Helpommin sanottu kuin tehty. Nykyaika on täynnä negatiivisia odotuksia naimisissaolemisesta, vaatimuksia ja vastuita, on paljon helpompi elää yksin kuin parisuhteen kuormituksessa, tältä ainakin nyt itsestäni tuntuu, tottakai tilanne voi muuttua vuoden tai parin päästä.
(1 Corinthians 7:9)
Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.
(1 Corinthians 7:9)
Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
>>>
Nykyaika on täynnä negatiivisia odotuksia naimisissaolemisesta,
" Ei heistä kukaan ole puhunut mitään parisuhteen kuormittavuudesta. :) "
Niin ap kai halusi maksimoida OMAN ONNENSA ja siksi mietti kanattaako vai eikö kannata!
Jos noin ajattelee, ei todellakaan pidä aiheuttaa sitä kuormaa toiselle jopa tietämättömälle osapuolelle.
Mutta kysymykseen: " Miten mennä nykypäivänä naimisiin? " on vastaus:
Ihan samoin kuin ennenkin ! Joko maistraatissa tai kirkossa...:)
Ap pysy ihmeessä naimattomana.
1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2 valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
3 ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
4 Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.
Tämä ilmiö näkyy jo Suomessakin. Ei kannata uskoa harhaopettajien juttuja vääristä ruoista ja avioliiton huonoudesta. Lihallista puhetta. Avioliitto on Jumalan asettama liitto miehen ja naisen välille. Jos joku valitsee elää yksin, niin se ei ole väärin, mutta älköön lausuko todistusta vasten Jumalan asettamaa pyhää liittoa.
Eihän sitä naimisiin mennä pakosta, vaan rakkaudesta.
Kun tapasin puolisoni, se oli "rakkautta" ensi silmäyksellä.
Halusin jakaa elämän onnet, tuulet, sekä tuiskut hänen kanssaan.
so. yhteen hiileen puhaltamista, ei vastakkainasettelua.
Nyt olemme puhaltaneet jo kohta neljäkymmentävuotta siihen hiileen ja olen onnellinen, että se on yhteistä tarkoitushakuista menemistä.
Siinä on rakennettu pesää, ei hajoitettu. Siinä on rakastettu, ei taisteltu.
Siinä on yhteisesti lapset kasvatettu, ei hajoitettu, jne. jne.
Siinä on sairauksien keskellä sanottu toisillemme tahdon, ei ole unohdettu toisen kipuja, eikä jätetty. Siinä on rakkaus pysynyt, mutta yksin ja vain sen tähden, että on tahdottu elää lupauksessa.
Siksi avioon ei pidä mennä, ellei sana tahdon, halu täyttää rakkauden liittymää koko elämänsä ajan. Pakkoliittoja ei ole olemassa, ne hajoavat.
Aamen!
Mekin saamme juhlia hyvinkin pian noita pyöreitä yhdessäolovuosia ja suuri kiitos nousee Taivaalliselle Isälle siitä kaikesta hyvästä, mitä on elämäämme suonut, kuin niistä myrskyisistäkin päivistä, sillä: "Puhdistaahan myrsky purren, painot pudottaa....." :)
Jospa vielä sinne kultahääpäiväänkin pääsisimme ja jollei täällä ajassa, niin sitten iankaikkisuudessa!
Olen kyllä Jumalalta pyytänyt n. runsas vuosikymmen sitten, että saisin elää erääseen määrättyyn virstanpylvääseen saakka ja olin tuon pyyntöni jo unohtanut, kunnes Jumala ihan ihmeellisten asioiden kautta tuosta muistutti
ja sain huomata, että Hän on kuullut rukoukseni ja tuo virstanpylväs toteutui tänä kesänä, joka silloin pyytäessäni näytti täysin mahdottomalta, joten
minulle kaikki siitä eteenpäin on suurta armoa ja lahjaa.
Suuret kiitokset Herralle tästäkin lahjastaan!
Mutta entäs jos kaikki meneekin toisin kuin MINÄ toivon, niin silloin jopa ajattelee että parempi kuin olisi pysynyt yksin ja minimoinut kaiken tuskan jonka läpi on ollut pakko elää.
