Syön masennuslääkettä keskivakavaan masennukseen. Yhdellä reseptillä saan vain 28 tablettia lääkettä, joten joudun jatkuvasti ramppaamaan apteekissa. Nyt on käynyt kaksi kertaa peräkkäin niin että apteekki ei ole uusinut reseptiäni, vaikka on luvannut. Ekalla kerralla sain reseptin uusittua kun menin terveyskeskuksen infopisteeseen. Nyt toisella kerralla he käskivät minut jonottamaan ja meninkin kunnes huomasin isot laput käytävällä että terveyskeskukset maksavat nykyään. Olen työtön eikä tietenkään ollut mukana sitä työttömyydestä kertovaa korttia. Minulla ei ole varaa maksaa reseptin uusimisesta 32 euroa, kun sillä pitäisi ostaa ruokaa koko kuulle.
Pitääkö mun vaan hyväksyä kohtaloni, lopettaa masislääkkeiden syöminen seinään ja tappaa itseni?
Pitääkö mun vaan hyväksyä kohtaloni, lopettaa masislääkkeiden syöminen seinään ja tappaa itseni?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Apteekki ei uusi vaan lääkäri.
Käsittääkseni reseptin uusiminen terv.kesk. ei maksa mutta apteekki ottaa jonkinlaisen maksun uusimisesta. Mikset yksinkertaisesti vie reseptiä terv.kesk. uusittavaksi? Ja kysy samalla onko se pakko uusia joka kerta eikö sitä voisi määrätä pidemmäksi aikaa, koska apteekkihan ei anna kuin yhden satsin kerrallaan? Jossain paikoissahan se onnistuu puhelimella soittamalla omalle hoitajalle, eri kunnissa on kyllä eri käytännöt. Ikävää että tuossa tilassa joudut vielä jaksamaan moista rumbaa lääkkeiden kanssa.
Viimeksi kun uusin apteekin kautta (9/2013) respaa siihen tuli 2 euroa toimitusmaksua. Käy lääkärin kanssa sopimassa että samalla reseptillä x kuukauden lääkkeet.
Apteekki ottaa aina toimitusmaksun. Tuo 2 euroa on jopa halpa hinta, YA mainostaa että kanta-asiakas saa uusinnan veloituksetta.
Miksi saat yhdellä reseptillä vain 28 kappaletta? Miksi resepti pitää uusia koko ajan, miksi sitä ei iteroida (tätä asiaa kysyt lääkäriltäsi).
Itse olen käyttänyt masennuslääkkeitä n. 5 vuotta, tosin eri indikaatiolla kuin sinulla on, aina on kirjoitettu se suurin pakkauskoko ja se vielä sitten esim. 3xC, eli 300 kpl jne. Toki olen ottanut uutta lääkettä ulos vain minimiannoksen kokeillakseni miten se sopii.
Onko jokin syy miksi lääkkeiden saantiasi yritetään rajoittaa, siltähän tuo selkeästi kuulostaa.
Miksi tk? Siellä tuskin törmää psykiatriin jonka alaa depression hoito on. Tk-maksu, onhan se ollut aiemminkin olemassa...eikä se suinkaan joka käyntikerralta ole maksullinen..
"Ja kysy samalla onko se pakko uusia joka kerta eikö sitä voisi määrätä pidemmäksi aikaa, koska apteekkihan ei anna kuin yhden satsin kerrallaan? " Vähän korjausta; apteekki antaa, ellei resepti ole iteroitu, vaikka vuoden satsin kerrallaan, sen sijaan KELA-korvauksen (jos lääke kuuluu korv.piiriin), saa 3 kk:n lääkesatsille.
(ja kyllä, ihan työnikin puolesta asian tiedän).
Terveyskeskusmaksu on 13,80 €, mutta kunnasta riippuen se veloitetaan vain joitakin kertoja vuodessa tai sitä ei peritä lainkaan kuntalaisilta (esimerkiksi Helsingissä). Myös mielenterveyshoidoissa voi olla ettei maksua peritä. Lisäksi eräät henkilöryhmät ovat vapautettu maksuista (esimerkiksi alaikäiset ja sotaveteraanit).
