. Eroseminaari on auttanut minua tässä uudessa elämässäni. Suosittelen sinullekin.
Alkoholismi on usein niin salattua perheissä, että edes läheiset ihmiset eivät tiedä ongelman suuruutta ja haavoittavuutta. Samoin lienee tuon seksiaddiikon kanssa.
Siinä on vaarana toisenkin joutua siihen alkoholismiin mukaan, kuten varmaan seksin etsintään, kun tarpeeksi käsrsii, yrittää kostaa, mutta kun se ei näilla konstein onnistu.
Vaara erotessa on myös joutua ihan samanlaisen koukuun, näitähän on vapaina kalastamassa.
Tuossa juuri mieheni kertoi eräästä alkoholin liikakäytön vuoksi eronneesta miehestä.
Eron jälkeen oli naisia, hyvin toimentulevia ja lukeneita, mutta vaihtuivat tiuhaan ja jostakin syystä näitä riitti aina uusia ja uusia, mutta nyt on tullut sille loppu. Kaveri on yksin, omaisuus on melkein juotu, mutta myös terveys.
Yksin oli juonut nytkin, sattui kaatumaan, kylkiluu katkesi ja puhkaisi keuhkon, virui ties miten kauan omissa oloissaan, kun ei sitten sovittuun tapaamiseen saapunut, meni tämä toinen osapuoli katsomaan ja toimitti sairaalaan.
Eli on vielä muutama, jotka katsovat perään, kukaan ei uskalla enää työhönkään pyytää edes talkoisiin, sillä mikään vakuutushan ei kada juoviksissa olevan juttuja.
Onkohon lähtölaskenta alkanut, niin ainakin tuntuu.
Säälin todella hänen äitiään, joka vaikenee, mutta varmasti kärsii.
Jostakin syystä hyvin toimeentulevia naisia riitti aina uusia ja uusia. Hän oli takuuvarmasti S24-treffeillä mukana. "Kiva hellä eronnut mies etsii sivistynyttä naista".
Josko miehesi ystävä nyt valaistuisi ja lähtisi AA-liikkeeseen mukaan.
KIva hellä eronnut mie etsii sivistynyttä naista.
Takerruin tuohon lauseeseen, joka kai ei ollut tarkoitus. Minä kun en ymmärrä ketä tänäpäivänä voi pitää sivistyneenä, kun kerran kaikki ollaan lukutaitoisia. Minä kun olen jo tähään ikään tullessa nähnyt ihmisiä laidasta laitaan, Pidin ennen sivistyksenä sitä miten asennoitui muihin ihmisiin ja otti toiset posiitiivisessa mielessä huomioon. Mutta ei se niin mene. Jokainen käyttäytyy sen mukaan mikä on hänen luonteelleen omiaista, JOs taas tietoa pidetään sivistyksenä niin sitähän on jokaisen hallussa ja päässä, niin paljon kuin kukin haluaa. Ne joita pidetään sivistyneenä käytöksensä perusteella ovat pohimmaltaan sivistymättömämpiä, kuin esm takavuosina oli metsä työ jätkät. joitten ns sivistys oli heille luonteen omaista, ei teeskentelyä ja teatteria kuten ns herrasmiesten käytös.
Ilman alkoholia olisi tässäkin maassa niin paljon vähemmän ongelmia kuten mieleterveysongelmia, perheväkivaltaa, avioeroja jne. Alkoholismi on yleinen ongelma mutta siihen ei osata puuttua, toki ainoa joka ongelmalle jotain voi on alkoholisti itse, mutta hoitoonohjaus saisi olla tehokkaampaa. Itse haluan pelastaa lasteni loppulapsuuden siltä helvetiltä jossa itsekin olen joutunut kasvamaan, vasta nyt alan ymmärtää itseäni ja käytöstäni ja toivon että lasten haavat eivät ole vielä yhtä syviä kuin minun.