Eipä olisi tarvinnut näghdä sitäkään, kuinka sellaisen rämeikön läpi rämpiminen rampauttaa jälkikasvuakin ja tekee heidänkin elämästään monella tapaa aivan toienlaista kuin se ikätovereillaan on, joilla ei samanlaisia rämeikköjä ole läpi kahlattavaksi annettu.
EN minä sitä avioliittoani niin kamalasti ihannoi ja tänä päivänä todella mietin alkaisinko siihen rumpaan enää toista kierrosta.
tuskin.
Sitten hiukan asiaa sivuten, niin pakko ihmetellä muutamia jo korkeaankin ikään päässeitä jonkinlaisia hengellisiä isähahmoja, kun he puolisonsa saavat haudattua, niin muutama viikko ja jo uusi nuttura istuu keittiössä !!!
Tämä menee minun järkeni yli ja pudottaa kyllä pohjan näiltä "isiltä" kertalaakista.
Harvoinhan kaikki menee enää sen jälkeen ihan vain niin, kuin MINÄ toivoin, kun on matkassa kaksi toivojaa. :)
Mutta sitähän se avioliitto onkin, että etsitään kummankin MINÄN toiveista se yhteinen hyvä ratkaisu ja siihen tarvitaan kummaltakin osapuolelta vastaantulemista ja sovittelevaa mielenlaatua ja tahtoa.
Jos jompi kumpi pitää tiukasti kiinni vain siitä, mitä MINÄ tahdon ja toivon, silloin kumpikin voi huonosti, sekin, joka saa aina tahtonsa ja toiveensa läpi, sillä toinen osapuoli ei kykene tuollaisessa tilanteessa antamaan täyttä tukeaan ja rakkauttaan, kun joutuu elämään vain ja ainoastaan sitä toisen MINÄN tahtomaa ja toivomaa elämää.
Minä uskon, että jokaisen ihmisen elämään kuuluu rämeikköjäkin, eli elämäänsä sitten yksin tai kaksin, mutta kun niiden läpi mennessä on
toinen rinnalla ja saadaan yhdessä käsikädessä kulkea siellä pimeissä rämeiköissä, niin onhan se nyt paljonkin mukavampaa, kuin rämpiä
siellä yksin. :)
Lohdutukseksi lapsiesi kohdalla voin sinulle kertoa, että ammatti-ihmisten mielestä harvoin vaikea elämä pilaa lapsia, jos heillä vain on läheisiä ihmissuhteita, joiden kanssa sitä vaikeaa elämää voi käydä läpi.
Tällaisista lapsista tulee usein paljon tasapainoisempia ja vahvempia,
kuin hyvin helpon elämän läpikäyneistä ja pumpulissa kasvatetuista lapsista.
Saarnaajakin sanoo 4 luvussa näin:
9. Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
10. Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä,
jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös.
11. Myös, jos kaksi makaa yhdessä, on heillä lämmin; mutta kuinka voisi yksinäisellä olla lämmin?
12. Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.
Paneuduhan oikein etsimään, mitä hyvää parisuhde ja avioliito on Sinulle antanut.
En jaksa uskoa, etteikö sieltä mitään sellaista löytyisi.
Myöskin sen olen saanut huomata, miten monet rämeiköt näyttävätkin jo ihan erilaisilta silloin, kun aletaan olla jo siellä vanhuuden kynnyksellä ja niistä kykenee jopa jo yhdessä toteamaan, että selvittiinpä niistäkin!
Kuunteleppa tämä kappale, ei mikään varsinaisesti hengellinen, mutta jotain ihanaa pitää sisällään........ne juuret siellä kuitenkin ovat kasvaneet yhteen.....
http://www.youtube.com/watch?v=4w1hLnPnZhI
Ne juuret saattavat olla vaikeissa tilanteissa näkymättömissä.......mutta eräänä päivänä saa huomata, että jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.......
Vien kyllä haudalle muutaman kukankin ja pidän kynttilässä tulta.
siellä ei juuret paljoakaan yhteen puno enää.
Onko sinulla jokin saarnatauti.
Jos tilanne on tämä, niin silloinhan niitä ei enää todellakaan yhteen punota,
mutta itse ajattelen, etteivät ne yhteisen elämämme aikana punotut juuretkaan koskaan sieltä elämämme mullasta häviä, vaikka kuolema meidät erottaisikin.