Joopa joo. Logiikkasi siis menee niin, että eri erikoisaloilta ei perussairauksiakaan voisi hoitaa tk:ssa, jos kerran psykiatrian alan perussairautta eli depressiotakaan ei voisi. Luuletko todellakin, että erikoissairaanhoidon resurssit riittävät jokaikisen masennuspotilaan hoitamiseen ja vaikka riittäisikin, mikä järki siinä olisi, koska yleislääkäritasolla osataan perusdepression hoito.
Mitähän on mielestäsi "perusdepressio"? :) On olemassa joitakin "perussairauksia" kuten flunssa, siitepölyallergia tai vaikkapa puukolla käteen tapaturmaisesti syntynyt haava, jotka eivät kaipaa erityisasiantuntemusta, näitä esiintyy lähes kaikilla ihmisillä silloin tällöin ja näitä voidaan menestyksekkäästi hoitaa terveyskeskuksissa kuin liukuhihnalta.
Depressio eli masennus sen sijaan ei ole mikään sellainen tila, että sitä edes kaikilla ihmisillä esiintyisi, saati sitten, että se esiintyessään rajoittaisi normaalia elämää tai alentaisi työkykyä. Jos et itse ole alan ammattilainen, depressiopotilas tai tällaisen ihmisen läheinen, älä h*lvetissä puutu asiaan josta et tiedä puoliakaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että depressiopotilaat on puhtaasti säästämisen takia dumpattu arvauskeskusten huomaan. Jokainen täällä oleva voisi vaikkapa lässyttämisen sijaan kysyä omalta kansanedustajaltaan, mitä konkreettista hyvää näillä terveydenhuollosta säästetyillä rahoilla on tehty. Käytännössä ne rahat on syöty moneen kertaan törsäämällä ne johonkin vähemmän tärkeään, jota ei 30 vuotta sitten olisi kukaan edes kehdannut ehdottaa valtion budjetista rahoitettavaksi, terveydenhuolto oli silloin vielä prioriteettilistan kärjessä. Käsittääkseni kuitenkin maksamme veroja saadaksemme niillä jotain konkreettista hyvää aikaiseksi, toivoen valtion toimivan ihmisten edunvalvontakoneistona. Tänä päivänä tosiasiassa elämme maassa, jossa valtiovalta noudattaa holhous-, määräys-, ja syyllistämispolitiikkaa tarjoten jokaisessa asiassa vain eliitin edun mukaisen vaihtoehdon.
Käytännössä depressiopotilaita myös tämän päivän Suomessa pakkohoidetaan lääkkeillä, jotka sivuvaikutusprofiilinsa takia kuuluisivat vain erikoislääkärin harkinnan mukaan käytettäväksi, mutta lääkityksestä on kuulemma tehty jopa edellytys Kelan sairauspäivärahan saamiselle. Maan tavaksi muodotuneella SSRI-masennuslääkityksellä on vakavia persoonallisuuteen vaikuttavia seurauksia (kouluammuskelut, Savion puukotus) sekä myös terveydelle haitallisia sivuvaikutuksia (mm. lihominen, kolesterolin kohoaminen). Itse ko. lääkitystä lievään masennukseen testanneena allekirjoitan sivuvaikutukset täysin, joskin aikuisena, työkykyisenä ja "normaalia" elämää elävänä miehenä osasin niiden kanssa olla varovainen.
Aina on mahdollisuus kääntyä yksityissektorin puoleen ja saada hoitoa.
Ihmettelen ap. miksi et pyydä iteroitua reseptiä tai sitten isompaa satsia kerralla.
Nyt on kyllä käsite perussairaus vähän hukassa. Siitepölyallergia ei ole perussairaus eikä puukon haava kädessä. Perussairauksia ovat mm. diabetes, astma, sepelvaltimotauti, verenpainetauti.
Siellä taas mölisee joku puhuva pää, jolla ei ole mitään käsitystä terveydenhuollon rakenteesta ja toiminnasta.
Diabetes (erityisesti tyyppi I), astma, sepelvaltimotauti ja joissain tapauksissa verenpainetautikin ovat erikoissairaanhoidon piiriin kuuluvia sairauksia hoidon aloituksen osalta, ja monessa tapauksessa jatkohoitokin tapahtuu erikoissairaanhoidossa, ainakin komplisoituneissa tapauksissa. Terveyskeskuksesta ei ole oikesti näissä vakavissa sairauksissa apua kuin reseptien uusinnassa.