Toki en voi tietää, miten raskas avioliittosi on ollut ja mitä kaikkea olet niinä vuosina joutunut kokemaan, joten voin puhua vain omista kokemuksistani,
niin kuin toki jokainen meistä.
Leskeentyneille isähahmoille varmasti tarjontaa nutturoista riittää. Seurakunnissa kun on ns. miestenmarkkinat. Tarjokkaista keittiön hengettäriksi kun ei liene pulaa.
Kyllä siinä uusavuoton hengenmies helposti tarttuu apuun, ettei tarvitse itse alkaa huushollista huolehtimaan.
Ei voi mitään mutta minusta siinä hengenmies tekee itsestään naurettavan ja osoittaa jotain sellaista ominaisuutta itsestään, jonka jälkeen sen hengenmies-viitan vois laittaa siihen batmanviitan viereen toistaiseksi.
Mikä on sellainen "hengenmies" joka ei edes vuoden periaatteellista suruaikaa edesmenneen kunnoitukseksi saa pidettyä, vaikka olisi jono portailla uusia nutturoita!?
Kun en arvosta moista käytöstä niin en arvosta ja sillä siisti, enkä ne edes mitään syytä arvostaa.
Onko näitä tapauksia niin useita, että oikein jaksat päätäsi vaivata kyseisellä asialla? Vai onko kyse yleisestä katkeruudesta tietynlaisia isähahmoja ja hengenmiehiä kohtaan?
Ehkä kyseiset isähahmot eivät kykene elämään yksin, vaan alkaisivat himoissaan silmillään syömään seurakunnan vaimoihmisiä.
Samaa mietin itsekkin, enkä löytänyt yhtään tuollaista tapausta niiden leskien joukosta, joita tiedän helluntaissa.
Erään jo edesmenneen leskeksi jääneen, hyvin pidetyn pastorin kanssa aikoinaan keskusteltiin jopa asiasta.
Hän ihmetteli juuri sitä, kun oli kuullut hänellekin jo vihjailtavan vaimonsa sairaallassa ollessa, miten alkaa tulla kirjeitä ja puhelinsoittoja vanhoiltapiioilta, vaikka ei ole kunnolla vaimoa saanut vielä haudattua ja tämä kyseinen pastori kertoi, ettei ainuttakaan tähän tartkoitukseen viittavaa kirjettä tai soittoa hänelle tullut.
Toki muualta päin kuulin, että ottajia toki olisi ollut, mutta kukaan heistä ei millään tavoin käytäytynyt epäasiallisesti tai ollut tyrkyllä ja jonossa ovella,
Nämä tahtovat olla niitä kaupunkilegendoja, joita viedään eteenpäin kuin lämmintä leipää ja kukaan ei vaivaudu tarkistamaan, onko se vain leivän
kuori vai onko siinä minkäänlaista todelista sisältöä.
Kuulin että eräs Samuelikin olisi jo aikaa sitten vihitty uuden kanssa !
Olin ällistynyt kun kuulin.
Niin, saattaahan hänkin olla jollekin ns. hengellinen isähahmo tai hengenmies,
mutta en tiedä, onko hänen kohdallaan kysymys tästä;
" kun he puolisonsa saavat haudattua, niin muutama viikko ja jo uusi nuttura istuu keittiössä "
" Mikä on sellainen "hengenmies" joka ei edes vuoden periaatteellista suruaikaa edesmenneen kunnoitukseksi saa pidettyä, vaikka olisi jono portailla uusia nutturoita!?"
No minä katson, että jos samana kesänä on hautajaiset ja häät ,siloin on just siitä kyse.
Minä en tiedä hänen asioistaan mitään.
"Eihän sitä naimisiin mennä pakosta, vaan rakkaudesta.
Kun tapasin puolisoni, se oli "rakkautta" ensi silmäyksellä.
Halusin jakaa elämän onnet, tuulet, sekä tuiskut hänen kanssaan.
so. yhteen hiileen puhaltamista, ei vastakkainasettelua.
Nyt olemme puhaltaneet jo kohta neljäkymmentävuotta siihen hiileen ja olen onnellinen, että se on yhteistä tarkoitushakuista menemistä.
Siinä on rakennettu pesää, ei hajoitettu. Siinä on rakastettu, ei taisteltu.
Siinä on yhteisesti lapset kasvatettu, ei hajoitettu, jne. jne.
Siinä on sairauksien keskellä sanottu toisillemme tahdon, ei ole unohdettu toisen kipuja, eikä jätetty. Siinä on rakkaus pysynyt, mutta yksin ja vain sen tähden, että on tahdottu elää lupauksessa.
Siksi avioon ei pidä mennä, ellei sana tahdon, halu täyttää rakkauden liittymää koko elämänsä ajan. Pakkoliittoja ei ole olemassa, ne hajoavat."
Ei naimisiinmeno ole itsensä tiedostavalle nykynuorelle helppoa, ennenvanhaan katsottiin pahalla naimattomia naisia varsinkin, nykyään ei ole tämäntyyppistä suvun ja yhteisön painetta ja työntöä kiinni ja naimisiin.
Noissa ylläolevissa kommenteissa leijuu vanhemman polven vastaukset jotka aikansa eläneitä.
Parempi ja helpompi on nykypäivänä elää yksin, menen naisiin sitten kun siltä tuntuu ;D Ruubenin tavoin.
Itsekkäitä ajatuksia. Lopunajan meininkiä.
Ei yksinelämisen valinnassa ole mitään itsekästä.
Ei niin jos sen tekee Herran palvelemisen vuoksi tai siksi, että ei ole sopiva avioon.
Jos sen tekee taas siksi, että saisi itse hedonistisesti nauttia elämästään, niin se on riivaajien oppia.
En edusta vanhaa polvea. Ymmärrän nuorena ihmisenä silti sen, että vanhoilla ihmisillä on paljon viisautta avioliitostakin.
"että saisi itse hedonistisesti nauttia elämästään"
Kuka on puhunut hedonistisesta nauttimisesta? Itse voisin puhua päinvastoin luostarimaisesta niuhottamisesta jossa menee järki ja lopulta terveyskin, ja tarkoitan nyt tässä tapauksessa yksin eläviä. Ja nykypäivänä.
En haluaisi kysyä mutta kun nyt kerran 'viisaasti' aloitit, niin kuinka monta kertaa ja missä ja miten tyydytät oikein itseäsi? Ja kun vastaat, niin vastaa sitten saman tien tekikö esimerkiksi Ruuben oikein, kun meni yleisen naisen palveluja nauttimaan, siis se, mitä hän todellisuudessa aikoi mennä tekemään, tietämättä miniästään mitään?
Mikä ihmeen "nykypäivä"?
Näytä mulle ensin Raamatusta se kohta missä kerrotaan Jumalan mielen muuttuvan 2000-luvulla.
"Näytä mulle ensin Raamatusta se kohta missä kerrotaan Jumalan mielen muuttuvan 2000-luvulla."
Koko VT.
Jumalahan on UT:ssä itse Rakkaus.
Rakkaus EI tapa muita ihmisiä, ei käske halkaisemaan esimerkiksi raskaana olevia naisia miekalla halki(profeetat), ynnämuuta ynnämuuta jota VT kertoo tästä sinunkin 'rakastavasta' Jumalastasi.
Sinä siis olet valmis 'jumalasi' nimessä toimimaan samalla tavoin kuin VT:n aikoina ???
Ei Jumalan mieli ole muuttunut mihinkään. Elämme armon ajassa. Opettele peruskäsitteet kristinuskosta ja tule sitten vasta opettamaan viisaampiasi.
Opeta sinä minua, tahdon kuunnella sinua, osaatko?
Tärkein kysymys :
Miten selität VT:n Jumalan julmuudet ja väkivaltaisuudet nykypäivän epäilijoille kaikkivaltiaasta rakastavasta Jumalasta?
Vai etkö tajua ristiriitaa?
Jos Jumalan mieli ei ole muuttunut mihinkään, niin miten siis selität vanhan testamentin älyttömät väkivaltaisuudet Jumalan puolelta?
mista olet saanut paahasi, etta Jumalan pitaisi rakastaa kaikkia ja kaikkea?
No käy sanomassa se ateille.
Sen takia koska Jumalahan on rakkaus, vai eikö olekaan?