Puukon haavat, siitepölyallergiat, flunssat, poskiontelotulehdukset yms. ovat juuri sitä peruskauraa, jota arvauskeskuksissa voidaan menestyksekkäästi hoitaa lähettämättä potilaita eteenpäin. Sen sijaan mielenterveyden ongelmat ovat erikoislääkärin alaa ja erikoissairaanhoitoon ne kuuluisivatkin, jos päättäjillämme ei olisi käynnissä kilpailu siitä, että meillä on länsimaiden halvimmalla toteutettu terveydenhuolto.
http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=perussairaus
"
perustauti, perussairaus
aiemmin ilmaantunut hallitseva sairaus suhteessa myöhemmin ilmaantuneisiin
"
Siitepölyallergia voi olla perussairaus suhteessa myöhemmin ilmaantuneisiin.
Et sitten huomannut, että kirjoituksessani perussairaus oli lainausmerkeissä, siis "perussairaus". Kyllä depressiokin voi olla ihmisen perussairaus, mutta siihen on turha tässä jumiutua, koska se ei vie keskustelua eteenpäin.
Kirjoitukseni tarkoitus oli ruotia termin "perusdepressio" käyttöä edeltävässä kirjoituksessa. Mikään lääketieteellinen kirjallisuus tai ICD-koodisto ei tunne ao. sairautta, joten olin vain hämmästynyt kirjoittajan yliolkaista suhtautumista masennukseen, joka on vakava sairaus ja vie tällä hetkellä nuoria ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin liukuhihnalta.
Se mistä tässä keskustelua halutiin (tietoisesti?) johtaa pois, on perusterveydenhuollon (eli suomeksi terveyskeskusten) ja erikoissairaanhoidon (sairaalat) välinen vastuunjako. On aivan oikein että puukon haavat, siitepölyallergiat, flunssat yms. hoidetaan arvauskeskuksissa, eihän näihin suurta kuolleisuutta liity, saati sitten elämänlaadun tai työkyvyn laskua. Sen sijaan masennus on mielenterveyden ongelma, ja on erittäin kyseenalaista, kun sekä diagnosointi että hoito tapahtuu potilaan tahdosta riippumatta terveyskeskustasolla (joissa työskentelee tätä nykyä kaikenlaisia kielitaidottomia konitohtoreita muodollisine pätevyyksineen). Hoitohan on luonnollisesti aina sama asia kuin lääkkeet, vieläpä yleensä SSRI-lääkitys, ja tämä lääkitys on kuulemma Kelan vaatimus, jotta potilaalle myönnetään sairauspäivärahaa. Olen jo aiemmassa kirjoituksessani kuvannut, kuinka lääkityksestä saadut omakohtaiset kokemukseni tukevat täysin kaikkea sitä mitä siitä on julkisesti kirjoitettukin. Puhumattakaan vähemmän puhutuista pysyvistä haittavaikutuksista seksuaalitoimintoihin.
Mutta ehkä se on näin että millainen kansa, sellaiset päättäjät. Kataisen kaltaiset geelitukkaiset ketkut ilmeisesti vetoavat 2000-luvun ihmiseen, vaikka jokainen sisimmässään näkee ,ettei tuollaisista isoäitinsäkin myymään kykenevistä kaverista olisi valtakuntaa sota-aikana johtamaan.
Mulle kirjoitetaan lääkkeet aina iteroidulla respalla puoleksi vuodeksi kerrallaan. Apteekki merkkaa mulle aina (pyynnöstäni) siihen valmiiksi päivämäärän, jolloin saan hakea lisää. Tämä on lääkäreiden tapa rajoittaa rauhoittavien saantia kerralla. Ja vähentää samalla myös lääkärissä laukkaamisen määrää. Iteroitu toimii myös ei kolmiollisissa mielialalääkkeissä vaikka kerralla annettava määrä ei niissä niin kriittistä olekaan. Tämä kaikki tietenkin sillä edellytyksellä, että lääkäri kirjoittaa lääkettä pitkäaikainen lääkitys mielessään.